Anoppini ja mieheni sisko omii liikaa poikaansa /veljeänsä ja mä olen sitten kuin ilmaa heille. Mieheni saa katsella ja kuunnella päivittäin kuinka vollotan, kun hänen perheensä vie mieheni minulta...
Rakastan miestäni yli kaiken, mutta hän on niin kiltti ja haluaa miellyttää myös perheensä... Miten mä oppisin sen nielemään... Miten mä voisin olla vahvempi ja antaa mieheni olla äitinsä ja siskonsakin kanssa.
Rakastan miestäni yli kaiken, mutta hän on niin kiltti ja haluaa miellyttää myös perheensä... Miten mä oppisin sen nielemään... Miten mä voisin olla vahvempi ja antaa mieheni olla äitinsä ja siskonsakin kanssa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En epäile tuntemuksiasi, mutta miksi taas syytetään anoppia ja muita miehen sukulaisia...
Eihän puolisollasi itsellään siis ole asiassa mitään osaa, vai? Mitä itse teet asian eteen?
muutenkin tällä palstalla tulee mieleen, että onko suomalaiset naiset niin heikkoja itsetunnoltaan avio/avoliittoon mennessään, että aina pitää syyttää anoppia jos mies ei tee sitä tai tätä. Tai mies tekee sitä tai tätä. Aina tuntuu olevan liikaa tai liian vähän. Puhukaa hyvänen aika niiden miestenne tai anoppienne kanssa. Ei ne teitä kummempia ole.
Itsekin olen miniä ja varsin voimakastahtoisen ja toisten asioihin sekaantuvan äidin tytär. Ja äidilläni on myös miniä. Joten näkökulmia kyllä on asiaan. Äidilleni ainakin laittaa kampoihin sekä poika, tytär, miniä sekä vävy...mutta silti on hänen taipumuksensa lujassa. Silti ei ole yhteyden pidot loppuneet.
Miniät valittavat, että anoppi ei näe poikansa virheitä. No samalla tavalla näköjään monet aviovaimot eivät näe miehensä virheitä vaan syyttävät vain anoppia tai muita sukulaisia. Vielä vaikeampaa lienee myöntää, että on valinnut miehekseen mammanpojan, joka ei osaa sanoa vastaan äidilleen.
Mammanpoika-sanan käyttäminen on EHDOTTOMASTI KIELLETTY tällä palstalla!
Ehdotankin tuon törkeän ja loukkaavan kirosanan tilalle esim. joo-joo-mies.
Nimim. "Aiemmin saman sanan käyttämisestä huutia saanut miniä, jolla on MAMMANPOIKA miehenä".
;)
Kiitos korjauksesta. Toisaalta nykyään tasa-arvon ja muutenkin korrektiuden aikana voitaisiin luopua sukupuoleen viittaavista halventavista termeistä. Ehdotan, että jatkossa mammanpojan tilalla käytetään sanaa "vanhemmanjälkeläinen". Joo-joo-mies olisi muuten hyvä, mutta usein se joo-joo sanotaan mammalle muttei vaimolle.
joten ymmärrän yskän...
Siinä on varmaan nyt niin, että nämä anoppi ja sisko eivät näe muutakuin sen entisen, vanhan perhekuvionsa, johon takertuvat ja sinä kilttinä ihmisenä jäät paitsioon. Toki sen miehen pitäis nyt tajuta sun arvosi, kuuluisit olla se ykkönen!
Luultavasti tilanne joko pahenee, tai sinä alat saada sitä voimaa ja "erkaantua", mikä ei taas ole hyvä teidän suhteellenne tai sitten parhaassa tapauksessa miehesi silmät avautuvat sinun suuntaasi. Saisko sen ukon kanssa puhuttua noista - aina vaan, kaikessa rauhassa?
Tässä nyt aika kasa hassuja neuvoja sulle, älä anna periksi!
Noita sanoja juuri tarvitsin! Kiitos kannustuksesta!
Sinulla on nyt vakavampia ongelmia, jokin anoppi on nyt vain sattunut siihen sopivaksi "aiheeksi". Päivittäinen poraaminen on merkki masennustilasta johon tarvitaan ja nykyisin saakin apua. Ja se ei ole sen hävettävämpää tai kummallisempaa kuin mennä hakemaan apua nivelsärkyyn, muista se!
Minulla oli pitkään se ongelma, että koska asumme vanhempieni lähellä, isäni "varasti" aina mieheni.
Tämä on ihan tosi, jatkuvasti hän oli teettämässä hommia miehelläni, lauantaiaamuisin hänellä oli tapana tulla meille pimputtelemaan ovikelloa jo aikaisin. Joskus kieltämättä aika pahaan aikaan :) Silloin otti päähän, minua eniten, enneksi isäni vävy oli sen verran fiksu, että ei menettänyt malttiaan vaan puhui appensa kanssa ja lupasi vielä tulla kaveriksikin. Heillä oli hyvät välit kuitenkin. Yhteen aikaan tämä oli ongelma, jatkuvaa häiritsemistä siinä mielessä. Mutta hän oli minun isäni, sepä se, ei oikein käsittänyt vaikka yritin vihjailla.
Nyt tilanne on ohi, isäni on vanha eikä hänellä ole enää niitä projektejaan niin paljoa kuin joskus aiemmin.
Nämä ovat vaikeita asioita ja todella ei aina ole kysymys anopista tai edes naisesta .. Mutta, muistakaa ohimeneviä ongelmia..
Olen ollut tosiaan kiltti miehelleni ja hänen perheelleen. Minä jopa siivoan anoppini kotia sillä välin kun mieheni "viihdyttää" äitiänsä ja siskoansa. Laitan melkein joka viikonloppu kakkua ja jotain ruokaakin heille kaikille. Olen silti ilmaa heille. Kertaakaan en ole kuullut sanaa: kiitos. Mieheni väittää, että kyllä hänen perheensä on tyytyväisiä minuun... No se siitä. Mieheni löysi tänä keväänä melkein heidän talonsa naapurista talon meille. Ja minä muutin 150 km pois perheestäni luota mieheni luokse. Silloin kyllä sanoin, että haluaisin aloittaa rauhassa perhe-elämän hänen kanssaan. Mutta tämä jatkuu kuitenkin, kun sisko soittaa ja pyytää kylään, ja niin on heti mun mies valmis lähtöön heille...
Periksi en anna, mut tuntuu, että olen ilkeä miehelleni, kun vaadin häntä pitämään minua ykkösenä. Joskus rankkoina aikoina itken kyllä, kun mies on taas siskolla tai äidillä, mutta hyvinä aikoina jaksan ymmärtää, niellä asian ja olla ystävällinen mamman poika - miehelleni. Rakastan häntä, enkä hänestä luovu ikinä! :) Eihän kukaan ole täydellinen...
Mitä jos jättäisit pari kertaa kakut leipomatta, tulisitko paremmin huomatuksi, kun nälkä kurnii vierailijoiden vatsassa. Oman itsesi kannalta olisi viisasta tehdä selväksi kaikille, kuka on miehesi ensimmäinen nainen. Suukottele ja halaile miestäsi näiden nähden, ja ala kohdella anoppia ja siskoa kuin ilmaa vaan. Nimittäin, ongelmia voi tulla enemmänkin sitten kun teillä on vauva ja jäät edelleen yksin vauvan kanssa, miehesi jätettyä irtautumatta äidistään ja siskostaan. Rakkaalleen ihminen antaa aikaansa, joten pitääkö miehesi sinua itsestäänselvyytenä. Olet ansainnut paremman kohtelun kaikilta kolmelta.
ei elä, etteikö uutta oppisi. Sitäkö tuo suukottelu ja halailu tarkoittaakin. Että olin tyhmä, minä kun luulin sitä rakkaudeksi. Olin perin tyytyväinen, kun oletin tytön rakastavan poikaani niin kovasti, eli ei tehonnut minuun, ainakaan sinun toivomallasi tavalla.
Senpä takia miniäkokelaan pitikin ottaa järeämmät aseet käyttöön, eli juuri tuo, ettei meitä ole olemassa. No, nyt tyttöä ei ole meille olemassa ja poikakin viilettää kuin paraskin sinkku, siellähän nyt sitten viettelee aikaansa ylhäisessä yksinäisyydessä.
aikaansaamaasi tilanteeseen, onko poikasi yhtä innoissaan menetettyään rakaansa.
minun aikaansaamani, valitan.
Kyllä, olen tyytyväinen, että totuus tytön luonteesta valkeni ajoissa, mitään peruuttamatonta ei ehtinyt tapahtua.
poikani ja tyttäreni veli ei millään tavalla saisi pitää meihin kumpaankaan yhteyttä - paitsi silloin kun tarvitaan rahaa tai muuta apua. Väliajat meidän puhelimet ovat täynnä tekstiviestejä joissa haukutaan tytärtäni jopa sukurutsariksi ja minua vaikka miksi. Että ole tässä sitten anoppina. Ja tämän takia meidän miniä(tuleva) on meille kuin ilmaa.
Teidän tuellanne ja kannustuksellanne sanoin miehelleni, että minun on oltava hänen listalla se ensimmäinen, ei kymmentenä. Sanoin suoraan myös, että minun mielipiteitäni täytyisi ensin kysyä. Kerroin kunnioittavani hänen perhettään, mutta heille en enää tule, sillä olen kuin ilmaa heille. Parin viikon jälkeen kuitenkin tulin hänen siskolle käymään. Olin edelleen hänen vanhemmilleen ja siskolleen kuin ilmaa, MUTTA mun mieheni näytti heille rakastavansa minua. Hän silitti aina välillä minua ja jutteli kanssani. Oli sillä anopilla silmät pyöreinä. Ja minunkin!! :) Huomasin, että anoppi alkoi katsomaan poikaansa, että mitä hän nyt tekee tuommosia. Mieheni ymmärsi asian. Hän on nyt laittanut minut ensimmäiselle sijalle. Olisi tosiaan pitänyt sanoa tämän aikasemmin lujemmin!!! Mutta minkäs minä kiltteydelleni mahdan... Suurkiitokset teille kaikille vastaneille!