Oletko tullut ajatelleeksi, että

osa kysymyksistä olivat kuin omiani. Heti tuli mieleeni eräs kysymys jonka kanssa haluaisin ystävääni ravistella. Haluatko aina tehdä jonkin terävän vastavedon tai vastahyökkäyksen, kuin minulle näyttääksesi (olevasi kaikessa parempi) kun minä saavutan jotakin tai koen joitakin asioita tai jos olen onnistunut jossakin hyvin? Olen usein ystäväni kohdalla joutunut miettimään sitä, mistä tässä oikein ollaan kilpailemassa, eikö meidän kuuluisi olla ystäviä ja kannustaa sekä tukea toisiamme, niin hyvässä kuin pahassakin, avoimesti.

Minussa ei ole yhtäkään mainittua piirrettä,mutta ei ole helppo olla todellinen ystävä,se kääntyy aina jossakin vaiheessa itseä vastaan.

Oikeudenmukaisuus,oman edun tavoittelemattouus,rehellisyy,luotettavuus ym.hyvät ominaisuudet eivät ole nykyään arvostettuja asioita.Siitä johtuu,että todellisten ystävien väliltä puuttuu vuorovaikutus.Ennemmin tai myöhemmin tulee eteen tilanne jossa petetään luottamus,tai joku muu hyvistä ominaisuuksista.

"Kuuntele, mitä ystäväsi puhuu muista sinulle, niin tiedät mitä hän puhuu sinusta muille."

Ainakin minä olen elänyt tämän tiedon mukaan, enkä ole liiemmälti joutunut pettymään ystävyyssuhtiessani. Jos esimerkiksi joku ns. ystäväni on puhunut jotakin pahaa jostakin toisesta ns. ystävästäni, niin silloin olen tiennyt olla erityisen varovainen puheissani hänen seurassaan.

Olen myös kokenut, että todellinen ystävä ei koskaan tuo sinusta puhuttuja "pahoja uutisia" (juoruja tms.), vaan ajattelee aina sinun parastasi, ja mieluummin puolustaa sinua muille, näitä "pahoja uutisia" vastaan.

Tällaisia ystäviä on vähän, mutta onneksi heitäkin on!

Haluan tarkentaa tekstiäni hieman ettei kukaan vain pahoita siitä mieltään tai ota sitä henkilökohtaisesti. Se ei kerro kenestäkään yhdestä tai erityisestä tietystä tyypistä vaan se on sekoitus montaa henkilöä niin itseäni kuin montaa omaa ystäväänikin, joista onneksi kukaan ei ole yksistään noin kenkku (jos olisi niin ei olisi enäåä ystäväni). Siinä on myös hiven sekoitusta täällä olevia tekstejä joita jotkut ovat kirjoitelleet. Itse aloin miettiä niiden perusteella itseäni ja sitä mitä itse olen ystävänä muille. Heräsi monia kysymyksiä ja oikeitä ja vääriä vastauksia niihin. Vastaukset vain mahdollisia osatekijöitä tai tietyn tunteen aiheuttajia. Ja onneksi on ystäviä olemassa, ilman heitä olisi ollut monta kertaa hukassa ja yksin. Toivon kaikille suvaitsevuutta ja ymmärrystä ja sitä aitoutta ystävyyssuhteisiin, niillä menee pitkälle!!!

Tätä lukiessa ajatteli ensimmäiseksi ihan itsekkäästi sitä, miksi jotkut ihmiset ovat päätyneet omiksi ystäviksi ja jotkut eivät.

Siispä, millaisia asioita olen itse valmis sietämään muissa ja millaisia en siedä SITTE YHTÄÄN. Sietokynnykseen vaikuttaa kai aika paljon se, millainen on itse ominaisuuksiltaan.

Mitä valitsisitte, jos noista pitäisi valita kaikkein PAHIN ominaisuus?

Kammolistani olisi ehkä

1. Ikävät puheet muista selän takana - tähän ei voi itse vaikuttaa, paitsi lakkaamalla luottamasta toivottavasti mahdollisimman pian

2. Jatkuvan toisten haukkuminen ja huonojen puolien arvostelu - ei kuulu omiin ystävyyssuhteisiini. Ne, jotka mainostavat tällaisen siunauksellisuutta, toimivat toivottavasti oman saarnansa mukaisesti.

3. Syyt jotka milloinkin aiheuttavat sen, ettei toinen VOI uskoutua henkilökohtaisilla asioilla toiselle - usein liittyvät aiempiin kohtiin. Mitä on ystävyys, jossa toiseen ei voi luottaa yhtään? Mistä ihmeestä se luottamuspula tosiaan juontaa juurensa?



Tällaisia tekstejä lukiessa kiittää onneaan siitä, että on löytänyt niitäkin ihmisiä, joiden kanssa voi iloisesti ja rauhanomaisesti ELÄÄ ja iloita sen sijaan, että joutuisi jatkuvasti miettimään esitettyjä ikäviä asioita ja syitä niihin. Kiitoksia aloittajalle hyvästä avauksesta.

Hyvää kriittistä ja terveellistä pohdintaa. Löysin joitain yhtäläisyyksiä itsestä ja lähipiiristäni.

Erityisesti minua alkoi ärsyttämään minä itse. Nykyisin saatan olla kyyninen ja katkera ja haukkua muita, varsinkin naisia, jotka lirkuttelevat toisten miehille, heitä haukun ja inhoan. Joku kirjoittikin vanhan sanonnan tässä keskustelussa, se pani miettimään.

Mietin nyt, miksi ihmeessä? Miksen elä omaa elämääni ja ole välittämättä "sellaisuuksista"? Ymmärsin, että on elettävää omaa, ei muiden elämää- ja mikäpä sitä on muita arvostelemaan liikaa, kaikissa on vikoja.

Tiedän, mistä tämä kyynisyyteni johtuu. Minua on viime aikoina pidemmän aikaa ärsyttänyt naiset, jotka tosiaan ovat valmiita olemaan varattujen miesten kanssa ja jotka ovat yrittäneet poikakaveriani, tuloksetta. On ollut vaikea uskoa, että monien monien vuosien jälkeen olen yhä ykkönen Hänelle. Niin vain on. Mutta ehkä oma itsetuntoni on jotenkin laskenut.

Ehkä kyynisyyteni/katkeruuteni vuoksi ystävät,jotka olivat ennen minulle läheisiä, eivät ole enää niin seuraani vailla. Harvoin on, kun he minulle soittavat. Yksi on, joka soittaa joka pv. Mutta ne vanhat, tärkeät kaverit pitävät minua sijaiskaverina. Kelpaan vain silloin, kun muilla on jotain muuta. Muutuin kyyniseksi ja mietin miksi, sillä olen kiltti,hyväntahtoinen ja kuuntelen ja kuuleman hauskakin. Varmasti minussa täytyy olla jotain vikaa, ei kaikissa muissa voi olla. On oltava joku syy, miksi minuun ei olla enää paljoa yhteydessä. Minulla on karsiutunut ystäviä, jäljellä ovat 4 ketkä ovat ystäviä(en laske muita ystviä/kavereita,vaan luottoihmiset), siis läheisiä... Harmittaa kun ei ole ketään kenen kanssa viettää kesäöitä... En tiedä miksi tunnen itseni yksinäiseksi, sillä minulla on töitä mies ystäviä ihana perhe, mutta ystäväläheisyys puuttuu. Tai ehkä ihmiset vain muuttuvat. Minä ainakin olen muuttunut, on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat muuttaneet minut ajattelemaan elämää tarkemmin. Toivottavasti asiat korjaantuisivat hyvään suuntaan.

Hyvää kesää kaikille, muistakaa pitää ystävistänne huolta :)

tunnen erään ihmisen joka on juuri tuollainen, siksi en enää halua häntä ystäväkseni, siis ystävätkin voi valita, miksi olla väkisin jonkun ystävä, jos siitä jää vaan paha mieli.
Kuvailemaasi ihmistä kuvailen myös sanalla erittäin itsekäs!