lisääntyy. Hakemuksiin tulee kielteisiä vastauksia, pari haastattelua joista kumpikin oli jo alun alkaen nollatulokseksi määritetty, haastattelu haastattelun vuoksi, paikkoja on mutta sellaisia joihin mulla ei ole vaadittavia edellytyksiä, ikääkin jo liikaa! Arvaa miltä rupeaa tuntumaan! Ja vasta 3 kk mennyt, mutta sama kun hyppäis jokeen jo nyt, mitäs turhaa pitkittää kärsimyksiä!
ahdistaa ja
toivottomuus vaan
3331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suttaantuu. Itsellä sama juttu, mutta en siitä mitään pulttia enää aio ottaa jos en koskaan työpaikkaa saakaan. Välillä vi***taa niin paljon että en edes jaksa katella onko työpaikkoja ja missä ovat. Mutta sitten taas iskee puhti päälle ja toivon taas että joku huomaisi. Vaikka ei ne kyllä tämän ikäistä noteeraa enää (54) jolla ei ole koulutusta eikä ammattia ja työtönkin oon ollu jo lama-vuosista, mitä nyt jotain työllistämis töitä joskus saanut ja tehnyt, mutta niitä ei lasketa työksi(kai). Päivä kerrallaan tässä mennään kohti hautaa oli työssä tai ei. Kunhan nyt jotenkin roikutaan täällä siihen saakka mukana kuitenkin. Periksi ei anneta, vaikka piruuttaan ollaan työllisten kiusana jos ei muuta. :D
olen yli 40v tarvoin todella pätkätyöviidakossa luulin jo etten enää ikinä työllisty mihinkään. Kaikkiin mahdollisiin paikkoihin hain ja yhdelläkään hakemuksella en päässyt töihin. Mutta erään koulutuksen kautta sitten onnisti ja sain nykyisen työpaikkani. Työn löytymisessä voi mennä aikaa tuo 3kk on todella lyhyt aika älä masennu. Itse työttömyysaikoinani lenkkeilin ja hoidin kuntoani sekä täydentelin opintojani sallituissa puitteissa. En ole mikään huippukoulutettu mutta monenlaisista taidoista on ollut hyötyä Tsemppiä sinulle nauti elämästä työtä tulee jos on tullakseen eikä se taivas todellakaan putoa jos et heti paikkaasi löydä.
Sama olo aina joskus. Mutta, yritä muistaa hyvät asiat elämässäsi. Täällä Suomessa ihmistä arvotetaan ihan liikaa sen perusteella, mikä on titteli ja missä on töissä. Sehän ei kai kuitenkaan ole pääasia, eihän? On tärkeämpiäkin asioita.
Itse lopetin painajaismaisessa työpaikassa juuri, ja vaikka olen ihan täysin rahaton nyt, niin parempi näin, kuin siinä hourulassa. Ihmisiä on niin moneen junaan, sinä vaikutat (tuon lyhyen kirjoituksesi perusteella ainakin) järkevältä ja mukavalta.
Kunpa osaisin sanoa, mitä tarkoitan.
Joka tapauksessa, olet arvokas sinuna itsenäsi, ne työnantajat eivät vaan ole tajunneet sitä, kun eivät sinua tunne. Älä masennu, ja jos masennut, hae siihen apua. Näinä päivinä töitä on vaikea löytää kenen tahansa. Jos olisi valmis tekemään mitä tahansa ja muuttamaan minne päin Suomea tahansa, sitten ehkä voisi saada helposti töitä. Mutta tämmöinen tavallinen talliainen ei niin vain repäise työpaikkaa... Se on tämä aika nyt semmoinen. Ehkäpä se muuttuu?!
Pidä huoli itsestäsi ja läheisistäsi, he ovat tärkeintä, ei raha. Elämänarvonsa rahaan perustava ihminen pettyy ennemmin tai myöhemmin, usko pois.
Ja onneksi täällä Suomessa ei voi kai nälkään kuolla kuitenkaan. Koita olla vaan sitkeä, kyllä asiat aina järjestyvät parhain päin. Kylläpäs järjestyvät.