Pitääkö vaimon kysellä miehen työkuulumiset joka päivän päätteeksi, vaikkei miehen työ kiinnostaisi pätkääkään? Meillä on miehellä koko elämä pystyssä, kun mä en ole kiinnostunut hänen työstään, enkä siis töiden jälkeen ole kyselemässä, että mites töissä meni... Mua ei vaan ihan hirveesti jaksa kiinnostaa, että minkälainen akseli tänään tuli sorvattua tai millaista vikaa oli ohjelmissa tai menikö kone rikki tms.. En edes tajua niistä selostuksista mitään! Miehelle tää asia vaan tuntuu olevan ihan kohtuuttoman tärkeä, on jopa pohdiskellut että pitäiskö hakea sellainen nainen, joka on kiinnostunut hänen töistään ja arvostaa sitä! Itse kyllä pajatan miehelle työasiani kyselemättä jos jotain kertomista on, enkä mä välitä kiinnostaako sitä kuulla vai ei. Onko mun siis pakko, avioliittoni pelastaakseni :), kysyä miehen työkuulumiset päivittäin ja teeskennellä tosi kiinnostunutta ja jaksaa pinnistellä se käsittämätön, pitkä ja puuduttava selostus jostain sorvauksesta alusta loppuun..voi masennus..
Kiinnostaako miehen työ?
Ei jaksa kiinnostaa
81274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun on kyseessä PARIsuhde niin teillä kummallakin on oikeus tulla kuulluiksi ja velvollisuus kuunnella. Jos mies mutisematta kuuntelee sinun vuodatuksesi, on vain oikeus ja kohtuus että olet edes olevinasi kiinnostunut hänen työstään. Hänelle se ettei hänen työnsä kiinnosta, kertoo ettei hän itsekään kiinnosta sinua.
Minulle entinen kumppani joskus tokaisi töistä puhuessani että kuule, älä viitsi aina kälättää siitä kun ei häntä kiinnosta yhtään. Se kaiversi pitkän aikaa ja tuntuu pahalta vielä hämäränä muistikuvanakin. Toisen kenkiin astuminen hetkeksi kannattaa aina ennenkuin päästät suustasi mitään harkitsematonta, mieti myös millaisia reaktioita aiheutat ja onko se sen arvoista.
***
Kyllä minustakin olisi outoa, jos en voisi miehelleni sepustaa työpäivän päätteeksi asioita, joita tekee mieli sepustaa! On meillä useinkin niitä päiviä, ettei töistä puhuta sen tarkemmin yksityiskohtia, yleensä kyllä kysytään molemmat että mites on päivä mennyt tai miten meni. Mieskin on sellaisissa hommissa, etten minä aina niitä kaikkia juttuja tajua mistä hän puhuu, mutta hän on puolisoni ja rakastamani ihminen ja minua sen myötä automaattisesti kiinnostaa se, mistä hän puhuu. Olipa aiheena sitten mikä tahansa, sillä me pälätämme keskenämme asiota laidasta laitaan.
että mieheni kysyy työpäivästäni. Ja kysyn minäkin hänen töistään. Ja hän mielellään puhuukin,millainen on työyö ollut. Ihminen kuitenkin viettää niin suuren osan ajastaan töissä,että on kurjaa jos se ei ollenkaan toista kiinnosta.
Ihan vaan miten päivä on sujunut, oliko rankkaa vai mukavaa. Yksityiskohtiin ei meillä mennä, koska molempia sitoo vaitiolovelvollisuus. Mutta tärkeintä minulle on se, että toinen välittää, ja rankan päivän jälkeen voi toiselle sitä huokaista.
Ei miestäni yksityiskohdat edes kiinnostaisi, Kyllähän hän tietää mitä se sisällään pitää. Eikä minuakaan mieheni työ sillä lailla kiinnosta, Hän on siis insinööri, ja minä hoitaja.
Aika pieni vaiva tuo kuuntelu, jos se sen päivän pelastaa. Itse saan kuulla joka päivä miten mies on kumittqanut niin ja niin monta putkea, eikä minulla ole harmainta aavistusta mistä välillä puhuu. Yleensä teen niin, että häärään samalla kahvia ja voikkaria pöytään, niin ei se edes huomaa etten aina kuuntele, välillä esitän jotain lisäkysymyksiä niin että sille tulee olo, että kiinnostaa. Ei se haittaa, jos ei aina niin jaksa "oikeasti kuunnella" kun ei niistä mitään kokeita pidetä. Pääasia on, että tulee sellanen olo miehelle että sen jutut kiinnostaa ja et työtä arvostetaan :)
Kiinnitin huomion lähinnä kohtaan: "Itse kyllä pajatan miehelle työasiani kyselemättä jos jotain kertomista on, enkä mä välitä kiinnostaako sitä kuulla vai ei."
Eli oletko siis sitä mieltä, että mieskin saa pajattaa työasiansa, kunhan sinun ei tarvitse olla eikä näytellä kiinnostunutta?
Tai, että hänen pitäisi puhua töistään ilman, että sinun pitää kysyä? Kuinka kauan hän jatkaa tätä paasaamista? Koko päivänkö? Ei kai se niin kauheaa ole kysyä miten töissä meni ja jopa kuunnella. Minä pinnistelisin. Ja olenkin pinnistellyt, kun mies hyvin usein puhuu töistään. Mutta hyvin meillä silti menee eikä ole muodostunut isoksi ongelmaksi. Lomalla sovitaan, että kumpikaan ei puhu työasioista.
Ehkä mies haluaa puhua töistään, kun sinäkin puhut?
parisuhteessa on tehtävä kompromisseja jos haluaa sen olevan toimiva ja tasapuolinen. Kummalalkin on samoja oikeuksia ja velvollisuuksia toista kohtaan. Voi myös sanoa, että jos ei ole itse valmis johonkin niin ei pidä olettaa että toinenkaan on!
Itsellesi on siis ihan sama kuunnellaanko sinua vai ei? Miksi sitten et puhu vaikka seinälle sen miehesi sijaan?
Meillä on tapana jos molemmat ovat iltapäivällä kotosalla istua pöydän ääreen juomaan kahvia mukilliset ja samalla jutella päivän kuulumiset niin työasioita joista itse en voi paljoakaan puhua kuin miehenkin. Samalla käsitellään kotiasiat ja lasten jutut. Ei siis tarvitse kysellä kun asiat kerrotaan kysymättäkin..
Itseasiassa mieheni suvussa on syvästi inhoamani lause sanontana kun joku ei jotakin tiedä ja kysyy miksei hänelle ole kerrottu niin siihen vastataan; et ole kysynyt! Niskavillat nousi pystyyn ja mokoma jaaritus loppui yksipuolisella päätöksellä lyhyeen! Tosin koko sanonta kertoo jo koko suvun asenteesta toisiin ihmisiin aika paljon?
Jos muuten kuuntelee sitä toista niin kyllä siitä oppii jotain ymmärtämäänkin. Työ on iso osa monen identiteettiä ja jos sille viittaa kintaalla niin mitä jää jäljelle? Itseasiassa monelle ihastumisen aikaan työ antaa hieman lisää luonnetta siihen kumppaniin ja sitten tovin kuluttua koko työ ei kiinnosta?
Ihan voisi spekuloida silläkin että onko teillä kuinka paljon muita puheenaiheita miehen kanssa työn lisäksi joista miehesi on kiinnostunut? Jos kaikki puhe on sinun ehdoillasi niin ei liene kohtuutonta että tuon verran olet puolisostasi kiinnostunut varsinkin jos työ on hänelle todella tärkeä asia.
Meillä oli joskus vaihe jossa mies kertoi päivästään ja keskeytti minut aina tai sanoi ettei kiinnosta, on kuullut saman jo jne. Otin taktiikan puhua oman asiani ensin ja jos keskeytti niin jatkoin vaan jutun loppuun. Kun hän alkoi puhua niin lähdin pois vaikka jääkaapille tai vessaan. Ei mennyt montaa päivää kun meni perille että keskustelu on vuorotellen puhumista ja pari muutakin käyttäytymissääntöä...
Tästä tuli mieleen toinen inhottava tapa; kun joku soittaa niin jos haluaisin kysyä soittajalta jotain niin hän ei huomaa viittilöintiä tms ennenkuin on lopettanut tai lopettaa ja kysyy sitten mitä sulla on asiaa? No, ei siinä vaiheessa enää mitään.. Olenkin ottanut tavaksi sanoa sivusta asian jonka haluan hänen sinne välittävän esim kyläreissun ajasta tai lasten jalan koosta. Nyt on sitten tullut ihana tapa huitoa kuin käskisi pois sillälailla; hus-hus! Ei tule mieleenkään keskeyttää sitä jorinaa sen verran että toinen asia hoituu siinä samalla. No, eilen otin sitten ja lähdin sisälle asti pihahommista kun noin teki ja tovin kuluttua tuli ukko ihmeissään perässä kysymään minne katosin? No, lähdin kun pois huidottiin ja soitan tässä kohta samaan paikkaan josta juuri soitettiin. Toinen ihmettelemään miksi soitan kun sieltä juuri soitettiin? No, ihan niin joo.. Odotellessa seuraavaa vastaavaa tapausta!!
Ei kai mikään avioliitto voi tollaseen juttuun kaatua. Ja miksi sä et sit kysele miehes töistä ???? ei kai miehelläsikään kiinosta kaikki sun juttus mut kiltisti silti ne kuuntelee. Kyl mä ainaki yritän kysellä miehen jutuista jotain että oon edes vähän perillä mitä on päivän aikana hommailtu vaikka mulla aina kiinostaiskaan.