Miksei kukaan kertonut,että myös pettäjä voi särkeä sydämensä?
Ihastuin toiseen mieheen.. tapasimme pari kertaa ja meillä oli todella ihanaa.. sitten hän päätti ettei tästä tule mitään..
Sain siis asnioni mukaan.. Nyt yritän elää parisuhteessani,kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sydän on hajalla ja kaipaan vain tuota toista miestä. Omani on ihana,eikä ikinä satuttaisi,mutta miksen osaa enää olla ajattelematta tuota toista??
En todellakaan kaipaa mitään moraalisaarnaa, tiedän tasantarkkaan miten hirveä olen ollut ja että tämä tuska on enemmänkin kuin ansaittua.
Oma suhteeni oli tullut matkansa päähän kun tämän miehen tapasin, mutta sitten tämä avomieheni "avasi silmänsä" ja lakkasi kohtelemasta minua huonosti,kun kerroin lähteväni pois. (parisuhteemme oli yhtä myrskyä..)
Nyt hän on kuin enkeli minua kohtaan ja minun on todella kurja olo.. kurja olo siitä,että petin ja kurja olo siitä,että ajattelen silti toista.
Onko ainut ratkaisu lähteä tästä suhteesta? Voinko unohtaa tuon "hairahduksen" ja elää kuin ennenkin, Vai tunnustanko ja annan hänen päättää haluaako jatkaa kanssani? Omaa huonoa omaatuntoani sillä vain yrittäisin puhdistaa..
Kaduttaa että lähdin tuolle väärälle tielle ollenkaan, särjin itseni siinä aika tavalla.
Voinko oppia tästä,etten enää koskaan tee sitä uudelleen? Vai jääkö siihen koukkuun, tuohon toisen miehen jännittävyyteen? Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt, ja ihmettelin itsekin miten siihen nyt pystyin.. Kai se niin on,että paha saa palkkansa aina jotakin kautta.. kävi miten kävi..
Ihastuin toiseen mieheen.. tapasimme pari kertaa ja meillä oli todella ihanaa.. sitten hän päätti ettei tästä tule mitään..
Sain siis asnioni mukaan.. Nyt yritän elää parisuhteessani,kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sydän on hajalla ja kaipaan vain tuota toista miestä. Omani on ihana,eikä ikinä satuttaisi,mutta miksen osaa enää olla ajattelematta tuota toista??
En todellakaan kaipaa mitään moraalisaarnaa, tiedän tasantarkkaan miten hirveä olen ollut ja että tämä tuska on enemmänkin kuin ansaittua.
Oma suhteeni oli tullut matkansa päähän kun tämän miehen tapasin, mutta sitten tämä avomieheni "avasi silmänsä" ja lakkasi kohtelemasta minua huonosti,kun kerroin lähteväni pois. (parisuhteemme oli yhtä myrskyä..)
Nyt hän on kuin enkeli minua kohtaan ja minun on todella kurja olo.. kurja olo siitä,että petin ja kurja olo siitä,että ajattelen silti toista.
Onko ainut ratkaisu lähteä tästä suhteesta? Voinko unohtaa tuon "hairahduksen" ja elää kuin ennenkin, Vai tunnustanko ja annan hänen päättää haluaako jatkaa kanssani? Omaa huonoa omaatuntoani sillä vain yrittäisin puhdistaa..
Kaduttaa että lähdin tuolle väärälle tielle ollenkaan, särjin itseni siinä aika tavalla.
Voinko oppia tästä,etten enää koskaan tee sitä uudelleen? Vai jääkö siihen koukkuun, tuohon toisen miehen jännittävyyteen? Koskaan aikaisemmin en ole pettänyt, ja ihmettelin itsekin miten siihen nyt pystyin.. Kai se niin on,että paha saa palkkansa aina jotakin kautta.. kävi miten kävi..
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika usein se pettäjä saa kovimman tällin. Eron ja jättämisen tuska ja jos on moraalia , joutuu näkemään itsensä valheellisena ja raadollisena toista ihmistä kohtaan. Todella et ole ensimmäinen pettäjä jonka olen samassa tilanteessa kohdannut. Ja kuitenkin sanon, että pitäisi ensin ajatella ennenkuin ryhtyy moiseen. Empatia on kyky joka auttaisi monessa asiassa, muyös siinä että prtettyä loukataan suunnattomasti.Ihmissuhdetaidot auttaisivat niin monissa asioissa, että osattaisiin ja pystyttäisiin keskustelemaan asiat halki.
Onko se niin ,että ahneella on paskanen loppu.
Koita selvitä, aika auttaa.
Tässäpä vähän vastaavanlainen tarina. Me oltiin seurusteltu silloin 4 vuotta. Oli sitten harrastusporukan saunailta. Olin jo "pistänyt merkille" erään miehen tästä meidän porukasta. Ja kas kummaa kun viina virtas niin ajauduttiin juttusille. No tämä mies sitten kertoi että oli jo kauan katsellut mua sillä silmällä. Kerroin että mä olen varattu ja niinkuin sormuksesta näkee niin myös kihloissa. No tämä mies kertoi olevansa naimisissa ja lapsiakin on. Mitään ei sitten tapahtunut. Juteltiin tunti tolkulla ja huomasin että tällä miehellä on ihan uskomattoman hienoja ajatuksia jne. Sitten yön pikkutunneilla erotessamme pieni hyvänyönsuukko. Ihan ohimennen. Siltikin tunsin jopa siitä niin huonoa omaatuntoa että ei mitään järkee.. aikaa kului. harrastus jatkui. Jäätiin usein jutulle sen jälkeen. sitten alkoi viestittely ja puhelut. Tätä jatkui jonkun aikaa kunnes sitten ajauduttiin siihen tilanteeseen että huomasin olevani täysin rakastunut. Kuin myös tämä mies minuun. kummallakin himassa ankeeta. Meillä ei koskaan mies kotona ja tällä toisella miehellä vaikeuksia vaimon kanssa. Sitten se meni jo niin pitkälle että sänkyyn sitä päädyttiin. Tosin sitä ei tapahtunut hirvittävän montaa kertaa. Tavattiin enemmänkin niin että oltiin vain sylikkäin ja juteltiin ja oltiin lähellä. Rakastettiin niin että kipeetä teki.Kului puoli vuotta. meillä meni kotona aina vain huonommin. Erottiin. En koskaan kertonut tästä toisesta. Ei vieläkään tiedä vaikka aikaa on kulunut yli 2 vuotta. enkä koskaan aio kertoa. "kakkonen" halusi jättää perheensä minun vuokseni. minä taas en halunnut särkeä sitä lasten takia. Kukaan muu ei tiennyt kuin me itse. Loppujen lopuksi sanoin että en voi elää näin. Suhde katkesi noin vuoden jälkee. Yksin jäin minä. Aika kului, pääsin miehestä yli ja oli "helppo" olla surullinen kun muut luulivat että suren tätä "oikeaa" eroa. Pääsin yli, aloitin elmän uudelta pohjalta. Tällä toisella miehellä menee aina vain huonommin. alkoi vonkaamaan takaisin ja halusi tehdä meistä perheen. Mutta olinkin kuitenkin se vahvempi ja elän uutta elämää uudessa suhteessa ilman salaisuuksia ja mitään muuta shittiä. Silloin kun kärsin ajattelin myös että sitä saa mitä tilaa, olin pettäjä lähes perheenrikkoja niin siitähän sain tekojeni mukaan. Ajattelin että en ole ansainnut enää mitään todellista kun ero tuli itselle ja perheellistä miestä tapasin. Kyse vain ei ollut seksistä. Rakastettiin vaan niin helkkaristi. Silti inhoan itseäni tapahtuneen takia niin paljon... ei enää koskaan tollasta. Ei koskaan. Sääliksi vain käy tämän toisen osapuolen vaimoa ja lapsia. kaikesta huolimatta toivon heille parempia tuulia. Vieläkin näen miestä harrastuksissa mutta ollaan niinkuin muutkin. Mun puolesta välillämme ei ole enään mitään. Eikä koskaan tule olemaankaan. Ihminen oppii virheistään, varsinkin jälkikäteen...