Oma rakas poikaystäväni lähti eilen puolen vuoden vaihdon jälkeen takaisin Ranskaan. Ollaan seurusteltu kohta 5kk, tavattiin siis hänen ollessa Suomessa. Itse epäröin suhteen kestämistä ennen lähtöä monet kerrat, mutta poikaystäväni vakuutti, ettei suhteemme tähän kaatuisi, jos vain itse uskoisimme siihen. Rakastan häntä todella paljon, mutta nyt jo olen alkanut epäröimään, että entä jos hänen tunteensa muuttuvatkin siellä omassa kotimaassaan. Minusta onkin tullut se epäröijä, vaikka aluksi se oli toisinpäin. Tuntuu kuitenkin, että tilanne on hänelle helpompi, koska hän lähti, minä jäin tänne kaikkien muistojen kera. Olenko vainoharhainen, vai onko tämä normaalia? Luen mielelläni kommentteja, neuvoja ja muiden kokemuksia.
Mies Ranskassa
Melanie
72861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pelkkänä turistina tulee mieleen sanonta: Ranska, suuseksin luvattu maa. Toivottavasti miehesi inhoaa suuseksiä...
..sulla on ilmeisesti ollut hyvä Ranskan-reissu?;)
Jäi sieltä imuri matkaan kotiin asti.
Itselläni tilanne oli toisin päin. Olin vaihdossa Ranskassa ja seurustelin siellä ranskalaisen miehen kanssa. Paluun jälkeen Suomeen koitti pian syksy ja talven tullessa suhdekin hiipui välimatkaan ja myös miehen hankaluuteen.
Ranskalaiset miehet ovat charmantteja mutta sanoisin että helpompia elämänkumppaneita löytyy lähempääkin. Suhde jossa on välimatkaa ja kulttuurieroja on vaikea ja kivikkoinen tie, jolle ei ehkä kannata lähteä elleivät molemmat ole sitoutuneita toisiinsa.
Bonne chance de toute facon!
Hei,
Mulla oli sama tilanne, mies vaan oli italialainen ja opiskeli vuoden suomessa. Aikaa on vierähtänyt 2 vuotta miehen suomesta lähdön jälkeen ja kaukosuhteessa on tuo 2 vuotta hyvin pärjätty. Nyt vihdoin edessä kaukosuhteen loppu ja muutto italiaan. Helpoin ratkaisu tää ei ole ollut mutta haluaisin silti rohkaista yrittämään, siinä ei menetä mitään!
...on samanlainen tilanne. Poikaystavani on italialainen. Kaukosuhdetta elelty 2 vuotta ja nyt viime vuosi vietetty saman katon alla kun olen ollut vaihdossa. Rankkaa varmaan tulee olemaan kun menen takaisin Suomeen, mutta kylla se siita:-) Luottamus on kaiken A ja O suhteissa yleensa ja kaukosuhteissa erityisesti. Karsivallisyys on toinen mita vaaditaan. Ja niinhan sita sanotaan, etta valimatka sammuttaa pienet roihut, mutta antaa voimaa niille suuremmille tulille!
Mä olin viime kesän töissä Ranskassa ja tapasin ihanan ranskalaispojan... edelleen ollaan yhdessä ja melkein vuosi täynnä tapaamisesta. Kumpikin on erittäin sitoutuneita rakentamaan suhdetta... mä tapasin hänen vanhemmat uutena vuonna ja hän minun vappuna.
Ollaan täysillä mukana suhteessa, olemme samanlaisia ja meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja arvot. Kumpikin uskoo suhteeseemme ja olemme jopa puhuneet, että miten jatkossa... rakastamme toisiamme ja molemmat ovat sitä mieltä että se oikea henkilö on nyt tässä.
Mä luulen, että meillä ei ole hirveästi ollut epäilyjä... silloin tällöin tietysti ja ikäväkin painaa aina päälle... täytyy vaan uskoa ja luottaa toiseen ja suhteen toimivuuteen ja jatkuvuuteen tulevaisuudessa. Mukavinta on kuitenkin, kun näkee toisen edes kerran päivässä edes mesen välityksellä. Täytyy vain jaksaa, vaikka olisi rankkaa.
Oletteko kuitenkin paljon yhteydessä toisiinne?
Välimatkasta huolimatta meidän suhde toimii. Kirjoittelemme e-maileja päivittäin ja iltaisin näemme mesessä. Se helpottaa huimasti ja sekin helpottaa, kun alusta alkaen ollaan kirjoiteltu ja oltu yhteydessä, eikä kummankaan kiinnostus ole lopahtanut.
Miksi toinen jaksaisi muuten kirjoitella 2-3 kirjettä päivittäin ja istua muutaman tunnin tietokoneen ääressä juttelemassa?! Jos kiinnostusta ei olisi, en usko että olisimme näin paljon yhteydessä. Olemme kuitenkin molemmat erittäin samalla aaltopituudella asioista ja tulevaisuudesta, joten haluan luottaa siihen, että se toimii. Ja jos ei, niin voin ainakin sanoa, kuinka rakastunut olin, ja että hän oli elämäni rakkaus... ja ainakin jäi hyvät muistot ja erinomainen ystävä!
Toivottavasti sinä ja te molemmat jaksatte uskoa ja luottaa suhteeseenne. Ei kannata haaskata energiaa ja aikaa epäiröintiin. Molemmat joutuvat elämään omaa elämäänsä tahoillansa... kannattaa kuitenkin olla positiivinen kaiken suhteen! Kyllä se siitä! :)
Jaksamista...