Oon tavannu kiinnostavan kundin, enkä tiedä mitä tekisin asialle. Oon kokenu monta satuttavaa juttua sinkkuna ollessani ja nyt musta tuntuu, etten uskalla enää edes olla kiinnostunut...saati sitten näyttää sitä.
Mä olen varma ja menestyvä ihminen (koulu, työ, kaverit ym.), mutta NYKYÄÄN aina menetän kaiken tuon, kun kyseessä on joku potentiaalinen...mies.
Onneksi en ole vielä täysin menettänyt flirttitaitojani, mutta nekin alkaa jo rakoilla...pelkään jopa niissä tilanteissa tekeväni tyrkyn itsestäni. huh, tämä on rankkaa. en todella tiedä mitä mulle on tapahtumassa, mut jos jatkan tätä rataa en taatusti hurmaa ketään.
Ihmeelliset pelot pakkien saamisesta estää mua tutustumasta miehiin . Ennenkaikkee en osaa olla oma itseni, mikä on huonompi juttu. Nyt en tiedä, kuinka minun tulisi suhtautua ihastumaani jätkään?! Mua pelottaa, että siitä ei tule mitään jo näin etukäteen...
Mä olen varma ja menestyvä ihminen (koulu, työ, kaverit ym.), mutta NYKYÄÄN aina menetän kaiken tuon, kun kyseessä on joku potentiaalinen...mies.
Onneksi en ole vielä täysin menettänyt flirttitaitojani, mutta nekin alkaa jo rakoilla...pelkään jopa niissä tilanteissa tekeväni tyrkyn itsestäni. huh, tämä on rankkaa. en todella tiedä mitä mulle on tapahtumassa, mut jos jatkan tätä rataa en taatusti hurmaa ketään.
Ihmeelliset pelot pakkien saamisesta estää mua tutustumasta miehiin . Ennenkaikkee en osaa olla oma itseni, mikä on huonompi juttu. Nyt en tiedä, kuinka minun tulisi suhtautua ihastumaani jätkään?! Mua pelottaa, että siitä ei tule mitään jo näin etukäteen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, tervetuloa miesten maailmaan.
ei mun kyllä tarvii mennä miesten maailmaan...onneks! By the way, miten mun vieti siihen ees liittyy?? Pientä selvennystä...
Mä hain sitä että jos mies- ja naissanat vaihdetaan päikseen, kirjoituksesi itsesäälivä puoli on pysyvä olotila runsaslukuiselle miessinkkujoukolle (esimerkkejä löydät täältä netistäkin). Aloite kun jää usein miehen tehtäväksi, naiselle riittää odottaminen.
Ainakin omissa ympyröissäni naiset ovat todella kilpailtu luonnonvara, mikä aiheuttaa miehille aika paljon pettymyksiä suhteessa onnistumisiin. Jos olet kovin erilaisessa paikassa niin tuo mielleyhtymäni on varmasti hämärä.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa.
mitä tarkoitit. En mä nyt tiiä et onks se itsesääliä (siis mun kohdalla), vai pikemminkin varovaisuutta. Oon nykyään niin varautunut koska koen jotenki etten siten menetä mitään vaikken ole siihenkään tyytyväinen. Oon jonkin tason perfektionisti, enkä kestä "häviämistä". Ehkä se vaan pitäis hyväksyä koska ainahan ei voi voittaa!
Voi mammanduudeli sentää!!!
...kiitos toi selventikin ihan hirveesti!!!??
Ensinnäkin, se mitä joskus on tapahtunu, sille et voi enää mitään ja voit vaan ottaa opikses ja vahvistua siitä :) Älä siis anna ihan kauheen paljon sen häiritä, vaikka tiedän että se rasittaa ja mietityttää. Se on ihan normaalia.
Ja ne pelot nyt pois! Koska sun epäitsevarmuus ja sellanen muukin ajattelu "ei tästä tule mitään" näkyy vaan ulospäin ja se ei oo hyvä. Jos vaikka yrittäsit olla sellanen kun oot ihan tavallisesti, niin se näyttää paljon paremmalta. Se on harmi että ajatukset heijastuu niin suoraan ulospäin..
Nyt vaan sitten pää pystyyn ja luottamusta peliin. Hymy on myös hyvä kikka :)