Olen nyt pitkään seurannut keskustelua pettämisestä, ykkösistä, kakkosista, moraalista ja kaikesta mikä uskottomuutten liittyy.
On todella helppo kritisoida ja arvostella muiden tekemisiä, mutta asioiden kokeminen, ihmiset taustat, elämäntilanteet ja tunteet ovat aina yksilöllisiä. Mitä me olemme tuomitsemaan toisia ihmisiä?
Olen itse elämäni aikana kokenut suhteessa pettämisen, "kakkosena" olon varatun miehen kanssa ja en usko, että olen ihmisenä sen pahempi tai huonompi. Kokemuksista tulee oppia ja osata hyödyntää oppimaansa elämän aikana.
On todella helppo kritisoida ja arvostella muiden tekemisiä, mutta asioiden kokeminen, ihmiset taustat, elämäntilanteet ja tunteet ovat aina yksilöllisiä. Mitä me olemme tuomitsemaan toisia ihmisiä?
Olen itse elämäni aikana kokenut suhteessa pettämisen, "kakkosena" olon varatun miehen kanssa ja en usko, että olen ihmisenä sen pahempi tai huonompi. Kokemuksista tulee oppia ja osata hyödyntää oppimaansa elämän aikana.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kerran rakastuin toiseen tulenpalavasti. Kamppailin ja tein töitä, että pysyin uskollisena. Valintani oli oikea, ainakin silloin - koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Ennen edellistä olin aina arvostellut toisia - miettinyt mikä ihmeen kumma saa toiset pettämään. Uskollisuus on niin itsestäänselvää. Mutta tuon kokemuksen jälkeen en ole enää samaa mieltä. Vaikka tuolloin olisinkin ollut uskoton, niin ihmisenä en olisi ollut yhtään pahempi tai huonompi.
Kyllä sinä mielestäni olet parempi ihminen pettämättömänä kuin pettäjänä. Jos uskollisuus ja pitkä parisuhde on yksi elämänarvosi, kai voit ainakin itseäsi kunnioittaa periaatteidesi ja käytännön ollessa samansuuntaisia.
Mielestäni ihmisen uskollisuus mitataan vasta sitten, kun hän on ihastunut johonkin kolmanteen ja hänellä on tilaisuus pettää. Ihmisen on todella helppo olla uskollinen muutaman vuoden suhteissa, koska eihän silloin ole yleensä edes haluja pettää.
voisin olla samaa mieltä kanssasi. Olisin niin mielelläni parempi ihminen... Mutta kun ei. Syy, miksi en ollut uskoton, ei ollut rakkaus mieheeni (tai lapsiini) vaan ainoastaan se, etten ITSE olisi kestänyt: En olisi osannut olla salaamatta asiaa mieheltäni. Et varmaan voi ymmärtää, että yhä haluaisin jostain mieluummin omantunnonvaimentimen kuin olla uskollinen. Harmillista.
Minusta olet todella parempi ihminen, koska ET aloittanut suhdetta. Huomaathan itsekin, että et tehnyt jotain jota itse et olisi kestänyt. Onnittelen siitä. Ja toivon että tuo ääni sisälläsi ei koskaan sammu etkä tee mitään niin typerää.
juttua tällä palstalla lukenut mut en oo kertaakaan nähnyt noin ytimekästä, aikuista ja järkevää kannan ottoa. Kiitos, täällä on siis joku joka osaa vielä nähdä asiat vähän kauempaa!
hehheheheh tehkää mitä vaan ja missä vaan ja silti olette aina hyviä....(omasta mielestä) JES hah
Palstalla "tuomitaan", "moralisoidaan" ja "arvostellaan" tekoja, ei ihmisiä. Ihmetyttää, että sinäkin ajattelet niin, että teosta puhuminen on sama kuin ihmisestä puhuminen?!
Omat valinnat ja teot kertovat itse kunkin arvomaailmasta, siten myös moraalista. Mutta ennen kaikkea teot ja valinnat kertovat siitä, kuinka itse kukin arvottaa itsensä! Tosi asia on se, että emme kohtele ulkopuolisia yhtään sen paremmin/huonommin kuin mitä kuvittelemme itsemme ansaitsevan.
Noinhan se pitäisi mennä, että keskusteltaisiin teoista, mutta kyllä täällä nimenomaan tuomitaan henkilöitä, moralisoidaan heitä. Ei tietenkään läheskään kaikissa kommenteissa, mutta hyvin selkeästi se paheksunta täällä näkyy. Kaikki eivät kykene erottamaan näitä, näin luulen.
Se on selvä, että jos on tullut petetyksi, ihminen on tunteidensa vallassa ja puhuu silloin eri kieltä, on aggressiivisempi kommenteissaan eikä kykene tarkkailemaan objektiivisesti. Toisaalta täällä kirjoittelee varmaan paljon sellaisia, jotka ovat aiheesta kiinnostuneet, mutta omia kokemuksia ei ole tai ne ovat jo käsiteltyjä, eivät aiheuta enää tunnekuohuja. Silloin jututkin ovat erilaisia, maltillisempia, eri osapuolia kohtaan tasa-arvoisempia.
Tuo viimeinen lauseesi oli kyllä hyvä, itsestä se kaikki lähtee.
Kun katsot vastaan tulevaa ihmistä, et voi millään tietää, millainen on hänen arvomaailmansa, moraalinsa. Tyyli kävellä ja liikkua, tapa olla ihmisten parissa ja pukeutuminen kertovat usein siitä, millaiseksi ihminen kokee itsensä. Joskus on niitä, jotka rakentavat olemuksellaan itselleen "minuuden".
Ihmisen toiminta paljasataa taas yksilön suhteensa omaan itseensä, siihen oikeaan minuuteen. Puheilla ja pukeutumisella voimme esittää vaikka mitä, rakentaa vaikka pseudomaailman, jossa voi olla "täydellinen" - sellainen kuin itse haluaisi olla, mutta teot eivät valehtele. On todella harvassa ne tapaukset, joissa ihminen tekee jotain vasten omaa tahtoaan.
Jos olen pettäjä, niin se kertoo siitä, että en arvosta parisuhdettani. Samalla se paljastaa sen, että en arvosta itseänikään, koska olenhan osa sitä parisuhdetta, jota en arvosta. Kumppanin arvostamisesta tai rakastamisesta pettäminen ei kerro. Omaa arvottomuuttaan pettäjä yrittää päästä pakoon - arvottomuutta omissa silmissään. Mutta harvalla rittää rohkeus omien puutteiden tai heikon itsetunnon myöntämiseen. Projisoimme mieluummin omat vikamme sen toisen ominaisuuksi - perustelemme pettämistä jopa niillä, vaikka todellisuudessa kerromme omista tuntemuksista, omasta minäkuvasta.
Sama kaava on ihmisillä, jotka ovat kolmansia osapuolia. Jos ajattelee niin, että ei "kakkosena" olemisessa ole mitään pahaa, niin henkilö tuskin arvostaa omia ihmissuhteitaankaan. Ihminen, joka osaa arvostaa omia pari- ja ihmissuhteitaan, osaa kunnioittaa myös muiden suhteita. Rakastumisen perusteella varatun kanssa suhteileminen kertoo taas siitä, kuinka oikeutettuna rakkauttaan ko. kakkonen itselleen pitää; eli kuinka rakastettavana ihmisenä hän itse itseään pitää. Onko hän uskollisuuden ja rakkauden arvoinen? Onko hän oikeutettu saamaan sen mitä oma sydän pyytää? Vai alistuuko hän suhteeseen, jolla ei ole varmuutta koska kokee itsensä arvottomaksi, kumppanina, rakastettuna? Itseään arvostava ihminen suostuu vain siihen, minkä arvoisena itseään pitää.
Tekomme siis kertovat meistä enemmän kuin se mitä sanomme. Se, mitä kassajonossa edellä oleva on kärryynsä laittanut syötävää, kertoo hänen ajattelustaan paljon ja vastaavasti minä omilla ostoksillani viestitän samaa minua tarkkaileville. Sanallisesti voin suosia "suomalaista" ruokaa ja puhua kovalla äänellä suomalaisten työpakkojen puolesta, mutta jos autoni on Lidl:n parkkipaikalla, mitä se minusta kertoo?
Entä se, että arvostelisin ihmisiä, jotka ajattelevat eritavalla kuin minä? Sehän kertoisi vain sen, että olen itse ahdasmielinen, mutta haluan sen saada näyttämään toisen ominaisuudelta. Jos sanon ääneen, että en hyväksy suhdetta varattuun, niin sehän kertoo siitä, kuinka minä asioita ajattelen, eikä siitä, että pidän nk. "kakkosia" pahoina ihmisinä. Ja vastaavasti jos minun lauseeni kuitataan ahdasmielisenä moralisointina, niin mitä sanoja ei tuolloin huomaa?! Hän kertoi itsestään enemmän: hänhän ei voi hyväksyä edes toisen ihmisen ajatusta, vaan pitää sitä ajattelua ahdasmielisenä moralisointina..
Mutta onko väärin pahekusa uskottomuutta kolmantena pyöränä olemista? Onko väärin paheksua henkilökohtaisia MIELIPITEITÄ? Pitääkö joku outona työpaikkakiusaamisen pahekusmista? Voidaanko paheksua alkoholisteja tai huumeiden käyttäjiä? Edelleen: tekoja voidaan arvostella, ei ihmisiä.. Jostain kumman syystä on vain käynyt niin, että parisugteista on tullut lainsuojattomia yhteiskunnassamme - tai ainakin tämä palsta antaa sellaisen kuvan. Hyväksymme ulkopuolisten ihmissuhteita kohdeltavan miten vaan, vaikka muutoin ja muissa asioissa olemme kovin tarkkoja siitä, että jokaisella pitäisi olla oikeus yksityisyyteensä, loukkaamattomuuteen, kunnioitukseen jne. Paitsi parisuhteesi.. Se on paikka, jossa olet oikeastaan suojattomin..
Pohdin myös tahollani juuri samoja asioita, kun joskus aikani kuluksi luen näistä elämän raadollisuuksista.
Selvennyksen vuoksi kerron heti, että en ole petetty, kakkonen enkä pettäjä.
Uskollisuus/uskottomuus on valinta! Jos parisuhteessa arvomaailma kohtaa toisensa, niin ei tarvitse pelätä edes joutuvansa kokemaan parisuhteen rumempia puolia, joihin uskottomuus useimmiten johtaa.
Minua suuresti ihmetyttää tämän nykymaailman mentaliteetti. Toisen parisuhde ei ole enää pyhä, ainakaan näiden sinkkunaisten mielestä. Koko maailman sivu on pettäjiä riittänyt, mutta tämän päivän nuoret aikuiset ovat tehneet siitä härskin pelin.
Useimmiten siis naiset ovat näitä "parhaita" tässä asiassa. Sinkkumiehillä tuntuu olevan paljon korkeampi kynnys alkaa tietoisesti kakkoseksi. Miehet ovat aina selkeästi lojaalisempia toisilleen.
Ihmettelen mitä naisen päässä liikkuu, kun hän tietoisesti ryhtyy kakkoseksi? Sekään ei pelkästään enää riitä, vaan heti aloitetaan suhdetta viemään eteenpäin. Nämä naiset näkevät vain yhden suunnan ja se näyttää olevan päästä ykköseksi hinnalla millä hyvänsä. Jos käry käy ja se häntäheikki peloissaan joutuukin palaamaan entiseen pesäänsä, niin hän saa useimmissa tapauksissa "tosiyrittäjän" peräänsä. Nämä naiset ovat härskejä pyrkimyksissään ja sen tulevat kokemaan niin vaimorukka kuin häntäheikkikin. Pääasia, että tuhoa jää jälkeen!
Olen miettinyt, että kuuluuko tämäntyylinen nainen jotenkin ns. ylijäämiin? Flaksi ei käy miesmarkkinoilla ja syitä siihen voi olla todella monia. Kuitenkin on päätetty saada kumppani keinolla millä hyvänsä! Uskomatonta keskenkasvuisuutta ja jopa vähä-älyisyyttä..
Ihan yhtä säälittävänä ryhmänä pidän näitä vaimoraukkoja, jotka alentuvat näiden kakkosten kanssa minkäänlaiseen kanssakäymiseen. Kaivetaan nrot ja osoitteet esiin ja mennään raivoamaan väärään osoitteeseen, vaikka se suurin syy on siellä lähimpänä. Pettäjämiehille potkut persuksiin ja sillä hyvä! Kyllä naisella pitää olla itsensä arvostamista ja kunnioitusta senverran, että jättää nämä ehkä vieläkin yksinkertaisemmat yksilöt vaille minkäänlaista huomiota.
Maailmassa on pettäjiä niin kauan, kuin heitä ylläpidetään sekä roikutaan tyhjissä ja kuolleissa suhteissa vailla mitään elämän päämäärää. Reppanavaimoa tai miestä on ainakin helpointa pettää!
Ihmeellistä on nykypäivänä myös se, kuinka otetaan pariterapia heti oljenkorreksi, vaikka useimmiten kannattaisi painaa kantapäät vastakkain. Ei muusta puhutakaan kuin kaikkiauttavasta pariterapiasta. Miksi yhteiskunnan varoja kannattaa tuhlata suhteisiin, joissa ollaan oltu vasta muutama vuosi esim.avoliitossa tai vaikka pelkästään seurustelusuhteessa. Miksi jo seurustelusuhteessa annetaan uskottomuus anteeksi toistuvasti. Eikö sekin osoita sen petetyn järjenköyhyyttä?
Minun nuoruudessani seurusteltiin siksi, että tutustutaan vastapuoleen ja jos ei pidemmän päälle synkkaa, niin lopetetaan koko suhde. Yleensä kukaan ei väkisin siinä roikkunut, eikä hyväksynyt uskottomuuttakaan!
Puolustan ns. salasuhteeseen ryhtymistä ainostaan tyhjissä liitoissa, joissa joudutaan elämään saman katon alla monista eri syistä ja niitä on paljon.
Kulissiliitto nakertaa jokaista ja silloin voi olla paikallaan löytää kohtalotoveri, joka tuo välittämisellään elämäniloa ja uskoa vielä joskus parempaan.
Tiedän moisia liittoja todella paljon! Eletään pakon sanelemana ilman läheisempää kontaktia jopa kymmenen vuotta ja enemmänkin. Kyllä sellaiseen vankilaan tuo hiukan valoa tieto toisesta samanlaisesta kohtalosta ja vaikka tapaaminenkaan ei olisi mahdollista kuin kerran pari vuodessa, niin lämpöä sekin jo antaa. Useimmille riittääkin pelkästään mailiystävä!
Yleensä tuollaiset suhteet ovat fiksujen ihmisten suhteita ja ne osataan hoitaa todella hienotunteisesti loukkaamatta ketään.
Melkoisia ristiriitaisuuksia jutussasi !
Tuomitaan vähän kaikkia, eikä ymmärretä ketään, paitsi ehkä sitä pettäjää eniten. Toisaalta kuka on se, joka voi toisen liitosta sanoa, onko se kulissi vai ei, jotta voi sitten päättää tuomitaanko vaiko ei ja kuka tuomitaan, kakkonen, pettäjä vai ykkönen..
Hivenen johdonmukaisuutta pliis :)
Ihan selkokielinen ja järkeenkäypä tuo oli!
Nimenomaan luin moneen kertaan ja ristiriitainenhan se oli. Sitä paitsi tuo paheksuminen ja tuomitseminen; tuli tunne, että hyväksytään se, mitä on itse tehty :) Eipä sillä, että sitä mitenkään paheksuisin, ihmettelin vaan.
Ja ajatuksia, jotka toimivat toisaalla, mutta eivät toisaalla..
Uskollisuus/uskottomuus on oma valinta. Jos pettämistä selitellään olemassa olevalla parisuhteella tai elämäntilanteella, se kertoo vain pettäjän tavasta ratkoa eteen tulevia pulmia, eikä siitä, että elämässä mättää..
Kulissiliitossa eläminenkin on valinta. Ja edelleen se, että elän kulissiliitossa ja hommaan siihen itselleni rinnakkaissuhteen. Nykypäivänä ei kenenkään tarvitse elää pakkoliitossa. Se on naurettava selitys, kun ei yksinkertaisesti uskalleta ottaa omaa elämää ja omaa toimintaa tarkastelun alle ja alkaa tekemään ratkaisuja.
Eli toisaalla puhut jokaisen omasta valinnasta, ja toisaalla ymmärrät..
ja eron jälkeen tuli varattu elämääni mutta kun joku vuosi menee se on opettava suhde.
Eli ymmärtää miksi ex petti minua ja nyt olis järkeä antaa anteeksi mutta on myöhästä.
Eikä kakkosen jaksa kauaa olla se on niin kuluttavaa ja siinäkin rakastuminen haihtuu.
Eli yksin jonkin aikaa ja sitten puhtaalta pöydältä,se on tämän tarinan opetus.
En tuomitse ketään enää!
tiedät, että miksi ex petti sinua ja miksi yleensä ex pettää muutoin kuin seksin puutteesta tai näistä vakiohöpötyksistä.
Noin mäkin ajattelen. Olen tällä hetkellä eronnut sinkku ja mulla on suhde varattuun mieheen. Ja ykkösille tiedoksi: en todellakaan hakenut varattua miestä!! Itse asiassa en hakenut minkäänlaista suhdetta eroni jälkeen. Tämä mies sitten vaan tuli kohdalleni ja tässä ollaan.
Vaikka kakkonen olenkin niin olen onnellinen. Tämä suhde ei mielestäni tee musta yhtään huonompaa tai pahempaa ihmistä. Olemme molemmat saaneet suhteestamme tosi paljon. Keskustelemme avoimesti molempien elämästä ja tunnemme että tästä voi tulla tulevaisuudessa vielä 'avoin suhde'.
En ole missään vaiheessa tuntenut tai kokenut olevani huonompi kuin ns. normaalisuhteessa oleva. Päinvastoin, olen ihmisenä kasvanut ja oppinut, oppinut olemaan arvostelematta kenenkään elämää sillä kuten sanoit jokaisen ihmisen taustat, elämäntilanteet ja tunteet ovat aina yksilöllisiä.
En halua kuitenkaan mitenkään puolustella kakkosena oloa, onhan siinä omat huonot puolensakin. Silti olen onnellinen. On ihana tunne kun tietää että toinen osapuoli tuntee ja ajattelee samoin kuin minä. En ole koskaan vaatinut tai pyytänyt miestä lopettamaan suhdettaan vaimoonsa. Olemme siitäkin puhuneet ja todenneet että aika näyttää miten tässä käy. Hiljaa hyvää tulee.. niinhän sitä sanotaan.
Tässä tuli siis yksi näkökulma kakkosena olosta. Ja ykkösille vielä tiedoksi että ei me kakkoset teitä aina morkata kuten tällä palstalla yleensä niin yleistetään. Mielestäni toisen, tässä tapauksessa vaimon, haukkuminen tai yleensä moralisointi on ihan turhaa. Onhan mies joskus häneen rakastunut ja perustanut perheen joten ei hän voi mitenkään olla huono ihminen. Ja jos tilanne ajautuu siihen että suhde ei kerta kaikkiaan toimi niin.. tässä sitä ollaan.
Miksi puolustelet kakkosena oloasi sanomalla, ettet tietoisesti hakeutunut kenenkään kakkoseksi? Uskon, että 99% ei hakeudu tietoisesti kakkoseksi kuten ei pettäjätkään hakeudu hakeutumalla pettäjiksi. En esimerkiksi usko, että mieheni kakkonen olisi halunnut kakkoseksi. Mutta käytännössä sekä kakkosella että pettäjällä on päätöksentekomahdollisuus siinä vaiheessa, kun suhde alkaa. Mielestäni aviopuolisoiden uskollisuudesta voidaan puhua vasta silloin, kun kiusaukselle ei annata periksi (jos siis uskollisuus ylipäätään kuuluu parisuhteen pelisääntöihin). Kakkonen tekee päätöksensä oman moraalinsa mukaisesti. Veikkaan, että aika moni sinkku kohtaa puoleensa vetäviä varattuja, jos ei ole kotiinsa linnottautuvaa tyyppiä. Kysehän on vain siitä, mitä elämäsään arvostaa ja mitä haluaa. Jos haluaa olla kakkonen, niin sitten haluaa. Sehän on tietoinen päätös. Suurin osa sinkuista ei sitä halua.
Aikuisten ihmisten elämä ei ajaudu yhtään mihinkään. Ihminen voi ihastua varattuna ja varattuun, ihmistä voidaan pettää, hakata jne. Voi joutua tilanteisiin, joihin ei halua. Mutta jos niistä tilanteista haluaa pois, niin siihen on nykyaikana kaikilla mahdollisuus. Jokainen vähänkään ihmissuhteita kokenut tietää, että ihastuessaan varattuun ja halutessaan kuitenkin pysyvää ihmissuhdetta, on parasta jättää tapaaminen yhteen kertaan. Jos kiva varattu mies tulee kohdalle, niin on myös mahdollisuus sanoa ei.
Parisuhteissa tulee tilanteita, jolloin näyttää, että parisuhde ei toimi. Mutta on todella lapsellista ajatella, että se ei toimi ja sillä siisti ja minulla on oikeus sivussa kokeilla, toimisiko sen jonkun muun kanssa paremmin. Sehän ihmissuhteiden hyväksikäyttöä, niin petetyn kuin kakkosenkin alistamista oman edun vuoksi.
Sinä et morkkaa miesystäväsi vaimoa. Minäkään en ehkä morkkaa kakkosia, mutta minulle taas ei sovi tämä nykyajan trendi, missä kaikki itsekäskin käytös on jokaisen omassa vallassa. Yritän ainakin oman elämäni elää siten, etten vaikeuta läheisteni elämää. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta sen ainakin elämä on opettanut, että itse siihen voi ja pitää vaikuttaa. Mutta mikään onni ei ole itselleni aitoa, jos se on toisten tuholle rakennettu.
Tässä vastaus kysymykseesi 'Miksi puolustelet kakkosena oloasi sanomalla, ettet tietoisesti hakeutunut kenenkään kakkoseksi?'
- Miksi meidän pitäisi aina moralisoida toinen ihminen tai oma itsensä pahimmalla mahdollisella tavalla? Tästä kokemuksesta opimme ja osaamme toivottavasti hyödyntää oppimaamme elämämme aikana. Enkä mielestäni mitenkään puolustellut kakkosena oloani, halusin kertoa että kyllä kakkonenkin voi olla onnellinen. Ottiko se sinuun niin kovin pahasti?
syyttää moralisoinnista ihmistä, joka vain kertoi sinun kommenttiisi oman mielipiteensä? Onko se, että kertoo omasta tavastaan toimia ja elää - eri tavalla siis kuin sinä.. - moralisointia?
Sinä moralisoit ihmisiä, jotka ajattelevat ja toimivat toisin kuin sinä.
Puhuit avoimesta suhteesta ehkä sitten joskus.. Eli sinulle sopii se, että olet kakkonen ykkösenäkin? Mutta mahtaako se sinun ajatus ja suostumus antaa luvan siihen, että voit sotkeutua toisten suhteisiin kysymättä keneltäkään, että sopiihan sinulle petetyksi tuleminen?! Jos todella kokisit olevasi onnellinen ja oikeassa tässä asiassa, niin toimisit niin. Mutta kun vain höpiset.. Muista, ei ne sanat, vaan teot ;)
Minua ei ota pattiin sinun onnellisuutesi. En tunne sinua, joten persoonana et ota minua pattiin missään suhteessa. Puolustelet omia tekojasi ajopuuteorialla ja minusta se on erittäin huono selitys millekään aikuisen ihmisen käytökselle. Jos minä olisin aina tehnyt niin kuin tunnen, olisin hakannut lapsenikin moneen kertaan. Negatiivinenkin tunne on tunne ja olen monta kertaa joutunut laskemaan sataan, kun lapsien älytön käytös ärsyttää tai teini-ikäiset tappelevat käsirysyä niin että talo tärisee. En silti hakkaa ketään, mutta sinun ajopuuteoriasi mukaan voisi puolustella hakkaamista sillä, että minä vain toimin tunteideni ajamana.
Olen lueskellut tätä palstaa noin vuoden. Nykyisin enää aika harvoin, mutta aina täällä on joku kakkonen, joka haluaa todistaa onnellisuuttaan. Minua ihmetyttää ihan ylipäätään, miksi onnellisen ihmisen pitää puolustella onnellisuuttaan Uskottomuus-palstalla. Siinä on mielestäni jotain uskomattoman kummallista. Onko oma tilanne niin vaikea tai ristiriitainen, että sen käsittelylle pitää löytää joku foorumi. Kun minä olin onnellinen vaikka lasten synnyttyä, ei tullut mieleenkään mennä kertomaan onnestani esimerkiksi lapsettomuus-palstalle. Ihmiset on tässä suhteessa varmaan erilaisia, mutta minulle riittää onneni jakaminen läheisteni kanssa.
Sinä olet kakkonen tämän palstan vastauksista huolimatta. Mutta et kai ole niin lapsellinen, että kuvittelisit saavasi täältä vain tukea omille mielipiteillesi.
Uskomatonta skeidaa ja vertauksia jopa lasten hakkaamisesta. Tämän vuoksi pyysinkin hyvän ystäväni (psykiatri) lukemaan tämän ketjun viestit ja varsinkin sinun kommenttisi. Hän kehotti olemaan kommentoimatta koska.. mistähän syystä? No yhden asian paljastan: Kateus on minän puolustusmekanismi heikon itsearvostuksen tueksi.
Kaikesta huolimatta lämmintä kesää sinulle ja lopuksi totean et kell' onni on se onnen kätkeköön! Minä en sitä kuitenkaan tee vaan totean edelleen että olen onnellinen kakkonen, pidit siitä tai et.
Heh, heh. Kukaan psykologi ei anna lausuntoja kenenkään persoonasta muutaman mielipidekirjoituksen perusteella. Jos sinulla on kaverina psykologin koulutuksen saanut henkilö, hän saattaa ystävän ominaisuudessa tukea ja kannustaa sinua. Minäkin tunnen psykologin. Hän on varmasti ystävistäni viimeinen, joka lähtee arvostelemaan muita ja antamaan suoria neuvoja tai kannustuksia mihinkään suuntaan. Hänen koulutuksensa tulee esiin sellaisissa tilanteissa, missä muut suu vaahdossa ottaa jonkun kannan. Psykologi siis auttaa huomaamaan asioihin toisenkin ulottuvuuden, vaikka hän olisi tilanteessa yksityishenkilönä.
Jos sinussa ei ole munaa edes omia mielepiteitäsi tuoda ilmi ilman jonkun "korkeamman" tutkinnon saaneen apua, on varmaan todella hyvä oman mielenterveytesi kannalta poistua palstalta tai ainakaan olla laittamatta itseäsi likoon kertomalla omasta omalaatuisesta tilanteestasi. Täällähän keskustellaan asioista ei ihmisistä. Sinä taidat ottaa liian helposti nokkiisi eriävistä mielipiteistä. Jos olet oikeasti psykologisi kanssa keskustellut, hän varmaan suosittaa, ettet kirjoittele tänne. Syy on todennäköisesti se, että hän näkee, että sinun itsetuntosi on niin heikko, ettet kestä tämän palstan kirjoitustyyliä.
Täällähän kalisee :=)
ei.. en ole ennemmin kirjoitellut tähän keskusteluun..
Psykiatriystävän kommentteihin vetoaminen vaikuttaa aika lapselliselta. Itsekin psykiatrisessa sairaalassa työskennelleenä minusta tuntuu todella oudolta, että psykiatri antaisi edes ystävälleen jonkun kirjoittajan luonneanalyysin yhden A4:n perusteella. Miksi hän ei kírjoittaisi itse tänne, jos haluaisi sinun näkemyksiäsi jotenkin tukea? Akateemisen koulutuksen saaneet ihmiset pystyvät yleensä hyvin ilmaisemaan itseään kirjallisesti.
Minäkin luin nyt kirjoituksesi ja kommenttisi läpi. Jos teen kuten sinä tai väitetty psykiatriystäväsi, vedän nyt yhden johtopäätöksen noiden kirjoitusten perusteella. Elät todennäköisesti omastakin mielestäsi ei-niin-normaalissa tilanteessa ja haet sille hyväksyntää. Sinä et nähtävästi ole kovinkaan varma ratkaisujesi oikeellisuudesta, koska toistat aika monta kertaa, ettet halua kenellekään pahaa. Haluat siis hyväksyntää ja ymmärrystä jopa meiltä täysin ventovierailta ihmisiltä. Etkö voisi vain hyväksyä, että ihmisillä on täysin erilaisia perusteltuja mielipiteitä. Sinullakin on oikeus omiisi ilman, että sinun täytyy vedota johonkin koulutettuun auktoriteettiin. Hauskin veto tuosta hyväksynnän hakemisesta on mielestäni tuo hyvän kesän toivotus kirjoituksesi lopussa. Kysäisepä siltä psykiatriystävältäsi, mitä se hänen mielestään sinusta kertoo...
Luulen, että sille hyvän kesän toivotukselle saattaa olla hyvin yksinkertainen selitys; kirjoittaja yksinkertaisesti halusi lopettaa omalta osaltaan sen viestiketjun :)
Aina ei tarvita niin kummia selityksiä, eihän.
Muuten taisit itsekin erehtyä samaan, mitä ihmettelit kirjoittajan ystävästä .. niinpä.
Laitoin ammattini nimimerkikseni ihan tarkoituksella hieman provosoidakseni. Saman syyn takia ja sarkastisesti tein johtopäätökset kyseisen kirjoittajan luonteesta.
Luen tätäkin palstaa aina silloin tällöin ja pitäydyn normaalisti pelkässä asioiden kommentoinnissa. Jokainenhan kirjoittaa näille keskustelupalstoille yhdestä elämänsä osa-alueesta. Ihmisistä saa todella kapean kuvan ja sen takia myöskään luonneanalyysejä ei voi tehdä. Asioita luonnollisesti voi jokainen kommentoida.
Olen täysin samaa mieltä, että kirjoittaja toivoi edellisen kirjoittajan lopettavan kommentoinnin tuohon hyvän kesän toivotukseen. Mutta niinhän se näillä keskustelusivuilla ei mene. Vaikka minä toteaisin nyt takkini olevan tyhjä ja poistun täältä, niin tämä ketju voi elää vielä minunkin jälkeeni enkä saa sanottua sitä toivomaani viimeistä sanaa. Myös minun sanomani voidaan täällä ruotia vielä moneen kertaan enkä voi välttämättä millään vakuuttaa muita lukijoita ja kääntää heidän mielipiteitään, jos sitä haluaisin. Sitähän nimenomaan tuollaisilla hyvän kesän toivotuksilla aika ilkeäsävyisen viestin lopussa haetaan.
Hemmetti sentään... tällä palstalla sitä olisikin psykiatreille töitä ja PALJON. näinköhän nyt keksit omasta päästä? ei pahalla, mutta ketä psykiatria jaksaa kiinnostaa tälläinen väittely palsta... itsekkin tunnet itseni hömpäksi lukiessani näitä juttuja ja jos liikaa ottaa itseesnsä saattaa psykiatrille meno olla paikallaan, onneksi sinun lähipiiristä sellainen löytyy. sori sivusin ko. aihetta!
Luepa tarkemmin edellinen kommentti, psykoligi ja psykiatri ovat kaksi eri asiaa :)
Missä jutussa on puhuttu psykoligistä? Onko se joku uusi ammatti tai koulutus?
Menee vähän koomiseksi tämä viestiketju :)
, ettei suhde toimisi, vaikka mies vieraisiin menee.
Tässä valossa katsottuna olette niitä perheen rikkojia, koska aloitatte pitämään yhteyttä perheelliseen.
Luulisi sinunkin ottaneen jo oppia toisen petturuudesta, mikäli ed. miehesi sinua petti ja liittosi loppui. Vai sinäkö se pettäjä taisit olitkin?
On todella kylmää ajatella, että ette aiheuta toisen perheelle mitään vahinkoa pitämällä varattuun yhteyttä. Tietenkin vastuu tästä suhteestanne on myös pettävän puoliskon, mutta yhtäläinen vastuu on myös sinulla tekemisistäsi. Vaikka et tunne vars. varatun perhettä, ei sinulla ole oikeutta viedä lapsilta isää, eikä vaimolta miestä. Ilman sinua tämä mies ei pettäisi. Mikäli näin tekisi, niin hän olisi tod. tunteeton yksilö, joka ansaitsisi yksinäisyyden, kuten nyt sinäkin
väkisin viedä. Jos mies haluaa vierasta, niin hän haluaa vierasta. Jos mies on noin vain vietävissä, niin hän on kenen tahansa mukaan lähtee. Mies sen liiton rikkoo kun tekee päätöksensä lähteä vieraisiin. Tai se on jo siinä vaiheessa rikki kun etsii sitä vierasta. Pettäjillä on ollut valta sanoa vieraalle EI!
Aina, kun toinen pettää suhteessa mättää joku tai pettävällä puolisolla on ongelmia pitää kiinni yhteisistä säännöistä. Ja, jos toisella on sellainen ongelma, koko parisuhteen ongelmahan se on. Kaksi osapuolta, toinen ei pysy sopimuksessa.
Onhan se helppo syyttää kolmatta osapuolta ja jättää asiat käsittelemättä. Mutta eiköhän se aina edestä löydy.. Itsensä pettämistä lähinnä.
Oli todella miellyttävää lukea sinun asiallinen vastauksesi ap:n kirjoitukseen. Toit hienosti oman rehellisen mielipiteesi julki morkkaamatta toista tai kolmatta osapuolta. Toivotan jaksamista ja onnea sinulle, äläkä välitä vaikka täällä suorastaan lynkataan ihminen joka uskaltaa kertoa olevansa onnellinen. Itse tiedät parhaiten tilanteesi.
Viedäänkö hänet väkisin? Eikö hän tee tietoisen päätöksen suhteilla varatun kanssa ja samalla hän hyväksyy itse että antaa varatulle hyväksynnän pettää? Vai oliko kakkonen se ajopuu..? Ei kun panopuu ;)
Ei voi olla kakkosellakaan asiat kunnossa, jos hyväksyy itselleen suhteet vartatuun. Miten käy sitten, jos/kun kakkonen on itse joskus parisuhteessa? Hän ei silloinkaan voi sanoa kumppanilleen, että ei hyväksy pettämistä, vaikka olisi kuinka sitä mieltä, että parisuhteessa ollaan uskollisia. Kakkonen ei saa tekemättömäksi sitä, että on hyväksynyt uskottomuuden olemalla itse kolmaspyörä, hyväksynyt ongelmien hoitamisen vieraassa pedissä jne. Kakkosellakin olisi ollut valta sanoa ei, mutta kai ne kakkosen omat ongelmat olivat niin suuret, ettei niihin muita "hoitokeinoja" löytänyt.. ;)
... kirjoittetu.Olen täysin samaa mieltä.
No tämä psykiatriveto oli nyt ihan ilmiselvää höpöhöpöjuttua...
Ensinnäkin, kukaan ammatti-ihminen ei tee toisesta luonneanalyyseja yhden netissä kirjoitetun mielipiteen perusteella.
Toiseksi, se luonneanalyysi ei ainakaan olisi "kateus". Tämä kateus-asia on muotia nykyään. Se on kortti, joka heitetään kehiin siinä vaiheessa kun oma kyky perustella omia näkemyksiään loppuu kesken. Se on myöskin kyvyttömyyttä kestää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Tällaisissa tilanteissa on ihmiselle itselleen helpompaa kuitata kaikki saamansa kritiikki toisten kateudeksi, sen sijaan, että miettisi asioita syvällisemmin. Psykologiassa ei käytetä termiä kateus joka ikisessä tilanteessa, kuten nykyään monet keittiöpsykologit käyttävät.
Ammatti-ihminen ei ikinä kuuna päivänä tulkitsisi asiallisesti esitettyä kritiikkiä uskottomuuden toista osapuolta kohtaan merkkinä kateudesta. Monella muulla tavoin sitä voisikin tulkita, mutta tämä kateus juttu on vain ja ainoastaan joku muoti-ilmiö nykyään. Jokainen järkevä ihminen kai tajuaisi, millaiusiin tilanteisiin kateus sopisi ensidiagnoosiksi, ja tällainen tilanne on kaukana sellaisesta. Uskottomuutta paheksutaan ihan yleisesti länsimaisessa yksiavioisessa yhteiskunnassa, joten se paheksunta tuskin johtuu ensisijassa kateudesta kakkosnaista kohtaan. Paheksujat kun harvemmin itse haluaisivat elää vastaavassa tilanteessa...
>Ammatti-ihminen ei ikinä kuuna päivänä tulkitsisi asiallisesti esitettyä kritiikkiä uskottomuuden toista osapuolta kohtaan merkkinä kateudesta<
- ihmisiähän me vain olemme joten virheitä sattuu jopa kirurgillekin todetessaan ensin minulla olevan lihasvenähdyksen mutta joka lopulta paljastuikin syöpäkasvaimeksi.
Tottakai virheitä sattuu, mutta kun oikeasti tämä kaikki on vaan kateellisia- juttu, ei ole mikään psykologinen termi, vaan kritiikkiä kestämättömien, itseriittoisten ja keskenkasvuisten jorinaa. Jokainen terveellä järjellä varustettu ihminen tajuaa, ettei kaikki kritisointi johdu vain toisten KATEUDESTA!!
Normaali ihmisen luulisi tajuavan senkin, että maailmasta löytyy väittelyitä ja omastakin poikkeavia näkemyksiä ilman sen suurempaa kateutta. Kun ihminen kadehtii toista, hän haluaisi jotain, mitä toisella on. Oletko sinä itse kateellinen kaikille, joiden kanssa olet eri mieltä?
Uskottomuus on puolestaan poikkeuksellisenkin kiihkeitä tunteita herättävä aihepiiri, eikä ole ihmekään, että siitä aiheesta ei kaikilla samanlaista näkökulmaa ole. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että kaikki olisivat kateellisia toisilleen. Nämä ovat hyvin pitkälle moraalikysymyksiä, joissa esiintyy voimakkaitakin näkemyseroja.
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, niinhän sitä sanotaan.
Olen aikaisemmin ollut kokolailla ehdoton ja mustavalkoinen ihmissuhteissani, mutta ikä ja omat kokemukset ovat aika tehokkaasti pehmentäneet ehdottomuutta ja jyrkän mustavalkoista maailmankuvaa.
Uskottomuus ei suinkaan ole pahin asia, joka parisuhteessa voi tapahtua. Paljon pahempaa jälkeä yleensä saavat aikaan niin henkinen kuin fyysinenkin väkivalta.
.., että uskottomuus on henkistä väkivaltaa?
Mutta se on yksi niistä monista "pahimmasta" asiasta, joita parisuhteissa tapahtuu.
Niin. Tilanteita on erilaisia, suhteita, taustoja, luonteita,,
Kuitenkin jos nyt vähän sorkin arvostelemaan; Se mikä itseäni on pistänyt ärsyttämään on tällä palstalla jotkut kakkosroolissaan itsensä ylentävät "prinsesssat", joilla ei ole aikomustakaan lopettaa touhua. Sellainen on mielestäni moraalitonta, että jotenkin ylennetään itseään pettäjän roolissa tai että vain jatkuvasti petetään pettämisen halusta -vaikka pitäisi jo harkita suhteen lopettamista vakavasti.
En myöskään arvosta huorissa käyviä perheenisiä bisnesreissuineen. Sellaisia, jotka esittävät että rakastavat ja kaikki on hyvin ja tekevät selän kuitenkin takana mitä lystäävät ja tuovat vielä taudin tuliaisiksi vaimolle. Tällaisille vieraissa käynti on yleensä tapa. Virheitähän sitten meistä lähes kaikki ovat joskus tehneet ja kadumme ja pyrimme olemaan parempia vastedes.