mitään kisaa, enkä galluppia aloittanut, mutta nyt aion sen tehdä. Tämä on vähän gallupin tapainen.
Tunnen niin huonosti tätä kaffeporukkaa, joten ajattelin kysyä pari kysymystä, että oppisin tuntemaan teidät paremmin.
Teenjuojat tuntee heti, heidän niin fiksusta ja rauhallisesta käytöksestään :=))
Niin... siihen galluppiin. Jos jokainen vois sanoa itsestään yhden hyvän ja yhden huonon puolensa.
Eikä mitään romaania niistä kehuista sitten :=))
Tunnen niin huonosti tätä kaffeporukkaa, joten ajattelin kysyä pari kysymystä, että oppisin tuntemaan teidät paremmin.
Teenjuojat tuntee heti, heidän niin fiksusta ja rauhallisesta käytöksestään :=))
Niin... siihen galluppiin. Jos jokainen vois sanoa itsestään yhden hyvän ja yhden huonon puolensa.
Eikä mitään romaania niistä kehuista sitten :=))
Vastaukset 68
Vanhimmat
mää olemas täydellinen :=)
mut muisti pettää wälil tjn
on täydellinen huonon muistinsa kanssa.
OK. Kirjaanpas ylös. Katsotaan sitten ajan kans, pitääkö paikkansa :=))
...olis helpompi, jos sen piirteen mainitsisi joku toinen?
Muuten tulee se romaani;(
;DDD
Sanoisin jotta :D
minulla kuulemma olekkaan ja pahat tulikin jo samalla, tai ainakin perässä tulee. :(
Erittäin kiukkunen akka. :)
....hyviä puoliasi olevan se, että puolustat omaa kantaasi ja se vaatii aina rohkeutta nousta välillä isoakin ryhmää/ryhmittymää vastaan.
Eli tuossa tuli jo kaksi hyvää puolta esille;D
Ensin luin viestisi väärin ja nekatiiviseksi minua kohtaan. :) No olen vain tämmöinen tavallinen tantta. :))
Olet varmaan kuitenkin positiivisin kirjoittaja kuitenkin. En toistaiseksi näe sinussa mitään kielteistä.
Tiedätkö mitä. Sinussa onkin hyviä puolia näköjään paljon. Uskallat tunnustaa huonot puolesi :=))
Mutta missä ovat ne HUONOT puolesi?
Niit on niin paljon. Ei sivu riittäis. :(
...kyllä se toinen puoli myös minussakin on kunhan saattuu se huono päivä kohdallensa;)
Ja et muuten ole tainnut muita kirjoituksiani lukea?Kirjoitan välillä melkoisen tiukkasanaistakin asiatekstiä.
Minusta nähden olet ok., koska oletan nähneeni tuon päivällisen episodin läpi jotain, mikä sai minut ymmärtämään sinua.
Aidontuntuinen ihminen on minusta aina kiinnostava.
Oli se tunne sitten positiivinen tai negatiivinen, siitä lähdetään.
*5*
;DDD
No jokainen saa tehä minusta sellaisen mielikuvan kuin haluaa. Siitä olen ihmeissäni kun muut menevät valtavirran mukana haukkumaan mutta sinä et, miksi?♣
...juuri siksi, että näin sinussa sen tietyn "kipinän";)
;DDD
Ps. olen ottanut Ritolat
edes yhden kerrot? No niin... eipä sinussa sitten mitään huonoa taida ollakaan :=)))
...hyvästä piirteestä sanoisin, että hän on melkoinen viettelijätär, jos olisin vieteltävissä;D
Huono.........öööh...voisi vaikka olla se, että hän ostaisi sian säkissä, jos voisi;)
;DDD
nyt itsestäsi? Vai jostain BouBounsta?
...hyvä piirre voisi olla se, että hän osaa vastaantulemisen aidontuntuisesti.
Huono...hmmm...ehkä hän lähtee hieman hanakasti muttei pääpunaisena pikkukinoihin mukaan;)
;DDD
ei ole tarkoitus sanoa mitä hyvää ja huonoa näkee toisessa. Sillä siitähän seuraa kamala riita taas.
Ja eihän me sellaista haluta :=((
...nämä naiset eivät minulle suutu;D
Minullahan on tämä uutuudenkiiltävä Pyhimysrinkilänikin;)
Ole huoleti;DDD
munkkirinkeli
on sitten eri juttu. Vai olet mies, ja sellaisen rinkilän saanut kaffen naisilta. Se on muuten paljon se. Sen rinkilän oot kyllä ansainnut. Nostanpa hattua jos olet jaksanut "nuoleskella" heitä niin paljon :=))
Hyvä puoli: olen usein iloinen
Huono puoli: olen usein liian iloinen ja rasittava
vähän samoja puolia kuin minussa.
Liika iloisuus muuten rasittaa joitain ihmisiä. Olen huomannut sen. Täytyy yrittää väliin pysyä vähän vakavampana ja se on aika vaikeaa :=))
Ylihilpeä...
Joo, olen todella rasittava ihminen ja yritän korjata asiaa, mutta sitten menee taas överiksi.
*nauraa edelleen*
vastapainona muuten itselläni on saman suuruinen alavireisyys silloinharvoin kun se iskee. Tuntuu et koko maailma kaatuu päälle :=((
Sekin on tuttua, mutta ei sentään vielä maanis-depressiivistä kummiskaan...
*toivottavasti*
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=122&conference=550&posting=22000000016965734
on huuhaajuttuja. Minä en ole tuollainen.
Kirjoitan huuhaalle vain sellaisista juttuja, jollainen en itse missään nimessä ole :=))
kuin osa vastannut, mutta kovasti olen muistiinpanoja tehnyt. Laittakaa vaan lisää.
Saan sitten mielenkiinnolla alkaa seurailemaan, pitääkö luonteenpiirteenne tulevissa jutuissanne paikkaansa.
Enkö olekin ovela... Heh,heh :=)) Huomisiin...
tunnetkin, että se siitä!
tälläänen sisäsiisti ja kaikkee epäoikeudenmukaisuutta inhoava,ehkä liiallisuuksiinkin??eli onko toi sitten hyvä puoli vai huono???
tässä siis valita kumpaa juo? kahvia vai teetä vai maitoa?
älä yritä sapliini päästä niin vähällä.
Hyvä puoli : empaattinen
Huono puoli : vetkuttelu asioiden suhteen, ujous
(oli pakko laittaa kaks huonoo puolta kun ne on niin tärkeitä, tasavertaisia.. kolmas olis ollut ulvonta (pahuksen naapurit ;)) ). Antakkee anteeksi.
Taas puuttuisin tuohon sinunkin huoneen puoleesi.
Eikö se vetkuttelukin asioiden suhteen ole joskus ihan hyväkin asia. Kun antaa asioiden kunnolla hautua, ei tee hätiköityjä päätöksiä :=))
Ja ujoutta, jos se ei ole ihan paniikinomaista en pidä huonona puolena itse kyllä lainkaan .
on kyllä puoliksi tehty. Mut mun ujous oli aika saairaan oloista teini-iässä. Silloin oli ylimääräisiä ongelmia ja ne oli vakavia. Mä vaan päätin kasvaa siitä pois, mut harmittavat varjot on viel jäljellä..
P.s. jos saisin tuon himpuran ruuvivääntimen edes tänään käynnistymään..
kun olet pahimmasta päässyt eroon.
Hei.. jos se ruuviväännin ei tänään käynnisty, niin huomenna yrität uudestaan. Kyllä se siitä vielä :=)))
ja sehän ampas mun harmiksi kierroksia.. höh. Ei auttanut kuin tassutella seinälle ja poistaa ruuveja. Kaiken kukkuraksi naaras löys viel yhen ylimääräisen.
Palkinnoksi sain tehä kastikkeen, joten tämä päivä on pulkassa ja pääsee viettämään holydayta täysin siemauksiin *nuuskuttaa* :)).
Kiitän kannustuksesta :).
puoliani, tai kai paras on myötäelämisen kyky - ja olen oikeudenmukainen - ja ehdottomasti.
Huonoa - olen hurjistuvaa sorttia, jos huomaan epäoikeudenmukaisuudelle haiskahtavaakin, en välitä surauksista, vaan käännän kivetkin nurin :(
tuo "suraus"..
on näköjään melkein kaikilla nuo samat hyvät puolet. Optimistinen, empaattinen, oikeudenmukainen, iloinen, jne..
No minkäs sille voi, kun sellaisia ollaan.
Aika hyvää porukkaa on kaffella. Täytyy nyt myöntää :=)))
toivottavasti ei nyt ihan n o i n pliisua, täähän menee jo ihan äklön imeläksi.:))
Mun pitää ehottomasti saada kertoa...;)
Ooo..Hyvä puoleni(siis yksi niistä miljoonista)on,että olen aikas kiltti , mut huono puoleni(se yksi ainoa)on,että olen äkkipikainen...ja jääräpäinen..;)
hyvä että kerroin. Jos tavataan jossain muussa ketjussa, tietää varoa. Meitä kun sitten kaks äkkipikaista :=)))
sisko oisit, ilmankos minua ainan naurattaa nuo sinun kommenttisi..:))
äkkipikanen ja jääräpäinen..;) Tuossa äsken mietin,ettei ne välttämättä ole huonoja puolia.;)..mut mun ukko kyllä voi olla täysin toista mieltä....:D
veri kiehahtaa, mutta vain hetkeksi - en jaksa olla pitkävihainen, vaikka joskus haluaisin niin perusteellisesti mököttää..:)
Itsepäinen olen, jos sen pään otan, muuten joustava - mieheltä ei kannata kysyä..:)
jos ny sit tähänkin vastasin, kun kerran muutenkin ketjuun kirjoitin. :)
Hyvä puoleni on jos siitä aloittaisin, ooooleeeeen tuota oootany kun tässä mietin ensin, asianhan on nimittäin nyt sillä lailla että jos ja kun nyt tarkasti asiaa pohtii kantilta jos toiseltakin ja ylä ja alapuoleltakin että edestä ja takaa, pyöräytetäänpä ympärikin kertaalleen ja toisinkin päin, niin kyllä... olen hyvä, lähes täydellinen. Siis lähes täydellinen, mutta se siinä on se yksi pikkujuttu eli huonopuoleni, olen ärsyttävä. *iiiiiso hymy*
Noh oikeesti, hyviä puolia pitäis kysyä lähimmiltä ihmisiltä, ystäviltä ja työtovereilta. Tyttären mielestä kun kysäisin niin sanoi että hyvä puoli on ystävällisyys ja huonopuoleni ylihuolehtivaisuus.
tuo ylihuolehtivaisuus meidän äitien "ongelma" laajemminkin, itse olen myös saanut kuulla useinkin lapsiltani että huolehdin liikaa. Miten paljon sitten on tarpeeksi ja mikä jo liikaa...siitä saattaa nuorisolla ja vanhemmilla olla hyvinkin erilainen näkökulma :)
tyttäreni (täyttää enskuussa 14) mielestä kohtelen häntä kuin viisvuotiasta ja se on hänen mielestään tosi noloa ja itse mietin huolehdinko sittenkään tarpeeksi, annanko sittenkin liikaa vapauksia, tai annan liikaa periksi. Meillä se menee välillä niin, että kun äiti kieltää, niin kysytään iskältä, joka antaa tyttärelle periksi.
Vaikea on vetää rajaa siihen missä huolehtiminen menee yli. Vanhemmankin pitäisi osata antaa lapselle tilaa kasvaa ja kehittyä ottamaan vastuuta omasta itsestään ja elämästään. Joskus voi olla vaikeaa päästää lapsesta irti, vaikka tietää että lapsikin aikuistuu ja jonain päivänä alkaa elää omaa elämäänsä.
”Hyvä vanhemmuus on sitä, että tekee itsensä tarpeettomaksi noin 18 vuodessa.”
En ikävä kyllä muista kuka tämän sanoi, ettei vaan ollut lastenpsykiatri Jari Sinkkonen?
Kun mietin tätä irtipäästämistä tulee mieleeni:
ehkä me vanhemmat koemme itsemme joillaintavoin itsemme hylätyksi kun se pieni vauvamme,
nyt tuleva nuori aikuinen, lentää omille siivilleen?
Ehkä tunnemme itsemme tarpeettomiksi?
Ehkä koemme, että hän, lapsemme, jättää tyhjiön elämäämme kun hän ei olekaan siinä silmiemme alla?
On hassua miten kaksinaisesti sitä voikaan suhtautua: olla samanaikaisesti hyvillään siitä, että
lapsemme haluaa omilleen, luottaen omiin kykyihinsä pärjätä ja toisaalta toivomme, jos nyt ei kuitenkaan vielä………
Muistan itse oman pesästä lentoni.
Äitini suurin piirtein lensi tapetteihin, kun ilmoitin ulkomaille lähdöstäni.
Isäni taas suhtautui, että sinne vaan siellä sitä oppii elämistä.
tuon sanonnan joskus.
Samalla tavalla itsekkin ajattelen, kuin mitä tuossa kirjoitit. Nuoren elämässä se on aikas iso muutos kun lähtee kotoa ja alkaa elää "omillaan", mutta onpa se iso muutos vanhemmillekkin. Enää ei tarvitse laittaa aamupalaa kouluun lähtijälle, ei odottaa koulusta palaavaksi, ei tarvitse kuskata harrastuksiin, läheltä puuttuu se jonka kanssa on kasvanut ja elänyt lähes kaksikymmentä vuotta. Poika 18v muutti juuri pois kotoa ja totta se on, jätti jälkeensä tyhjiön, sitä vain ihmettelee että nytkö jo se on aikuinen ja vasta äsken se oli pieni, opetteli kävelemään ja puhumaan, aloitti eskarin..... *voi ei, nyt pitää hakea nessu*. Onneksi tyttö vielä on "pieni" ja asuu kotona, jotain lohtua sentäs.
Isät osaavat suhtautua tällaisiin asioihin yleensä järkevämmin, äidit ajattelevat tunteella ja enemmän huolehtivat ja ikävöivät ja turhaan surevat ja murehtivat miten se jälkikasvu siellä maailmalla pärjää.
nythän täällä aihe on ihan kääntynyt nurinperin :=))
Mä olen nyt ihan tyytyväinen, kun lapset olen saanut aikuisiksi, ja ainakin luulisin että ihan kelpo kansalaisiksi. Se vaihe on takanpäin ja nyt aikaa itselle ja omille harrastuksille.
Ja siinä sivussa voikin sitten aloittaa kaikki alusta jos haluaa, ja hoidella väliin lapsenlapsia, että hoitovietti tulee tyydytettyä..
Ja jos ei lapsenlapsia saa, niin sitten vaan koiran tai muun lemmikin hankintaan :=))
onhan siinä hyvät ja huonot puolensa, mutta kun olen tällainen tunteella eläjä, kaikkeen tottuu ajan mittaan tietty, mutta vielä sitä miettii, eräs ajanjakso on päättynyt sekä lapsen että vanhempien elämässä, se pitää vain hyväksyä, kaiketi....*hymy*
Juuh... lapsenlapset ovat tervetulleita sitten kun kaikki muu on järjestyksessä ja poika löytänyt itselleen anopille mieluisan miniän. :)
aika paha juttu, jos peräkammaripojan sais :=)
Mulla yks miniä ollut jo 10 vuotta. Ei käynyt poika kysymässä kelpaako äidille. Meni vaan ryötti, ja otti.
Vähän oon siitä kyllä katkera :=))
Mutta hyvä miniä se on. En ole kun kerran ottanut hänen kanssaan yhteen... Se on aika hyvin se :=))
peräkammarinpoika kiva ole, sit vois olla jotain vialla, joko äidissä tai pojassa. :)
No sulla on jo kokemusta anoppina olosta, jopa miniän kanssa yhteen ottamisesta. ;) Minen vielä tiedä, pelottaa koko ajatus, ties millainen hirmu olen tyttö pololle ja kun tiedän luonteeni työnnän tietysti pitkän uteliaan nenäni asioihin jotka ei minulle kuulu, vaikkakin saattavat näkyä.
onko mulla ollut pidättelemistä :=))
Kun joskus alkuaikoina sanoin pojalle vähänkin jotain arvosteleevaa miniästä, löi poika mulle heti "luun kurkkuun". Sen jälkeen oon puhissut vaan itsekseni. Mutta hyvinhän nuo on elämässä pärjänneet ilman mun neuvoja, vaikka väliin kismittää kun siinä neuvomisessa olisin niin kamalan hyvä, enkä pääse loistamaan :=)))
tuntee äiteensä....*hymy*
Kyllähän sitä vanhempana ja viisaampana niin mielellään olisi nuorempia neuvomassa ja kuuluuhan se asiaan tietysti, vaan kun ne oppirahat on jokaisen itsensä maksettava vaikka vähemmälläkin pääsisi. :) Muistelee omaa nuoruuttaan, ei siitä niin kauan ole että olisi päässyt unohtumaan. ;)
Sitä tulee myös mietittyä että miten sitten jos miniään välit ovat huonot tai ei olla samalla aaltopituudella niin miten se vaikuttaa pojan ja vanhempien väliseen suhteeseen. Pitää sitten ainakin yrittää olla hyvä anoppi, vaikka hampaat irvessä. ;)
lähtenyt kotoa 17-vuotiaana. Muistan silloin, vaikka nuori olin, etten pitänyt siitä jos äiti puuttui mun asioihin. Jääräpää olen aina ollut, ja lapset kait perineet luonteeni. Mutta oppirahat olen tosiaan itse maksanutkin sitten, mikä ollut ihan hyvä asia.
Ei suotta sanota, että oman kantapään kautta oppii.
Kannattaa ajatella, että itselleen ne lapset puolison ottavat eivätkä vanhemmilleen. Toivoo vain et heillä keskenään menis hyvin.
Ja riidellähän aina voi miniän kanssa. Mielestäni se on luonnollista. Tuleehan hänestä osa perhettä. Mutta riidat pitää muistaa aina sopia. Se kait kaiken A ja O. Eikä tarvi yrittää olla hyvä anoppi, vaan ihan oma itsensä :=)))
turhaan huolehdin asiasta etukäteen, sittenhän sen näkee kun asia on ajankohtainen miten anoppina olo onnistuu. *hymy*
Tietysti toivotan lämpimästi tervetulleeksi perheeseen ja uskoisin että paljon riippuu myös hänestä itsestään miten suhde toimii.
ainukaisella varhaisteini-ikäisellä pojallani on tyttöystävä. (tapailivat vain koulussa, koska välimatkaa on reilusti). Minä kun ihan vain piruuttani aloin kyselemään, että onko hänellä jo tyttöystävää? Ja hän sanoi että on hänellä. Mulla oli todellakin herneet siinä vaiheessa sekasin joka sieraimessani, etteihän sillä nyt Vielä mitään tyttöystävää voi olla!?? Mä pidin ihan karmeen puhuttelun, niin että itteenikin hävetti jo ne juttuni. Mulle se oli ihan maailmanloppu silloin, ei voi olla totta, ei kai nyt sentään vielä!?
Pelottaa kuinka tulen jatkossa reagoimaan, kun jo tähänkin tietoon olin tukehtua. *huokaush, se ei olekaan enää pikkuinen poikaseni, nyyyyyh!*
No hyvä puoli on että oon kiltti ja huono puoli on että oon liian kiltti:)
Eikun hyvänä puolena vois sanoa vaikkapa... oon vähästä onnellinen(tuo ei silti tarkoita että olis tyhmä tai ettei enempikin kelpais:))
Huonoa taas...no, en osaa sanoa mitään selvästi ja lyhyesti.Vaikken nyt tiedä onko se niin kamalan paha juttu, itse oon jo aikalailla tottunu:)
...tuolla imhijän Miksi vakkarit ketjussa:
paras puoleni: harkitsevuus
huonoin puoleni: laiskuus
mielestäni oikein: Harkitsevaisuus... Se paistaa ihan liikaa läpi sun jutuissa :=))
Mutta laiskuus... sitä en oikein usko sinusta.
Luulen... että olet ihan reipas mies töissä, sekä niissä siivoushommissa kotonakin :=))
Lainaan tässäyhteydessä suomenruotsalaista sananlaskua: Om man har inte ens lite kyky, mus man inte arbeta myky!
oli jossain tuolla aiemmin, mutta sopiihan se tähänkin. Itse taisin juuri tuossa ylempänä sitä itsekin viljellä.
Taitaa olla parein nyt mennä tutumaan et olis taas paa..ljon kykyä työskennellä huomennakin :=))
...en jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Mutta hyvät työpäivät tundranreunan puurtajalle etelän orjatyömaalta :))
Alkaapa työpäivä lähestyä taas loppua.
Mutta sitä ennen aion pitää kaffe.... eikun tee tauon :=)))