Olen seurustellut parisen vuotta avopuolisoni kanssa. Olemme kumpikin 27 vuotiaita. Yhdessa asuttu 1 1/2 vuotta. Emme ole kihloissa, koska mieheni ei halua. Sormukset ovat hänen mielestään turhia koska muutoinkin voi olla yhdessä. Itse tahtoisin kihloihin. En ole koskaan ollut. Mieheni on ollut kihloissa exänsä kanssa. Minulla kova vauvakuume jo. Mieheni ei halua lapsia..ainakaan nyt. Ehkä myöhemmin tulevaisuudessa. Välillämme ristiriitoja näiden asioiden suhteen! En tiedä pitäisikö minun etsiä uusi mies joka haluaa kihlata minut ja perheen kanssani vai odottaa josko nykyinen mieheni ehkä joskus lapsia haluaisi. Olemme kuitenkin jo lähempänä 30 kun 20. Avopuolisollani 2lasta edellisestä suhteesta. Hän rakastaa niitä ylikaiken! siksi ihmettelen miksi minun kanssa ei pienokaista haluta (ainakaan nyt. Enkä myöskään tiedä kauanko minun pitäisi odottaa että mieheni suostuu lapsia tekemään. Itse haluan perheen!...MIELIPITEITA!!!!
Marianna
onko hän se oikea?
2372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koska nuo asiat sinua mietityttävät, kannattaisi sinun mielestäni vaatia vastauksia mieheltäsi. Teillä on ikää ihan riittävästi siihen, että voitte alkaa lapsia hankkimaan, jos sellaista haluatte. Ei ole sinulta oikein pakottaa miehesi hankkimaan lapsia nyt. Toisaalta ei ole mieheltäsi oikein jutella sinulle ympäripyöreitä vain jotta voit 35-vuotiaana todeta, ettei hän halua lapsia.
Sinulla on omat tulevaisuuden suunnitelmasi selvillä. Et voi loputtomiin odotella niin toteuttamista. Jos miehelläsi on erilaiset suunnitelmat, teidän on erottava jotta kummatkin voi toteuttaa omat toiveensa. Toinen vaihtoehto on se, että jompikumpi luopuu omista suunitelmistaan. Haluatko kuitenkaan luopua lapsista? Tai haluatko hankkia lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei niitä halua?
Kyllähän päämäärätön seurustelu kivaa on. Jossain vaiheessa monilla tulee kuitenkin se tilanne, että suhteen on johdettava siihen perinteiseen unelmaan: oma koti ja lapset ympärille. Kannattaa selvittää hyvissä ajoin, että unelmanne käyvät yksiin. Mitä pidemmälle asiaa vetkuttelee, sen vaikeammaksi se tulee.
Seurustelin viisi vuotta miehen kanssa joka ei pystynyt kuvittelemaan omaa taloa, naimisiinmenoa, lapsia yms.. minä kuitenkin toivoin näitä asioita. Harmittaa kun odotin niin kauan ennen kuin lähdin.
Olin puolisen vuotta yksin ennen kun löysin nykyiseni. Oltiin neljä kuukautta yhdessä ennen kun mentiin kihloihin ja suunnitellaan nyt talon rakennusta. Olen tosi onnellinen nykyiseni kanssa kun tulevaisuudesta voi puhua ja haaveilla yhdessä.
Exänikin on löytänyt sen oikean ja nykyään hänkin sanoo haluavansa naimisiin. Hän kyllä sanoo että katuu sitä kun ei minun kanssani halunnut, mutta jos sama tilanne olisi jatkunut, niin en olisi koskaan astellut alttarille. Lapset olisi tullut vahingossa.
Onkohan niin, ettei miehesi ole varma oletko sinä se oikea. Järkeä on varmaan vähän enemmän päässä kuin lapsettomalla miehellä, ettei ryntää suin päin tekemään mitään. Jos hän haluaisi joskus naimisiin jonkun muun kanssa, niin tuskin siihen auttaisi että olisi lisää lapsia entisestä liitosta.
Minun neuvoni olisi, että sanot miehellesi, että haluat jo vakiintua ja anna hänelle aikaa miettiä yksinänsä mitä haluaa. Ala sinä sillä välin tarkastelemaan onko vapailla markkinoilla ketään potentiaalisia ehdokkaita!