Ujot ja arat = Sinkut ja saamattomat

ja mitä enempi on sinkku ja saamaton sitä aremmaksi tulee. Ja sitä kierrettä on hankala saada enää poikki. Kun kukaan ei kiinnostu, ketään ei kiinnosta. Ujous ja arkuus vain kasvaa, jos asialle ei saa tehtyä mitään ja kun ei saa, niin.. moni saa heittää turhat toiveet romukoppaan ja keksiä muuta tekemistä itselleen.
Ujoutta tai arkuutta ei saa tahtomalla lähtemään. Se lähtee vain riittävien oppimiskokemusten kautta ja jos niitä ei tule, niin niitä ei ole.
Kukaan ei ole omasta halustaan ujo tai arka.

pitääköhän nyt ihan paikkaansa..? Joitain ihmisiä kun nimenomaan kiinnostaa ujot ja arantuntuiset. Toisaalta on totta, että ujoa ihmistä on vaikeampi lähestyä kuin seurallisempaa...ja joku voi vahingossa leimata ujon saavuttamattomaksi tai ylpeäksi ettei uskalla siks lähestyä. Vaikka oiskin ujo kantsii hymyillä...se yleensä tepsii ja kohottaa omaakin mielialaa.

Itse en koe olevani ujo (paitsi joskus esiintymistilanteissa), mutta silti näytän pysyvän sinkkuna...reilun vuoden. Oon hyvä flirttailija, kun sille päälle satun. Saan usein miesten huomion, mutten mitään vakavampaa juttua. Ehkä vaikutan itse liian kevytkenkäiseltä vaikka itseasiassa vaadin mieheltä paljon yhteydenottoja yms....joskus oon liian innokas, mikä voi pelottaa miehet tiehensä.

Jokatapauksessa syitä voi olla tuhansia tai sit ei yhtään. Ujoutta ei yksin voi laittaa syyks. Ehkä se oikee ei oo vielä sattunu kohdalle.

1) naiset ovat luonnostaan sosiaalisempia kuin miehet, ja naiset myös arvostavat sosiaalisuutta enemmän

2) parinmuodostuksessa ylikorostuu miehen kyky puhua naiselle, ja siten puheliaat miehet vievät parhaat naiset (ulkonäkö, koulutus jne.) naisten sosiaalisuudesta niinkään riippumatta

3) jäljelle jää epäsosiaalisia miehiä joilla muut ominaisuudet saattavat olla ok, ja naisia joilla kokonaisuus ei ole ehkä ihan yhtä ok mutta haluavat kuitenkin sosiaalisuutta, koska ovat naisia. Erityisesti näiden ryhmien edustajat eivät ole toisistaan kiinnostuneita.

Kommentteja?

Itsessäni ilmenevät nämä molemmat ominaisuudet, ja olen hyvin pitkälti sekä sinkku että saamaton, lukuun ottamatta jotain harvoja ryyppyreissuja jolloin seuraa on tarttunut mukaan, kas kummaa, ylettömän mölyämisen ja itsekehun seurauksena.

Ujona on paha lähestyä ketään selvinpäin, etenkin kun on kuullut että vastus voi olla "haista vittu" tai jotain muuta yhtä kohteliasta. Varsinkaan ketään täysin tuntematonta ei tule mieleenkään lähestyä, ellei olla samassa rakennuksessa tai alueella dokaamassa.
Tähän kohtaan on yleensä neuvottu suhtautumaan naisiin vain tavallisina ihmisinä. Sitähän ne ovat, kun ollaan kavereita, mutta tavallisuus loppuu siihen kun yritetään olla jotain muuta. Silloin täytyy olla pelimies, täytyy olla supliikkimies, älykäs ja charmantti, mutta kun "Ehä mie kehtaa"

Arkuus yhdistettynä ujouteen on lähestulkoon kaikkien parisuhdetoiveiden totaalinen tappaja. Kuinka tekee mitään liikettä asian eteen jos jokaista siirtoa edeltää päässä läpi käyty pahimpien mahdollisten seurausten ja niiden seurausten ketju. Mitä jos se on varattu ja tuolta sinkoaa joku korsto ja pieksee minut siniseksi? Suunnaton kauhu on jo pelkästä ystävällisestä "ei":stä. Se on nöyryytys, tekisin itseni naurunalaiseksi jonkun silmissä.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin niin alkoholi on auttanut asiaa, enemmän tai vähemmän nautittuna, yleensä enemmän. Joskus pari vuotta takaperin olin ollut ilman minkäänlaista suhdetta pitemmän aikaa, kunnes ryyppäsin eräissä kekkereissä itseltäni tajun kankaalle. No seuraavana päivänä joku bileissä ollut neiti halusi välttämättä tulla kaverinsa kanssa tapaamaan. Arvaatte varmaan että ryssin koko homman ja tapaamiset loppuivat siihen, kiitos ujouden ja arkuuden.

Näitä kahta on kutsuttu söpöiksi ja milloin miksikin luonteenpiirteiksi, ja luotettavan ja hyvän kumppanin takaajiksi, mutta mielestäni asia on toisin.
Itse kun näistä kärsii, niin niitä ei näe mitenkään söpöinä ja positiivisina asioina. Ne ovat kaksi pikku-perkelettä jotka ovat pilanneet elämäni lähestulkoon totaalisesti.
Ei riitä yhden ihmisen sormet ja varpaat laskemaan niitä kertoja kun nämä luonteenpiirteet ovat turmelleet hyvän tilaisuuden, eikä vain parisuhteiden osalta.

Jos nyt saisin käsiini sellaisen ali-baba taikalampun kolmella toivomuksella, niin kahdella lähettäisin ujouden ja arkuuden itsestäni alimpaan helvettiin minne ne kuuluvatkin.
Eroon niistä olisi kuitenkin hyvä päästä, ja tässä viina auttoi aikanaan hyvin, kunnes ymmärsin huijaavani itseäni. Mitä hyötyä on naurattaa naisia humalassa jos sitä ei kykene tekemään selvinpäin? Tuppisuut eivät ole haluttua poikaystäväainesta.
Kuitenkin onnekseni ujous ja arkuus tuntuvat olevan iän karttuessa olevan lievenemään päin ilman alkoholiakin, mutta moneenko naiseen tekee vaikutuksen mies joka näyttää silmiin katsoessa joko ylimieliseltä tai kiukkuiselta?
Mieluummin olen ylimielinen ja vihainen kuin ujo ja arka, sillä kaksi viimeksi mainittua tuovat sitäkin vähemmän tuloksia, ja ajavat lähinnä itsesääliin ja masennukseen, sekä kahta kauheampaan yksinäisyyteen.