Poikaystäväni ja minä olemme olleet nyt vähän päälle 2 vuotta yhdessä. Olemme todella onnellisia yleensä, mutta aina välillä tulee ryppyjä rakkauteen.. Petin häntä suhteemme alussa. Hän antoi kyllä anteeksi, sillä hänkin oli pettänyt minua. Mutta nykyään joudun elämään hänen säännöillään. Aina jos hän tekee jotain väärin ja olen vihainen tai jos valitan jostain, hän ottaa syrjähyppyni esille ja on loukkaantuneena muutaman päivän.. Minä joudun sitten aina pyytelemään anteeksi uudestaan ja uudestaan vaikka hän olisi tehnyt jotain väärin ja loukannut minua. Hän ei tajua kuinka paljon hän satuttaa minua ja ajattelee vain itseään..
Hän ei edes ole pyytänyt anteeksi sitä että hän petti minua, koska hänen mielestään se on aivan eri asia ja siinä ei ole mitään väärää.
Vielä hirveämpää on se, että aina kun olemme sovussa niin olemme todella onnellisia ja suunnittelemma naimisiin menoa. Jumaloimme toisiamme. Ajatuskin siitä että joutuisin elämään ilman häntä saa minut murtumaan täysin.. Mitä minun pitäisi tehdä?
Hän ei edes ole pyytänyt anteeksi sitä että hän petti minua, koska hänen mielestään se on aivan eri asia ja siinä ei ole mitään väärää.
Vielä hirveämpää on se, että aina kun olemme sovussa niin olemme todella onnellisia ja suunnittelemma naimisiin menoa. Jumaloimme toisiamme. Ajatuskin siitä että joutuisin elämään ilman häntä saa minut murtumaan täysin.. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos ette pysty tuota asiaa selvittämään, niin teidän jutulla ei ole tulevaisuutta. Niin se vaan on. On ihan normaalia että vanhasta asiasta kantaa kaunaa, mutta sitä ei saisi käyttää lyömäaseena muissa riiidoissa.
Poikaystäväsi vaikuttaa lapselliselta. Tosin, et itsekään vaikuta kovin vanhalta. Ehkä nyt kumminkin kannattaa unohtaa se naimisiinmeno...
Oletko onnellinen? Siinähän se..
Pystytkö elämään tuon tunteen ja poikaystävän lapsellisuuden kanssa?
Selvästi ne häiritsevät sinua. Surullistahan se olisi jos ette koskaan olisi kahdestaan onnellisia;) Eikö se nyt ole ihan normaalia - mitä sitä tänne kertomaan. Mieti ensisijaisesti, miksi kiroitit ja miltä sinusta tuntuu tuossa tilanteessa. Tuskin poikaystäväsi kovasti tuosta muuttuu, haluatko itse muuttua ja hyväksyä tuon vai et?