Onnistuin n. viikko sitten möhlimään asiani oikein kunnolla, yliväsyneenä ajattelin rentoutua kotona hieman ottamalla vähän olutta. Homman nimi oli se että olin poikani kanssa kotona ja avovaimo oli iltavuorossa töissä. Pojan kanssa leikittiin ja katsottiin piirrettyjä. Kun olin juonut oluet, iski aivan älytön väsymys. En kuitenkaan ollut taju kankaalla. Ajattelin et menisin pitkäkseni ½ tunniksi ja laittaisin sitten poitsun yöpuulle. No poitsu jäi katsomaan piirretyjä ja itse menin yläkertaan. Kello oli n. 20. Laitoin itselleni herätyksen ½ tunnin päähän ja nukahdin melkein samointein. HERÄSIN, katsoin kelloa ja tyrmistyin, se oli 23 ja poitsu katoi edelleen piirrettyjä!! Samaan aikaan avokki tuli töistä ja nähdessään tilanteen katsoi suu auki ja ihmetteli mikä on homman nimi. Olin kuin puulla päähän lyöty enkä saanut mitään sanottua saatika pyydettyä anteeksi. En ole ikinä säikähtänyt niin paljon kuin siinä tilanteessa. No avokki hoiti sitten pojan nukkumaan. Seuraava päivä koitti ja Avokki lähti töihin, jäin taas poitsun kanssa kahdestaan. Mulla oli yövuoro joten päiväunien jälkeen lähdin viemään poitsua hoitoon. Menin töihin ja kun olin ollut töissä useamman tunnin niin avokki laittoi viestin että tämä riitti, suhde oli tässä ja että kotiin ei ole enää asiaa. Mun työvuoro loppui siihen paikkaan. En pystynyt enää keskittymään. Yritin keksiä mitä teen, kotiin on töistä kuitenkin n. 100 km, ainoa paikka mikä tuli mieleen oli isän mökki n. 30 km päässä kotoa. Soitin faijalle ja kerroin tapahtuneen. Faija sanoi että voin tulla sinne mökille. No lähdin ajamaan mökkiä kohti. Koko matkan juttelin avokin kanssa ja yritin selvittää asioita. Avokki totesi ettei kotiin ole enää asiaa, anteeksiantoa ei tule joten soitin faijalleni että tämä on tilanne. Faija oli tällä välin juonut ja oli kännissä jolloin mulle iski jarrut päälle. En mene todellakaan sinne mökille. no avokki oli mennyt jo nukkumaan, mulle ei jääny vaihtoehtoja kuin ajaa kotiin. Vastaanotto oli : MITÄ SÄ TÄNNE TULET, KIELSIN TULEMASTA. Yritin selittää tilanteen, ei mennyt läpi, sanoin että jos se auttaa niin menen vaikka kellariin/ulos autoon nukkumaan. No sen yön nukuin kellarissa, Seuraavana päivänä avokki pakkasi jätesäkkiin mun vaatteet ja heitti sen pihalle ja käski ulos. Väitin vastaan tietenkin, yhtälailla se munkin koti on, yhtälailla siitä olen maksanut. Ei auttanut, pakko oli lähteä. Yritin pojalle siinä selittää mikä on homman nimi, ettei ole mitään hätää, isi joutuu vähäksi aikaa lähtemään pois yms. Sitten avokki rupesi käyttäytymään sillä tavalla että katsoin paremmaksi lähteä vauhdilla. Poika jäi sinne kyselemään, mihin isi menee, miksi äiti raivoaa isille yms. Jätin pois laskuista sen faijan mökin ja ajoin takaisin samalle paikkakunnalle josta sain yösijan erään kaverini sohvalta. Nyt olen ollut toisten nurkissa viikon ja mulla on aivan älytön ikävä avokkia ja muksua. Mut ei kuulemma ole asiaa takaisin.. Maailmani on todellakin murennettu kokonaan, avokki on sitä mieltä ettei hän pysty enää luottamaan muhun? Tämä on yksi ja ainoa kerta kuin edellämainittu "nukahtaminen" on tapahtunut. Myönnän sen ettei olisi pitänyt mennä nukkumaan edes hetkeksi eikä varsinkaan juoda mitään olutta siinä samalla. Yritän vain kestää siihen asti että tilanne vähän rauhoittuu. Vai rauhoittuukohan se ikinä? Olen pyytänyt anteeksi mutta sillä ei tunnu olevan merkitystä, oluttakaan en ole juonut yhtään kyseisen tapahtuman jälkeen, Tää on nyt vähän sekavasti selitetty mutta kuitenkin...Olen antanut avokin olla rauhassa , jos vaikka vähän rauhoittuisi.
Mitä pitäisi/voisin tehdä?
Maailma murskana
51427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
juonut aiemminkin niin, että se juominen onkin syy ettei avokkisi enää jaksa? Onko sinun biologinen lapsesi?
Nii mielenkiintoista ois tietää vastaus tuohon, että onko alkoholin kanssa ollut aikaisemmin ongelmia!? Mutta kuitenkin juttuasi lukiessa tuli ihan paha mieli sun puolesta. Vaikka ootkin tehny väärin, ei nuin kylmästi saa ketään heittää pois yhteisestä kodista. Asioista pitäisi pystyä keskustelemaan, se on mielestäni kaiken a ja o. Toivottavasti kuitenkin saat elämäsi takaisin mallilleen ja saat nähdä poikaasi varsinkin jos se on sun oma poika.
Jos ei alkoholi usein ole vaikuttamassa elämään, ei tuon pitäisi ihan noin huimaa reaktiota aiheuttaa ainakaan mun mielestä.
Mutta oletko miettinyt millainen suhteenne oli enen kyseistä hetkeä? Siinä voi olla yksi syy, jos ette ole olleet kovin läheisiä aikoihin. Toinen on voinut hautoa mielessään jotain tuon suuntaista, kertomatta siitä sinulle. Näin tuo sinun yksittäinen juominen, toimi hyvänä syynä heittää sut pellolle.
Sinuna en tekisi mitään nyt vielä, asuntoa toki voit haeskella mutta jatkat kirjoilla edelleen. Avoliitoissa on se ikävä puoli että mikään ei ole yksi selitteistä. Mutta jos molemmat on taloa makselleet niin kait sinulla on nimesi velkapapereissa? entä onko lapsi biologinen ja tunnustettu siten että olette yhteishuoltajuudessa? siinä ehkä merkityksellisemmät jutut, jos ne on kunnossa nainen ei voi yksin tehdä mitään lapseen ja omaisuuteen liittyvää päätöstä ja voit antaa ajan kulua.
Nämä toin esiin siksi että itsellä on hankalahko ero takanani, nyt ei kannata toimia vain tunteella vaan järki mukaan.
Ymmärrän lapsen äidin suuttumisen tuosta, varsinkin kun kaljaa oli mukana tilanteessa. Mutta toivon että saatte asiat selvitettyä, se on lapsen kannalta paras kaikkiaan.
Alkoholi on aika ajoin ollut kuvioissa mukana, en kuitenkaan ole koskaan juonut itseäni siihen kuntoon etten olisi itse selviytynyt. Olen aina herännyt siihen tissutteluun kuitenkin ja lopettanut sen (tissuttelu on mennyt aika lailla oloni mukaan). Olen vasta nyt tajunnut monia asioita mitä suhteessa oli vialla, pieniä mutta kuitenkin erittäin tärkeitä sellaisia. Olemme molemmat avokkini kanssa ajaneet itsemme loppuun. Molemmat ovat töissä, minä teen yövuoroa, a-vaimo tekee päivä ja iltavuoroa. Meillä on 1 yhteinen viikonloppu kerran kuukaudessa!. Aikaa toisillemme ei juuri ole ollut. On monia asioita mitä olisin itse voinut tehdä paremmin. Mitä lapseen tulee niin olen hänen biologinen isänsä, ja taloon liittyen , nimeni on velkapapereissa. Tiedän itse että olisi pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa se tissuttelu aikaisemmin ja tehdä näille muille ongelmia jotakin. Siitä olen nyt ainakin tyytyväinen etten ole tapahtuman jälkeen koskenut viinaan edes pitkällä tikullakaan (eikä tee edes mieli :). Kyllä tämä sellainen opetus oli ettei paremaasta väliä. Anteeksiannosta en tiedä, mutta jotenkin toivoisin avokin ymmärtävän että pystyn vielä paljon parempaan, en voi muuta kuin kiittää häntä että tämä avasi minun silmäni. Yritän nyt antaa hänen olla rauhassa vaikka tiukkaa tekee, kun on kova ikävä molempia ja halu selvittää asiat perinpohjin. Asunnon olen jo järjestänyt, sekään ei ole ongelma, avokki halusi että muuttaisin osoitteeni jotta hän saisi "avustuksia"?, siihen totesin etten todellakaan ajatellut jättää häntä pulaan, vaan todellakin jatkaa yhteisten laskujen yms. maksamista. Jotenkin tuntuu että tästä oli paljon hyötyäkin että kävi näin. Ainakin joutui miettimään asioita, toivon vain että hänkin on joutunut miettimään asioita, eikä tee suinpäin ratkaisuja. Ensi vikolla sen näkee, mene katsomaan poikaani, jos siinä samalla nostettaisiin "kissa päydälle" ja keskusteltaisiin asiat halki :)
Oletpa hyväsydäminen ja on mahtavaa kun on ihmisiä jotka voivat satutettunakin ajatella toisten hyvinvointia...
.. Mutta älä hyvä mies nyt liian kiltti ole! Jos vaimosi heittää sinut noin yhtäkkiä pihalle, eikä päästä sinua tapaamaan OMAA poikaasi OMAAN kotiisi, sinun ei todellakaan kuulu maksaa HÄNEN laskujaan, joihin sinä et tällä hetkellä kuulu. Jos annat tuollaisen jatkua, huomaat yhtäkkiä että vaimosi käyttää sinun kaunista sydäntäsi törkeästi hyväkseen. Tuttu tunne ex-aviomieheni kanssa.
Sinuna asettaisin ehdon, että sitten kun hän antaa sinun olla isänä pojallesi kunnolla ja että saat käydä kodissasi, voit myös tulla taloudellisesti vastaan. Mutta jos hän jatkaa törkeästi toimintaansa, ei sinun todellakaan kuulu mitään avustuksia tehdä, ethän ole enää edes tossun alla.
Tsemppiä kuitenkin, en halunnut jyrkästi sanoa, näin minä vain ajattelen. Toivottavasti tilanteenne selviää. Tee sinä ainakin parhaasi olemalla MIES.