Jaahas, jäisi sitten lukiokin käymättä jos nyt olisin siinä iässä. En nimittäin välittäisi pakollisesta psykologiasta, taika-uskojen aika ei ole ohi vaan vasta alkamassa kun psykologiasta tehtiin pakollinen lukioaine.
Tuon huomasin aikoinaan kun sen vahingossa aineeksi valitsin ja samantien lopetin kun jo silmäily oppikirjaan kertoi että samaa moskaa kuin uskonnotkin joutuu lukemaan, keksittyjä teorioita.
Ihminen yleensä muuttaa käyttäytymistään jatkuvasti tilanteiden mukaan. Sitä vain ei ole psykologeille ja oppikirjojen tekijöille kukaan vaivautunut kertomaan tai jos on, eivät ole sitä tajunneet.
Tuon huomasin aikoinaan kun sen vahingossa aineeksi valitsin ja samantien lopetin kun jo silmäily oppikirjaan kertoi että samaa moskaa kuin uskonnotkin joutuu lukemaan, keksittyjä teorioita.
Ihminen yleensä muuttaa käyttäytymistään jatkuvasti tilanteiden mukaan. Sitä vain ei ole psykologeille ja oppikirjojen tekijöille kukaan vaivautunut kertomaan tai jos on, eivät ole sitä tajunneet.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jestas tätä viisauden ja oppineisuuden määrää, joka kirjoittajalla on! (ei sunkaan jäänyt se lukio lopultakin käymättää....)
osa teorioista on ihan järkeenkäypiä, suuri osa _täyttä_ puppua, silti niitä esitetään totena.
Turhaa purhaat - opetetaanhan lukiossa uskontoakin..
Aika pöljää verrata psykaa ja uskontoa.Uskonto perustuu_uskon_asioihin,psykologia taas empiirisiin ja kliinisiin tutkimuksiin.Ja psykologiassahan esitetään teorioita,ei niitä väitetä todeksi!Kerrotaan vaan,että minkä suuntaisia oletuksia on tutkimusten perusteella voitu tehdä.
kun esität, että
"...jo silmäily oppikirjaan kertoi että samaa moskaa kuin uskonnotkin joutuu lukemaan, keksittyjä teorioita..."
niin olisin kiinnostunut tietämään mitä keksittyjä, siis takoittaen ilmeisesti: todentamattomia, teorioita nykyisissä psykologian oppikirjoissa oppilaille luetetaan?
Minulla on sellainen käsitys, että niin kehitys-, havainto- kuin kongnitiivinenkin psykologia yms, nojaavat varsin pitkälle empiiriseen tutkimukseen, ja ainakin se tieto mitä oppikrijoihin on sisällytetty täyttää samat kriteerit kuin esim. luonnontieteitten oppikirjoissa esitetty tieto.
Joten: voisitko ystävällisesti kertoa tarkemmin mikä sinua niin sanotusti otti päähän?
Mikä on empiirinen? New Yorkissa on Empire state building. State building pois ja jäljelle jää adjektiivi?kö?
siitä empiirisestä sen emmän pois? Jäisi jäljelle pieni piiri. Sitä saisi ajatuksesi sitten ravata.
Psykologia on tiede. Tiede puolestaan (oli se mikä tahansa) perustuu pelkästään tieteen avulla todistettuun doktriiniin. Kyse ei ole huuhaasta.
..."tiede",joka koostuu erilaisista muuttuvista ja kehittyvistä teorioista.Kyseessä ei siis ole tiede sanan varsinaisessa merkityksessä.
Psykiatriassa lääkäreillä on mahdollisuus mm.mielivaltaisesti pakkohoidattaa potilaita.Venäjällä esimerkiksi toisinajattelijoita "hoidettiin" yleisesti pakolla mielisairaaloissa.
Väitän ,että meidänkin mielisairaaloissamme on runsaasti potilaita,jotka eivät sinne lainkaan kuuluisi.
Lääkäreillä on tapana tutustua potilaan tilanteeseen lukemalla hänestä tehty sairauskertomus.Jos sairauskertomuksessa on virheitä,niin asiat menevät silloin yleensä pieleen yhä enemmän.Se on tavallista etenkin niissä tapauksissa kun alkuperäisen(ensimmäisen) diagnoosin takana on ylilääkäritason henkilö.Hierarkiassa alemmalla tasolla olevat lääkärit myötäilevät aiemmin kirjoitettua soopaa,vaikka olisivatkin täysin toista mieltä potilaan tilan ja hoidontarpeen suhteen.
Kovalla lääkityksellä ihmisestä sitten tehdään "hullu" tai ainakin sellaiselta vaikuttava.
Ongelma on nähdäkseni se,että suomalaisia lääkäreitä yleisesti ottaen ei kiinnosta potilaan etu,vaan lähinnä oma-ja järjestelmän etu. Asenne on yleinen muuallakin virkakoneistossa kuin sairaanhoidossa.Ollaan tyytyväisiä siihen,että homma nyt jotenkin pyörii.Yksilö ja hänen oikeutensa eivät ole suomessa lääkäreille(virkamiehille yleensä) havaintojeni mukaan kovinkaan merkityksellisiä asioita.Yksityislääkäriltä voi tietysti rahalla saada asiallista palvelua.
Psykiatrisissa tutkimuksissa olevien potilaiden tilanteen kartoittamiseksi pitäisi haastatella laajasti ihmisiä,jotka tuntevat kyseisen potilaan.Näin ei kuitenkaan suomessa jostakin syystä ainakaan yleisemmin tehdä.Tunnen tämän asian kohtalaisen hyvin,koska tiedän muutaman psykiatrisista ongelmista kärsivän henkilön ja olen keskustellut heidän kanssaan asiasta.Psykiatriassa tuhlataan maassamme edelleen resursseja,kun taas toisaalta moni sellainen ihminen,joka todella olisi hoidon tarpeessa jää usein heitteille ja hoidotta.
Alkuperäisestä aiheesta mentiin nyt hieman sivuraiteelle.
..verran,että järjestelmällä tarkoitin lähinnä lääkäreiden omaa työpaikkaa esim.kyseistä sairaalaa.Kokonaisuuden(yhteiskunnan) etu ei ole se,että sairaanhoito ei toimi ihmistä yksilönä kunnioittaen.
eipä mitenkään pahasti. Tärkeistä asioistahan toki puhut. Psykologian ja psykiatrian ero vain täytyy aina selventää.
Pitää paikkansa, että psykologian on nuori tiede, ja sellaista vaivaavat aina tietyt lastentaudit, kuten teorioiden kirjavuus, käsitesekaannus, etc. Kuitenkin peruslähtökohta, se että ihmiseen kuuluu tietty tutkittava alue, jota muilla keinoin ei pystytä kartoittamaan, oikeuttaa psykologian erillisenä tieteenä.
Otan mahdollisimman karkean havainnollistuksen: vaikka fysiologinen aivotutkimus on kovasti kehittynyt viime vuosikymmeninä, ja havainnontekolaitteet aivan valtavasti parantuneet, silti se mitä nimitämme "ajatteluksi", täytyy toistaiseksi kuvata ja selittää tätä ilmiötä parhaiten kartoittavalla käsitteistöllä - ja se on lähinnä "psykologista". Emme toistaiseksi pysty palauttamaan "ajattelua" aivosolujen tasolle.
Kehitys psykiatriankin piirissä on menneyt eteenpäin aika harppauksen niistä päivistä jolloin psyykkisesti sairaat olivat vain "hulluja" joita sitten hoidettiin mitä ihmeellisimmillä, myös epäinhimillisillä ja julmillakin tavoilla. Esimerkiksi kaksi huomattavaa tautiryhmää, skitsofrenia ja maanis-depressiivisyys, ovat tällä havaa enemmän kuin kohtuullisesti lääkkein hallittavissa.
Tietysti psykiatriallakin on hankaluutensa - ja tuosta mitä kerrot esim. diagnosointivaikeuksista on myös aika paljon tutkittuakin tietoa olemassa. Paljon erehdytään, eikä mikään ole aukotonta - mutta sentään voidaan todeta, että kehistystäkin on pitemmässä perspektiivissa varmasti tapahtunut.