En tiedä oikein mille palstalle tämä kuuluisi mutta laitanpa nyt tänne. Oon kihloissa itseäni 5 vuotta vanhemman miehen kans (ite oon 22v). Asutaan myös yhdessä. Ongelmaks on muodostunu pari asiaa. Ekakski se, että hän ei millään tajua milloin loukkaa mua ja kuinka pahasti. Ihan päivittäin hän sanoo/tekee jotain mistä vedän herneen nenään. Hän ei sitä tajua ja jos sen hänelle kerron niin hän ei välitä tai sanoo ettei kaikkea pidä ottaa niin henk.koht. Mut se rupee pännimään ku sitä tapahtuu joka päivä.
Sitten toinen asia: seksi. Harrastetaan kyllä, mutta ehkä noin kerran viikossa. Hän on itse tunnustanut että runkkaa useammin ku harrastaa seksiä mun kanssa. Sanoo kyllä et haluaa mua ja kiihottuu musta mut seksi ei silti kiinnosta useammin (haluttaa kyllä, siks vetää käteen). Se ärsyttää. Mulla on muutenki huono itsetunto ni toi ja sit se et se aina haukkuu mua kaikist asioist, ei todellakaa paranna mun itsetuntoa. Mut hän ei vaan tajua eikä ota tosissaan mun itkuja ja valituksia.
Alkaa surettaan ihan tosissaan. En halua erota koska rakastan ja tiiän että hänkin rakastaa, omalla tavallaan. Myöskään hän ei aina vastaa kun kerron rakastavani häntä, toteaa vaan ettei hän halua sitä koko ajan hokea. Eikä sitä tarvitse sanoa koko aikaa. En hoe sitä mielestäni montaa kertaa päivässä mut päivittäin kuitenkin. Koska mielestäni on tärkeää kertoa tunteistaan, kyllä, joka päivä.
Oon onnellinen hänen kanssaan mutta samalla onneton. Hän tekee mut onnelliseks ja onnettomaks. Itkettää aina vaan, mutta hänen edessään en haluaisi itkeä koska hän pitää sitä esityksenä eikä usko että oikeasti kärsin.
Onko kellään mitään neuvoa..? Tai en tiiä voiko ulkopuolinen neuvoa tässä ollenkaan..... oon vaan ihan maassa ja pihalla kaikesta.
Sitten toinen asia: seksi. Harrastetaan kyllä, mutta ehkä noin kerran viikossa. Hän on itse tunnustanut että runkkaa useammin ku harrastaa seksiä mun kanssa. Sanoo kyllä et haluaa mua ja kiihottuu musta mut seksi ei silti kiinnosta useammin (haluttaa kyllä, siks vetää käteen). Se ärsyttää. Mulla on muutenki huono itsetunto ni toi ja sit se et se aina haukkuu mua kaikist asioist, ei todellakaa paranna mun itsetuntoa. Mut hän ei vaan tajua eikä ota tosissaan mun itkuja ja valituksia.
Alkaa surettaan ihan tosissaan. En halua erota koska rakastan ja tiiän että hänkin rakastaa, omalla tavallaan. Myöskään hän ei aina vastaa kun kerron rakastavani häntä, toteaa vaan ettei hän halua sitä koko ajan hokea. Eikä sitä tarvitse sanoa koko aikaa. En hoe sitä mielestäni montaa kertaa päivässä mut päivittäin kuitenkin. Koska mielestäni on tärkeää kertoa tunteistaan, kyllä, joka päivä.
Oon onnellinen hänen kanssaan mutta samalla onneton. Hän tekee mut onnelliseks ja onnettomaks. Itkettää aina vaan, mutta hänen edessään en haluaisi itkeä koska hän pitää sitä esityksenä eikä usko että oikeasti kärsin.
Onko kellään mitään neuvoa..? Tai en tiiä voiko ulkopuolinen neuvoa tässä ollenkaan..... oon vaan ihan maassa ja pihalla kaikesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei miehes nimi sattuisi olee Juha M? Mulla oli täysin samanlainen tilanne, pahempaa ehkä hitusen, koska se paska pahoinpiteli mua alussa. Elämä helpottui heti, kun lähdin lätkii.
No ei kyllä satu olee..
Tuo seksi-juttu on aika paha.. Kuvastaa kihlattusi ymmärtämättömyyttä ja haluttomuutta tyydyttää tai miellyttää sua juuri millään tavalla. Jos haluat vielä yrittää, niin uhkaa erota, ellei mies muutu. Jos ei sekään hetkauta, niin kerää tavarasi. Ei kannata hukata koko elämäänsä luuserin kanssa.
miten tuo kuulostaakaan niin tutulta.. minulla on sama onkelma.. oikeesti. ikäeroo onkin 9v. meillä. samaa.. se satuttaa joskus mua, eikä sit ymmärrä mitä on tehny.. paneskellaan kerran viikossa kanssa.. juu ja joo .. runkkaa aina kun en oo paikalla ja sitte ku oon ni ääh.. ei mitään..
joskus mies saattaa innostua.. ja jopa saan toimintaa 2 kertaa päivässä.. sekin on harvoin.. mutta sekin saa minut todella tyytyväiseksi.. kun hän tempaisee tällaisia juttuja. juu mies ei tunnusta tunteitaan kuin humalassa. joskus selvinpäin..
en minäkään kyllä avaudu helposti. mutta tiedämme toistemme tunteet ja on ihan hyvä olla.
NEUVO kaiken tän saarnan jälkeen:
miehet ovat outoja, se pitää hyväksyä. Kun niille sopii on sovittava meillekkin. Ja jos me taas ruvetaan kiukuttelee kun mies olisikin antautumassa lämpöä täyttävälle rakkaudelle eli sinulle. Häntä ei pidä torjua, koska ei saa sitten mitään.. Miehet ovat miehiä, ne ei avaudu aina silloin kun itse sitä kaipaa.. He haluavat olla se pää.. ei se tossu..
Kyllä hän tosin osaa olla ihanaki, et en tajunnu kaikkea tos alkuperäisessä jutussa sanoa.. hänelläki on hetkiä jolloin pyytää viereensä makaamaan, sanoo että rakastaa, kuivaa mun kyyneleet, lohduttaa kun on paha olla, osottaa rakkautensa. Mutta liian usein on noita kurjia hetkiä. Ja seksiä harrastetaan siis silloin kun hän haluaa, mun haluilla ei ole väliä.
Mistään ei hänen kanssaan voi oikeastaan jutella koska kaikest tulee riita. Tiiän kuitenki että hän haluaa olla mun kanssa ja sanoo että on onnellinen ku sillä on mut. Tiiän että se välittää mut se ei ymmärrä kunnioittaa tarpeeks. Minnekään v**un terapiaan ei halua, nauraa vaan. Aina kun pahasta olostani kerron, tulee riita. Mä nostan äläkän koska mun mielestä hän ei kunnioita mua eikä mun tarpeita. Kaikki on aina niin hyvin kunhan en vaan arvostele mitään hänen toimintaansa. Olen tossun alla mikä on huono juttu. Tiiän kyllä sen mutta kun ei ole voimia lähteä... Kun tiiän että se välittää mutta on vaan niin hölmö...
haluatkos sinä sitten olla se tossu?
Myös välimuotoja on olemassa, tasa-arvoinen parisuhde on myös keksitty jo nyky-yhteiskunnassa...
vaikuttaa siltä, ettei puolisosi todella rakasta sinua. Ei hän sitä väistelisi tuolla tavalla.
Vaikuttaa siltä, että tarraudut häneen liikaa ja hän käyttäytyy sen johdosta noin. Jospa koittaisit elävöittää suhdettanne ja alkaisit keskittää huomiota itseesi ja omiin juttuihisi enemmän. Et enää joka päivä sanoisikaan rakastavasi häntä. Koittaisit, miten päin kuppi kaatuisi sen jälkeen.
Tuo seksihomma kuvaa miehesi tunteita kyllä. Jos todella rakastaa, oma käsi ei mene puolison edelle. Tämä on jäätävä tosiasia. Mutta voit koittaa roihauttaa suhteenne uuteen uskoon ja lakkaat itkemästä ja anelemsta rakkautta. Se vaatii vähän rautaisia hermoja, mutta sen jälkeen näet, että miehesi alkaakin ihmietellä ja kummastella, että eihän tuo taida itsestäänselvyys ollakaan. Äläkä anna hänelle seksiä kuin harovin, tyydytä sinäkin itsesi jonkin aikaa. Siten hän alkaa haluta sinua.
Ellet tee mitään, suhteenne näivettyy.
Onnea matkaan,
t. kokenut ja monessa voissa paistettu akka
en halua olla se tossu.. tuntuu vaan siltä ettei ole muuta mahdoliisuutta. tasa-arvo on perseest' miehen mielestä,juu ja nyt aattelette että mieson perseestä että vaihra,mutta tiedän miehen rakastavan mua.. ja mä sitä.. vaikka se onkin välillä vaikeaa.. aina muistetaan niitä huonoja hetkiä.. entäs ne hyvät.. olen sekaisin. itsekin. mitäköhän mä haluan.. huhhuh,, olen tällä hetkellä onnellinen.. ja thats it.. okey.
Meitä tossun alusia on monta. Meitä käytetään ja kulutetaan, ehkä rikkoiduttuamme meidät vaihdetaan uusiin. Tossujakin pitää huoltaa plankkaamalla ja pesemällä. Niin pitäisi parisuhdettakin. Mutta tiedän. Tossu ei itse asialle pysty mitään tekemään ja menee vain aina käyttäjänsä mukana vaikka ei haluaisikaan. Nyt kun tämä tässä kirjoittava tossu on omasta mielestään jo suurin piirtein heitetty kaatopaikalle tossu on ihan neuvoton. Eikö se enää kelpaakaan? Mutta jos tossun OMISTAJA vain haukkuu, kiukuttelee ja - kuten jo muut mainitsitte - käyttää käsipumppua mielummin kuin edes ehdottaa mitään niin... Kyllä ainoa keino olisi tossulla lähteä kävelemään ja pakata kamansa! Itse siihen en pysty vaikka todellakin pitäisi. Kun liian kauan on ollut tossu mielummin kuin kiiltelevä lakerikenkä niin ei se tossu enää asialle mitään jaksa tai osaa tehdä. Mutta SINÄ voit! Älä siis enää hetkeäkään katsele tuota. Se ketä sanoo, että rakkauden tunnustuksia satelee liikaa eikä itse osaa suutaan avata ei ole kyllä Sinun arvoisesi. Kun tohveli löytää toisen tohvelin niin on kaikki vihdoin hyvin. Sitten voivat tohvelit astua vierekkäin syysiltana takan ääreen lämmittelemään. Tohveliin varmasti sattuu aluksi kun ei saa enää olla piikkareiden alla, mutta aika on ainut mikä parantaa ja aika saa esiin sen vihan mitä et nyt uskalla edes ajatella. Piikkarit jäävät lopulta yksin. Sille ei mitään voi. Mutta me tohvelit pärjäämme toivottavasti aina! Hyvää kesää kaikille tohveleille =)