eikä vieläkään ole ehjä,löysin nykyisen ex-mieheni v.82 mustanaamiolehden kirjeenvaihtopalstalta olin silloin 14-v.Kirjoittelimme n.6-vuotta näkemättä edes toisiamme ja vaikka minulla oli poikaystävä jonka kanssa sain pojan ollessani 20-v.Kirjeenvaihto loppui myös silloin,jäin kumminkin yksinhuoltajaksi,vuodet menivät ja poikani täytti 6-vuotta,eräänä päivänä tuli postin mukana kirje jossa oli Tarralappu osoite tuntematon,olin tässä välissä muuttanut paikkakuntaa ja asunut jo 4-v.uudella paikkakunnalla mutta kirje tuli kumminkin minulle joka oli kirjeenvaihtoystävältäni eli nykyiseltä ex-mieheltäni hän kyseli kuulumisiani,olenko mennyt naimisiin vai olenko yksinhuoltaja ja miten poika voi,minä kirjoitin hänelle takaisin että olen muuttanut paikkakuntaa ja olen yksinhuoltaja ja miten kirje vaan löysi uuden osoitteeni vaikka olen asunut jo 4-v.täällä uudella paikkakunnalla,hän kirjoitti takaisin ja kertoi että veli on menossa Juhannuksena naimisiin ja pyysi minua daamikseen häät olivat -94,minä kirjoitin hänelle takaisin ja suostuin menemään hänen daamikseen vaikken ollut nähnyt koko miestä saati että häissä on koko suku,ystävät sanoivat että olen ihan HULLU kun lähden suin päin vieraan miehen matkaan,mutta me tutustuimme paremmin ja menimme sitten jo heinäkuussa -94 kihloihin ja samana vuonna hän jo kosi minua julkisella paikalla polvistui eteeni ja pyysi vaimokseen ja minä suostuin rakastinhan häntä,häät olivat -95 heinäkuussa n.10-vuotta meni olin onneni kukkuloilla kun mieheni -05 keväällä kosi minua uudestaan,halusi siunata 10-vuotis hääpäivämme kirkossa,hän varasi kirkon,osti uudet sormukset minä tein kutsukortit yms.käytännön asioita varasin leipurin tekemään tarjottavat ja tarjoilijat,parturi oli varattu ja kaaso ja bestman,kutsukortitkin oli lähetetty,kun ex-mieheni kuukautta ennen häitä ilmoittikin yht äkkiä haluavansa ERON,minä menin tietysti ihan shokkiin,hän pakkasi vaatteensa ja lähti sanoi menevänsä kaverilleen,kunnollista selitystä en saanut sanoi silti rakastavansa vain minua,ei mennyt kun muutama päivä ja huomasin ex-mieheni oleilevan naapuritalossa yhden yksinhuoltajaäidin luona,ex-mieheni sanoi että ovat vain kavereita jota en tietenkään uskonut,tilanne kärjistyi niin pahaksi että jouduin sairaalahoitoon jossa olin 4kk ja sen jälkeen oli muutto pois vanhasta asunnosta en voinut jatkaa elämääni siellä kun rakas ex-mieheni asuu naapurissa ja hänellä on uusi perhe,kohta on vuosi kun ex-mieheni lähti ja vieläkin niin kaipaan ja rakastan häntä itken ja itken ja ahdistaa en ole nähnyt häntä sen jälkeen välillä vihaan häntä kun teki minulle näin.Mutta onneksi minulla on 2 ihanaa koiraa jotka pitävät minut elävien kirjoissa.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehet, miehet. Ei tähän muuta voi sanoa.
Johan oli luettavaa. Miten jotain noin uskomatonta voi edes tapahtua? Ei ihme,että olet aivan rikki vieläkin.Aivan kuin kohtalo ois leikkiny leikkejään..kaiken tapahtumien jälkeen ei noin voi käydä!!Mutta voimia sinulle ja tulee vielä uusi jakso elämässäsi,jolloin voit muistella noitakin tapahtumia itkemättä. Kesän auringon säteitä ja valoisampaa tulevaisuutta sinulle..kaikesta huolimatta.
minustakin Uskomatonta mutta totta Vuosisadan Rakkaustarina se päättyi kyyneliin.
Hei,
olen kokenut saman. Ukko ilmoitti 6 kk ennen häitä kun kaikki ruokalistat ja kutsukortit jne. jne. oli suunniteltu (takana oli 9 vuoden avoliitto) että "hänellä ei ole enää mitään motivaatiota". Kas kummaa, taustalta paljastui vieras naikkonen ja sen peräänhän se lähti- Romahdin minäkin ja sairaalaan jouduin. Tästä on nyt aikaa lähes kaksi vuotta. Elämä on edennyt ja minulla on uusi avomies. Tuskaa se taival oli, mutta tällä hetkellä elämä maistuu paremmin kuin koskaan ikinä. olen onnellinen, että se roska häipyi elämästäni. Vaikka ero oli ihan kauheaa, olen kuitenkin nyt onnellinen ja yhtä kokemusta vahvempi. Elämä kannattaa, kun päämääränä on uusi elämä ja vahva asenne että haluaa olla selviäjä. Kusipäät kannattaa unohtaa, koska sinä et niiden arvoinen ole. Tsemppiä ja uskoa sinulle!! Olet tähän asti päässyt, niin aivan varmasti pääset myös eteenpäin. Haleja!