Rakastan miestäni ja hän minua, eikä suhteessamme ole yleensä mitään ongelmaa mitä ei ole puhumalla ratkaistu. Paitsi hänen suhteensa vanhempiinsa. Näimme minun vanhempia aika usein, eivätkä puutu mitenkään elämäämme vaan pitävät miehestäni ja luottavat meidän omaan harkintakykyyn joka asiassa. Hänen vanhempansa taas haluavat kontrolloida kaikkea, ja tekevät sen usein rahan avulla, esim. ostavat meille auton kysymättä mitään. Eihän tuollaisesta voi suuttua, paitsi tietysti siitä että minä en saa vakuutuksen takia ajaa autoa, vaikka minä teen perheen ruokaostokset yms ja käyn kauempana töissä. Olin myöskin järjestämässä miehelleni yllätyssyntymäpäiväjuhlia, ja kutsuin apet mukaan, ja sain vastaukseksi etten missään nimessä saa järjestää hänelle juhlia; "XXX on meidän lapsi, ja me järjestetään hänelle juhlat" (huom. mies kohta 30)
En haluaisi erota rakkaasta miehestä, mutta en usko että tilanne tulee muuttumaan, ja luulen että jos mies ei ole minun puolellani nyt, onko hän ikinä? Voisin tietysti vältellä parhaani mukaan aihetta ja appeja, mutta tuntuu että minun täytyy kohta kirjautua mielisairaalaan, koska oloni on kuin kuilun reunalla.
En haluaisi erota rakkaasta miehestä, mutta en usko että tilanne tulee muuttumaan, ja luulen että jos mies ei ole minun puolellani nyt, onko hän ikinä? Voisin tietysti vältellä parhaani mukaan aihetta ja appeja, mutta tuntuu että minun täytyy kohta kirjautua mielisairaalaan, koska oloni on kuin kuilun reunalla.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minusta sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko miehesi tulee sinun puolellesi tai sitten eroatte. Kolmas vaihtoehto on tuo pelkäämäsi hermoromahdus. Ei ole mitenkään realistista, että sinä saisit appivanhempasi jotenkin kuriin, jos miehesi on heidän puolellaan.
Vaikuttaa siltä, että appivanhempasi pitävät sinua jotenkin turhana. He eivät tajua, että sinä olet miehesi uusi perhe. On miehesi tehtävä saada heidät tajuamaan. Sinä et siihen pysty.
Pistä siis miehesi valitsemaan. Joko hän kohtelee sinua omana perheenään tai sinä lähdet lätkimään. Luulisi tuollaisen uhkauksen pistävän ukolla prioriteetit kohdalleen.
vanhemmat siis ostivat pojalleen uuden auton, mutta mielestäsi sen pitäisi olla sinun käytössäsi? Miten hoidit työmatkasi ennen uutta autoa? Täytyy myöntää, että jos minä ostan lapsilleni auton, se on heidän käytössään, eikä kenenkään muun. Kauppareissut voi hoitaa myös yhdessä.
ja tietynlainen työnjako kotona, on mielestäni todella outoa ostaa auto vain mieheni käyttöön, kun jaamme kaiken muunkin. Kun meillä oli oma auto, niin ajoimme sitä tarpeen mukaan kumpikin.
Miten on mahdollista vakuutuksen avulla varmistaa, ettet sinä aja autoa? Suomessa vakuutukset ovat ajoneuvokohtaisia, eikä vakuutus katso siihen, kuka autolla ajaa. Jos miehesi on sinulle selittänyt jotain vakuutuksesta, hän on puhunut ns. paskaa.
Jos miehesi on tuonut auton ulkomailta, se on asia erikseen. Suomessa ostettu suomalainen auto on vakuutuksen puolesta kaikkien käytettävissä.
saa sitä ajaa kaikki samassa osoitteessa asuvat ajokortin omaavat henkilöt. Muuten jonkun muun sitä ajaessa on auton kyydissä oltava sen omistaja. Mutta jos siis miehesi kanssa asut samassa osoitteessa (kuten olettaa saattaa) on sinulla oikeus ajaa sitä vaikka auto olisi ulkomailta tuotu!
Eiköhän avioparin auto ole yhteinen oli sen ostanut kuka tahansa, jos appivanhemmat ostavat pojalleen auton eikä vaimo saa sitä ajaa, niin tämmöinen lellipoika ei ole ansainnut tätä vaimoa,pitäköön äiti poikansa ja autonsa ja vaimo eikun elämään täysillä!!!!
Puhut asiaa, näin on
Sinäkin puhut asiaa,vakuutus on ajoneuvokohtainen
Tosi on
ostaisin lapsilleni auton, ja he olisivat jo perustaneet perheen, niin kyllä perheen toinenkin aikuinen sitä autoa saisi käyttää. Tottakai.
On aika epäreilua ostaa perheelliselle miehelle auto, ja sanoa että sitä ei sitten muut käytä. Pitäisikö perheeseen ostaa sitten toinenkin auto, vaikka yhdelläkin pärjäisi? Eikö se ole aika tuhlausta?
Sitä paitsi, jos ostaa toiselle ihmiselle lahjan, niin eiköhän se siitä eteenpäin ole ihan lahjansaajan päätettävissä kuka sitä käyttää. Hänenhän se sitten on.
En tajua miten joku viitsii sanella tuollaisia ehtoja!
En puutu muuhun kuin auton ajamisoikeuteen. Ota vakuutusyhtiöstä selvää mikä pykälä estää sinua ajamasta autoa.
Jos ei kieltoa löydy, huomaa, että sinua narutetaan kolmen hengen voimalla.
Onkohan muutakin, jota ei ole puhumalla ratkaistu?
että anna vaan järjestää ja maksaa ne juhlat ja käytä kaikkea mahdollista hyväksesi jos he kerran ovat tuollaisia ,ja jos haluat ne juhlat järjestää niin toisena päivänä eri juhlijoiden kanssa ja jos haluaa niin miksei vois tulla toisenkin kerran synttäreille joihin ei tietenkään appivanhemmat osallistu
kun appivanhemmat maksaa ,säästyy sinun rahat oli se sitten mitä tahansa. turhaa hermoilet
Ehei. Nämä jutut eivät ole mitään rahajuttuja. Ap:n apet käyttäytyvät todella lapsellisesti kun haluavat egnoorata poikansa perheenjäsenen.
Alkuperäiselle; tekisin kuten yllä neuvottu. Ukko seinää vasten. Meillä oli samanlaista. Mökille en saanut mennä (olin eronnut yh ja mies jätti nuoren tyttöystävnsä takiani), vaikka edellinen tyttöystävä oli saanut mennä ilman lupia. Mummoja myöden oltiin savustamassa minua ulos suvusta ja nyt kieltävät kaiken. Appiukko sentään on reilu äijä, joka on osittanut pitävänsä minusta, mutta sekös lisää vettä myllyyn anopille. Pukeutumiseeni on puututtu ja KAIKKI mikä meillä menee huonosti on minun syytä ja KAIKKI mikä hyvin, mieheni ansioita.
Näin se on mennyt mutta meillä on mies valinnut minut ja on tehnyt vanhemmilleen selväksi, että he tulevat vasta minun jälkeen. No, alussa oli tietenkin loukkaantuneisuutta ja oikein sukukokous paikalle. Nyt suhteiden ylläpito menee siten, että mieheni pitää yhteydet sukuunsa ja minä suhteessa heihin viileän asialliset välit jos jotain täytyy kommunikoida.
Jos mieheni olisi valinnut vanhempansa, olisin nostanut kytkintä. Eihän tollaista kukaan jaksa pidemmän päälle. Raamatussakin sanotaan, että kun mies löytää vaimon, tulee hänen erota vanhemmistaan ja yhtyä vaimonsa kanssa yhdeksi lihaksi. Kyllä näin on.
Tsemppiä, siinä se rakkaus nyt punnitaan!
siitä mitä mieltä suku (kummankaan) on jostain asiasta. jos miehen suku ei hyväksy sinua niin pysyy siitä erillään ja päin vastoin. jos kumpikin rakastaa toisiaan niin ei sen takia tarvi hylätä kummankaan sukuaan vain sen vuoksi ettei puolisoa hyväksytä. tuskimpa kumpikaan puoliso on koko aikaa sukunsa kanssa tekemisissä.
antaa niiden arvostella ihan vapaasti, ei kannata välittää, koska aina joku arvostelee jossakin ja toisten mielen mukaan ei tarvi elää.
parisuhde on parisuhde ja muu jääköön ulkopuolelle.
mutta kysyjän viestissä Pisti silmään se kun ne appivanhemmat kielsi syntymäpäivän järjestämisen. Minusta se oli törkeyden huippu!
Eihän mies ole enää lapsi - vaan Sinun Miehesi !
terveisin anoppi minäkin
ei siitä voi olla välittämättä. Meillä aiankaan ei välejä haluttu katkoa eikä katkottu mihinkään suuntaan, mutta mies on tehnyt selväksi kuka on ykkönen ja tämän ykkösen ( vaimon) savustaminen oli lopetettava.
Pientä kunnioitusta täytyy miehen vaimoakin kohtaan olla eikä tuolla tavalla yllä kuvatun mukaisesti kävellä yli. Jos apet eivät kunnioita pojan valintaa ja uutta suhdetta yhtään, parempi olla niin vähän tekemisissä kuin mahdollista.
Ap.n viestistä käy ilmi, että apet ovat hyvin aktiivisesti mukana pojan elämässä. Tällaisessa tapauksessa olisi vaikeaa vain olla kuin mitään ei tapahtuisi. Nimimerkillä kokemusta on.
Apet tulee tai on tulematta, tuskin juhlinta heistä on kiinni. Sano, että voi hakea heidät autolla, (hih).
En voi olla tuntematta ahdistusta kun luin tuon kuvailusi appivanhempiesi käytöksestä.Kuulostaa niin tutulta ja vanhat muistot palaavat mieleen. Luulin aikanaan että tilanne korjaantuu itsestään kun aikaa kuluu ja appivanhemmat tajuavat minun olevan pysyvä osa mieheni elämää. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan mitä pysyvämmältä minun roolini mieheni elämässä alkoi näyttää (lapsen syntymä,talo,häät) sitä kovemmalla voimalla minua yritettiin saada kuviosta pois. Yksi erittäin käytetty keino yrittää kontrolloida meitä oli raha. Mieheni oli tottunut kotona siihen että vanhemmat hommaavat hänelle kaiken ja piti jotenkin itsestään selvänä, että vanhemmat ostavat kaikenlaista, mitä hän nyt milloinkin tarvitsee. Hän oli ja on myös vanhemmillaan töissä. Jonkun asian maksamiseen sisältyi aina myös se että he saisivat ns. hallinnoida tätä ostosta ja valvoa että hyöty ns. pysyy suvussa. Yksi esimerkki oli meidän häämme. He maksavat jos he saavat valita paikan ja vieraat. No en tietenkään tähän suostunut. Appivanhemmat pitivät minulle sitten puhuttelun että kun ei raha kelpaa että tämäkin oli jo osoitus siitä että meidän ei kannata mennä lainkaan naimisiin. Samassa yhteydessä kuulin A4 :sen verran perusteluja muistakin ominaisuuksistani jotka eivät tekisi naimakaupasta kovinkaan heille mieleistä (yhteisen lapsemme olemassaolo ei vaikuttanut heidän mielestä asiaan mitenkään).Mieheni ei puolustanut kyseisessä tilanteessa minua sanallakaan. Häitämme itse maksaessamme jaksoi mieheni muistuttaa kuinka hänen vanhempansa olisivat maksaneet jos olisin suostunut ehtoihin. Hänen mielestään siis olimme kaupan hänen vanhemmilleen. Vanhemmat kyselivät jatkuvasti kuka meillä minkäkin omisti.Kenen nimissä on talo,auto jne. Sanoin useasti mihelleni että ei kertoisi,sillä nämä ovat meidän perheen asioita, eivät minunkaan vanhempani kysele meidän henkilökohtaisista asioista.Mieheni kuitenkin kertoi ja niinpä kaikista asioista piti tapella appivanhempien kanssa. Sama meno jatkui vuosia, ennen kuin olimme avioeron partaalla. Olin päättänyt erota.Jälleen anoppini lupasi että hän ostaa pojalleen lapsemme oikeudessa, ettei mitään hätää. Sanoin miehelleni että saa ilmaiseksi. Halusin vain eroon koko porukasta, olin aivan loppu henkisesti.Silloin mihenio kuitnekin tajusi mitä oli tekemässä ja menimme vuosia kestäneeseen pariterapiaan.Olemme nykyäänkin vielä naimisissa ja enää ei appivanhemmat sanele yhtään mitään.Että voi näissä hyvinkin käydä...jos siitä nyt voi koskaan oikeasti iloinen olla, ettei lapsilla ole oikeen mitään kontaktia toisen puolen isovanhempiin. Surullista mutta perhe voi nyt kohtuu hyvin.
Kiitos sympatiasta ja neuvoista, nyt on onneksi ylempi voima puuttunut peliin ja mieheni sai työpaikan IBM:ltä SYDNEYSSÄ!!!!!!!!! Kyllä valtameri on juuri oikea etäisyys appeihin ;)
olkoon!!
Paras mahdollinen ratkaisu. Onnea uuden elämän alkuun!
Lämpimät onnentoivotukset!
Upeeta että pääsette pois! Kyllä tosiaan nyt on korkeampi voima puuttunut peliin.
Kaikkea hyvää teille uudessa elämänvaiheessanne!!
Ota iisisti,en ymmärrä minkä vakuutuksen perusteella et voisi ajaa autoanne?? Päin vastoin jos vakuutusturva on hyvä voit ajaa hyvinkin!! Ellei sinulla ole lääkitystä joka saattaa rajoittaa sitä.Ahdistaako vanhempasi tai appivanhempasi sinua? Jos tuntuu tosi vaikealta niin hakeudu ihmeessä hoitoon, nykyisin se ei ole häpeä,päinvastoin monet ihmiset arvostavat sitä että uskaltaa ja yhdysvalloissa se on "muotia" että käydään tertapiassa.En kirjoita enempää mutta jos haluat kysyä jotain niin kysy Ps. ent hoitaja, nyk. bussikuski
Selitä nyt meille, mikä estää sinua ajamasta autoa, jonka vanhemmat miehellesi ostivat.
Mistä vakuutuksesta on kysymys?
Onko miehesi invalidi?
Miksi kysyt ja päivittelet asioitasi täällä palstalla ja sitten lakkaat kirjoittamasta?
Saamasi neuvotkin menevät hakoteille, kun ne perustuvat hatariin tietoihin.
Saan ajaa autoa, mieheni isä oli vain sanonut ettei toivo että muut kuin poika ajaa autoa,koska se oli niin kallis...plaah...onneksi lokakuu ja muutto on kohta