Olemme seurustelleet mieheni kanssa kohta puolitoista vuotta. Hän on 19 ja käynyt armeijan.
Joulukuussa melkeen erosimme, koska mies halusi omaa aikaa enemmän. Heti seuraavana päivänä hän kuitenkin katui ja päätimme jatkaa. Lupasin antaa hänelle enemmän omaa aikaa.
Sen jälkeen suhteemme on ollut parempi, kuin koskaan! Ainakin tähän asti..
Nyt mieleeni on tullut monenlaisia kysymyksiä, joista aion kyllä puhua viikonloppuna hänelle, mutta ensiksi haluaisin vähän vastauksia miesnäkökulmasta..
1. "eroamisvaiheen" jälkeen emme ole kumpikaan sanoneet "rakastan"- sanaa. Itse en ole tätä ensiksi sanonut, koska en ole halunnut ahdistaa miestä. Halusin hänen ensin itse sanovan sen. Pitäisikö huolestua näiden sanojen puuttumisesta?
2. Olemme olleet kuin sisaruksia, tapelleet leikkimielisesti ja kiusaamme toisiamme melkein päivittäin. Enkai vai ole hänelle enää vain kaveri?
3. Seksiä tulee harrastettua aika usein. Esileikit ovat kuitenkin jääneet.. itse näitä kaipaisin paljonkin. Olenko hänelle siis enää vain varma pano?..
4. Emme ole koskaan riidelleet suhteen aikana. (pikkukinoja lukuunottamatta). Onko tämä ihan normaalia? Olisi kiva joskus puhdistaa ilmaa, mutta mies ei suutu mistään. Naureskelee yleensä vaan.
5. Mies on kännissä todella itsekäs eikä huomioi minua ollenkaan. Baarissa menee vain minne haluaa ja yleensä roikun vain perässä, koska minulla ei ole montakaan kaveria joiden kanssa voisin sen sijaan olla. Pitäisikö minun tästä huomauttaa? Hän sanoisi kuitenkin vain, että "ollaanhan me vapaa-ajalla paljon yhdessä. Enkö saisi kavereidenki kanssa olla nyt?" Tai jotain.
6. Hän varailee kysymättä / ilmoittamatta minulle esim. festarilippuja joihin aikoo mennä. Onko minulla oikeutta vaatia / pyytää häntä kertomaan minulle ensin hänen suunnitelmistaan? Olisi kiva joskus suunnitella jotain menoja yhdessä.
7. Juotuaan paljon hän yleensä baareissa lähestyy paljon tyttöjä. Itse olen aika mustasukkainen, mutta en tee siitä numeroa. Hän saattaa nostaa kaverityttöjään syliinsä ja ynnä muuta hauskaa, josta en oikein välittäisi. Pitäisikö tästä huolestua?
8. Mies on nuorempi kuin minä. Itse olen 20 ja haluaisin jo asettua aloilleni. Perustaa perheen ja yms. Onko tämä mahdotonta kyseisen miehen kanssa?
Tuosta sai nyt ehkä semmoisen kuvan, että mies olisi kusipää, mutta noitakin tapahtuu aika harvoin. Mutta silti häiritsevästi.
Nukumme yömme lähekkäin ja hymyilemme paljon ja yms pientä kivaa, mutta kaipaisin enemmän suhteeltamme. En tiedä vain, uskallanko vaatia paljoa, koska hänhän halusi sitä omaa aikaa silloin..
Olisin todella kiitollinen jos saisin noihin vastauksia ! Tiedän, juttu oli aika pitkä, mutta kiitos jos joku jaksoi lukea :)
Joulukuussa melkeen erosimme, koska mies halusi omaa aikaa enemmän. Heti seuraavana päivänä hän kuitenkin katui ja päätimme jatkaa. Lupasin antaa hänelle enemmän omaa aikaa.
Sen jälkeen suhteemme on ollut parempi, kuin koskaan! Ainakin tähän asti..
Nyt mieleeni on tullut monenlaisia kysymyksiä, joista aion kyllä puhua viikonloppuna hänelle, mutta ensiksi haluaisin vähän vastauksia miesnäkökulmasta..
1. "eroamisvaiheen" jälkeen emme ole kumpikaan sanoneet "rakastan"- sanaa. Itse en ole tätä ensiksi sanonut, koska en ole halunnut ahdistaa miestä. Halusin hänen ensin itse sanovan sen. Pitäisikö huolestua näiden sanojen puuttumisesta?
2. Olemme olleet kuin sisaruksia, tapelleet leikkimielisesti ja kiusaamme toisiamme melkein päivittäin. Enkai vai ole hänelle enää vain kaveri?
3. Seksiä tulee harrastettua aika usein. Esileikit ovat kuitenkin jääneet.. itse näitä kaipaisin paljonkin. Olenko hänelle siis enää vain varma pano?..
4. Emme ole koskaan riidelleet suhteen aikana. (pikkukinoja lukuunottamatta). Onko tämä ihan normaalia? Olisi kiva joskus puhdistaa ilmaa, mutta mies ei suutu mistään. Naureskelee yleensä vaan.
5. Mies on kännissä todella itsekäs eikä huomioi minua ollenkaan. Baarissa menee vain minne haluaa ja yleensä roikun vain perässä, koska minulla ei ole montakaan kaveria joiden kanssa voisin sen sijaan olla. Pitäisikö minun tästä huomauttaa? Hän sanoisi kuitenkin vain, että "ollaanhan me vapaa-ajalla paljon yhdessä. Enkö saisi kavereidenki kanssa olla nyt?" Tai jotain.
6. Hän varailee kysymättä / ilmoittamatta minulle esim. festarilippuja joihin aikoo mennä. Onko minulla oikeutta vaatia / pyytää häntä kertomaan minulle ensin hänen suunnitelmistaan? Olisi kiva joskus suunnitella jotain menoja yhdessä.
7. Juotuaan paljon hän yleensä baareissa lähestyy paljon tyttöjä. Itse olen aika mustasukkainen, mutta en tee siitä numeroa. Hän saattaa nostaa kaverityttöjään syliinsä ja ynnä muuta hauskaa, josta en oikein välittäisi. Pitäisikö tästä huolestua?
8. Mies on nuorempi kuin minä. Itse olen 20 ja haluaisin jo asettua aloilleni. Perustaa perheen ja yms. Onko tämä mahdotonta kyseisen miehen kanssa?
Tuosta sai nyt ehkä semmoisen kuvan, että mies olisi kusipää, mutta noitakin tapahtuu aika harvoin. Mutta silti häiritsevästi.
Nukumme yömme lähekkäin ja hymyilemme paljon ja yms pientä kivaa, mutta kaipaisin enemmän suhteeltamme. En tiedä vain, uskallanko vaatia paljoa, koska hänhän halusi sitä omaa aikaa silloin..
Olisin todella kiitollinen jos saisin noihin vastauksia ! Tiedän, juttu oli aika pitkä, mutta kiitos jos joku jaksoi lukea :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, muuten on kivaa, mutta haluaa mennä YKSIN festareille ja keikoille ja varsinkin kännissä haluaa mennä minne haluaa ja tehdä mitä haluaa, siis hän YKSIN.
Saattais olla parasta edes yrittää keskustella siitä, onko hän ollenkaan valmis vakinaiseen suhteeseen, kun noin käyttäytyy. Pitäiskö pojan antaa vielä vähän kasvaa ja sinun etsiä joku paremmin sinulle sopiva, tai sitten kärsiä vaan - mieti!
miehille tarkoitettu, mutta vastaan kuitenkin.
Miehet ovat tuossa iässä vielä "nuorempia" kuin naiset.
Tytöt kun mielestäni ovat henkisesti kypsempiä vakavaan suhteeseen huomattavasti nuorempana kuin pojat.
Ehkä olisi parempi että "juoksuaika" juostaisiin loppuun ennenkuin perustaa perhettä, ettei tule sitten niitä ikäviä eroja.
aikoinaan, kehoittaisin sinua miettimään haluatko todella elää tuollaisen ihmisen kanssa ja miksi yleensä olette yhdessä.
En halua mitenkään pelotella, mutta nuo miesten "oman ajan haluamiset" johtuvat usein siitä, että heillä joku toinen kierroksessa. Tämä ei ole vain oma kokemukseni asiasta... Monesti aikojen päästä paljastuu, että noina "omina aikoina" miehellä on ollut enemmän tai vähemmän jotakin menossa toisen naisen kanssa, ja yleensä asian paljastuttua he toteavat, että meillähän oli silloin se tauko. Sinun miehesi haluama oma aika jäi kyllä lyhyeksi, mutta olisiko sitten itse tullut torjutuksi joltakin taholta..?
Itse kysyit oletko miehellesi vain varma pano. Enpä tiedä siitä, mutta liian varma olet ainakin siinä suhteessa, että annat hänen tehdä mitä vain, ja jopa jättää sinut, mutta olet heti valmis ottamaan hänet takaisin! Miehesi on helppo elää vapaata elämää ja pyörittää sinua kuten haluaa. Eräs tuttu mieheni teki juuri noin omalle tyttöystävälleen. Kun tyttöystävä sitten lopulta lähti, koska ei jaksanut enää, sanoi tämä mies, että "luulin, että se (ex-tyttöystävä) pysyy aina siinä, enkä osannut arvostaa häntä, enkä kohdella oikein". Mies olisi halunnut tyttöystävänsä takaisin, mutta oli loukannut häntä liian pahoin ja ero oli lopullinen. Mies olisi ollut valmis vaikka mihin uhrauksiin, jos olisi saanut exänsä takaisin, mutta ei saanut... selvästikin siis mies kuitenkin oli rakastanut exäänsä kovasti, käytöksestään huolimatta.
Olisiko sinunkin jo aika näyttää miehellesi..? Ja jos hän todella valitsee vapauden sinun sijaasi, niin tuskin kovin kauaskantoisia tunteita hänellä sinua kohtaan on, eli perheen perustamisesta hänen kanssaan olisi lopulta vain surua.
Itse jätin sinun ikäisenäsi erään miehen, joka käyttäytyi paljon samoin, kuin sinun miehesi. Kärsin siinä suhteessa ja olen onnellinen päätöksestäni. Exäni juoksi kolmisen vuotta perässäni, mutta luovutti lopulta, kun löysin nykyisen mieheni.
Suhteenne ei ole hyväksi sinulle, joten tee jotakin. Jos opetat miehesi siihen, että hän voi tehdä mitä tahtoo ja aina olet valmis jatkamaan, niin teot vain pahenevat...
Ainoa mitä itse kadun on se, että viivytin aikoinaan päätöstäni niin kauan ja tuhlasin nuoruuttani minulle huonossa suhteessa!
Kiitos vastauksista..
Sinulle N-kolmekymppinen: En usko, että hänellä olisi ollut toista kierroksessa, koska hän on paljon kotona, eli tiedän missä hän milloinkin on. Siis vapaa-aikaa tarkoitan. Yleensä hän soittaa minulle usein jos olemme olleet vähän aikaa erossa. Hyvää tekstiä kirjoitit. Kiitos! Tuo pisti ajattelemaan...
Olen sen aina tiennyt, että "mieheni" on vielä nuori ja haluaa elää villinä ja vapaana, kuten itse sanoi erohetkellä. Mutta olen jotenkin vain toivonut, että hän siitä vähitellen aikuistuisi. Toiveajattelua, tiedän.
Uskallanko ottaa noita asioita nyt ihan avoimesti puheeksi? Hän ei kuitenkaan osaa vastata noihin kysymyksiin suoraan, vaan kiertelee vaan. Miten saan tästä kaikesta ikinä mitään selkoa?!
parhaiten selkoa hänen todellisista aikeistaan ja tunteistaan, kun SINÄ ilmoitat hänelle, että tarvitset nyt hieman tilaa ja omaa aikaa- ja toisaalta myöskin miehesi on helpompi ja pakkokin eritellä tunteitaan, kun tajuaa, että sinun pysymisesi hänen rinnallaan ei olekaan itsestäänselvyys.
Tuo miehesi "oman ajan ottaminen" voi olla eräänlaista piilokiristämistäkin, eli kun hän ei kehtaa suoraan kiristää sinua sanomalla "jätän sinut, jos en saa vapautta", hän osoittaa sen sinulle jättämällä sinut hetkeksi- ihan niin kuin pelotteena tulevan varalle... eli siis varmistelee rinallaan pysymistäsi siten. Kuitenkaan siis hänellä ei välttämättä ole halua tai tarkoitusta jättää sinua, vaan kaiken tarkoitus on pitää sinut saatavilla ja silti elää vapaata elämää.
Oli niin tai näin, sinun tehtäväsi on nyt viheltää peli poikki. En usko, että se onnistuu muutoin kuin siten, että annat hänelle omaa lääkettään, eli vaadit omaa tilaa... Muutama päivä erossa voi kummasti selventää miehesi tunteita ja sitä mitä hän haluaa. Vaaranahan on, että suhde todella lopuu ja miehesi tulee siihen tulokseen, että vapaus on tärkeämpää hänelle, mutta jos niin käy, tulisi niin käymään muutenkin, mutta ensin saisit kärsiä ja joutua roikkumaan hänessä pitkään.
Minulla kävi exäni kanssa niin, että pyöritys jatkui niin pitkään, että kun lopulta jätin hänet ja hän pyyteli minua takaisin, en enää kyennyt palaamaan, koska vaikka rakastin häntä, vihasin hänen tekojaan ja häntä itseään niiden takana niin paljon, että siitä ei olisi koskaan tullut enää hyvää suhdetta. Ole sinä viisaampi ja tee ratkaisu ennen kuin annat tilanteenne ajautua liian pahaksi! Kuten kerroin, itse kadun ainoastaan sitä, että jatkoin niin kauan...
Jos olisin sinä kertoisin miehelle, että tässä suhteessa ei ole kaikki kohdallaan, ja että en tiedä haluanko enää jatkaa, ja että tarvitsen miettimisaikaa ja omaa tilaa. Jos mies kyselee syitä, kerro ne mahdollisimman ympäripyöreästi, koska tarkoitus on saada HÄNET miettimään ja huomaamaan tiettyjä asioita. Älä siis ole se joka kyselee tai selittää, vaan käännä osat toisinpäin edellä kerrotulla tavalla. Miesten pitää yleensä saada tuntea tehneensä itse päätöksenä, eikä tuntea tulleensa painostetuiksi niihin, joten siksikin on tärkeää, että nyt on sinun aikasi "tarvita se miettimisaika ja oma tila", jolloin miehesi ei tule painostetuksi, vaan löytää ja joutuu löytämään ratkaisunsa itse!
Roikkumalla miehessäsi kaikista hänen "kuvioistaan" huolimatta alennat itsesi omissa, miehesi ja ulkopuolisten silmissä. Nosta pääsi pystyyn ja ole oman itsesi herra, jolloin miehesikin oppii arvostamaan sinua enemmän!
Tämä on omien kokemusteni kautta tuleva näkemykseni asiaan ja jokaisen on tehtävä ratkaisunsa ja päätöksensä itse!
Tsemppiä ja voimia nuoruuden pyörteisiin! On helppo olla kolmekymppinen ja perheellinen, kun ne suuret tunteet ja kokemukset ovat takana päin, mutta voisin kyllä aloittaa alusta, jos saisin mukaani tämän "kolmekymppisen viisauden", koska niin paljon asioita näkisi ja tekisi toisin!
Nauti omasta nuoruudestasi ja muista, että elämäsi ei yhteen mieheen kaadu, vaikka epätasapuolinen suhde loppuisikin- enpä kyllä sitä itsekään sinun iässäsi oikein uskonut... ;)
Enpä kutsuisi 19 -vuotiasta poikaa mieheksi. Harvempi sen ikäinen haluaa vielä sitoutua ja saada palloa jalkaansa loppu elämäkseen..
Poitsusi haluaa vielä elää, eikä suunnitella perheen perustamista ym. ym.
Ensinnäkin silmille hyppäsi kirjoituksessasi se että hän nostelee baareissa naispuolisia ystäviään.. ja yleensäkin lähestyy paljon naispuolisia ja unohtaa sinut. Mielestäni tuo on kyllä jo sen merkki ettet ole enää ykkösenä hänen elämässään, pelkkä tuttu turvallinen pano, jonka kans on vaan "ihan kivaa". Itse en tuollaista katselisi.. Oma mies menee baarissa kyllä ystäviensäkin kanssa, mutta pitää silti minuakin kokoajan silmällä että mulla on kaikki hyvin jos oon omien kavereideni kanssa(ja ettei kukaan pääse yrittämään) :) Jos miestä ei tippaakaan kiinnostais mun menot ja se että mua yritetään iskee baarissa, ni sit on kyl joku juttu vinksallaa!!! Ja voin sanoa että yhes aikasemmas seurustelusuhtees kävi just niin et minä olin se joka menin ja juttelin miekkosten kanssa ja oma mies tuli perässä. Kännissä en vaan jaksanu välittää siitä, koska kiinnostus oli hiipunu just sellaselle kaveritasolle.. Mut eihän sun tapauksessas voi olla varma et mist on kyse.. Sinuna kyllä ottasin miehen, joka ei jätä sua baarissa tollalailla yksin..
Itse olen samanlaisessa tilanteessa tosin se ero että minä sekä mies olemme kuutisen vuotta teitä vanhempia. Seurustelimme vähän aikaa, jonka jälkeen mies ilmoitti haluavansa olla sinkkuna ainakin kesän. Edelleen olemme pitäneet yhteyksiä erosta huolimatta ja käyttäydymme yhdessä ollessamme kuin seurustelisimme. Molemmilla on tosin omia kiireitä ennemmän kuin talvella ja pikku hiljaa olemme vieraantuneet enemmän ja enemmän.
Harrastamme myöskin seksiä mutta se ei ole huonontunut yhtään eron myötä. Seksin jälkeen ei ole sellasta tunnetta että se oli miehelle vaan pano, vaan uskon että siinä on myös tunteita pelissä.
Olen kokenut saman tyylistä touhua baarissa, kuin sinä. Hän katselee muita naisia ja juttelee heidän kanssa kuin minua ei olisi. Minä taas mustasukkaisena en siitä tykkää enkä voisi ikinä tehdä niin hänelle.
Myöskään me emme ole riidelleet kunnolla ikinä. Pientä kinaa mutta ei mitään suurta. Olen miettinyt myös että miksi on niin, enkö uskalla näyttää hänelle negatiivisia tunteitani esim jos hän kohtelee minua huonosti. Ehkä pelkään että hän jättää minut.
Sillon kun hänestä tuntuu että olisi kiva kun vieressä olisi joku, hän soittaa minulle ja pyytää kylään tai tulee itse käymään. Olen täysin hänen ohjailtavana. Tosin nyt päätin että siihen tulee muutos. Itse en ainakaan ota häneen enää yhteyttä. On nöyryyttävää että toimin niin kuin hän haluaa silloin kun hänelle sopii. Tämä on erittäin vaikeeta, mutta uskon että se helpottaa kunhan vain pääsen tämän pahimman vaiheen ohi. Kai se sit niin on et jos jostain oikein tykkää niin se on päästettävä vapaaksi ja jos se palaa takaisin niin sitten rakastetaan kunnolla. Mutta niinkuin joku edellinen kirjottaja kertoi että mies oli loukannut häntä jo niin pahoin, ettei hän enää pystynyt suhteeseen tämän kanssa, niin voi olla täysin mahdollista myös minun tapauksessa. Sitten kun tilalle tulee uusia miehiä, tajuan taas kuinka tyhmä olen ollut enkä halua muuta kuin unohtaa tämän yhden enkä todellakaan antaa hänelle enää mahdollisuutta suhteeseen kanssani tai mihinkään muuhunkaan. Oma arvo pitää tietää ja itsekunnioitusta pitää löytyä.
Eli siis meillä on asiat vähän toisinpäin.Olemme molemmat 20. Olen itse ehkä enemmän poikakaverisi tapainen ja myönnän että minun pitäisi kohdella poikakaveriani eri tavalla. En kyllä tee mitään suunnitelmia kysymättä poikakaveriltani ensin, mutta joskus haluan vain mennä kavereiden kanssa. Silloin olisi kiva jos poikakaverinikin olisi omien kavereidensa kanssa.
Tottakai jos olemme baarissa ja siellä on vain minun kavereitani, niin en kyllä jätä poikakaveriani yksin mihinkään pitkäksi aikaa. Hetkeksi kyllä voin jättää, sillä kyllä hän tuntee minun kaverini. Kuitenkin minun on myönnettävä että haluan huomiota myös muilta pojilta, tiedän että minun ei pitäisi haluta, sillä rakastan omaa poikakaveriani. Ikinä en ole poikakaveriani pettänyt, mutta tunnen kuitenkin hiukan syyllisyyttä, siitä että minusta on kiva kun muutkin pojat ovat kiinnostuneita. Tässä kohtaa minun pitää kuitenkin sanoa, että en nyt mitenkään flirttaile kaikkien kanssa, mutta tuttujen poikien kanssa on aina kiva jutella, ja he kyllä tietävät minun olevan varattu. Minustakin tuntuu välillä että haluaisin olla vapaa tekemään mitä haluan, sillä olen kuitenkin vielä nuori. Mutta sitten kyllä haluan olla poikakaverini kanssa.
Voihan se olla että sinun poikakaverisi ajattelee samalla tavalla kuin minä. Kuitenkin hän halusi sinut. Hän on kuitenkin vielä nuori, niin ehkä se perheen perustaminen voi tuntua aika kahlitsevalta. Kannattaa antaa poikakaverillesi sitä hänen haluamaansa tilaa, kuitenkin tee selväksi että hänen pitää muistaa baarissakin olla uskollinen. Ja eikä sinunkaan välttämättä aina tarvitse mennä hänen kanssaan baariin, jos kerran luotat häneen, niin kai hän voi joskus mennä yksinkin.
Tunnistin joitakin kohtia itsessäni.
"Joulukuussa melkeen erosimme, koska mies halusi omaa aikaa enemmän. Heti seuraavana päivänä hän kuitenkin katui ja päätimme jatkaa."
Aaaaagh. Tein kerran eräälle exälle täysin saman jutun kun toinen tyttöystävä tuli käymään. Siihen aikaan neiti A:n kanssa, joka oli äärimmäisen epäluotettava ja asui toisella paikkakunnalla. Em. seikan takia olin päättänyt että heti vaihdetaan kun parempi löytyy.
Neiti B taas iski silmänsä minuun, joten ajattelin että voisin vaihtaa lennosta sillä se olisi ollut A:lle ihan oikein, mutta en ollut varma siitä olisiko B minulle sopiva. Meinasin seota pasmoihini kun vappuna A tuli käymään ja B olisi tietenkin tahtonut myös juhlistaa kanssani, joten ainoana hätäratkaisuna laitoin poikki B:n kanssa. Seuraavana päivänä, riideltyäni pahoin neiti A:n kanssa, alkoi kaduttamaan ja peruin koko eron.
Onneksi en ole kummankaan naisen kanssa enää missään tekemisissä!
En sano että kyseessä olisi tällainne kuvio, mutta selkeästi hän ei ole varma siitä, oletko paras nainen minkä hän voi saada vai olisiko paukkuja parempaan.
"1. "eroamisvaiheen" jälkeen emme ole kumpikaan sanoneet "rakastan"- sanaa. Itse en ole tätä ensiksi sanonut, koska en ole halunnut ahdistaa miestä. Halusin hänen ensin itse sanovan sen. Pitäisikö huolestua näiden sanojen puuttumisesta?"
Minulla meni viisi vuotta ennenkuin sanoin ensimmäistä kertaa nämä maagiset sanat. Jos niitä on kuitenkin viljelty suhteen alkuaikoina, tämä voi olla merkki jostain ikävästä. Tai sitten ei.
"2. Olemme olleet kuin sisaruksia, tapelleet leikkimielisesti ja kiusaamme toisiamme melkein päivittäin. Enkai vai ole hänelle enää vain kaveri?"
Samalla tavalla toimin avovaimon kanssa. Jos seksi puolikin luistaa niin ei hätää.
"3. Seksiä tulee harrastettua aika usein. Esileikit ovat kuitenkin jääneet.. itse näitä kaipaisin paljonkin. Olenko hänelle siis enää vain varma pano?"
Et, mies vain ei ole niin kiinnostunut esileikeistä ja tahtoo siirtyä nopeammin itse asiaan. Suhteen alkuaikoina pyritään muutenkin tekemään vaikutus, joten se selittää esileikit alkuaikoina.
Asiasta kannattaa mainita ja pyytää asiaan muutosta (hienotunteisesti tietenkin, ei kukko käskien laula ja vaatiminen vie halut).
"4. Emme ole koskaan riidelleet suhteen aikana. (pikkukinoja lukuunottamatta). Onko tämä ihan normaalia?"
Minulla ja avovaimolla meni kolme vuotta ensimmäisiin oikeisiin riitoihin. Vaikuttaa siltä että olette kummatkin kompromissihakuisia ihmisiä (tai sitten toinen on pahasti tossun alla). Se on puhtaasti hyvä asia, takaan että niitä riitoja alkaa jossain vaiheessa tulemaan. Olen seurustellut riitaherkän naisen kanssa ja se ei todellakaan ole mitään herkkua.
"5. Mies on kännissä todella itsekäs eikä huomioi minua ollenkaan. Baarissa menee vain minne haluaa ja yleensä roikun vain perässä, koska minulla ei ole montakaan kaveria joiden kanssa voisin sen sijaan olla. Pitäisikö minun tästä huomauttaa?"
Ehdottomati pitää huomauttaa. Monesti meillä käy niin, että minä jään istumaan kun avovaimo lähtee leuhottamaan kavereidensa kanssa. Tästä sitten olen usein vittuuntunut ja keittänyt riidan kasaan, lopputuloksena ilta pilalla.
"6. Hän varailee kysymättä / ilmoittamatta minulle esim. festarilippuja joihin aikoo mennä. Onko minulla oikeutta vaatia / pyytää häntä kertomaan minulle ensin hänen suunnitelmistaan?"
Tottakai on, sillä parisuhde tuo velvollisuuksia.
"7. Juotuaan paljon hän yleensä baareissa lähestyy paljon tyttöjä. Itse olen aika mustasukkainen, mutta en tee siitä numeroa. Hän saattaa nostaa kaverityttöjään syliinsä ja ynnä muuta hauskaa, josta en oikein välittäisi. Pitäisikö tästä huolestua?"
Pitäisi.
"8. Mies on nuorempi kuin minä. Itse olen 20 ja haluaisin jo asettua aloilleni. Perustaa perheen ja yms. Onko tämä mahdotonta kyseisen miehen kanssa?"
Ei voi tietää, mutta olette kyllä liian nuoria perustamaan perhettä. Mies ei ikinä tule suostumaan perheen perustamiseen (eikä kyllä juuri kukaan muukaa mies tuossa iässä).
"4. Emme ole koskaan riidelleet suhteen aikana. (pikkukinoja lukuunottamatta). Onko tämä ihan normaalia? Olisi kiva joskus puhdistaa ilmaa, mutta mies ei suutu mistään. Naureskelee yleensä vaan."
Minä en tajua ollenkaan näitä henkilöitä, joista riidat ovat parisuhteen kulmakivi, suuri puhdistaja,tylsyyden tappaja jne. Tästähän voi tehdä sen johtopäätöksen, että jos riidat puhdistavat ilmaa niin olla koko ajan riidoissa= elää puhtaassa hapessa. Ei niin. Riidat tulevat jos ovat tullakseen. Voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että riidat saastuttavat ilmaa. Älykkäät voittavat riidat, mutta viisaat osaavat välttää nämä.
enpä tiedä. meillä oli puolentoista vuoden jälkeen ensimmäinen riita, ja hyvä niin. minä olen kyllä koko suhteen ajan räkynnyt ja kinastellut, mutta mies on niin kiltti ettei riitele vastaan. piti kans tarpeettomana ja ehkä pelottavanakin riitelemistä. kaikesta tästä erimielisyyden välttelemisestä johtui ehkä, että minä kiusasin lisää. turhauduin, ja ärsytin toistakin. lopulta toinen hermostui kunnolla ja ärähti. se oli järkyttävä, mutta jälkeenpäin ajatellen hyvä hetki. minä näin semmoisen puolen kumppanistani, minkä olemassaolon olen tiennyt ja mitä olen pelännyt. ja mitä kuitenkin lapsellisella käytökselläni olen kaivanut esiin (saa vapaasti psyko-analysoida..), eikä se lopultakaan kaatanut meitä. varmasti molemmat pelkäsimme riitaa, ja nyt kun se aika rajusti tuli vastaan, eikä maailma loppunut, voimme ehkä molemmat olla rauhallisemmin mielin..