Olemme olleet miesystänäni kanssa kimapassa noin kuusi vuotta, jo alkuun huomasin ikävän piirteen, eli hän näkee asian negatiiviset puolet,asiassa kuin asiassa. Hän näkee kaikkia uhkia niin omassa elämässään kuin suhteessamme. Työpäivän jälkeen kertoo vain kaiken mikä meni pieleen, mitään ei kannata yrittää, kun, koska ja.. tyyliin päivästä toiseen samaa rataa.
Yritin alkuun olla tuosta asenteesta välittämättä ja tietoisesti ohjata häntä huomaamaan elämän mukavat asiat. Olen edellisessä suhteessani elänyt alkoholistin kanssa ja sitä kautta läpielänyt vaikeankin masennuksen, josta olin toipunut. Nyt minusta on alkanut tuntumaan että kaverini negatiivisuus ahdistaa tavattomasti ja tunnen itseni vaaravyöhykkeellä olevaksi. En halua masentua uudestaan, miten voisin pelastaa tämän suhteeni ja säilyttää positiivisen elämänkatsomukseni..
Yritin alkuun olla tuosta asenteesta välittämättä ja tietoisesti ohjata häntä huomaamaan elämän mukavat asiat. Olen edellisessä suhteessani elänyt alkoholistin kanssa ja sitä kautta läpielänyt vaikeankin masennuksen, josta olin toipunut. Nyt minusta on alkanut tuntumaan että kaverini negatiivisuus ahdistaa tavattomasti ja tunnen itseni vaaravyöhykkeellä olevaksi. En halua masentua uudestaan, miten voisin pelastaa tämän suhteeni ja säilyttää positiivisen elämänkatsomukseni..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinhän se on että toista ei voi muuttaa jos toinen ei muuttua halua. Tämä olisi jokaisen naisen ja miehenkin syytä muistaa. Vain itseään voi muuttaa.
Sinun täytyy ajatella omaa mielenterveyttäsi, jos sinulla on paha olla moisen ihmisen kanssa, ei ihme.
Muista että mies tuskin muuttuu. Ehkä jos jätät hänet, hän herää tuosta negatiivisuudesta, mutta jos annat ymmärtää että kaikki on OK, miksi mies edes yrittäisi muuttua?
voi, kuinka tuttua :/
Kyllä me ollaan tästä miehen kanssa puhuttu. Ei hän itse tiedosta sitä samalla tapaa, mutta exäkin oli kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Jotkut vaan ovat elämäniloisia, jotkut näkevät varjopuolet ensin. Mä kuuluin ennen tohon ilo-kategoriaan, mutta nykyisin oon kyllä huomattavasti pessimistisempi. Voihan se tietty olla, että ikäkin tuo jonkin sortin kyynisyyttä luonteeseen. Kun huomaa, ettei elämä tosiaan ole mitään helppoa. Ainakaan pessimistimiehen kanssa :)
Mut jutelkaa asiasta (ilman syyllistystä/haukkumista), ja koita pitää oma mielesi iloisena kaikesta huolimatta. Hymy tarttuu usein toiseen ihmiseen.
Ehkä hän ei ole sinulle loppujen lopuksi se Oikea..haluutko loppuikäsi kuunnella marmatusta..? Kuulostatte aika erilaisilta luonteilta. Ja todella: toista ei voi muuttaa.
Totta, totta, ei sitä marmatusta miehen suusta jaksa kuunnella, pahempi kuin vanha akka!
..erittäin masentuneen oloinen päihdeongelmainen mies.Mikään ei häntä huvita. On työtön ja makaa kaikki päivät tekemättä mitään.
Juo joka päivä vähintään siksarin.
Itse käyn töissä ja tulen toimeen omillani, autokin on ja ennen niin olin iloinen ja nauravainen ja nykyään tuo miehen alakuloisuus on tarttunut enkä jaksa ilahtua mistään.
V**'ttaa myös kun elätän suurimmaksi osaksi häntä.
En osaa lähteä tästä suhteesta, mies sanoi että hän kuolee jos jätän hänet. Helvetti että elämä on täynnä vaikeita valintoja.