Naisellani 25v, on paljon töitä ja keikkatöitä mitä hän tekee viikonloppuisin. Yhteistä aikaa jää väkisinkin vähän, kun omat työni osuvat vieläpä monesti hänen vapaa-ajalleen. Nukumme toki melkein joka yö yhdessä, mutta silloin ei voi paljoa keskustella ja pitää hauskaa, jos ei näe samoja unia - heh. Sitten kun yhteistä aikaa on, niin aina menossa on mukana joku hänen kaverinsa. Naisella on aika laaja kaveripiiri, se on hänelle vähän kuin perhe. En vain ymmärrä, miksei naiselle riitä se että näkee kavereitaan silloin kun minä olen töissä ja hän vapaalla. Näin hänellä olisi aikaa ainakin 3-4 iltaa viikossa nähdä kavereitaan, mikä on minusta jo ihan riittävästi.
Mutta kun menemme leffaan, syömään, baariin, pyöräilemään, piknikille, uimaan, tms, niin aina pitää olla kaveri mukana. Sitten olen siinä vähän kuin kolmas pyörä, eikä heidän jutut edes hirveästi kiinnosta minua. En voi puhua kuin pinnallista höpinää. Sitten onkin ilta ohi, menemme kahdestaan kämpille. Menemme sänkyyn, yritämme jutella jotain syvällisempää, mutta uni vie voiton, eikä jaksa enää oikein puhua mistään. Sitten aamulla töihin, hei hei, nähdään illalla. Ja sitten illalla taas joku toinen kaveri viemässä suunvuoroni. Eniten ärsyttää kun nainen ja hänen kaverinsa puhuvat niin intensiivisesti keskenään, etteivät edes huomaa välillä minua. Sitten naiseni sanoo välillä minulle tyyliin "pöö" "oletko elossa", vittu että ärsyttää. Sitten kun heitän väliin jotain kommenttia, niin se kuitataan tyyliin "joo" "heh", tai sitten ei kuulla koko kommenttia. Hänen kaverinsa sitäpaitsi eivät kysy koskaan minulta mitään, eivätkä ole kiinnostuneita mitä teen esim työksi tai harrastan.
Ehkä parhaiten tilannetta kuvaa, kun naiseni soittaa minulle että on menossa kaverinsa kanssa syömään hienoon ravintolaan, sitten sanoo että ai niin voit säkin tulla mukaan jos haluat. Jos menen, tiedän että olen kolmaspyörä.
Mikä valita siis taktiikaksi...
Mutta kun menemme leffaan, syömään, baariin, pyöräilemään, piknikille, uimaan, tms, niin aina pitää olla kaveri mukana. Sitten olen siinä vähän kuin kolmas pyörä, eikä heidän jutut edes hirveästi kiinnosta minua. En voi puhua kuin pinnallista höpinää. Sitten onkin ilta ohi, menemme kahdestaan kämpille. Menemme sänkyyn, yritämme jutella jotain syvällisempää, mutta uni vie voiton, eikä jaksa enää oikein puhua mistään. Sitten aamulla töihin, hei hei, nähdään illalla. Ja sitten illalla taas joku toinen kaveri viemässä suunvuoroni. Eniten ärsyttää kun nainen ja hänen kaverinsa puhuvat niin intensiivisesti keskenään, etteivät edes huomaa välillä minua. Sitten naiseni sanoo välillä minulle tyyliin "pöö" "oletko elossa", vittu että ärsyttää. Sitten kun heitän väliin jotain kommenttia, niin se kuitataan tyyliin "joo" "heh", tai sitten ei kuulla koko kommenttia. Hänen kaverinsa sitäpaitsi eivät kysy koskaan minulta mitään, eivätkä ole kiinnostuneita mitä teen esim työksi tai harrastan.
Ehkä parhaiten tilannetta kuvaa, kun naiseni soittaa minulle että on menossa kaverinsa kanssa syömään hienoon ravintolaan, sitten sanoo että ai niin voit säkin tulla mukaan jos haluat. Jos menen, tiedän että olen kolmaspyörä.
Mikä valita siis taktiikaksi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
pahasti siltä että naisellesi kaverit ovat edelleen sinua tärkeämpiä. Ymmärrän toki jos he ovat niin kuin perhettä mutta hänen pitäisi ymmärtää että sinä olet nyt se perhe (varsinkin jos yhdessä asutte) tai jos ette yhdessä asu niin sinun kanssa se oma perhe joskus perustetaan. Minun miehelläni ei ole kovinkaan läheiset välit vanhempiensa tai sisarustensa kanssa, kaverit ovat myös hänelle se perhe. Minut tavattuaan hän on sanonut minua hänen perheekseen ja jättänyt kavereiden näkemisen todella minimaalisuuteen, eli kun teemme jotain teemme sen kahdestaan ellemme ole yhteisestä päätöksestä sopineet "paritreffejä" ystäväpariskunnan kanssa.
Hänen käytöksensä sinua kohtaan ystäviensä seurassa kuulostaa korvaani todella pahalta. Miehiä harvemmin naisten jutut kiinnostavat, minä näen ystäviäni oikeastaan aina ilman miestäni koska juttumme eivät voisi vähempää häntä kiinnostaa (ei minuakaan hänen ja hänen kavereiden jutut kiinnosta joten en itse tunge mukaan kun hän menee kavereita moikkaamaan).
Kummastelen naisesi käytöstä enkä itse sellaista suvaitsisi mieheltäni!
Tuo on jo kyllä inhottavaa! Ei tuo kyllä kuulosta normaalilta suhteelta!? Luulisi todellakin, että tyttöystävälläsi olisi tarvetta myös kahdenkeskeiseen aikaan!! Onko tilanne ollut sama suhteen alusta alkaen?
Sinun kannattaa nyt mitä pikemminkin puhua vakavammin asiasta tyttösi kanssa. En haluaisi maalata piruja seinille, mutta tuo kuulostaa jo siltä, että hän ottaa etäisyyttä sinuun. Ehkä hän ei enää ole kovin sitoutunut, mutta ei uskalla tehdä asialle mitään, vaan hänellä on koko ajan joku kaveri esiliinana...
Kuinkahan kauan naisesi taytyy tallata ja mitatoida sinua ennenkuin kyllastyt olemaan poljettavana lattiamattona?
Suurin osa ihmisita osaa kaikista alkeellisimmat kaytostavat joita sovelletaan toisiin ja varsinkin ystaviin. Sinun naiseltasi ne puuttuvat aivan taydellisesti.
tarkoitettu ketjun alottajalle