Näkyy aikaisemmat kirjoitukseni herättäneen kiivaastakin puolustautumista ja väärin ymmärrystäkin. Se on vaan taitolaji, tämä seksin tasapaino miehen ja naisen välillä. Taito, jonka osaamista moni saa opetella hamaan vanhuuteen saakka.
Omat kokemukseni ovat pääosin kielteisiä johtuen vuosikymmeniä jatkuneesta jatkuvasta ja pysyvästä kieltäytymisestä avioseksistä. Siihen on haettu kaikki mahdollinen apu, mitä kohtuudella on saatavissa terapiaa myöten. Mielestäni olen tehnyt sen, mitä minä suinkin voin tehdä.
Vuosien myötä oma itsetuntoni ajautui lähes nollaan luullessani, että minussa on joku vika kun suhteemme ei toimi. Ainahan sanotaan että on miehen vika kun nainen ei nauti tai halua. Ja minä tosiaan luulin niin, kunnes olimme tehneet kaiken ongelmamme eteen. Siinä vaiheessa totesin, että minun osuuteni on tehty ja muuhun en enää kykene.
Suhteemme lamautui muutenkin lähinnä muodolliseksi yhteisen jääkaapin ja asunnon omistavaksi kommandiittiyhtiöksi. Siis asiat hoitettiin yhdessä ja asuttiin saman katon alla, mutta muuta yhteistä ei enää välillämme ollut.
Tutustuin sattumalta työmatkalla erääseen naiseen. Muutaman tapaamiskerran jälkeen tajusin hänen seksuaalisen halun minua kohtaan. Olin lähinnä hämmentynyt, kuinka kukaan voisi haluta minua seksuaalisesti. Olinhan epäonnistunut vuosikymmeniä ja ollut avioliitossa se epäonnistunut paska, jonka vuoksi koko liitto eli huteraa vaihetta.
Kohtasin tämän uuden naisen taas eräällä matkalla ja löysin kohta itseni hänen vuoteestaan. Se oli jotain sellaista mitä en ollut koskaan kokenut, saatoin tuottaa hänelle iloa, syvää mielihyvää, orgasmeja, nautintoa. Ja tietenkin minä koin myös samaa.
Suhteemme kesti muutaman kuukauden, sitten en enää voinut tavata häntä työmatkojeni loppumisen vuoksi. Nyt olen kuitenkin kuin uusi mies. Tiedän, että minä en ole miestä huonompi, tiedän että minäkin osaan antaa naiselle nautintoa ja iloa. Tiedän, että joku voi haluta myös minuakin.
Olenko roisto.... oman avioliittoni likaaja ja tuhooja? Olisiko selvempää ottaa ja lähteä tästä avioliitosta lopullisesti?
Omat kokemukseni ovat pääosin kielteisiä johtuen vuosikymmeniä jatkuneesta jatkuvasta ja pysyvästä kieltäytymisestä avioseksistä. Siihen on haettu kaikki mahdollinen apu, mitä kohtuudella on saatavissa terapiaa myöten. Mielestäni olen tehnyt sen, mitä minä suinkin voin tehdä.
Vuosien myötä oma itsetuntoni ajautui lähes nollaan luullessani, että minussa on joku vika kun suhteemme ei toimi. Ainahan sanotaan että on miehen vika kun nainen ei nauti tai halua. Ja minä tosiaan luulin niin, kunnes olimme tehneet kaiken ongelmamme eteen. Siinä vaiheessa totesin, että minun osuuteni on tehty ja muuhun en enää kykene.
Suhteemme lamautui muutenkin lähinnä muodolliseksi yhteisen jääkaapin ja asunnon omistavaksi kommandiittiyhtiöksi. Siis asiat hoitettiin yhdessä ja asuttiin saman katon alla, mutta muuta yhteistä ei enää välillämme ollut.
Tutustuin sattumalta työmatkalla erääseen naiseen. Muutaman tapaamiskerran jälkeen tajusin hänen seksuaalisen halun minua kohtaan. Olin lähinnä hämmentynyt, kuinka kukaan voisi haluta minua seksuaalisesti. Olinhan epäonnistunut vuosikymmeniä ja ollut avioliitossa se epäonnistunut paska, jonka vuoksi koko liitto eli huteraa vaihetta.
Kohtasin tämän uuden naisen taas eräällä matkalla ja löysin kohta itseni hänen vuoteestaan. Se oli jotain sellaista mitä en ollut koskaan kokenut, saatoin tuottaa hänelle iloa, syvää mielihyvää, orgasmeja, nautintoa. Ja tietenkin minä koin myös samaa.
Suhteemme kesti muutaman kuukauden, sitten en enää voinut tavata häntä työmatkojeni loppumisen vuoksi. Nyt olen kuitenkin kuin uusi mies. Tiedän, että minä en ole miestä huonompi, tiedän että minäkin osaan antaa naiselle nautintoa ja iloa. Tiedän, että joku voi haluta myös minuakin.
Olenko roisto.... oman avioliittoni likaaja ja tuhooja? Olisiko selvempää ottaa ja lähteä tästä avioliitosta lopullisesti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et ole mielestäni likainen roisto, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin harkita eroa. Eikö tuo jokin kuitenkin ole sellainen asia, mikä toisi elämääsi syvyyttä, aistikkuutta, onnea ja tyytyväisyyttä? Pystytkö elämään ilman niitä? Vaimosi frigidiys ei sinällään oikeuta pettämään, ja se saattaisi hänen itsetuntonsa/elämänsä lisäksi pilata omasi. Mikset vaatisi itsellesi rakkautta, jossa saat kaiken, myös seksuaalisen nautinnon ja antamisen ilon? Kaikki ei ole vielä menetty, voit vielä kokea elämäsi rakkauden... Ja seksuaalisen heräämisen. Ei enää pornolehti-paineidenpurkamista, vaan täysipainoista rakkauselämää. Mieti asiaa. Onko asia sinulle tärkeä?
Elämässäni tärkeysjärjestys on aina ollut sellainen, että avioseksi ja muu siihen liittyvä ei ole ollut kovin korkeassa kurssissa. Ei siksi ettenkö olisi sitä kaivannut, mutta jotenkin olen todennut tilanteen täysin mahdottomaksi korjata ja siksi "luovuttanut".
Mutta se on totta, että vuosia jatkunut masturbointi (pornolehtiä siihen en kaipaa, hyi sentään) on vienyt itsetuntoni seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa täysin maahan. Ja nyt kun olen tajunnut, että ei minussa olekaan välttämättä vikaa, niin olen ymmällä mitä tekisin.
Asiat pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen, ja en voi kieltää etteikö onnellinen ja tyydyttävä parisuhde ehtoopuolella olisi houkutteleva vaihtoehto.
ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että jos suhde perustuu jääkaapin ja asunnon omistamiseen ilman sen kummempia tunteita, niin ei se kovin tyydyttävä voi olla.
Läheisyys ja seksi kuuluvat olennaisena osana ihmissuhdetta, oli sitten avioliitossa tai ei.
Ymmärrän kyllä, että ero ja mahdollinen uusi suhde ei ole helppo ratkaisu pitkän avioliiton jalkeen, mutta mietippä tarkkaan, että mitä oikeastaan menetät, jos päädyt kyseiseen ratkaisuun?