Liian usein miehet on syyllistetty (feminismi yms.). Liian usein miehet on laitettu vastaamaan naisten rikoksista. Yritän nyt hieman eksplikoida miksi tietynlainen perinteisessä mielessä kusipäinen käytös on mahdollista, jopa suotavaa. Toivon että tämä kirjoitus auttaa edes joitakin miehiä heidän vapaustaistelussaan.
Nainen (tuohtuneesti):
"- Miksi nainen on rakastunut? Koska mies on vedättänyt naista, jotta saisi naisen ihastumaan itseensä ja pääsisi ” pesälle.”"
Vastaus:
Tämä on valitettavan usein otta, MUTTA se johtuu siitä että se on monille miehille AINOA keino saada pesää. Tässä naiset voisivat katsoa peiliin, onko heidän tavassaan valikoida miehiä/parittelukumppaneita jotain sellaista joka provosoi näitä kusipäisyyteen?
Vastaus: taitaa olla...
Miehen vastuullisuudesta voidaan olla kahta mieltä. Toisaalta mies on alistettu osapuoli ja hänellä on oikeus nousta ylivaltaa vastaan. Usein tämä vaatii keinoja jotka voivat näyttää tuomittavilta ellei havaitse vallitsevia alistussuhteita. Mies voikin vastata naisten kontrollointipyrkimyksiin kääntämällä ne naista vastaan. Jos nainen haluaa tietynlaista miestä ja halveksuu muunlaisia, mies voi vasta näyttelemällä halutunlaista ja halveksumalla vastaavasti naista. Tätä on miesten kusipäisyys. Ja se on tässä mielessä oikeutettua.
Toisaalta myös nainen on inhimillinen olento ja tämän tunteet tulee huomioida. Jos nainen toimii oikeudenmukaisesti, miehellä ei ole oikeutta turvautua likaisiin konsteihin.
Toisaalta täytyy huomioida, että miehellä on oikeus nousta vastarintaan myös sellaista naista kohtaan, joka ei suoranaisesti sorra miestä jos nainen omaa piirteitä joista miesten sorto kumpuaa. Olemassaolo edeltää olemusta (Sartre...) ja niinpä ihmisen olemus on seurausta hänen valinnoistaan. Jos naisella on ominaisuuksia, jotka ovat syntyneet miehiä alistavien käytäntöjen kautta, vaikka nainen itsessään ei olisi ketään yksittäistä miestä alistanut, miehellä on oikeus nousta vastarintaan. Mies voi käyttää tätä naista hyväkseen, olla kusipäinen jne, sillä nainen seisoo miehiä alistavien naisten joukossa. Miehen kosto ei oikeastaan kohdistukaan kenenkään tiettyyn naiseen yleensä vaan häntä alistaviin ajatustapoihin jotka manifestoituivat eri naisissa. Jos jossakin naisessa on näitä "alistavia mentaalsia paketteja" mies voi hyökätä niitä vastaan. Mies ei siis tarkalleen ottaen hyökkää naista vaan miestä uhkaavia käytäntöjä vastaan. Valitettavasti nainen on noiden käytäntöjen reaalinen vastine, jolloin hyökkäys luonnollisesti kohdistuu yksittäisiin naisiin.
Summasummarum: useimmissa tapauksissa miehen täydellinen kusipäisyys on oikeutettua. Miehet jotka halveksuvat (lähinnä naisten mielestä) kusipäisiä miehiä ovat luopioita, jotka petoksellaan toivovat voittavansa naissukukunnan suosion. He ovat miessukukunnan juudaksia. Kusipäiset miehet sen sijaan ovat miesten vapaustaistelijoita eikä heitä voi koskaan olla liikaa.
Nainen (tuohtuneesti):
"- Miksi nainen on rakastunut? Koska mies on vedättänyt naista, jotta saisi naisen ihastumaan itseensä ja pääsisi ” pesälle.”"
Vastaus:
Tämä on valitettavan usein otta, MUTTA se johtuu siitä että se on monille miehille AINOA keino saada pesää. Tässä naiset voisivat katsoa peiliin, onko heidän tavassaan valikoida miehiä/parittelukumppaneita jotain sellaista joka provosoi näitä kusipäisyyteen?
Vastaus: taitaa olla...
Miehen vastuullisuudesta voidaan olla kahta mieltä. Toisaalta mies on alistettu osapuoli ja hänellä on oikeus nousta ylivaltaa vastaan. Usein tämä vaatii keinoja jotka voivat näyttää tuomittavilta ellei havaitse vallitsevia alistussuhteita. Mies voikin vastata naisten kontrollointipyrkimyksiin kääntämällä ne naista vastaan. Jos nainen haluaa tietynlaista miestä ja halveksuu muunlaisia, mies voi vasta näyttelemällä halutunlaista ja halveksumalla vastaavasti naista. Tätä on miesten kusipäisyys. Ja se on tässä mielessä oikeutettua.
Toisaalta myös nainen on inhimillinen olento ja tämän tunteet tulee huomioida. Jos nainen toimii oikeudenmukaisesti, miehellä ei ole oikeutta turvautua likaisiin konsteihin.
Toisaalta täytyy huomioida, että miehellä on oikeus nousta vastarintaan myös sellaista naista kohtaan, joka ei suoranaisesti sorra miestä jos nainen omaa piirteitä joista miesten sorto kumpuaa. Olemassaolo edeltää olemusta (Sartre...) ja niinpä ihmisen olemus on seurausta hänen valinnoistaan. Jos naisella on ominaisuuksia, jotka ovat syntyneet miehiä alistavien käytäntöjen kautta, vaikka nainen itsessään ei olisi ketään yksittäistä miestä alistanut, miehellä on oikeus nousta vastarintaan. Mies voi käyttää tätä naista hyväkseen, olla kusipäinen jne, sillä nainen seisoo miehiä alistavien naisten joukossa. Miehen kosto ei oikeastaan kohdistukaan kenenkään tiettyyn naiseen yleensä vaan häntä alistaviin ajatustapoihin jotka manifestoituivat eri naisissa. Jos jossakin naisessa on näitä "alistavia mentaalsia paketteja" mies voi hyökätä niitä vastaan. Mies ei siis tarkalleen ottaen hyökkää naista vaan miestä uhkaavia käytäntöjä vastaan. Valitettavasti nainen on noiden käytäntöjen reaalinen vastine, jolloin hyökkäys luonnollisesti kohdistuu yksittäisiin naisiin.
Summasummarum: useimmissa tapauksissa miehen täydellinen kusipäisyys on oikeutettua. Miehet jotka halveksuvat (lähinnä naisten mielestä) kusipäisiä miehiä ovat luopioita, jotka petoksellaan toivovat voittavansa naissukukunnan suosion. He ovat miessukukunnan juudaksia. Kusipäiset miehet sen sijaan ovat miesten vapaustaistelijoita eikä heitä voi koskaan olla liikaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Varmaan sinusta sekin on kusipäisyyttä naiselta että hän haluaa lapsen, ja äitinä joutuu käyttämään valtaa tähän lapseensa (esim. kieltämään juoksemasta tielle).
Pyh. Jokainen ihminen on tilanteen mukaan aina joko dominantti tai alistuva, ja on aivan yksi lysti kumpaa sukupuolta hän on. Vai luuletko että homoparin kesken vallitsee parempi tasa-arvo, kun nuo iik-niin-vastenmieliset kusipäänaiset on eliminoitu siitä suhteesta?
"Varmaan sinusta sekin on kusipäisyyttä naiselta että hän haluaa lapsen, ja äitinä joutuu käyttämään valtaa tähän lapseensa (esim. kieltämään juoksemasta tielle)."
Yritätkö ehdottaa tämän tapauksen olevan analoginen miehen ja naisen tapauksen suhteen? Nainen olisi äiti ja mies tietämätön nassikka? Se ehkä vastaa naisten ajatuksia tilanteesta, mutta tuskin todellisuutta.
Oletin vain että mielestäsi mies on mies siitä asti kun kohdusta pullahtaa, eikä miestä saa "alistaa" missään vaiheessa mitenkään.
Menköön sitten vaikka ja hirttäkööt itsensä jos huvittaa, kieltää ei saa.
”Toisaalta mies on alistettu osapuoli ja hänellä on oikeus nousta ylivaltaa vastaan”
Koko juttusi ydin, ja sen mukana oikeutuksen haku logiikallesi perustuu tähän lauseeseen, muttet ole perustellut lauseen todenmukaisuutta mitenkään?
Minäpä kerron tapauksen: On mies ja nainen. Mies kiertää naista kuin kissa kuumaa puuroa ja vaikuttaa erittäin kiinnostuneelta naisesta, flirttailee yms. Nainen ihmettelee, koska ei pidä itseään mitenkään erityisen kiinnostavana, eikä ole käyttäytynyt kovinkaan mielenkiintoisuutta herättävällä tavalla, eikä ole ulkonäöltäänkään mitenkään erikoinen. Koska mies esiintyy älyobjektina, (vaikkei nainen sitä mitenkään vaadi)
on viehättäväkäytöksinen, hyväpuheinen ja lisäksi erittäin miellyttävän näköinen, ja vaikuttaa ilmeisen kiinnostuneelta, nainenkin ihastuu ja alkaa osoittamaan mielenkiintoaan. Naisella on käsitys itsestään ,että miehet eivät ole hänestä kovin kiinnostuneita, noin yleisesti ottaen. Kaikilla ns. ’normaaleilla’ indikaattoreilla arvioituna, mies näyttäisi olevan siis kiinnostunut naisesta. Tämän seikan havaitseminen rohkaisee naista tekemään aloitteen.
Mutta mitä sitten tapahtuukaan?
1) Mies torjuu naisen kylmällä ulosannilla.
- >Nainen on hämmästynyt ja pettynyt ja surullinen, ja kiroaa tekemäänsä virhettä, että tuli ottaneeksi yhteyttä mieheen tässä tarkoituksessa. Saadakseen tilanteen suunnilleen ennalleen(koska joutuu olemaan tekemisissä miehen kanssa työasioissa)nainen tekee palautteen:pahoittelee ja ilmoittaa, että kyllä ne tunteet siitä viilenevät hänelläkin, kerran vastakaikua miehen puolelta ei ole saatavissa.
2) Tässä vaiheessa nainen alkaa mutkan kautta saada? kaipauskirjeitä, joiden olettaa olevan kyseiseltä mieshenkilöltä. Miehen elekieli yms. tukee naisen käsitystä. Nainen ei tietenkään voi olla varma, että on tehnyt oikeat päätelmät ja että kyseessä on juuri tuo mies. Lopulta kuitenkin nainen on taas tilanteessa, jossa hän on 99% varma siitä, että Tämä Mies on kuitenkin jostain kumman syystä hänestä todella kiinnostunut. Nainen on tosin pannut merkille, että mies kyllä flirttailee muiden naisten kanssa ja taitaa olla ns. naistenmies-tyyppiä. Nainen on siksi varuillaan. Kuluu aikaa, sillä nainen ei uskalla tehdä vielä mitään, koska ei kuitenkaan ole varma.
3) Nainen pyytää miestä ulos. Mies ei edes vastaa naiselle.
4) Nainen on nyt todella murheen murtama. Sen seurauksena nainen tuntee kaikkia mahdollisia tunteita laidasta laitaan, ja käyttäytyy idioottimaisella tavalla, ja nolaa itsensä tekemällä itsestään naurettavan . Piiiiiiiiiiiiiiiiitkän ajan kuluttua nainen saa vihdoin vastaukseksi torjunnan, jossa mies kertoo rivien välissä, ettei nainen ole missään mielessä mielenkiintoinen, eikä hän ole koskaan ollutkaan kiinnostunut naisesta. Jossain vaiheessa nainen olisi halunnut päästä EDES miehen ystäväksi, koska piti tästä, ja olisi halunnut pitää miehen elämässään mukana, koska ei halunnut menettää erikoislaatuista ihmistä. Nainen ei ollut tarpeeksi hyvä edes ystäväksi. Nainen on loukkaantunut, koska pitää itseään luonteena, joka soveltuu hyväksi ystäväksi. Nainen laskelmoi, että hän voisi kenties saada uuden tilaisuuden miehen kanssa, kun mies huomaisi naisen luonteen olevan suht koht sellainen, minkä voidaan kuvitella olevan ystävälle haluttu piirre. Nainen on loukkaantunut.
5) Voitte kenties ymmärtää, miltä naisesta tuntuu, sillä hän oli kuvitellut saaneensa rakkausviestejä juuri tältä mieheltä. Pettymys on suurensuuri, eikä nainen usko enää yhteenkään viestiin, ei kirjalliseen, eikä elekieliseen. Konkreettisesti naisella on vain 2 kieltokirjettä, mustaa valkoisella. Naisen uskoo vihdoinkin järkeään. Tästä syystä toisaalta nainen ei voi olla avoimen vihamielinenkään miehelle, sillä hänhän on saanut 2 todellista kieltoa, muu (elekieli) on ollut merkityksetöntä abstraktiaa.
6) Nainen käyttäytyy vihamielisesti, ja sulkeutuu. Nyt hän ei todellakaan ole enää mielenkiintoista seuraa, sillä
hän vaikuttaa erittäin tylsältä ja mitäänsanomattomalta ihmiseltä jurnottaessaan ja pohtiessaan miehen katalaa käytöstä. Hän miettii miksi mies käyttäytyi kuten käyttäytyi ja päätyy tulokseen, että mies vain pönkitti itsetuntoaan, jotta näkisi saako naisen rakastumaan. Mies vain tykkäsi pikku flirtistä, joka piristi hänen päiväänsä. Kohtalo oli suotuisa ja järjesti tilanteen sellaiseksi, että kaikki onnistui menemään pieleen, ainakin naisen kannalta katsottuna.
Loppujen lopuksi naiselle selvisi, ettei miehellä ollutkaan mitään tekemistä ns. rakkaus/kaipuukirjeiden kanssa.
Tässä vaiheessa nainen oli jo niin sekaisin mikä seikka kuuluu mihinkin kohtaan, että päätti olla uskomatta enää mihinkään kohtaan, sillä siihenastiset pettymykset olivat jo niin vaikeita kestää. Nainen joutuu käyttäytymään epäloogisesti, koska ei tiedä mikä palanen sopii mihinkin kohtaan. Parempi siis olla uskomatta enää mihinkään.
Nainen ei kuitenkaan enää luota miehiin.
Seuraus: Nainen alkaa luultavasti käyttäytymään tulevaisuudessa muita miehiä kohtaan epäluuloisella ja
epäjohdonmukaisella tavalla, jonka miehet tulkitsevat epäoikeudenmukaiseksi käytökseksi, sillä he eivät tiedä taustalla olevia psykologisia vaikuttimia, jotka aiheuttavat naisen käytöksen. He näkevät ainoastaan pinnan.
Tämä tarina on tosi tai se olisi voinut olla tosi. Se voi olla myös epätosi. Näyttäisi kuitenkin siltä, etteivät kaikki miehet halua saada seksiä naiselta. Tai edes? ystävyyttä.
Kaikki epäasialliset ja epäammattimaiset huomiot ovat erittäin tervetulleita.
Miksi mies on alistettu? Perustelut ovat samansuuntaisia kuin feministeillä heidän väittäessään naista alistetuksi. Yhteiskunta on rakennettu miehen ehdoilla ja miestä varten; naisen toiseutta ei ole otettu huomioon. Vastaavasti parisuhteet on rakennettu etupäässä naisten halujen mukaisesti. Naiset pönkittävät valtaansa rakentelemalla ja levittävällä parisuhdediskurssiaan mm. naislehdissä. Jos tuntee kokevansa vääryyttä parisuhteessaan, häntä vastaan nousee massiivinen vyöry erilaisia perusteluja miksi tämä naisten rakentama järjestelmä on paras mahdollinen, miksi elämämme parhaassa mahdollisessa maailmassa on juuri sellaista kuin sen pitääkin olla, ja kuinka sitä vastaan nouseminen on osoitus miehen kyvyttömyydestä, moraalittomuudesta, henkilökohtaisista poikkeavuudesta jne.
Olisi tietysti hienoa jos todella eläisimme tuossa parhaassa mahdollisessa maailmassa, mutta koska näin ei ole, koska mies parisuhteessa joutuu kokemaan naisten hegemonian, niin hänellä ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin kirjoittautua ulos koko järjestelmästä tai taistella terroriteoin sitä vastaan. Luultavasti kumpaakin reagointitapaa tarvitaan.
Mitä tulee esittämääsi tapaukseen, niin siinä ei mainita varsinaisesti mitään uutta. Joskus naisetkin saavat, kuten mainitsin, maistaa omaa lääkettään. Miehen toiminta ei olisi vedonnut naiseen ellei tämä alun alkaenkaan olisi nähnyt miestä älyobjektina vaan persoonana. Koska et nähnyt häntä ihmisenä, hänen iskunsa, oli se tietoinen tai ei, kohdistui aivan oikein ("they were so fascinated by Howard's mind that they failed to see Howard", lainaus kuvauksesta erään filosofimiehen tragediasta). Ja ellei kykene sietämään sitä, että häntä kohdellaan kuin esinettä, niin hänen ei ehkä tulisi ajatella miehiä objekteina. Sitä saa mitä tilaa.
Miksi mies on alistettu? Perustelut ovat samansuuntaisia kuin feministeillä heidän väittäessään naista alistetuksi. Yhteiskunta on rakennettu miehen ehdoilla ja miestä varten; naisen toiseutta ei ole otettu huomioon. Vastaavasti parisuhteet on rakennettu etupäässä naisten halujen mukaisesti. Naiset pönkittävät valtaansa rakentelemalla ja levittävällä parisuhdediskurssiaan mm. naislehdissä. Jos tuntee kokevansa vääryyttä parisuhteessaan, häntä vastaan nousee massiivinen vyöry erilaisia perusteluja miksi tämä naisten rakentama järjestelmä on paras mahdollinen, miksi elämämme parhaassa mahdollisessa maailmassa on juuri sellaista kuin sen pitääkin olla, ja kuinka sitä vastaan nouseminen on osoitus miehen kyvyttömyydestä, moraalittomuudesta, henkilökohtaisista poikkeavuudesta jne.
Olisi tietysti hienoa jos todella eläisimme tuossa parhaassa mahdollisessa maailmassa, mutta koska näin ei ole, koska mies parisuhteessa joutuu kokemaan naisten hegemonian, niin hänellä ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin kirjoittautua ulos koko järjestelmästä tai taistella terroriteoin sitä vastaan. Luultavasti kumpaakin reagointitapaa tarvitaan.
Mitä tulee esittämääsi tapaukseen, niin siinä ei mainita varsinaisesti mitään uutta. Joskus naisetkin saavat, kuten mainitsin, maistaa omaa lääkettään. Miehen toiminta ei olisi vedonnut naiseen ellei tämä alun alkaenkaan olisi nähnyt miestä älyobjektina vaan persoonana. Koska et nähnyt häntä ihmisenä, hänen iskunsa, oli se tietoinen tai ei, kohdistui aivan oikein ("they were so fascinated by Howard's mind that they failed to see Howard", lainaus kuvauksesta erään filosofimiehen tragediasta). Ja ellei kykene sietämään sitä, että häntä kohdellaan kuin esinettä, niin hänen ei ehkä tulisi ajatella miehiä objekteina. Sitä saa mitä tilaa.
PYH. Mistä sait sen käsityksen , että mies oli VAIN objekti? Kaikki ihmiset ja asiat sitäpaitsi toimivat objekteina tietyissä tilanteissa.
”Miehen toiminta ei olisi vedonnut naiseen ellei tämä alun alkaenkaan olisi nähnyt miestä älyobjektina vaan persoonana.”
VÄÄRIN. Nainenhan nimenomaan näki miehen persoonana, ei suinkaan vain älyobjektina. Opettele lukemaan! Sinä luet vain rivienvälistä omien ennakko-olettamuksiesi läpi tulkiten, joten sekin menee väärin.
”Naiset saavat maistaa omaa lääkettään.” TÄMÄ nainen joutui maistamaan sellaista lääkettä, johon hänellä ei ollut osaa eikä arpaa. Tuohan oli juuri tyypillistä miesten käytöstä, naisten höynäyttäminen, teeskennellään jotain mitä ei olla. Laskelmoidaan oman hyödyn maksimoimiseksi.
”Vastaavasti parisuhteet on rakennettu etupäässä naisten halujen mukaisesti.”
Nyky-yhteiskunnassa on avoliittoja, avioliittoja, vapaita suhteita jne. jne. Tuosta voi aivan vapaasti valita haluamansa tavan. Joten turha puhua, että parisuhteet on rakennettu naisten mielihalujen mukaisiksi.
Joten nainen ei saanut mitä tilasi.
...kaikki mikä tapahtuu miehen ja naisen välillä ei ole valtataistelua egon tasolla. Rakastuminen ja rakkaus ovat tieteellisestikin todennettuja ilmiöitä.
Kysymys kuuluukin: miksi jotkut miehet ja naiset joutuvat suojaamaan minuuttaan halulta olla toiselle hyvä ja halulta nähdä toista hyvänä? Varhaisista mielihyväperiaatteen solmuistako johtuvia neuroottisia ratkaisuja?
Juu. Sanoisin ettei mikään SAISI olla miehen ja naisen välillä valtataistelua egon tasolla.
Ei kumppani ole valtataistelun väline vaan kumppani! Ellei näe itseään ja toista hyvänä on täysin toivotonta muodostaa minkäänlaista suhdetta. Silloin kun suhteesta muodostuu kilpailu- ja vastakkainasettelutilanne, pitäisi viheltää peli poikki.
Veikkaisinpa, että ihmiset, jotka joutuvat suojaamaan minuuttaan halulta olla toiselle hyvä tuntevat turvattomuutta. Heidän tunne-elämänsä kehitys on jäänyt pitkälle varhaislapsuuteen. Elleivät he ole lapsena kokeneet tulleensa rakastetuksi sellaisena kuin ovat, miten he saavuttaisivat tämän taidon vanhempana? Vaikeaa ainakin tuntuu olevan. Ympärillämme on vaikka kuinka paljon pareja, joiden suhde perustuu omiin ja toisen neurooseihin. En nimittäisi sitä edes rakkaudeksi.
"Rakastuminen ja rakkaus ovat tieteellisestikin todennettuja ilmiöitä."
Miten rakkaus ja rakastuminen voidaan tieteellisesti todentaa? Viitannet aivokuvauksiin tms. Kysynkin, että miten rakkauden kokemukseen ilmeisesti jollain tavalla liittyvä aivokuvan muutos todistaa rakkauden olemassaolon? Entä jos tunnet olevasi rakastunut, mutta aivojasi kuvaava tiedemies ei löydä siitä merkkejä, onko tiedemies nyt osoittanut ettet ole rakastunut?
Varsinaisesti aivotutkimuksissa on osoitettu, että ihmisen tunne-elämä sijaitsee aivojen limbisessä järjestelmässä ja että esimerkiksi sähköärsytys tai vaurio, voivat johtaa suuriin tunnemuutoksiin. Riippuen ärsytyksen paikasta ja tilanteesta voidaan aiheuttaa mielihyvää, mielipahaa, itsevarmuutta, tuskaa, pelkoa yms. (http://www.biomag.helsinki.fi/braincourse/L8.html#RTFToC15)
Kemian näkökulmasta sitten taas rakastumisen tunne on PEA-hormonin aikaansaannosta. DHEA-hormoni taas on niin sanottu "haluhormoni", joka käynnistää seksuaalisen halun. DHEA-hormonia on ihmisissä enemmän kuin mitään muuta hormonia. Miessukupuolen testosteronihormoni vaikuttaa lähes samalla tavalla kuin DHEA, mutta se ei vaikuta tunteisiin. (http://www.verkkotie.fi/Koulutie/Taustapak/15_99rakkaus/1.html)
Tästä voidaankin sitten vetää johtopäätös, että panettaminen ja rakastuminen ovat eriasioita eli testosteroni vaan panettaa, mutta PEA-hormonia ja DHEA-hormonia tarvitaan rakastumiseen.
Jos joku nainen on oikeasti kommentoinut: "Miksi nainen on rakastunut? Koska mies on vedättänyt naista, jotta saisi naisen ihastumaan itseensä ja pääsisi ” pesälle.”", niin sanoisinpa, että tämä nainen ei ole silloin osannut erotella näitä tunteita toisistaan. Jos nainen olisi heti antanut miehelle ja vapauttanut omat panetushormoninsa, niin hän ei olisi noin säälittävässä tilanteessa, että syyttää miestä.
Ihastumisesta ja rakastamisestakin on sanottu, että ne eivät ole sama asia. Aluksi ihminen ihastuu ja siihen liittyy paljon panetusta, mielihyvän tunteita ja onnen tunnetta. Kun siirrytään varsinaisesta rakastumisesta rakastamiseen, niin tätä samaista onnen tunnetta ei enää tunne samasta ihmisestä, vaan sen tuntee vaan aina ihastumisen yhteydessä. Yleensä tuo siirtymä tapahtuu siinä 4-7 vuoden aikana seurustelun aloittamisesta, jolloin tapahtuukin suurin osa eroista, koska luullaan, että toinen ei enää "sytytä". Seksisentrisessä yhteiskunnassa ajatellaan, että suhteessa on silloin jotain vikaa ja on aika etsiä joku, joka sytyttää.
"Tästä voidaankin sitten vetää johtopäätös, että panettaminen ja rakastuminen ovat eriasioita eli testosteroni vaan panettaa, mutta PEA-hormonia ja DHEA-hormonia tarvitaan rakastumiseen"
Jostain kumman syystä minä en tarvinnut asian ymmärtämiseen tietoa modernin tieteen edistymisestä...
"Varsinaisesti aivotutkimuksissa on osoitettu, että ihmisen tunne-elämä sijaitsee aivojen limbisessä järjestelmässä ja että esimerkiksi sähköärsytys tai vaurio, voivat johtaa suuriin tunnemuutoksiin."
Vai sellaista on "osoitettu". Mahdatko nyt sotkea käsitteitä? Tunne-elämä ei käsittääkseni ole olemukseltaan asia, joka sijaitsee jossain. Vai mitä tarkoitat tunne-elämän sijainnilla limbidisessä järjestelmässä? Vaikka valokatkaisijaa sorkkimalla saataisiinkiin lamppu syttymään, se ei tarkoita että valo on valokatkaisijassa. ( http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=95018 , vastinetta edustamallesi reduktionistisella suuntaukselle)
ja vielä:
"Osa keskusteluun osallistuneista filosofeista on pitänyt mielen ja ruumiin välistä erottelua heijastavaa kysymystä ajattelun syntaktisesta vs. semanttisesta luonteesta turhauttavana. Turhautumista on lisännyt se, että henkisiksi toiminnoiksi luonnehdittujen ilmiöiden yksi-yhteen vastaavuuden osoittaminen aivoissa ei ole onnistunut, toisin kuin monet, esimerkiksi Armstrong 1957 julkaisemassaan artikkelissa Are Psychic Processies Brain Processies, ovat otaksuneet. Esimerkiksi emootiotutkimuksen piirissä on esitetty, että sama emootio voi aktivoida erilaisia aivotiloja tai kaksi eri emootiota samanlaisia aivotiloja."
(http://www.minedu.fi/tieteellisetseurat/lfs/verkko/Petrij.htm )
Ja samasta ongelmasta yleisemmin:
http://www.tsv.fi/ttapaht/984/wright.htm
En puhunut luonnontieteistä mutta sillä ei liene suurempaa merkitystä sinulle, joka ilmeisesti nautit ainoastaan omista älynväläykistäsi niin suhteisassi naisiin kun muihin keskustelijoihin.
Muilta osin oletkin varmaan ihan kelpo ihminen!
"En puhunut luonnontieteistä..."
Puhuit kyllä, sanoit rakkauden olevan tieteellisestikin todistettu tms. Kysymyksesi ei kylläkään liittynyt luonnontieteisiin, mutta minä taas en kommentoinut kysymystäsi millään tavalla.
Olen kaikilta osin suurenmoinen ihminen.
Mutta voiko muunlaista vastinetta edes odottaa kusipäisyyttä puolustelevalta mieheltä?
Voiko naiselta odottaa muuta kuin sitä, että moraalinen närkästyminen naisten moraalittomista teoista tulkitaan tietynlaisen hairahtuneen miehen hoirailuksi?
Kusipäisyydelle ei mielestäni löydy oikeutusta harristipa sitä mies tai nainen vaikka ilmiön takana useimmiten lienee jonkinlainen kypsymättömyys. Satunnaisesti molemmilla sukupuolilla esiintyvä kusipäisyys ei kuitenkaan ole yleistettävissä eikä sen perusteella ole syytä lietsoa sotaa sukupuolten välille.
Sotimalla kusipäisyys ei maailmasta häviä!
Tunne-elämä saa aikaan reaktioita, kuten mielihyvää tai mielipahaa ja nämä tunteet käsitellään aivojen limbisessä järjestelmässä. (Jos käsitellään ei ole oikea sana, niin keksi siihen joku paremmin kuvaava. Minä olen vaan maallikko, enkä ammattilainen :) )
Limbisessä järjestelmässä siis sijaitsee mielihyväkeskus, johon vaikuttavat mm. ihastuminen ja jotkut huumeet.
Tunnereaktioiden voimakkuutta ei kuitenkaan pystytä mittaamaan eli ei voida sanoa, että neiti x rakastaa enemmän herra a:ta kuin herra b:tä. Neiti x:n täytyy itse miettiä kumpaa herraa enemmän rakastaa, jos hän joutuu valinnan eteen. Jos Neiti x sitten valitsee väärin, niin pitäisikö siitä syyttää häntä itseään, miestä, hormoneja vai mitä? Minun mielestäni koko ihastuminen ja rakastuminen ja vielä rakastaminen prosessiin liittyy niin paljon muuttujia, ettei sormella voida selvästikään osoittaa syyllisiä.
Minä en edusta reduktionistista suuntausta, vaan olen sitä mieltä, että ruumista, sielua ja henkeä ei pitäisi erottaa toisistaan, kun puhutaan elävästä ihmisestä. Hormonit ja limbinen järjestelmä selittävät vaan jotain ihmisen toiminnasta, mutta eivät kaikkea.
Mielestäni on kuitenkin hyvä tietää miten aivot ja hormonit toimivat, koska niiden ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään joitakin parisuhteessa tapahtuvia normaaleja asioita. Yksi esimerkki on se, että kun siirrytään rakastumisesta rakastamiseen, niin tästä rakastamastaan ihmisestä ei saa enää samanlaisia kiksejä kuin suhteen alkuvaiheessa. Ne mielihyvän väristykset, joita suhteen alkuvaiheessa tunsi, kun vaan muisti ihastuksensa, kyllä katoavat lopulta kokonaan. Niitä väristyksiä voi saada uudestaan vaan ihastumalla johonkin toiseen tai eroamalla vanhasta ja ihastumalla tähän uudestaan vuosien kuluttua.
Toivottavasti ymmärsin väärin, mutta punainen lanka kirjoituksessasi tuntui olevan, että naiset valikoivat miesseuraansa tietyin kriteerein (kuka mitenkin) ja kun mies ei täytä näitä kriteereitä, eikä siis tulisi 'valituksi', miehellä on oikeus valheellisesti näytellä täyttävänsä nämä kriteerit, että pääsisi pukille?
Pitäisikö siis naisen hyväksyä sänkyynsä kuka tahansa mies, jotta jokainen surkimuskin saisi, eikä miehen tarvitsisi tehdä työtä ja etsiä naista, jonka kriteerit täyttää? Tiedätkö miksi miehet tällaista naista kutsuvat (tosin väärin perustein)? Huoraksi.
Eli tässä naisena olemisen dilemma: vaikka kuinka tekisit niin kuin miehet haluavat, on se kuitenkin aina väärin ja saamme haukut. Yrittäkää nyt miehet ihmeessä ensin päättää mitä haluatte, niin ehkä sitten pääsemme toteutuksesta yhteisymmärrykseen...
Sul meni jo nimmaritki sekasi :)))
Arvaa harmittaako?