Ajatuksissa joskus toinen?

Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia liiton ajalta? Olen avioliittossa ja olen alusta alkaen ollut hiukan ihastunut mieheni parhaaeen ystävään. Emme tapaa häntä koskaan yhdessä, enkä häntä enää edes oikein koskaan ajattele. Mutta suhteemme alkuaikoina tapasimme porukalla joitain kertoja ja meillä tuon ystävän kansssa taisi kemiat kohdata. Silloin olin ihastunut tähän mieheen, mutta en häntä kylläkään puolisooni silti vaihtaisi.

Vähän on syyllinen olo näistä vanhoista tunteista. Rakastan miestäni, mutta emme ole varmaan sielun sukulaisia kuitenkaan. Olen kuitenkin tyytyväinen pitkään liittomme ja niin tuntuu miehenikin olevan. Kumpikaan ei ole pettänyt fyysisesti, joten onko minulla mielestänne oikeus mieheni rakkauteen vain olenko sittenkin julma petturi?
1580
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

mieheni veli on ah niin ihana ja hauska ja komea. olen ollut häneen ihastunut monta vuotta aina ajoittain, silloin kun miehen kanssa menee huonosti ja kaikki on rankkaa. näemme miehen veljen kanssa harvoin, vain ns. suku/perhevirallisisas tilaisuuksissa, ei mitään salaisia kohtaamisia tai viestittelyä. meillä on hyvät välit, toisinaan ollut silmäpeliä ja muuta vispilänkauppaa, mut eipä juuri fyysisellä tasolla. 2 kertaa juhlista lähtiessä halatessamme tämä mies on suudellut minua poskelle, ei muuta. tiedän että hänkin pitää minusta, ehä enemmän kuin toisesta kälystään. jotkut asiat vaan yhdistää meitä.

kyllä se niin vaan on, että vaikka ois naimisssa ja lapsia/lapsi, niin ei pysty täysin ummistamaa silmiään muilta komistuksilta, joita vastaan tulee, eli varmaan monetkin ihastuu silloin tällöin. en ole kuitenkaan koskaan pettänyt miestäni hyppäämällä sänkyyn jonkun kanssa. no, joidenkin mielestä pelkkä ajattelu/kuvittelukin on pettämistä, mut ei musta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaimo135 kirjoitti:

Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia liiton ajalta? Olen avioliittossa ja olen alusta alkaen ollut hiukan ihastunut mieheni parhaaeen ystävään. Emme tapaa häntä koskaan yhdessä, enkä häntä enää edes oikein koskaan ajattele. Mutta suhteemme alkuaikoina tapasimme porukalla joitain kertoja ja meillä tuon ystävän kansssa taisi kemiat kohdata. Silloin olin ihastunut tähän mieheen, mutta en häntä kylläkään puolisooni silti vaihtaisi.

Vähän on syyllinen olo näistä vanhoista tunteista. Rakastan miestäni, mutta emme ole varmaan sielun sukulaisia kuitenkaan. Olen kuitenkin tyytyväinen pitkään liittomme ja niin tuntuu miehenikin olevan. Kumpikaan ei ole pettänyt fyysisesti, joten onko minulla mielestänne oikeus mieheni rakkauteen vain olenko sittenkin julma petturi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu