Ja hieman perusteluja.
Eli, uskon että tämä (varsinkin naisten) kuvitelma, että jokaiselle on joku "Oikea", on valetta. Saippuasarjojen ja roskaromaanien tulosta. Mutta onko se huono asia, vai hyvä... siis tämä kuvitelma.
Hyvänä sitä voisi pitää siinä tapauksessa, kun menee oikein huonosti (ihmissuhteissa), niin tietää, että tuolla jossain on se oikea... hänet täytyy vain löytää. Eli toisi (valheellisen) uskon parempaan toivottomassa tilanteessa (samalla tavalla uskontojen kanssa, mutta niistä ei nyt enempää). Näin ollen, auttaisi jaksamaan etsimään sitä "oikeaa", sekä pitämään sitten parisuhdetta kasassa tämän "oikean" kanssa. Jos se vain toimiskin näin, mutta...
Huonona asiaa voisi pitää myös, koska se muuttaa ihmisten normaalikäyttäytymistä. Ainakin naisilla (no, puhun naisista, koska olen mies). Osa naisista (ehkä vähemmän kauniit tai ujot) saattaa jäädä kotiin odottamaan, että tämä prinssi tulee hakemaan. ??? Mutta ei tule. Ja se osa naisista jotka ovat hakemassa miestä. Niin he ovat ruvenneet nirsoiksi, ja heittävät miehen pois heti kun huomaavat ettei hän olekaan se "oikea", ja siirtyvät kokeilemaan seuraavaa. Tämä on tehnyt ihmissuhteista kertakäyttöisiä. Jos ei heti suju, niin eikun seuraava... Ne naiset taas, jotka ovat jo parisuhteessa, pelkäävät ottaa täysillä, koska pelkäävät menettävänsä tämän "oikean". Tai, yrittävät vain saada kokoajan selville onko hän nyt se oikea... (ja etsivät miehestä mahdollisia virheitä)
Muutamia poikkeuksiakin on, saattaahan nainen jäädä luulemaan, että mies onkin se "oikea", jos suhde kestää hieman pitempään. Jos on onnellinen, niin onko sillä sitten väliä miten se olotila on tullut? (vaikka valheeseen uskoen)
Eli, uskon että tämä (varsinkin naisten) kuvitelma, että jokaiselle on joku "Oikea", on valetta. Saippuasarjojen ja roskaromaanien tulosta. Mutta onko se huono asia, vai hyvä... siis tämä kuvitelma.
Hyvänä sitä voisi pitää siinä tapauksessa, kun menee oikein huonosti (ihmissuhteissa), niin tietää, että tuolla jossain on se oikea... hänet täytyy vain löytää. Eli toisi (valheellisen) uskon parempaan toivottomassa tilanteessa (samalla tavalla uskontojen kanssa, mutta niistä ei nyt enempää). Näin ollen, auttaisi jaksamaan etsimään sitä "oikeaa", sekä pitämään sitten parisuhdetta kasassa tämän "oikean" kanssa. Jos se vain toimiskin näin, mutta...
Huonona asiaa voisi pitää myös, koska se muuttaa ihmisten normaalikäyttäytymistä. Ainakin naisilla (no, puhun naisista, koska olen mies). Osa naisista (ehkä vähemmän kauniit tai ujot) saattaa jäädä kotiin odottamaan, että tämä prinssi tulee hakemaan. ??? Mutta ei tule. Ja se osa naisista jotka ovat hakemassa miestä. Niin he ovat ruvenneet nirsoiksi, ja heittävät miehen pois heti kun huomaavat ettei hän olekaan se "oikea", ja siirtyvät kokeilemaan seuraavaa. Tämä on tehnyt ihmissuhteista kertakäyttöisiä. Jos ei heti suju, niin eikun seuraava... Ne naiset taas, jotka ovat jo parisuhteessa, pelkäävät ottaa täysillä, koska pelkäävät menettävänsä tämän "oikean". Tai, yrittävät vain saada kokoajan selville onko hän nyt se oikea... (ja etsivät miehestä mahdollisia virheitä)
Muutamia poikkeuksiakin on, saattaahan nainen jäädä luulemaan, että mies onkin se "oikea", jos suhde kestää hieman pitempään. Jos on onnellinen, niin onko sillä sitten väliä miten se olotila on tullut? (vaikka valheeseen uskoen)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakin minä käytän sanoja "se oikea" usein tarkoittaessani vain sitä ihmistä, jonka kanssa tulen viettämään vuosia. Sitä oikeaa ei ole päätetty missään puolestani, vaan sen määräytyminen riippuu ihan henkilökemiasta. "Se oikea" tarkoittaa vain ihmistä, johon haluan sitoutua pidemmäksi aikaa. Potentiaalisia "oikeita" on lukemattomia. Rakastumisia tulee ja menee, mutta se, jonka päätän olevan "se oikea", saa niin suuren sitoutumisen kuin ikinä osaan. Tiettävästi en ole ainoa joka käyttää ilmaisua juuri tässä merkityksessä.
Heips,tavallinen mies..
en yleensä harrasta tälläistä,mutta aikani kuluksi seikkalin netissä ja huomasin viestisi..
olen täysin samaa mieltä että sitä oikeaa on ihan turha jäädä kotiin oottamaan,koska sellaista ei ole..
Itse olen ainakin elänyt elämääni"fiilispohjalta",mikä tarkoittaa sitä että olen harrastanut paljon yhdenillan juttuja,välissä ehkä koittanut seurustelua,asenteella:katsotaan nyt kuinka kau`an kestää ennen kuin meno jalkaa alkaa vipattamaan..Olen aina ollut kaveri porukasta se joka "ei kai koskaan vakiinnu"..Ja minä itse henkilö kohtaisesta haluan sellaisten misten seuraa joilla on paljon kokemuksia naisista..näin ollen tietää että he eivät jää ns.roikkumaan ja he tietävät miträ me naiset haluamme..En ainakaan itse kiinnostu miehistä jotka ovat "etsimässä BAARISTA sitä oikeaa.."
Mutta tässä vielä pointtini..
Seurustelin hetken aikaa erään miehen kanssa ja tapasin vielä hänen olessa kuvioissa erään erittäin mielenkiintóisen miehen..Kävi niinkuin kävi..Petin,otin ja jätin edellisen..Nyt asumme yhdessä ja kaikki ovat sanoneet että tsadaam,löysihän vivellakin sen OIKEAN..
Ei tämä mies ole mikään "HELVETIN oikea"..Hän vain kiinnostaan minua juuri tällä hetkellä niin paljon että luovuin sinkkuelämästä..En ajattele elämämme kymmenien vuosien päähän..Koska minä olen "fiilis ihminen.."Eli tarkoitan sitä että älkää hyvät ihmiset ottako elämää niin vakavasti..Ei sitä oikeaa ole vaan joskus joku ihminen kolahtaa enemmän kuin kukaan toinen ennen..Näin kävi minulle mutta en silti ole miehelleni sanonut että Hei:olet minulle varmasti se OIKEA ja tähtiin on kirjoitettu että kuulumme yhteen..Vaan että minä rakastan sinua juuri tällä hetkellä mutta en voi luvata että olisin sinun vielä kymmenen vuoden päästä..Katsotaan mitä aika näyttää..
#vivella#
Juu. Kun noin hyvin osaat elää omien fiilistesi mukaan, voisit varovasti koittaa opetella tajuamaan myös miesten fiiliksiä. He ehkä toivovat sitoutumista - ihan vaan silleen fiilispohjalta. Jätetyksi tulemisen fiilis on aika kauhea, ja ehkä et ole vielä ymmärtänyt, mutta yksinäisyyskin rassaa aika pahasti. Monet pelkäävät sitä. Ja huomaa! Läheisyyden ja hellyyden tarve ovat eri asioita kuin riippuvuus. Itsenäisyyden ehdoton edellytys on, että tarpeen vaatiessa saa tukea.
Jos siis et osaa tai halua sitoutua, älä vehtaa miesten kanssa, tai koita edes varmistua ettei sinulta kertakaikkiaan odotetakaan muuta kuin tilapäistä hengailua nurkisssa.
Ajattelin aivan samoin kun luin edellisen. Mutta juttuhan on jees jos asiat on puhuttu heti ja kumpikin tietää tilanteen. Jos taas ei, huonompi homma.
Sitähän tämän päivän elämä on, että paljon elämyksiä hinnalla millä hyväänsä, kai se on hyväksyttävä .
Puhuminen auttaisi kyllä siihenkin asiaan, niin molemmat tietäisivät missä mennään....siis olettaen että ollaan rehellisiä ja sehän on taas juttu erikseen....
En usko...että on olemassa ihan sitä oikeaa...vaan ihminen
joka on kaikkein lähempänä sitä oikeaa.
Oikea kumppani...järkiavioliittoon vaiko rakkausliittoon?