puolustella. Sen taustalla voi olla massoittain erilaisia ongelmia, mutta ne eivät ole puolustuksia. Ongelmia voi ratkaista monella tavalla, mutta pettäminen ei ole perimmiltään minkään ongelman ratkaisu. Ei seksin puutteen, alkoholismin, väkivallan, parisuhdeongelmien jne, jne, .Niin löytyy ratkaisu muualta. Ja jos ei kertakaikkiaan löydy avioero on se vihonviimeinen mahdollisuus,
Se ,että on niin rakastunut toiseen ei ole mikään prtuste prttää puolisoa. Jos liitosta loppuu rakkaus on avioeron paikka.
Sellainen peli ,että pettää ja elää psrisuhteessa on raukkamaista. Pitää olla jalka overaossa,jos jommasta kummasta paikasta lentää pellolle. Petturit ovat usein ihmisiä ,joilla on itsellään ongelmia(usein keski-iän kriisi) jota he juoksevat pakoon vieraaseen suhteeseen koska heillä ei ole kanttia kohdata ongelmansa, parisuhdeongelmansa ym. silmästä silmään.
Se ,että on niin rakastunut toiseen ei ole mikään prtuste prttää puolisoa. Jos liitosta loppuu rakkaus on avioeron paikka.
Sellainen peli ,että pettää ja elää psrisuhteessa on raukkamaista. Pitää olla jalka overaossa,jos jommasta kummasta paikasta lentää pellolle. Petturit ovat usein ihmisiä ,joilla on itsellään ongelmia(usein keski-iän kriisi) jota he juoksevat pakoon vieraaseen suhteeseen koska heillä ei ole kanttia kohdata ongelmansa, parisuhdeongelmansa ym. silmästä silmään.
Vastaukset 20
Vanhimmat
elämäsään myös suuri rakkaus. Itse rakastuin ensisilmäyksellä pikkujouluissa minulle täysin tuntemattomaan mieheen.
tiesimme heti kuuluvamme toisillemme. Ikävä kyllä olimme molemmat tahoillamme naimisissa ja perheellisiä.
Nyt kituutamme perheissämme suhteemme paljastuttua. En iedä onko suhteessani mieheeni enää rakkautta. Lasten takia jatkan.
Ihmisellä on oikeus rakastua, mutta velvollisuus kantaa vastuunsa.
melkoinen luonnonvoima, mutta siitäkin voi selvitä kuten muistakin myrskyistä lujalla luonteella ja korkealla moraalilla.
olen mielestäni korkean moraalin omaava mies, mutta nyt olen rakastunut vaimoni kaverin kanssa, ja hän tuntuu niin oikealta. ei rakkautta voi kontrolloida, jokainen joka on sen kokenut, tietää, että moraali ei ole silloin minkään arvoinen. ennen olisin vaatinut suu vaahdossa pettäjiä tilille, nyt olen itse sellainen. enkä vihaa itseäni. tämä on ainutkertainen elämä, kaikki kaunis kannattaa kokea ennen kuin on liian myöhäistä. toinen asia on, miten olla hienotunteinen, kertoako vai salatako, kumpi satuttaa enemmän?
Niinpä, noin kävi minullekin. Enkä kadu yhtään, koska se on ollut elämäni kauneimpia kokemuksia, rakkaus on minusta lahja elämältä. Mutta tokihan tilanne, jossa on naimisissa ja rakastuu toiseen, on hankala. Itse ratkaisin sen kertomalla miehelleni etukäteen tilanteesta. Siinä vain kävi niin, että hän ei halunnut tietää, se oli outo juttu. Jokaisen on ratkaistava se asia kuten parhaiten näkee, mutta tosiaan ei ole olemassa oikeaa tapaa, luulen niin.
Että näinkin, täällä moni tuputtaa tiukkaa moraaliaan, luulen, että aika moni ei oikeastaan tiedä millainen se tilanne onkaan. Hyvin helppoa on tuomita toisia, jos ei tiedä. Ja mitä oikeastaan on moraali, pitääkö puhdistaa omaatuntoaan vaikka vanhoista tekemisistä sillä seurauksella, että toisella on pitkään paha olla. Ihminen voi erehtyä kerran, onko sitä syytä sanoa. No sehän riippuu siitä, miten jatko menee. Ei ole oikeaa tapaa tuossa tilanteessa.
Miten rakkaus voi olla peruste pettämiselle? Jos joku muu kuin oma puoliso on se oikea rakkauden kohde, niin kenenköhän kanssa sitä silloin pitäisi olla? Rakkaus ei myöskään velvoita menemään sänkyyn, ennen kuin on eronnut. Tosirakkaus jaksaa kyllä odottaa, että vanhat kuviot hoidetaan pois alta.
Jos rakastat toista naista, niin mikset kerro vaimollesi ja eroa? Kyselet miten olla hienotunteinen, kumpi satuttaa vähemmän, kertominen vai asian salaaminen. Jos sinä mukamas tosissasi rakastat tätä toista naista, niin salaamisen ei pitäisi olla edes vaihtoehto. Tosirakkaus on avointa ja aitoa, eikä todella rakastunut häpeile rakkauttaan.
Ja jos vielä mietityttää, niin kaikkein eniten loukkaa pettäminen ja petoksen jatkaminen ja se, ettet enää rakasta vaimoasi. Haluaisiko hän elää tuollaisessa parisuhteessa? Haluaisiko hän elää ihmisen kanssa, joka ei häntä enää arvosta ja kunnioita ja rakasta? Tuskimpa, ja sinulla ei ole mitään oikeutta pakottaa häntä elämään sellaisessa tietämättään. Sinä olet hänelle velkaa totuuden.
Rakkautta ei ehkä voi kontrolloida, mutta aikuisen ihmisen pitäisi kyvetä kontrolloimaan tekojaan. Sinä et siihen ole kyvennyt. Sinä puolustelet omaa pettämistäsi sillä, että olet rakastunut. Silti et edes ole varmasti kertomassa siitä vaimollesi! Rakkauteen liittyy myös vastuu tekemisistään. Se ei ole pelkkää kontrolloimatonta tunteittensa vallassa ajelehtimista. Aikuisella on aina vastuu tekemisistään ja niiden seurauksista, sitä vastuuta ei edes rakkauden varjolla voi paeta.
Mutta kun kahta voi rakastaa. Ei tietenkään samalla tavoin molempia. Siinä samalla myös oppii elämän reaaliteeteista: Kahta voi rakastaa, mutta vain yhden kanssa asua yhdessä. Ei ole järkevää erota yhdestä hyvästä ja lyödä hynttyyt yhteen toisen hyvän kanssa.
saat tietää omna nautinnonhaullasi aiheuttaneesi suunnatonta tuskaa sinua rakastavalle ihmiselle.
Muiksi ylipäätään olet naimisissa ? Mieheni kertoi myöhemmin ettei ollenkan ollut tajunnut mtä tekonsa aiheutti toiselle.
Ei se ihanuus enää näyttänytkään niin ihanalta kun vierestä katsoi jyinka toisen psyyke sortui ja maailma romahti. Jos rakastaa puolisoaan ei petä niin julmaa se on, Ja ne jotka selittävät, että kahta voi rakastaa (kuten mieheni) samanaikaisesti olisi reilua se myös puolisolleen ennen sitoutumista kertoa.
vaimollesi. Sinulla ei ole oikeutta loukata näin. Kun asia paljastuu hänelle näet kuka maksaa sinun suuren onnen hinnan.
Et rakasta vaimoasi koska teet hänelle näin julman teon silkkaa omnan nautinnon haulla.
Tuntuu han hän niin oikealta, ainahan se niin on rakastumisen huumassa kun on ruusunpunaiset lasit silmillä. Minusta pettämisessä ei ole mitään kaunista. Suoraan olet epärehellinen ja itsekäs.
Saako vaimosi hankkia rakastajan?
Ompa vaimollassi tosi huono tuuri kun on tuollainen "ystävä". Tottahan se on , että rakastuminen vastaa pakkoneuroottistatilaa tai eräänlaista hulluutta. Sillä voisi ehkä puolustella.
Kontrolloimisesta kun puhut s ,olen sitä mieltä että se sun pikku pippelis on sinun kontrollisi.
Vai niin :) en tiedä kenelle kommentoit, mutta
minullehan kävi hyvin ja kaikille muillekin loppujen lopuksi.
Ihan turhaa moralisointia muiden asioilla, kun kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ajattele, toimi samalla tavalla ja arvostuksetkin ovat eriä. Ja kuten tiedämme, on ihmisiä, jotka eivät edes halua tietää puolisonsa tekemisistä. Tiedä sitten miksi, ehkä jonkun mielestä on helpompi olla, vaikka liitto ei olisikaan niin hyvä, kunhan se antaa sopivan turvallisuuden ja raamit elämälle. Meitä on nääs moneksi :)
Minä en muuten ole koskaan tehnyt mitään petosta, olen kertonut kaiken ennenkuin olen tehnyt mitään. Mutta jostain syystä sitä ei haluttukaan tietää.
Miten sinä Siiri40 määrittelet rakkauden? Minusta kun aika oleellinen asia on se, ettei sellaista ihmistä halua ehdointahdoin loukata, jota rakastaa. Rakkaus ei ole pelkkä itsekäs tunne ja omien aivojen huumaustila. Rakkauteen kuuluu epäitsekkäät rakkauden teot.
Jos rakastaa kakkostaan, mutta silti ei halua tehdä hänestä ykköstä vaan pitää mieluummin hänet piilossa, niin onko se rakkauden teko sitä kakkosta kohtaan? Jos rakastaa vaimoaan, mutta silti pettää häntä tietoisesti ja toistuvasti, pettää hänen luottamuksensa pahimmalla mahdollisella tavalla, niin onko sekään mikään rakkauden teko?
Mitä ihmeen tosirakkautta on sellainen, jossa ihminen tekee kuten itselleen parhaimmaksi näkee, vaikka tietää satuttavansa kauheasti niitä, joita väittää rakastavansa?
Mulle kaikki heti ja kokonaan, väliäkös sillä vaikka kahden minuun luottavan ihmisen sydän särkyy siinä prosessissa... itsekkyydeksi minä tuota kutsuisin ennemmin kuin rakkaudeksi.
Onkohan nämä uskottomat pettäjät sekoittaneet rakkauden ja itserakkauden.
Voisin minäkin hankkia itselleni ihan mitä kivaa tahansa ja huumaa toisen sylissä tm, jos haluaisin ja jättää rakkaani tyyrymään siihen mitä rippeiksi jää. Mutta minä rakastan ja nämä rakasyumisenhuumat ovat ohimeneviä elämäänkuuluvia asioita , jotka aikuinen osaa ottaa loukkaamatta toisia.
Voit rakastua ja tulla rakastetuksi, mutta tullaanko sinua rakastamaan osaatko itse rakastaa? Kai sen aikuinsena iiedät ,että jun elämä on pelkkää huumaa ja onnelaa ja kumppani täydellinen olet rakastumisen tilassa , rakkaus ei ole sellaista vaikka paljon naiutintoa ja iloa siihen kuuluukin.
Sillä miten minä määrittelen rakkauden ei ole kovin paljon merkitystä. Kysymyksesi ovat toki aivan aiheellisia ja niitä on hyvä pohtia kukin sisimmässään. En todellakaan ole mitään "mulle heti kaikki tänne nyt" -tyyppiä. Kaikkea muuta. Minulle merkitsee enemmän "henkinen" rakkaus kuin fyysinen, siis valinnan "kaikkea ei voi saada" edessä. Rakkaus on sellainen tunne, että kun sitä osoittaa ja jakaa, niin se lisääntyy kaikkialle.
Mielestäni aito rakkaus on todella pyyteetöntä: Vaikka oma kumppani joskus "hairahtuisi", syystä tai toisesta, niin se vain pitäisi hyväksyä sinällään. Itsekkyydeksi voi kutsua myös sitä, että "kieltää" kumppaniltaan seksisuhteiden lisäksi kaikenlaiset ihmissuhteet, joista hän saa tyydytystä, tavalla tai toisella.
että toinen sa tehdä mitä vaan tyydyttääkseen tarpeitaan ja mielihalujaan. Parisuhteessa rakkaus on molemminpuolista ja siinä kunniotitetaan toisen tunteita ja tarpeita.
Rakkaaus antaa toisen olla oma itsensä mutta se ei toimi jos joutuu kieltämään itsensä. Silloinhan kysymys on vain toisen miellyttämisestä ja hänen haluihinsa alistumisesta.
Rakkaus ei ole vain sitä , että saa vaan myös antaa, molemminpuolin. Rakastettua ei halua loukata.
on vuorovaikutteista ja siihen pitäisi sisältyä pyytettömyys, molemmin puolin. Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei kukaan elä pelkästään puolisolleen, vaikka kunnioittaisikin tämän tunteita ja tarpeita. Parisuhde on ihan vapaaehtoinen. Viimekädessä se menee niin, että ellei itse jotain millään hyväksy tai voi sietää, pitää erota. Vaikka rakastaisi kovastikin.
"Viimekädessä se menee niin, että ellei itse jotain millään hyväksy tai voi sietää, pitää erota. Vaikka rakastaisi kovastikin."
Aivan, ja juuri sitähän minä olenkin kritisoinut täällä: Kun se pettäjä ei osaa erota, vaan puolustelee petostaan rakkaudella! Miten se ykkönen voisikaan päätöksiä tehdä, jos hänelle ei mitään kerrota?
Sanoit myös ettei kumppaniltaan saisi kieltää muita ihmiskontakteja. Tämä on ihan totta. Toki on olemassa muunkinlaisia parisuhteen ulkopuolisia ihmiskontakteja kuin seksuaaliset kontaktit. Parisuhteessa puolisoiden tulee keskenään sopia pelisäännöt, myös näistä asioista. Jotkut määrittelevät muiden ihmiskontaktien rajat sukupuolikontaktien ulkopuolelle, toiset sallivat nekin.
Pettäminen on kuitenkin aina yhdessä tehtyjen sopimusten rikkomista, toisen luottamuksen pettämistä. Se ei ole rakkauden teko, vaan osoitus välinpitämättömyydestä toista kohtaan. Jos ihminen kokee olevansa kyvytön sukupuoliseen uskollisuuteen vain yhdelle kumppanille, hänen ei pidä mitään muuta puolisolleen edes luvata. Silloin pitää sopia sellaiset pelisäännöt, joita itsekin kykenee kunnioittamaan.
Ei kyse ole siitä, että toinen yrittäisi kahlita, vaan siitä, että toinen pettää mieluummin kuin suoraan kertoo tuntevansa itsensä kahlituksi. Pettämisen vaihtoehtio on aina se, että edes yrittää selvittää parisuhteen mahdollisia ongelmia. Pettäminen on vain yritys paeta ratkaisuja.
elämää puolustella? Uskottomuus kuuluu elämään, tavalla tai toisella (ellei muuten niin ajatuksissa) kuten uskollisuuskin. Ei niitä kumpaakaan puolustella tarvitse.
Uskottomuuskaan ei läheskään aina johdu ongelmista. Kahta voi rakastaa samaanaikaan. Silloin, kun on omakohtaisesti kokenut jotain, ymmärtää, että niin voi käydä; muuten ei välttämättä.
voi kahta rakastaa samanaikaisesti, ehkä toisesta nauttii ja toista rakastaa kun saa hyvää seksiä. Varmasti on ihmisiä ketkä rakastuu ja kenelle se toisen hakeminen on vain seksiä.
Itse olen ollut uskoton ja varmasti on vaikea elää aiheen kanssa, ja vaimokin sen tietää. Miettinyt olenkin monesti miksi elän vielä avioliitossa enkä ole eronut.
Monet eivät todella edes hae seksiä, rakastumisista puhumattakaan. Ja juuri ehkä tällaisille ihmisille kolahtaa parhaiten otsikko "rakastuin toiseen(kin)". Siitä, että rakastuu, seuraa, että haluaa myös seksiä, ei muuten.
Rakastuminen on tunne ,joka halutaan itselle, josta nauttia toisesta ihmisestä. Rakkaus on paljolti antamista ja saamistata tasapainossa.
Antaa rakkautta, rakastaa toista, osoittaa rakkautta toiselle , tehdä jotain rakkaudesta jne. Mutta rakastua johonkin,joka tyydyttää minun rakastumisennälkääni.Jolka antaa huumaa, intohimoa jne. Mitä rakastunut antaa muuta juin oman nautintonsa. Antaa rakastumista toiselle???
Tehdä jotain rakastumisesta ???? Rakastuminen on kuin shamppanjan kuplat ,jotka ihanasti poreilevat kunnes jäljellä ei ole kuplankuplaakaan.