Tämä vanha tantta muuttaa ensi viikolla pois yhteisestä kodista - tunnettu ollaan peräti 38 vuotta mutta ei auta jufenauta.
Se on loppu. Ei jaksa selitellä, ei puolustella ei tuntea huonoa omaatuntoa - minullakin vain yksi elämä - uusintaa en saa.
Mies on tyytyväinen kun saa jäädä kotinurkkiin maleksimaan.
Ajattelin tuota kirjoitusta, nykyajan naisista - ehkä se on ihan oikein ja tottakin mitä mies siinä kirjotti mutta:
ei sekään ole oikein että joku ( esim minä ) olen kieltänyt kaiken inhimillisen mikä yleensä naisen elämään kuuluu vain ja ainoastaan siksi että sorruin naimisiin minua paljon vanhemman miehen kanssa - ikä ei sinänsä ongelma - hän olisi samanlainen vaikka olisi 10 vuotta nuorempikin - mutta:
nykyajan naiset ehkä ajattelevat toisin, he uskaltavat lähteä " omien mielihalujensa perään", voiko joku edes ymmärtää, että suostunut elämään tosi kylmässä - jääkylmässä - liitossa yli 30 vuotta - ilman minkäänlaista inhimillistä kanssakäymistä ( ukko ei ole pystynyt mihinkään yli 17 vuoteen) ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta kuin jaksaa päivästä päivään - ikinä tämä köriläs ei halua mihinkään, ikinä ei tehdä mitään yhdessä -
jos joku on pyytänyt häntä johonkin ( sukulaiset) hän on aina käyttänyt minua kilpenä ja valittanut että; kun muija ei anna lupaa.
Olen niin vihainen tästä, ettei kukaan tiedä.
Sukulaiset uskovat häntä, eivät edes ajattele että hei, onkohan se se sittenkään koko totuus?
Minulla on oikein hyvät ja lämpimät välit lapsiini, he tulevat olemaan aina lähellelläni, minulla on ihania lapsenlapsia, rakastan heitä yli kaiken ja hekin elävät lähelläni.
Kun miettii näitä kuvioita, niin miksi se on ollut niin vaikeata? Ei ymmärrä, minä voin kyllä myöntää missä tahansa, että minussa on paljon vikoja ja puutteita mutta; köriläs ei milloinkaan myöntäisi että hänessä voisi olla edes jotain toivomisen varaa.
Surkeuden kruunaa äskettäin saamani aivoinfarkti, toivuin siitä todella hienosti kiitos ammattitaitoisen henkilökunnan ja tämä infarkti viimeistään sai minut tajuamaan:
jos haluan muutosta elämääni minun on se ihan itse tehtävä.
Infarkti sai myös kouriintuntuvasti tajuamaan elämän rajallisuutta, haluan ihan itse, minä siis elää itselleni, rakastaa lähimmäisiäni, minulla on muutama todella hyvä ystävä, vanhin heistä on hoitanut minua jopa pienenä, hän on äitini sisko - hän on tukenut ja auttanut minua, rohkaissut kun olen sitä tarvinnut ja toinen yhtä läheinen ystävä.
Päätös muuttaa pois yli 30 aviliittovuoden jälkeen on ollut rankka, kesken tavaroiden pakkaamisen itken joskus kyyneleen kaksi, mutta sitten ajattelen, millaista se on ollut ja millaista loppuelämäni olisi miehen kanssa jolla ei ole koskaan tunteita ollutkaan - elämän perustaksi ei riitä se, että täyttää jääkaapin rasvaisella ruoalla....
Se on loppu. Ei jaksa selitellä, ei puolustella ei tuntea huonoa omaatuntoa - minullakin vain yksi elämä - uusintaa en saa.
Mies on tyytyväinen kun saa jäädä kotinurkkiin maleksimaan.
Ajattelin tuota kirjoitusta, nykyajan naisista - ehkä se on ihan oikein ja tottakin mitä mies siinä kirjotti mutta:
ei sekään ole oikein että joku ( esim minä ) olen kieltänyt kaiken inhimillisen mikä yleensä naisen elämään kuuluu vain ja ainoastaan siksi että sorruin naimisiin minua paljon vanhemman miehen kanssa - ikä ei sinänsä ongelma - hän olisi samanlainen vaikka olisi 10 vuotta nuorempikin - mutta:
nykyajan naiset ehkä ajattelevat toisin, he uskaltavat lähteä " omien mielihalujensa perään", voiko joku edes ymmärtää, että suostunut elämään tosi kylmässä - jääkylmässä - liitossa yli 30 vuotta - ilman minkäänlaista inhimillistä kanssakäymistä ( ukko ei ole pystynyt mihinkään yli 17 vuoteen) ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta kuin jaksaa päivästä päivään - ikinä tämä köriläs ei halua mihinkään, ikinä ei tehdä mitään yhdessä -
jos joku on pyytänyt häntä johonkin ( sukulaiset) hän on aina käyttänyt minua kilpenä ja valittanut että; kun muija ei anna lupaa.
Olen niin vihainen tästä, ettei kukaan tiedä.
Sukulaiset uskovat häntä, eivät edes ajattele että hei, onkohan se se sittenkään koko totuus?
Minulla on oikein hyvät ja lämpimät välit lapsiini, he tulevat olemaan aina lähellelläni, minulla on ihania lapsenlapsia, rakastan heitä yli kaiken ja hekin elävät lähelläni.
Kun miettii näitä kuvioita, niin miksi se on ollut niin vaikeata? Ei ymmärrä, minä voin kyllä myöntää missä tahansa, että minussa on paljon vikoja ja puutteita mutta; köriläs ei milloinkaan myöntäisi että hänessä voisi olla edes jotain toivomisen varaa.
Surkeuden kruunaa äskettäin saamani aivoinfarkti, toivuin siitä todella hienosti kiitos ammattitaitoisen henkilökunnan ja tämä infarkti viimeistään sai minut tajuamaan:
jos haluan muutosta elämääni minun on se ihan itse tehtävä.
Infarkti sai myös kouriintuntuvasti tajuamaan elämän rajallisuutta, haluan ihan itse, minä siis elää itselleni, rakastaa lähimmäisiäni, minulla on muutama todella hyvä ystävä, vanhin heistä on hoitanut minua jopa pienenä, hän on äitini sisko - hän on tukenut ja auttanut minua, rohkaissut kun olen sitä tarvinnut ja toinen yhtä läheinen ystävä.
Päätös muuttaa pois yli 30 aviliittovuoden jälkeen on ollut rankka, kesken tavaroiden pakkaamisen itken joskus kyyneleen kaksi, mutta sitten ajattelen, millaista se on ollut ja millaista loppuelämäni olisi miehen kanssa jolla ei ole koskaan tunteita ollutkaan - elämän perustaksi ei riitä se, että täyttää jääkaapin rasvaisella ruoalla....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä kun uskallat elää, soisi muidenkin - uskaltavan.
Myös moni ukko viruu vittumaisessa suhteessa,jossa pihdataan sitä sun tätä esim pimppiä.Ehkä lähtö kuitenkin voi olla tänä päivänä naiselle helpompaa,mutta en yleistä.
Joo voi olla että äijät viruu kun toinen pihtaa - herää vain kysymys, että miksi naiset sitten pihtaa?
jos kaikki on kunnossa suhteessa, ei luulisi pihtaavan?
jos mies on kaikinpuolin fiksu, niin yhteenhän on menty joskus - jostain syystä - että miksi se antaminen sitten on loppunut?
onko kaikki tod aina naisen syy jos hän ei jostain syystä kestä intiimiä lähestymistä???
Tiukemalle!
Oikein hyvää ja aurinkoista kesää Sinulle ja Nauti Elämästäsi ;)
K i i t o s --- o n a i k o m u s
E L Ä Ä........................