Onko kukaan aavistanut uskottomuutta?

Mieheni on kyllä aavistanut tunteeni toiseen mieheen. Ja käyttäytyi silloin niin perusteellisen hienotunteisesti ja kunnioittavasti minua kohtaan, etten todellakaan voinut jatkaa suhdetta toiseen. Lopputulos olisi ollut varmaankin toisenlainen, jos olisi shokkinsa täysin suoraan ilmaissut minulle.

exäni paljasti itse pettäneensä,nykyään ollut jo 5 vuotta sen saman kanssa jonka kanssa petti minua,ihanaa kun naiset pitää mua tyhmänä..=)

Olen aavistanut aina, että jotain on ollut tekeillä ja vähän tutkittuani kiinni on joka kerta jääty

Vuosi 2004. Olin "seurustellut" poikaystäväni kanssa n. kolme vuotta. Kaksi ensimmäistä vuotta oli silkkaa yhteydenpitoa, mutta kolmannen vuoden alussa tapasimme, ja aloimme seurustelemaan toden teolla.

Hän asui toisella paikkakunnalla about 300km päässä. Soittelimme toisillemme jatkuvasti, juttelimme chatissa ja lähettelimme viestejä päivittäin. Kolmen vuoden ajan sanoimme toisillemme hyvää yötä joka ilta. Meillä oli sanoinkuvaamaton sielujen side, joka oli lähes yliluonnollinen. Huomasimme jo hyvin varhaisessa vaiheessa suhdettamme, että rakastamme toisiamme.

Hän kertoi minulle heti suhteemme alussa (siis silloin kun emme olleet edes tavanneet) exästään. Hänellä oli ollut pitkä, vaikea suhde hänen kanssaan. Exä oli tehnyt hänen elämästään helvettiä (oli pettänyt tätä useasti jne). Poikaystäväni väitti, ettei hän pidä exäänsä yhteyttä, ja etteivät he ole väleissä. Silti poikaystäväni puhelin soi joka ilta, joskus aamu neljänkin maissa, kun hän oli luonani. Hänen kännykkänsä oli äänettömällä.

Poikaystäväni sanoi, että exä soittelee vain tapellakseen vanhoista asioista. En välittänyt siitä että exä soitteli. Uskoin rakkauteemme. Kuukautta ennen joulua tapahtui kuitenkin jotain, mikä sai hälytyskellot soimaan päässäni. Olimme menossa nukkumaan, kun poikaystäväni kännykkä "soi" taas, ja mankan radiotaajuus reagoi rätinällä soittoon. Poikaystäväni teeskenteli ettei huomannutkaan koko asiaa, ja kysyin lopulta että eikö hän aio katsoa kuka soittaa (vaikka tiesimme vallan hyvin kuka se on). Sitten tapahtui jotain, mikä viimein sai horroksessa olevat hälytyskelloni käyntiin: Poikaystäväni otti kännykän yöpöydältä, tuijotti sen näyttöä selinmakuulla..pitkään. Ja laski puhelimen takaisin pöydälle, eikä sanonut mitään. Minun piti tivata kuka soittaja oli. Hän sanoi että exä. Sinä iltana keskustelimme hieman tästä exästä, ja ilmaisin että jokin asiassa epäilyttää minua. Poikaystäväni naurahti, ja sanoi ettei hän pettäisi minua. Pyysin varmuuden vuoksi hänen exänsä numeron, testatakseni onko hänellä jotain salattavaa. Hän antoi numeron minulle, mikä oli minusta rehellisyyden osoitus.

Tällä tavoin jatkoimme eteenpäin, ja jonkin aikaa sain olla ilman pahoja aavistuksia.
Jokin kuitenkin muuttui vuoden lopussa, jouluun oli alle viikko aikaa. Suunnittelimme millaisia kortteja toisillemme lähetämme, ja meidän piti tavata uutena vuotena. Muutamaa päivää ennen joulua minulle tuli kuitenkin kamala tunne, suoranainen paniikki, ja sanoinkin puhelimessa poikaystävälleni, että minusta tuntuu että minun on heti päästävä hänen luokseen. Ihmettelin mikä minua ahdistaa niin suunnattomasti, ja poikaystäväni sanoi, että se johtuu varmaan välimatkasta.

Elin tunteeni kanssa muutaman päivän. Joulu tuli ja meni. Lopulta en kestänyt enää, ja soitin poikaystäväni exälle. Selvisi, että he olivat tavanneet kaksi päivää ennen joulua, ja että exä oli ollut hänen luonaan yötä. Sain kuulla kamalia totuuksia heidän suhteestaan, kaikki osoittautui todeksi. Poikaystäväni yritti vielä valehdella kaikesta, mutta lopulta hänen oli myönnettävä totuus. Hänestä selvisi aivan uusi puoli, vastenmielinen, kaksinaamainen, moraaliton ja säälittävä persoona. Hah, sain häneltä tuolloin joulun jälkeen vieläpä kortin, jossa hän lässytti rakastavansa minua jne. Kortti oli lähetetty sen jälkeen, kun hän oli pettänyt minua exänsä kanssa, ei tekstistä päätellen paljon painanut synti sydäntä.

Kaiken aikaa hän oli esittänyt, kuin olisi tuntenut pahoin jo pelkästään kuullessaan pettämisjuttuja. Ruikutti sitä, kuinka kovin hänen exänsä pettämiset ym. ovat vaikuttaneet häneen, ja ettei hän voisi tehdä niin kellekään, kun tietää miltä se tuntuu petetystä. Poikaystäväni muuttui hetkessä ihmisten silmissä moraaliuden ruumiillistumasta vastenmieliseksi peluriksi.

Nyt, vuosien päästä kun olen viimein toipumassa tapauksesta, ihmettelen miksen aiemmin paljastanut häntä. Jo alusta lähtien epäilin jotain, mutten osannut yhdistää sitä rakastettuuni. Tämä ilmenee hänelle lähetetyistä viesteistänikin, joita olen kirjoittanut ylös..aivan kuin sitä tapausta silmällä pitäen. Eräässä suhteemme alun viesteistä mietin mm. sitä, miksi minusta tuntuu kuin olisi jotain, mitä minun pitäisi tietää..Että hänessä on jotain, mikä pelottaa minua. Poikaystäväni vastasi viestiin, ettei todellakaan tiedä mitä se voisi olla. :/ Poikaystäväni ei ollut edes hyvännäköinen, mutta rakkaus on toden totta sokea!!

Kaikkein eniten minua harmittaa kaikki se rakkaus jota turhaan syydin hänelle. Pitkään syytin itseäni siitä, että hän petti minua. Etsin syitä itsestäni, että hän meni niin tekemään, vaikka meillä meni tuolloin paremmin kuin koskaan. Hänellä ei ollut mitään syytä pettää. Olin hänen exänsä vastakohta. En vahdannut hänen tekemisiään, pitänyt häntä tossun alla, enkä kiukutellut hänelle..enkä olisi ikinä pettänyt häntä.

Mutta..paha saa aina palkkansa. Poikaystäväni ei uskonut, että hänen exänsä vain käyttää hyväkseen häntä. Sanoin poikaystävälleni, että eikö hän tajua, ettei hänen exänsä rakasta sitä, ja sen hän tulee tajuamaan sitten, kun tämä exä on maha pystyssä jollekin yhden illan jutulleen! Ja näin kävi :P tämä exä synnyttää lapsen jollekin yhden illan jutulleen näillä näkymin. Ellei ole jo syntynyt. Ja mitäs exäni teki kun sai kuulla exänsä olevan raskaana: katkaisi välit exäänsä! Ja hän ei millään voinut tehdä sitä silloin, kun me vielä seurustelimme, ja hän olisi sillä teolla voinut jonkin verran osoittaa olevansa pahoillaan teostaan, ja rakastavansa minua. Mutta eiii...piti pitää exää varalla. Ja kun kysyin häneltä suhteemme jo päätyttyä, miksi hän katkaisi yllättäen välinsä exään, hän väitti että ei jaksanut tapella enää hänen kanssaan :P Tuossa vaiheessa tiesin jo, että hänen exänsä on raskaana, mutta exäni ei tiennyt minun tietävän..kysyinkin sitten häneltä, että ei kai tämä välien rikko johdu mitenkään siitä, että exä onkin nyt maha pystyssä toiselle?? Exäni kiisti asian. Kysyin että kellekä se on raskaana.."No no..jollekin helvetin kreikkalaiselle..*mutinaa*" :D Se riitti minulle. Tuolla hetkellä tiesin, että exäni on toivoton tapaus, johon ei kannata tuhlata aikaansa, edes ystävyyden merkeissä. Hän väitti rakastavansa minua, mutta nurisee sitten kun exänsä onkin raskaana toiselle. En ole pitänyt exääni yhteyttä kahteen kuukauteen, enkä pidä. Ja se on saavutus, uskokaa pois!

neljältä yöllä heräsin ilman mitään syytä. Otin puhelimen ja soitin poikaystävälleni. Ei vastannut. Soitin seuraavaksi parhaalle ystävälleni... ei vastannut sekään. Hyppäsin autoon ja ajoin poikaystävän luo. Omilla avaimilla sisään ja siellähän ne oli...alasti. Nainen meni peiton alle piiloon. Viimesen kerran kun otin siihen peittoon kiinni niin toivoin vielä että se ois ollu joku muu, kun se mun paras ystävä. No ei ollut.
Nykyisessä suhteessani saan näitä säväreitä jatkuvasti... en tiedä onko aihetta, kun mies ei ole jäänyt kiinni mistään. On vain tainnut tuo shokkihoito jättää jälkensä.