Uuh... Aloitin tutustumisen vanhoihin 70-luvun progebändeihin Genesiksestä, ja voi herranjeesus että on hyvää!! Siihen mun tutustuminen on nyt vielä jäänykki ku hinkkaan jatkuvasti loistavia Nursery Crimeä ja Selling England by the Poundia... Olisihan tossa odottamassa kolme levyä Gentle Giantia ja muutama King Crimson, mutta saavat nyt vielä odottaa...
Löytyykö täältä muita hulluja?
Löytyykö täältä muita hulluja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli mielestäni ilmestymisvuotensa paras levy, joten tulihan sitä silloin kuunneltua älyttömästi. Miltähän tämä klassikko kuulostaisi nyt? Täytynee lainata kirjastosta.
King Crimsonin debyyytti In The Court Of The Crimson King oli jo nuoruudessani yksi progen kivijaloista ja on sitä mielestäni edelleen. Jotkin platat vain säilyvät tuoreina vuosikymmenestä toiseen - ihmeellinen asia, jota kukaan ei osaa ennustaa niiden ilmestyessä.
Emerson, Lake and Palmerin saman niminen esikoislevy on ihan helmi, aivan taivaallista musaa. Keith Emersonin koskettimet ja sävellykset ovat niin älyttömän taitavia, että multa meinaa korvat tippua päästä! Kuuntele sitä, varmana diggaat! (myöhemmät levyt onkin sitten aika basukkaa etenkin korvia raastava Tarkus, hyi helevetti...)
Koko 70-luvun Genesis on hyvin mukavata. Gabrielin ja kitaristi Hackettin lähdön myötä tosin alkaa 80-luku tulla vastaan huolestuttavaa tahtia... mutta vielä Wind and Wuthering menee.
Kasarimusasta tykkään kyllä sinänsä varsinkin kun naperona tuijotettiin Hittimittaria jne, mutta joku ero täytyy pitää kuitenkin :)
Itse kiinnostuin progesta kotimaisten, mm. Wigwamin kautta. Hyvinkin laadukasta tehtiin kotimaassa silloin. Muista kotimaisista diggaan Tasavallan Presidenttiä, Kalevalaa, Finnforestia ja Tabula rasaa noin alkuun. Ulkomaisista on tullut vastaan Genesiksen lisäksi mm. Yes, ELP, Gentle Giant, Van der Graaf Generator ja muita. Niin ja Hackettin "Voyage of the Acolyte" on suositeltava.