Voikohan enää koskaan

menetellytkin, mutta ei niin ei, lastemme asioista emme voi keskustella mitenkään..
Lapsilla on kuitenkin monenlaisia asioita ja harrastuksia, jotka ennen vaati paljon meiltä molemmilta, nyt olen itse lasteni kanssa vastannut kaikesta.
Äiti antaa omia ohjeitaan lapsillemme lähes joka asiaan, ja ne ovat minun ohjeiden arvostelua ja kumoamista.
Ei ole varmaan helppoa olla lapsenamme saati nuorena, joka on lähdössä omaan elämään tälläisten vanhempien saattelemana, eväät ei voi olla hyvät....
Yhteishuoltajuudestaan hän ei suostunut luopumaan, vaikka vein senkin oikeuteen asti, ei ollut riittävästi perusteita, oikeus vain kehoitti meitä komminikointiin....
Sama kuin kaataisi vettä joutsenen selkään...

no comment´s kirjoitti:

menetellytkin, mutta ei niin ei, lastemme asioista emme voi keskustella mitenkään..
Lapsilla on kuitenkin monenlaisia asioita ja harrastuksia, jotka ennen vaati paljon meiltä molemmilta, nyt olen itse lasteni kanssa vastannut kaikesta.
Äiti antaa omia ohjeitaan lapsillemme lähes joka asiaan, ja ne ovat minun ohjeiden arvostelua ja kumoamista.
Ei ole varmaan helppoa olla lapsenamme saati nuorena, joka on lähdössä omaan elämään tälläisten vanhempien saattelemana, eväät ei voi olla hyvät....
Yhteishuoltajuudestaan hän ei suostunut luopumaan, vaikka vein senkin oikeuteen asti, ei ollut riittävästi perusteita, oikeus vain kehoitti meitä komminikointiin....
Sama kuin kaataisi vettä joutsenen selkään...

kommunikointiin(jatkoa). Olet ilmmeisesti lähihuoltaja kuten minäkin. Aluksi sain lasten kautta ohjeita. En ottanut kuuleviin korviini. Tein ex-vaimolleni lasten kautta ja itse selväksi sen, että jos hänellä on asiaa lasten asioista, on hänen otettava itse minuun yhteyttä.

Ohjeita lasten kautta en ole enää saanut. Jos hänellä jotain asiaa on, hän lähettää mailin. Keskusteluyhteyttä meilläkään ei ole, ja mailitkin harvinaisia, mutta lapsia ei enää käytetä viestinviejinä.

Olin muuten kutsuttuna vieraana ex-vaimoni sisaren ylioppilasjuhlissa lauantaina. Muu suku tuntuu hyväksyvän minut vielä.

edellä mainittun kirjoitti:

kommunikointiin(jatkoa). Olet ilmmeisesti lähihuoltaja kuten minäkin. Aluksi sain lasten kautta ohjeita. En ottanut kuuleviin korviini. Tein ex-vaimolleni lasten kautta ja itse selväksi sen, että jos hänellä on asiaa lasten asioista, on hänen otettava itse minuun yhteyttä.

Ohjeita lasten kautta en ole enää saanut. Jos hänellä jotain asiaa on, hän lähettää mailin. Keskusteluyhteyttä meilläkään ei ole, ja mailitkin harvinaisia, mutta lapsia ei enää käytetä viestinviejinä.

Olin muuten kutsuttuna vieraana ex-vaimoni sisaren ylioppilasjuhlissa lauantaina. Muu suku tuntuu hyväksyvän minut vielä.

Sisaren pojan ylioppilasjuhlissa.

siihen tarvittu kuin hän löysi uuden miehen työkaveristaan, vanha lapsuuden tuttu vuosien, vuosien takaa.
Ei viinaa, väkivaltaa, vain se, että lopulta tuli seinä vastaan siinä, etten jaksanut olla maksumies kaikessa, kolme ammattia ex opiskeli ja harrasti, ulkomaamatkaili 2krt/vuosi jne. ja vain minä olin työelämässä.
Kun seinä tuli vastaan, oli helppoa laittaa syy minun niskaan ja karata toisen mukaan.
Osituksessa sai tietenkin veloistakin puolet, se riitti viimeiseksi niitiksi keskustelu yhteyksien lopettamiseksi.....

matolääkettä kirjoitti:

siihen tarvittu kuin hän löysi uuden miehen työkaveristaan, vanha lapsuuden tuttu vuosien, vuosien takaa.
Ei viinaa, väkivaltaa, vain se, että lopulta tuli seinä vastaan siinä, etten jaksanut olla maksumies kaikessa, kolme ammattia ex opiskeli ja harrasti, ulkomaamatkaili 2krt/vuosi jne. ja vain minä olin työelämässä.
Kun seinä tuli vastaan, oli helppoa laittaa syy minun niskaan ja karata toisen mukaan.
Osituksessa sai tietenkin veloistakin puolet, se riitti viimeiseksi niitiksi keskustelu yhteyksien lopettamiseksi.....

... ja keskity omaan elämääsi: tee se niin hyväksi kuin suinkin! Katso toiseen suuntaan!

Meillä myös mies lähti nuoremman työkaverinsa matkaan. Nyt kun kaiken pitäisi olla hyvin, minä olen edelleen paha, ilkeä, toimin väärin, rumasti, taitamattomasti ja olen tyhmä. Kun viestejä alkoi sadella joka tuutista, en enää jaksanut kuunnella. Arki monilapsisessa perheessä oman työn kera on niin täynnä, ettei sitä jaksa enää turhuuksiin uhrata.

Keskustelut eivät meillä onnistu, sillä ne päättyvät eksäni puolelta aina minun ojentamiseeni siitä kuinka milloinkin pitäisi toimia tai kuinka olen jälleen toiminut väärin. Ei sellaista tarvitse kenenkään aikuisen kuunnella.

Mutta minusta näyttäisi siltä, että teillä on toisin. Tietenkin vaimollesi kuului puolet veloista: mitä hän oikein kuvitteli? Pääsevänsä pälkähästä, ehkä? Jos tuollaisesta ottaa nokkiinsa, ei voi mitään. Silloin kannattaa ehkä etsiä keskustelukumppanit muualta.

Ehdotus: Puhu AINA eksästäsi hyvää. Jos et voi, älä puhu mitään. Ole tarkkana, että selität lapsillesi kaikki aina parhain päin. Jos et voi, sulje suusi. Takaan: et kadu!

Näin toimessasi, luo itsellesi näkemys siitä, että eksäsi on lapsillesi paras äiti. Puhu hänestä ARKIPÄIVÄISISSÄ asioissa, muistellen lapsillesi, "kuinka me äidin kanssa silloin..." Näin lapsesi ymmärtävät, että mennyt elämä oli arvokas. Niinkuin se olikin. Tee siitä myös itsellesi kaunis.

Jos eksäsi ei puhu eikä pukahda, voi auttaa myös se, että ajattelet olevasi näyttelijä teatterissa.
Vähän kalskahtaa narsistilta tuo eksäsi, mutta mene ja tiedä.

Mutta sinä. Anna olla. Katso toisaalle!