Osaisiko joku kertoa, miten pitäisi menetellä kun 17v yhdessä ollut, kaksi lasta omaava avopari haluaisi mennä vihille aivan vähin äänin. Kyseessä ei ole mikään tunnepalo emmekä ajattele asiaa uskonnolliselta kannalta. Emme kuulu kirkkoon ja maistraatti olisi paikka muutenkin. Omaisuutta on kuitenkin talon ja kahden auton verran kertynyt ja kun keski-ikä häämöttää, täytyy perintöasioitakin alkaa miettiä. Asiasta ei ole tarkoitus kertoa lainkaan lähipiirillekään vaan hoitaa homma aivan vaivihkaa. Siksi kiinnostaakin: onko sormukset pakko olla?(en pidä koruja muutenkaan, saako maistraatista todistajat asialle jos sellaisia tarvitsee? Onko minun pakko ilmoittaa työnantajalle naimisiin meno, kun ymmärtääkseni oman hääpäivän saisi palkalliseksi virkavapaaksi? Voinko saada virkavapaan vain henkilökohtaisiin syihin vedoten? (tiedän esimieheni rollivan asian kuitenkin kaikille)Mitä muita etukäteisvalmisteluja ylipäänsä tarvitaan?
Vihille
omaisuuden vuoksi
113162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos et vaihda omaa sukunimeäsi toisen nimeen, pysyy asia varmaan aika pitkälle salassa.
Voit hankkia jonkun sormuksen vihkimisen ajaksi, esim.joku halpa jos et sitä aio käyttää. Tarkista maistraatista, tarviiiko olla sormusta, muistaakseni pitää olla. Voithan vihkimisen jälkeen laittaa sormuksen kotona laatikkoon tai pitää kaulaketjussa tai sitten jätät lapsille perinnöksi. Vihkisormusta ei ole pakko käyttää.
Mikäli haluat vapaan töistä, on pomolle pakko sanoa, mutta pomolla on vaitiolovelvollisuus, joten se ei saa sanoa kellekään. voithan muistuttaa häntä siitä. Jos et ota vapaaksi, ei tarvi sanoa pomollekaan. Muista että jostain ne saavat sen tietää, esim palkanlaskija tms näkee jostain ihmeen verotiedoista tai jostain että on menny naimisiin. Ainakin itselle kävi niin.
Ota se vapaa, kerro pomolle mutta sano sille, että ei juorua että sillä on vaitiolovelvollisuus ettei kenenkään yksityisasioita saa levitellä.
Loput tiedot saat maistraatista. Mene sinne, täyttäkää esteellisyyden tutkintalappu, minimiaika vihkimiselle 2 vkoa tutkinta-aika. Sen jälkeen teidät voi vihkiä. Voi olla omissa vaatteissa ja tuomari vihkii, ei tarvii juhlakaapuja. Joku siisti jakkupuku päälle tms ja sitten vaan tuomarin eteen.
Kannattaa mennä oman alueen maistraattiin, sen lapun saa sieltä, ottakaa henkilötodistukset, kuvalliset, mukaan, esim. ajokortti, koska ne tarkistaa sen, siis menkää yhdessä, koska kumpikin allekirjoittaa paperin.
Näistä tiedoista oli paljon apua.
säästyt kertomasta edes pomolle
ONNEA!
"just married last year"? ?
Ei tarvita sormuksia, ei edes vihkimisen ajaksi. Kysyvät tuleeko sormuksia, jos ei, jättävät sen osuuden vihkimisestä pois.
Niin ja on niitä muitakin, jotka on ruokatunnilla käyneet maistraatissa :) Itse vihkimiseen menee pari minuuttia, odottamiseen saman verran. Todistajat saa maistraatista, muistaa vaan mainita siitä aikaa varatessa.
kun teen sellaista työtä, että ruoka hotkaistaan työpaikalla 20 minsassa, ei ole lupa poistua paikalta. Parempi vaan pyytää pomolta se virkavapaapäivä, jos alan ruinata lupaa poistua työpaikalta tunniksi kesken työpäivän niin siitä syntyisi vielä suurempi meteli kuin koko päivän vapaasta... Epäilyttää vain se pomon vaitiolo, se on laverrellut ennenkin muiden vastaavia asioita. Ja olisihan sille kerrottava se työpaikalta poistumisen syy joka tapauksessa.
Jo on mukava pomo? Etkö siis pääse edes vähän aiemmin lähtemään töistä? Vai onko työaika sellainen, ettei se millään sovi maistraatin aukioloaikaan? Oletko kysellyt onnistuuko vihkiminen viikonloppuna?
Meidän paikkakunnallamme asia ei onnistu viikonloppuisin, kysytty on eikä siinä auta rahallinen korvauskaan vaan se on yhteinen sääntö kaikille. Yksi ihminen ei kuulemma ehdi tällaisia pyyntöjä toteuttamaan. Työaika on sellainen säännöllinen, etten ehdi töiden jälkeen maistraattiin ja jos lähden aikaisemmin töistä, on syy selitettävä esimiehelle joka tapauksessa... Kesälomani ajaksi asia ei enää mahdu, olisi kuulemma pitänyt varata aikaisemmin ja osan lomasta olemmekin ulkomailla. Täytynee jättää ensi kesälomaksi koko homma. "Sairaslomaakaan" en viitsi olla vailla, jos jostain sitten kuitenkin paljastuu "sairaslomapäivän" todellinen vietto. Ei meillä esimies ilkeyttään näitä asioita kerro muille, mutta en vaan halua että työporukka ostaa jonkun lahjan ja sitten taas on itsellä velvollisuus vastalahjaksi leipoa ja tarjota jotain.... Eri asia olisi jos kyseessä olisi se suuri rakkauden alkuhuuma.
Todella hienoa että joku uskaltaa tunnustaa että kannattaa myös tulevaisuutta suunnitella vaikka muuten sillä varsinaisella vihkimisellä ei ole merkitysta mielestäni. koska totuushan on että jos jompikunpi on mennäkseen niin siinä ei sormukset ja papin aamenet paljon paina.
Eli kyllä se yhdessä olo oltiin sitten avio- tai avoliitossa on kiinni ihan muusta kuin muista " virallisista " kaavoista. Mutta jos jotain sattuu kummalle tahansa puolisoista niin tosiasia on että avioliitossa ollaan taloudellisesti ja oikeudellisesti vahvemmalla pohjalla. Normaali elämä ei siitä pitäisi muuttua mihinkään oltiin sitten aviossa tai avossa.
Naimisiin meno ei tuntunut lainkaan tarpeelliselta eikä se oikeastaan käynyt mielessäkään silloin suuren rakkauden alkuhuumassa. Aivan väärässä järjestyksessä on eletty muutenkin, lapsi oli alulla ennen yhteenmuuttoa ja tämä ensimmäinen lapsi syntyi kesken minun opiskelujeni, talo ostettiin ennen kuin kummallakaan oli vakituista työpaikkaa eikä kumpaakaan lapsista ole edns kastettu kun kukaan perheestämme ei kuulu kirkkoon. Kummankaan suvussa ei ole häitä ollut eikä kukaan ole missään vaiheessa suuremmin ollut niitä vailla meiltäkään.Yli seitsemäntoista vuotta ollaan yhdessä taaperrettu, vanhin lapsi täyttää ensi viikolla 13v. Muutaman vuoden päästä omakotitalon velka on maksettu, tallissa on kaksi velatonta autoa joista toinen ihan kohtuullisen kalliskin. Elämä on mallillaan, kummallakin vakituinen työ ja matkailuunkin on aikaa ja varaa. Nyt alkaa tuntua, että jotenkin täytyy saada suunniteltua vanhuudenturvaa tämän omaisuuden vuoksi, siksi naimisiin meno on nyt käynyt mielessä. Ylä- ja alamäkiä on elämässä riittänyt ilman avioliittoakin mutta yhdessä on pysytty sinnikkäästi. Kukaan ei meidän avioitumistamme enää odota eikä ole tarkoitus sukunimiä vaihdella. Siksi emme halua asiasta edes sukulaisille puhua. Meille kysymys on vain siitä, että minulla on perintöoikeus mieheni nimissä olevaan taloon ja miehelläni perintöoikus minun nimissäni olevaan kalliimpaan autoon. Myös leskeneläke on aika huomionarvoinen asia.Kun naimisiin menon syy on tämä, en näe mitään syytä julistaa asiaa työkavereille tai alkaa kestitsemään ketään.
siis jos menette naimisiin niin ei sitä todellakaan tarvitse ilmoittaa kenellekkään eikä ketään kestitä sen takia. Koska nimenne voitte kumpikin pitää yms koska kuten mainitsin se sormus ja " papin aamen " ei todellakaan tee liitosta parempaa tai huonompaa, kyllä se lähtee teistä itsestänne. Ainut on todella taloudellinen puoli ja sekin oikeastaan vasta jos toiselle sattuu jotain tai sairastuu vakavasti.
Voisiko kysya tuomarilta jos han voisi suorittaa vihkimisenne vaikka lauantaina (tietenkin korvausta vastaan "ylityosta"). Ihminenhan hankin vain on ja taydella jarjella varustettu. Eihan se pitaisi olla niin ylenmaarin vaikea ymmartaa etta te haluatte edella kertomistasi syista pitaa tilaisuuden hyvin yksityisena.