Mulle tulee vaan niin älyttömän paha mieli ku mies lähtee baariin. Oon muutaman kerran yrittäny roikkua mukana mut en vaan jaksa. Kova meteli väsyttää ja tupakinsavu oksettaa. Miehen kaljotteluillat on sellasia, että istuu äijäporukassa ja puhuu paskaa (ihan tavallisia siis) Eikä se ees käy ku ehkä kahtena iltana kuussa, eikä vedä mitään persekännejä, mut sekin tuntuu olevan mulle liikaa. Itku pääsee, kun se lähtee ja huomaan viettäväni taas lauantai-iltaa yksin (tai kaksin vauvan kans).
Harmittaa, kun iteltä on baarihalut todellakin jääny taka-alalle ja miestä ne tuntuu taas edelleen kiinnostavan. Sanoo vaan, että menee vielä kun voi. Mä taas oon vähän sitä mieltä, että nyt ois jo ihan hyvä aika lopetella tuo hyppääminen. Oonko mä tylsä tai outo, kun musta olis kiva mennä vaikka ajelulle tai kävelylle tai elokuviin tai syömään? Mutta ei. Tänään oon taas yksin kotona lauantai-illan. Arvaatte varmaan missä mies on...
Harmittaa, kun iteltä on baarihalut todellakin jääny taka-alalle ja miestä ne tuntuu taas edelleen kiinnostavan. Sanoo vaan, että menee vielä kun voi. Mä taas oon vähän sitä mieltä, että nyt ois jo ihan hyvä aika lopetella tuo hyppääminen. Oonko mä tylsä tai outo, kun musta olis kiva mennä vaikka ajelulle tai kävelylle tai elokuviin tai syömään? Mutta ei. Tänään oon taas yksin kotona lauantai-illan. Arvaatte varmaan missä mies on...
Vastaukset 16
Vanhimmat
susta on tulossa äiti!Siinä vaan käy useasti niin,kun nainen odottaa niin mies juoksee baarissa ku olis tuomiopäivä tulossa. Toiset niistä rauhottuu kun vaavi syntyy toiset ei sittenkään. Omakohtasta kokemusta on, sillä erotuksella et mun ukko juos joka viikonloppu kapakoissa tai jos ei ollu kapakoissa niin sit veti lärvit kotona kavereiden kanssa. Sulla on oikeutetusti pahamieli, ja kun raskaushormonit jyllää kehossa niin pienetkin asiat saa aikaan todella musertavan olon. Koita jaksella, kyllä se miehes siitä vielä rauhottuu..... toivottavasti. toiset niistä vaan ei tajua.
mulla on ollu sama tilanne. meillä ensimmäinen lapsi menee nyt kouluun ja sit on toinen viis vuotias. Aloin sillon ensimmäistä odottaessa puhumaan et pitäis vähän hillitä niitä baari iltoja että lapsi tulossa jne jne. Nyt odotan kolmatta ja sama ralli jatkuu, aina sama et menen ku viellä voin.. 10 vuotta ollaan oltu yhessä ja sillä meno halut vaan pysyny samana ja mulla taasen lopahtanu kokonaan. Mitä mä enää missään baareissa roikkuisin. En usko et ikinä tulee muuttumaan ja ehkä tämä viimenen lapsi oli tyhmä teko ja harhaa luulla että se ikinä muuttuis se touhu.. mutta toivon että sulla viellä koittaa paremmat ajat kuin mitä mulla on ollu täällä kotona yksin itkiessä..
No mitäs odotat, kun olet baarikärpäsen mieheksesi valinnut? Miten siitä vastuuntunnottomasta kaljaan menevästä örisijästä yhtäkkiä tulisikin vastuunsa tunteva isä.
Joo tiedän, että pitäisi olla kannustava, muttei millään jaksa. Itsepä olet miehesi valinnut. Olisiko kannattanut valita sittenkin se, joka ei koko ajan ollut kaljapullossa kiinni kouluaikoina?
Nimim. nörtti...
Baarikärpänenkö?
"No mitäs odotat, kun olet baarikärpäsen mieheksesi valinnut?"
'Eikä se ees käy ku ehkä kahtena iltana kuussa, eikä vedä mitään persekännejä'
"Harmittaa, kun iteltä on baarihalut todellakin jääny taka-alalle ja miestä ne tuntuu taas edelleen kiinnostavan. Sanoo vaan, että menee vielä kun voi."
Laatu ratkaisee tässäkin asiassa, ei määrä. Jos ei baarissa hyppäämistä voi lopettaa edes raskaana olevan vaimon pyynnöstä, on minusta aika pahasti koukussa baarissa käymiseen. Mutta pitäähän ne prioriteetit olla kohdallaan ;)
Eipä mitään ongelmaa olisikaan jos mieheni ei olisi ikinä kulkenut baarissa. Ei oltaisi mistään riideltykään, en olisi tullut tänne palstalle alunperikään. Itse asiassa ei olisi koko palstaa olemassakaan, jos ihmiset olisivat yhtä viisaita kuin sinä. Miksi sinä siis olet tällä palstalla?
Jos olisin alkanut seurustelemaan nörtin kanssa, minulla ei ehkä olisi ongelmana mieheni kaljottelu, vaan esimerkiksi juuri tämä mieheni nörttimäisyys. Riidan aihe: "Mieheni perse on kasvanut kiinni tietokonehuoneemme tuoliin, eikä hän edes yritä irrottautua"
Jos äijäs haluu parina iltana kuussa vaihtaa jätkien kanssa kuulumiset, niin mun mielestä se ei oo paljoo se, eihän??
ollutkaan, mutta nyt se tuntuu paljolta, ku se on kuitenkin käytännössä joka toinen viikonloppu. Mietin ja murehdin, että jatkuuko sama homma vauvan syntymän jälkeen..
onko se kaks iltaa kuukaudessa paha, vaikka lapsi syntyiskin, mä en tiedä, koska mulle ei oo tulossa lasta, enkä oo seurustellu pitkään aikaan, enkä juonu viinaakaan, jotenki vaan tuntuu että sä yrität liikaa kahlita äijääs, täytyyhän sitä välillä kavereita nähdä, eikö?? Se on sitten eri asia, mikä kellekkin on välillä...
puutu äijäni menoihin.. Pari kertaa kuussa lähtee kanssa kavereitten kans liikenteeseen.. Joskus juo ja joskus menee vaan esim. saunomaan..
Ei haittaa mua vähääkään, vaikka äiti olenkin.. Hullukshan siinä molemmat tulee, jos ei ihmisten ilmoille pääse ilman toista puoliskoaan ja kotona vaan pitäis nyhvätä..
24h:ko sitten pitäis yhdessä olla? Eihän sellaista kahlitsemista suhde kauaa kestä, että onnea vaan alkup. kirjoittajalle..
Kyllä se todennäköisesti jatkuu. Ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää. Mutta ole onnellinen niistä kahdesta viikonlopusta, jotka hän viettää sinun ja vauvan kanssa. Pahemminkin voisi olla.
se on normaalia että haluat että miehesi rauhoittuuu kun odotat, koska itsekin rauhoitut kun olet tulossa äidiksi ja raskaa ollessa kaipaa toiselta koko ajan huomioo ja tunteet on todella pinnassa, jos vaikka mies lähtee jonnekkin yksin juhlimaan, sitä saattaa tosiaan itkee vaikka koko illan sitä asiaa. Raskaus on mahottoman herkkää aikaa ja tosiaan toivois että mies ois siinä mukana ja yrittäis ymmärtää, vaikkei se olekkaan sairaus niin kyllä se on aikaslailla erilainen tila, ja hormoonien takia tunteett heittelee...
Musta kun itse odotin niin saatoin itkeä ihan sen takii jos en mielestäni ollut saanut tarpeeksi huomiota mieheltäni. Raskaus on valmistautumista siihen lapsen tuloon, niin kyllä sillon pitäis jo rauhoittuayhdessä. miehän ei ymmärrä miltä susta tuntuu, mut voisit koitta selittää sille...ja kyllä se on mun mielest hiukan itsekästä käytöstä et jätetään raskaana oleva nainen aina yksin kotia....teidän pitäs tehhä yhdesä jotain
Älä elä vain toisen kautta! Sanot, että itseltäsi on baarihalut menneet. Eli olet viihtynyt aiemmin itsekin baarissa. Miksei miehesi siis saisi siellä yhä käydä, kerta osaa käyttäytyäkin kunnolla? Jos olet lauantai illan yksin kotona, niin äkkiäkös tuota tekemistä keksii yksinkin. Ja yöllähän varmaan nukut? Eli sillon ei ole sitä tekemisen puutetta vaikka mies baarissa olisikin. Sanoit, että miehesi on sanonut menevänsä vielä kun voi mennä. Ei se vauvan syntyminenkään tarkoita sitä, että mies ei saisi sitten mennä baariin - ainakaan niin, että kiellät häntä. Täytyyhän sitä välillä päästä ulos, olipa se sitten saunailta tai baari-ilta mutta itse tulisin ainakin hulluksi jos en voisi tavata kavereitani ja etenkin jos toinen alkaisi itkeä sen takia että menen jonnekin.. kyllä sitä "omaa" elämääkin pitää saada viettää vaikka yhdessä eletäänkin.
Niitä kuulumisia ei voi vaihtaa kuin baarissa?? Kyllä niitä kavereita voi selvinpäinkin tavata! Ja sitäpaitsi nainen ei voi mennä eikä ottaa raskaana ollessaan, niin on vähintäänkin kohtuullista että mies pidättäytyy alkoholista sen odotuksen ajan. Ja baarissa... hohhoijaa..
1. Kavereita voi tavata myös muualla kuin baarissa, mutta MYÖS baareissa
2. Kavereita voi tavata baareissa myös selvinpäin
3. No, jos joku haluaa tehdä aikuiselle ihmiselle baarikiellon sen vuoksi, että on raskaana, niin mikäs siinä - itse en vaan henkkoht kokisi sitä luontevaksi, kuten mitään muutakaan kieltämistä aikuiselta ihmiseltä - niin vähän aikaa se baarissa käyminen kestää, että ei mulle mitään yksinoloahdistus-tunnetta kerkeä iskeä tai kateutta miestä kohtaan, kun en itse pääse. Ja pääseehän sitä raskaanakin siisteihin kuppiloihin (jos ei halua savussa istua) tai kahviloihin tapaamaan kavereita, joskaan ei ehkä keskellä yötä jaksa mennä kun meno menee ördäämiseksi muilla.
sua. Varsinkin jos äijä on juossut ennen vielä ahkerammin. Meillä sama tilanne ja pelkään että jään lapsen kanssa yksin totaalisesti. Ei vika aina välttämättä ole vain baarisa juoksemisessa vaan monessa muussakin asiassa, siksi niin vaikea joskus muitten ymmärtää, eiväthän tiedä koko totuutta.
Jos toiseen pytsyy luottamaan ja hän ottaa huomioon niin ei mua haittaa, mutta jos lähdetää sillä periaatteella et mä käyn muuten parilla, tullaan neljältä yöllä etkä koskaa tiedä mitä on tehnyt niin pahempi juttu. Jokainen voi vaikuttaa vain itse. Koita kestää.