kumppanini on taas vaihteeksi tulossa yöksi luokseni. meillä ei ole mennyt pariin viikkoon tunne tasolla ajatukset ja mielet aivan yhteen. hirveitä riitoja,ylpeetä käytöstä,toisen huomioon ottaminen jäänyt myös toiselta puolelta aika minimaaliseen ja muutenkin hän on alkanut olemaan enemmän yksin/roikkuu kavereitten kanssa baarissa ja juo paljon...enkä ole tervettulut hänen mukaansa ..avoimuudesta ei tietoakaan.
millä ihmeen konstilla voisin tänään huomata onko kumppani tosissaan kanssani vai ei????. tykkää kyllä edelleen halata minua,suutelee,seksiäkin harrastamme ainakun paikka ja aika ovat kohdallaan"se myös toimii molemmin puolin,saan aina itse ja myös hän", sanoo rakastavansa jne...
kertokaa niin miehet kun naisetkin... olen aivan ulapalla mitä ajatella.
millä ihmeen konstilla voisin tänään huomata onko kumppani tosissaan kanssani vai ei????. tykkää kyllä edelleen halata minua,suutelee,seksiäkin harrastamme ainakun paikka ja aika ovat kohdallaan"se myös toimii molemmin puolin,saan aina itse ja myös hän", sanoo rakastavansa jne...
kertokaa niin miehet kun naisetkin... olen aivan ulapalla mitä ajatella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa puhua asiasta miehesi kanssa. Suurin osa parisuhteen ongelmista kun johtuu vain ja ainoastaan siitä, että asioista ei puhuta tarpeeksi / ollenkaan. Kysy suoraan mieheltäsi missä hänen mielestään mennään, mikset ole tervetullut hänen mukaansa baariin, ym. Juttelemalla asiat useimmiten selviävät ainakin johonkin suuntaan. Tsemppiä!
Hei!
Kuulosti aika tutulta tuo sun juttu.
Mulla oli vähän aikaa sitten suhde erääseen muutaman kuukauden ajan.
Olin ihan hulluna siihen ja välitin siitä oikeesti.
Pian kuitenkin tajusin miten asioiden oikea laita on, mutta oli vaikea aluksi myöntää sitä omien tunteidensa takia.
Sovitaan että mennään illalla ulos. Ajan tullen, saan viestin että sopiiko jos nähtäiskin vähän myöhemmin.
Kun vihdoin tavataan, on se jo lähdössä kotiin, tai parhaassa tapauksessa jo kotona ja kysyy haluanko tulla sinne.
Kävi samoin uudestaan ja uudestaan, tajusin, miten asiat olikin eikä myöskään tunteet valitettavasti molemminpuolisia.
Viettää siis illat kavereittensa kanssa, juo paljon ja pitää hauskaa. Sit lopussa ottaa minuun yhteyttä ja kaikki muka hyvin.
Oliko se käyttävinään minua hyväkseen (vain seksiä)?
Ensin jatkoin tätä, mutta kun tajusin ja myönsin itselleni tilanteen, päätin ettei enää. En pystynyt, koska mulla oli kunnon tunteet sitä kohtaan ja sen käyttäytyminen, se kaikki sattui.
Joten oli parempi lopettaa vaikkei sekään helppoa ollut.
Myöhemmin muutaman viikon kuluttua satuttiin tapaamaan kadulla ja jäi juttelemaan ja oli niin ystävällinen mulle. Lopuksi sovittiin että tavattais vielä sinä iltana. En voinut uskoa ja olin kuin 7. taivaassa.
No vaikea arvata miten siinä sit kuitenkin kävi.
Jouduin kovasti pettymään...
Seuraavana pvnä mulla oli muutto toiseen kaupunkiin, "hyvästeltiin", eikä varmaan enää ikinä nähdä enää.
Yritin aina keskutella, avoimesti molemminpuolin jutella asioista, mutta ei...
Minun olisi pitänyt heti lopettaa juttu. Olin tunteista(rakkaudesta) sokea. Yritin vielä. En halunnut myöntää totuutta, ennen kuin se tosiaan sattui minuun ja kärsin kunnolla.
Luotin ja petyin.
Kuvitteliko hän käyttävänsä minua hyväkseen, en tiedä enkä enää halua välittääkään asiasta vaikka edelleen tunteita onkin kaikesta huolimatta.
Teidän kannattaa ehdottomasti jutella asiat halki, käydä kaikki asiat läpi avoimesti ja puhua tunteistanne ja mitä haluatte, onko teillä samat lähtökohdat, odotukset, ajatukset, ym. ?
Ole rehellinen myös itsellesi, pohdi tosifaktoja, myös omia tunteitasi häntä kohtaan ja mitä haluat, onko tämä kaikki sen arvoista, mikä olisi paras ratkaisu?
Toivotan teille kaikkea parasta, toivottavasti saatte asianne kuntoon.
Kirjoittele tänne myöhemmin miten menee, olisi kiva kuulla.
Terveisin, Ilona
olemme jutelleet paljon, ehkä liiankin paljon... mutta aina sama tulos, riita/suuttumus/pieni mykkäkoulu tai muuten vaan jomman kumman naama nyreenä. pari päivää menee hyvin mutta sitten taas se sama vanha juttu alkaa mistä kirjoitin. juuri viimeks kävin noin 3tuntia sitten... piti nähdä puolilta päivin ja nyt ollaan näkemässä "ehkä viideltä"... en kestä tätä enää kauan... ja samaa vähättelyä ihan joka asiassa ...ja uutena ilmiönä "hän on aina oikeassa,ja jos kerron että joku asia on hieno niin hän löytää aina jotain parempaa jostain tai sanoo asiaani huonoksi...." ärsyttävää ja samalla ahistavaa... ihan kuin hän tuntisi olevan ylempi arvoinen tai haluaisi esittää minulle jotain... vai ketellinen? vai väilinpitämätön? vai itserakas... en tiedä hän ei kerro..
Ihmisiä on niin erilaisia...
Rupesin ihmettelemään miksi edes olette yhdessä jos ei ole pääasiassa kuin riitaa?
Onko kaikki tuo sen arvoista? Haluatko jatkaa ja tuhlata elämääsi näin, haluatko tällaista elämältäsi?
Ymmärrän ettei ero ole koskaan helppoa ja varmasti haluaisit yrittää viimeiseen asti, mutta mieti asiaa.