Täällä yks EX-kakkonen ei sitten millään ymmärrä, että mikä hitto teitä ykkösiä riivaa kun takerrutte pettävään mieheen kiinni?
Mies jää kiinni kunnon suhteesta ja ykkönen takertuu kiinni ja rukoilee miestään takasin. Eikö teillä ole itsearvoa ollenkaan? kuinka voitte luottaa enään mieheenne kaiken sen jälkeen? Vahditte jokaista liikettä ja elätte hulluuden partaalla jos mies lähtee vaikka työmatkalle.. kuinka voitte alentua pitämään itseänne lapasena? Vaihtoon mies..kukaan ei ole niin ihana, että toista ja luotettavampaa ei löytyis tilalle..
Mies toki voi vannoa rakkauttaan ja että ei toistu, mutta miettikäähän nyt vähän..älkää suostuko alentumaan petturin edessä
Mies jää kiinni kunnon suhteesta ja ykkönen takertuu kiinni ja rukoilee miestään takasin. Eikö teillä ole itsearvoa ollenkaan? kuinka voitte luottaa enään mieheenne kaiken sen jälkeen? Vahditte jokaista liikettä ja elätte hulluuden partaalla jos mies lähtee vaikka työmatkalle.. kuinka voitte alentua pitämään itseänne lapasena? Vaihtoon mies..kukaan ei ole niin ihana, että toista ja luotettavampaa ei löytyis tilalle..
Mies toki voi vannoa rakkauttaan ja että ei toistu, mutta miettikäähän nyt vähän..älkää suostuko alentumaan petturin edessä
Vastaukset 50
Vanhimmat
niinpä. kenkää vaan sellaiselle petturille. Eri asia jos kerran hairahtuisi yhden illan juttuun, mutta suhde.- Eeeeeei. Never ever takaisin sellaista miestä.
Pitäkää itsenne naisena sentään! Petturi on suhteen jo lopettanut pitkällä tietoisella petoksellaan.
Ja lapsia on turha vetää liiton jatkamisen syyksi. Erottiinpa on ennenkin..
mutta en tosiaan katso olevani sen enempää arvoton kuin hulluuden partaallakaan. Ja ennen kaikkea en takerru, miehellä oli mahdollisuus lähteä, ei halunnut ja sanoi rakastavansa minua.
En ymmärrä, miksi kaikki ollut pitäisi hylätä, asioita selvittämättä. Kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin näköjään luulet.
juu.. ehkä teillä noin ja mies ottanut kerrasta opiksi, mutta aika iso osa täälläkin palstoilla pyörineistä jutuista on niin, että miehet on pettänyt useasti ja naiset itkee perään, että ei pysty jättämään miestään kun niin kovasti rakastaa tätä.. tuo kuullostaa enemmänki läheisriippuvuudelta ja pelolta elää yksin kuin rakkaudelta...
Niin voihan se ollakin sitä, riippuvaisuutta ja pelkoa. Ei mikään ihme kun on kysymys ihmisistä, niin voi olla naisilla ja miehillä. Mutta naisten kohdalla vielä painaa aika paljon se, että lapsista pitää huolehtiä, he ottavat sen vastuun ja ei todellakaan ole helppoa särkeä kotia. Me kasvamme asioiden myötä, joku päivä nainen huomaa, miten asiat ovat menneetkään ja on valmis lähtemään tai sitten mies tajuaa liittonsa arvon. Tai sitten asiat voivat mennä niin monella eri tavalla. On se aika työlästä erottaa rakkaus ja se, että on riippuvainen toisesta tai että on läheisriippuvainen. Aika jännä sana tuo nimittäin, luulen, että moni ei edes tiedä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Sitä vaan käytetään niin helposti ja tavallaan loukkaamistarkoituksessa. Kysymys on usein ihmisestä, joka huolehtii ja pyrkii hyvään.. mutta syökin sillä tavalla liikaa itseään. Eikä sen käsittäminen ole niin helppoa siinä arjen pyörityksessä. Rakkautta vai ei, kyllä siinä sitäkin on, mutta onko se miehen ja naisen välistä rakkautta, se on eri juttu.
Me olemme riippuvaisia toisistamme, se vain ilmenee eri tavoilla ja sehän tarkoittaa sitoutumiskykyäkin. Aina kun sitoutuu, tulee myöskin jonkin verran riippuvaiseksi, mutta toivottavasti positiivisella tavalla. Kaipa sitä voi olla riippuvainen vapaudestakin, niin, että siitä tulee ongelma, kun ei pysty sitoutumaan, täytyy vaan hankkia kokemuksia. Sekin on kasvun paikka.
Se on kuin lupa tehdä asiaa uudestaan, itse en moista voisi koskaan antaa anteeksi, enkä voisi alentaa itseäni moiseen, että ottaisin miehen takaisin joka on pettäny monta vuotta! Yhteinen historiahan oisi sillon valetta, siis jossa toinen on kulkenut jo vuosia muualla. Mitä yhteistä historiaa se on?
Täällä, kun näitä lukee, tulee kyllä mieleen joskus, että miksi nainen takertuu, vaikka mies on pettäjä, rupeaa vielä syyttelemään sitä kolmatta; täällähän heitä kirjoittelee. Mutta on hyvä muistaa, että pettäminen tulee kuitenkin usein jonkinlaisena yllätyksenä, yhtäkkiä. Sekin on ymmärrettävää, jos sitä ei ole tavallaan halunnut nähdä, arki on niin täynnä kaikenlaista, jos on vielä lapsetkin. Se tilannehan on kamala, toinen loukkaa rajusti. Eiköhän sellaisessa tilanteessa mene pasmat sekaisin vähän kelläkin. Ulkopuolisten lienee aika vaikea kuvitella tilannetta, jossa koko elämän turvallinen peruskuvio on vaakalaudalla. Naisella painaa usein vielä se vastuu lapsista ja arjen kulusta. Ennenkuin siinä saa ajatuksiaan selvitettyä, tulee luultavasti tehneeksi ylilyöntejä, luulen, että lähes jokaiselle kävisi niin vastaavassa tilanteessa. Ei se tarkoita sitä, etteikö ihminen pystyisi jossain vaiheessa käsittelemään asioita järkevästi ja tekemään sitten niitä päätöksiä. Siihen asti sukelletaan luultavasti syvällä.
Joten luulenpa, että harvemmin riivaa mikään muu kuin se, että perusihmissuhteessa on tullut petetyksi ja se sattuu..elämä tavallaan seisahtaa, ei ole enää paluuta vanhaan, luottamukseen. Ihminen joutuu miettimään koko elämää niin, pystyykö koskaan luottamaan keneenkään.
Täällä varmaan kirjoittelevat sitten naiset ja miehetkin, jotka ovat tuossa tilanteessa. He paraikaa käsittelevät näitä vaikeita asioita, henkilökohtaiselta tasolta.
Tai sitten se on niin että mies yhtäkkiä huomaa ettei se kakkonen olekkaan niin ihana kun miltä aluksi vaikutti. Monesti käynyt niin että kun vaimo laittanut avioeron vireille ja kakkonen kuullut sen, niin sitten kakkonen alkaa näyttämään todellisen luonteensa kun luulee että mies on hänen.
Omasta kokemuksesta sen tiedän, mies muka löysi niin mahtavan naisen ja häipyi melkein saman tien. No itse laitoin eropaperit menemään 2kk kuluttua ja kun kakkonen sai sen kuulla niin johan alkoi tapahtumaan. Minulle soitettiin ja niin kehuttiin kuinka heillä menee hyvin(kakkonen soitti) ja minut tämä naikkonen haukkui ym. vähemmän mukavaa.
No meni 4kk ja he lähtivät ekalle yhteiselle ulkomaanmatkalle ja ei mennyt kuin 2 päivää kun mies alkoi lähettelemään minulle viestejä ja kyselemään onko meillä enää mitään mahdollisuuksia ja voisinko antaa anteeksi. En laittanut muuta kuin että katsotaan koska liian paljon on tapahtunut.
Itse aloin käydä heti miehen lähdön jälkeen juttelemassa eräässä paikassa jo lastenkin takia, siellä sain koottua itseni ja huomasin mitä "virheitä" oli tullut tehtyä pitkän liiton aikana kumpikin.
Loman jälkeen mies kysyi että voisiko hänkin käydä siellä juttelemassa ja koska se sopi "terapeutille" niin mieskin kävi siellä monta kertaa ja lopuksi kävimme siellä vielä yhdessä. 6kk kuluttua mies toi tavarat takaisin kotiin eikä kumpikaan meistä ole katunut että päätettiin palata yhteen. Aikaa on mennyt tapahtuneesta jo 10v ja saatiin jopa iltatähti 5v sitten joka on aivan isän tyttö, nyt rakennetaan uutta taloa jonne olisi tarkoitus päästä muuttamaan jouluksi.
Ai niin tämä kakkonen yritti kauan aikaa vielä soitella miehelle kun hän palasi kotiin, ne puhelut loppuivat kun minä aloin vastaamaan puhelimeen.
Meille molemmille tämä opetti sen ettei toista saa pitää itsestään selvyytenä, ainakin kerran kuukaudessa vietämme viikonlopun aivan kahdestaan ja vain toistemme seurasta nauttien.
hienoa teille, mutta taidatte olla marginaalitapaus... ja sulla varmaan hyvä itsetunto... eikä kaikki kakkoset muutu roikkujiksi
Eiköhän niitä uskottomuustapauksia ole sen verran monenlaisia, ettei yleistäminen kannata ykkösten, pettäjien eikä kakkosten suhteen. Tosiasiassa jokaisen tuttavapiirissä on monia uskottomuustapauksia, mutta suurin osa niistä ei koskaan paljastu muille kuin asianosaisille eikä aina petetyllekään.
mutta vasta kun mies oli pettänyt useita vuosia,aiemminkin oli suhteita mutta ne loppu.Vasta tuo vuosien pettäminen oli se mitä en voinut antaa anteeksi sillä se oli shokki!
Kaikki oli olevinaan hyvin kunnes paljastu mitä peliä mies piti.
Eli vaikka hän itki ja rukoili että en sitä jättäs ja kaikista naurettavinta vanno rakastavansa:en enää uskonut!
Kakkonen sai paikkani ja en ole enää kateellinen.
Sanoin miehelle lopuksi:sitä saa mitä tilaa!
Näitä marginaalitapauksia on tuhansia. Mekin onnistuimme rakentamaan liittomme uudelleen, pohjana uudelle oli rakkautemme ja vuosien yhdessä eletty onnellinen elämä. Taloudellisesti olisimme tulleet hyvin toimeen ominemme ja lapset olivat jo isoja, nuorinkin lähes aikuinen - ei siis ollut mitään tekosyytä jäädä yhteen.
Kummallinen ykkönen ja sikamainen pettäjä, jotka jäävät avioliittonsa, rakastavat toisiaan ja haluavat jakaa yhdessä tulevan elämänsä ilman kakkosia. Vaatii aikamoista rohkeutta tälläkin keskustelufoorumilla myöntää olevansa petetty ja silti jäävänsä yhteiseen liittoon.
Lainaan sunnuntain Hesaria:
"Kaikissa suhteissa on syrjäpolkuja. Tärkeintä on luottamus", Holappa sanoo.
Mitä se luottamus on, jos toinen pettää?
"Luottamusta siihen, että toinen rakastaa kaikesta huolimatta", Holappa vastaa.
Minä voisin puolestani kysyä, että mikä kakkosia vaivaa, kun takertuvat mieheen, joka on suoraan ja moneen kertaan ilmoittanut, ettei missään tapauksessa halua olla tekemisissä kakkosen kanssa. Ei siinäkään, että "ykkönen" jättää miehensä. Silti tämä kakkonen on kiinni miehessä kuin takiainen. Eikö tämä ole jo itsensä nöyryyttämistä, kun mies sanoo selvällä suomen kielellä suoraan, että en ole kiinnostunut, ja silti vain roikutaan hihassa. Sitten tämä kakkonen vielä häiriköi ykköstä törkeillä viesteillä ja syyttelyllä. Jätetyksi tuleminen ottaa varmaan koville! Mutta jotain itsensä kunnoitusta sentään pitäisi normaalilla järkevällä ihmisellä olla. Mutta tässä tapauksessa ei tosin olekaan kyse normaalista eikä todellakaan ainakaan järkevästä ihmisestä.
Muista kumminkin se, että sinä et voi kaikkia asioita tietää mitä kakkosen ja miehesi välillä on tapahtunut!
Voihan olla että mies sinun kuullesi puhuu muuta, kuin sit oikeesti kakkoselle!
Usein näin on et kun jää kiinni selitetään sille vaimolle pehmeempi versio!
"kauheeta kun se kakkonen ei jätä mua rauhaan roikkuu vaan hihassa"
Voihan olla että miehesi on esittänt joitain lupauksia myös kakkoselle ja näin ollen myös häntä on loukattu! Asioilla on monet kasvot ja tuntuukin että puhutaan yhtä tuolla ja toista muualla! Pitäsi varmaan pistää ykkönen, kakkonen ja mies vuorokaudeksi samaan paikkaan juttelemaan ;)
Tottakai asia voi olla niinkin, mutta asiaa läheltä seuranneena tiedän kyllä mikä on oikea tilanne. Minä en ole miehessäni kiinni, mutta tässä vaiheessa on vielä liian aikaista tehdä ratkaisuja. Mieheni haluaa jatkaa kanssani, mutta itse en todellakaan tiedä mitä tehdä. Asiat ovat vielä päässäni sekaisin. Asian julkitulosta ei ole kuin runsas kuukausi, joten jonkinmoisessa shokissa tässä edelleen ollaan. En usko sokeasti miestäni, mutta tunnen hänet todella pitkältä ajalta ja tiedän kyllä mitä hän oikeasti haluaa. Ja tässä tapauksessa mieheni ei jäänyt kiinni, vaan itse kertoi minulle.
Täällä moni ykknen ei sitten millään ymmärrä, että mikä hitto teitä kakkosia riivaa kun takerrutte varattuun ja pettävään mieheen kiinni?
Mies on varattu ja kakkonen tietää sen ja tietää senkin, että mies harrastaa seksiä ykkösenkin kanssa, mutta silti takertuu kiinni ja suostuu tapailemaan miestä miehen ehdoilla ja aikataulun mukaan. Eikö teillä ole itsearvoa ollenkaan? Kuinka voitte enää luottaa omaan attraktioonne sen jälkeen, kun olette kelvanneet sänkyyn arki-seksiin vaihtelua etsivän miehen kanssa? Eikö paina se asia, että mies ei olisi teitä edes katsonut, jos itsellä olisi ollut kaikki asiat kunnossa?! Jossain vaiheessa kiintymys kasvaa ja alatte elättelemään toiveita yhteiselosta varatun kanssa. Siinä sitten pitää esittää parempaa kuin se ykkönen sielä kotona, sillä eihän kukaan nyt autoakaan huonompaan vaihda.. Kuinka voitte alentua pitämään itseänne patjana?
Mies toki voi vannoa rakkauttaan ja että ei harrasta seksiä kotona, ja se on teidän mielestä totta, sanokoon sitten ykkönen jälkeenpäin mitä tahansa; teille varattu ei koskaan valehtele, vain sille, joka on tietämättään petetty/ollut petetty.
Ja kakkonen ei kykene irrottautumaan varatusta, koska seksi on niin hyvää. Mutta kakkonen pitää sitä ykköstä sairaalloisen läheisriippuvaisena, koska tämä ei jätä pettäjää lasten, yhteisen elämän ja miehen pyyntöjen takia. Ja monasti ykkösellä on edelleen tunteita, sillä kuten kakkonenkin on huomannut, ei tunteita tapa tieto siitä, että harrastaa seksiä jonkun muunkin kanssa.. Eli kakkonen pitää terveempänä seksin takia takertumista johonkin ihmiseen kuin mitä petetyllä on perusteina.
Hassusti kakkonen ajattelee myös niin, että petetyn täytyisi osata kaikkien kolmen puolesta tehdä se kakkosen ainoaksi oikeaksi näkemä ratkaisu: pettäjän jättäminen, ero. Kertoo siis siitä, että kakkonen ei kykene mitään ratkaisuja tekemään, hän on se, joka vain ajautuu tilanteisiin. Mutta miksi kakkonen sitä ykköseltä pyytää? Eikö ole hiukan väärässä osoitteessa?! Pettäjäähän kakkosen pitäisi kannustaa eroon, kun on kerta asiat niin huonosti, että pitää pettää. Ja kakkosen näkökulmasta ykkönen on hänen elämässään täysin ulkopuolinen, eikä ykkönen alunperinkän ollut tekemässä sen pettäjän ja kakkosen elämään vaikuttavia päätöksiä. Mutta käryn jälkeen siis pitäisi..
Taitaa kakkonen tietää, että pettäminen ei todellakaan tarkoita suoraviivaisesti varatun halua erota. Ja senkin, että pettämiseen ei tarvita mitään muita selityksiä ja syitä kuin pettäjän oman valinnan.
Mutta miksi ihmeessä kakkonen vaivaa päätään ihmisten ratkaisuilla, jotka hänelle ei millään tavoin kuulu? Eikö kakkosen kannattaisi keskittyä miettimään sitä, miksi itse on kakkonen, mitä se kertoo hänestä itsestään - riippuvuuksista ja addiktioista, itsetunnosta jne. Jos kakkonen vain pidättäytyisi omaa elämäänsä koskevissa ratkaisuissa..
Juuri näin! Puhut asiaa!
Kumma miten täällä puhutaan vaan ykkösen ja kakkosen logiikasta ja unohdetaan kokonaan se mies. Mikäs logiikka sillä miehellä sit on kun lähtee pettämään. Onkohan sillä joku äiti kopleksi? Siis pitää olla se turvallinen koti ja se rakastajatar sit jossain muualla?
Hauska lukee näitä juttuja ja todeta että täällä kinastelevat asioista vaimot ja rakastajattaret....missä on se mies. Onko niin että sillä miehellä ei niin ole merkitystä ja sillä mitä hän tuntee?
Pettäjä voi olla myös nainen ja petetty ja kakkonen miehiä.
joka siksi vaikutti siihen, että minäkin kirjoitin vain kakkosista ja ykkösistä.
Mutta kun tämän palstan logiikka on se, että se petetty on vastuussa kaikesta..
Siitä, että suhteen ajaa niin huonoksi, että se mies menee vieraisiin. Tässäkään kohden palstailijat eivät ole huomauttaneet, että onhan sillä pettäjälläkin vastuu suhteesta.. ;) Ja kakkonen ihmettelee sitä, että petetty ei heitä pettäjää mäelle, vaikka pettäjä on se, joka teoillaan ainakin on osoittanut elämässään olevan ongelmia. Mutta pettäjälle ei kukaan sälytä vastuuta olemassa olevan suhteen päättämisestä, jos kerta ongelmia on.
Ja kakkonenkin on kakkonen siksi, että se petetty on niin kamala, että jostain raukasta on tullut lohduttaja, kakkonen, pettäjälle. Vieläkään ei vastuuta laiteta muulle kuin petetylle.
Että tässä palstan logiikkaa tiivistettynä.
Sen kuvan vain saa, että kaikki tunnustavat petettyjen kykenevän kaikkeen siihen, mihin pettäjä ja kakkonen ei koskaan pysty. Vai miksi petetylle annetaan vastuu kaikista asioista ja kaikkien elämästä?!
Se, että pettää - harrastaa siis seksiä - on yleisimmin seurausta siitä, että tekee mieli seksiä jonkun kanssa. En ole kuullut kenestäkään, jota olisi alkanut panettamaan vasta sitten, kun elämässä on kaikki päin p:tä ja kumppani lihonnut. Pettäjä vain selittelee negatiivisilla asioilla pahaa tekoaan ja yrittää niin ikään saada vastuunsa koko universumin kannettavaksi, ettei vain itsensä tarvitsisi itseään ja toimintaansa miettiä. Kakkonen sitten kai antaa sitä sääliseksiä, kun toisella on niin paha olla.. Ainakin he perustelevat rooliaan kakkosena juuri pettäjän suhteella. Mikäköhän logiikka siinäkin muuten on..?
Eikä tämä mikään kinastelu ole. Erilaisia näkemyksiä julki tuodaan, ja jokainen kertoo omista kokemuksistaan. Toisten elämästähän ei kukaan ulkopuolinen voi totuutta tietää.
Mielestäni pettämistä on myös se, jos rakastuu toiseen ja suutelee häntä ja haaveilee yhteisestä elämästä hänen kanssaan. Pettäminen ei ole pelkkää panemista. Jos seksin laatu ja sen puute olisi ainut kriteeri pettämiselle, minua ei olisi koskaan petetty - eikä seksuaalisesti petettykään. Silti avioliittomme sukelsi vaikeaan kriisiin puolisoni kerrottua rakastumisestaan. Uuden yhteisen elämämme rakentaminen vaati eropaperit ja muuttoni omaan asuntoon, sekä tuntikausien terapian. Nyt elämme taas yhdessä rakkaudesta toisiimme.
Tässä kriisissämme suurin häviäjä oli puolisoni, se pettäjä. Hän menetti ainutlaatuisen suhteemme, tapahtunesta tietoisten kunnioituksen ja sen ainoan ystävänsä, johon rakastui. Rakastettu menetti haaveensa yhteisestä elämästä puolisoni kanssa, ystävän ja tapahtuneesta tietoisten kunnioituksen. Minä menetin luottamuksen puolisooni, mutta sain varmuuden siitä, että selviän elämästä yksinkin.
Koin itseni voimattomaksi puolisoni rakastumisen edessä ja halusin antaa hänelle vapauden elää rakastettunsa kanssa. Ei puolisoni sitä halunnut, hän riippui epätoivoisesti minussa ja halusi elää kanssani. Jos olisin noudattanut "ystäviltäni" saamiani ohjeita, minulla olisi nyt kohtalainen omaisuus ja olisimme eronneet. Kuitenkaan ei omaisuudella, talolla ja tavaroilla ole mitään merkitystä, jos menettää sen elämänsä tarkeimmän ihmissuhteen.
"Rakkaus on kuin avoin käsi,
että hän voi lähteä
ja palata luoksesi - vapaaehtoisesti".
Olen juuri sellainen ykkönen, joka on sulattanut juuri miehensä petturuuden. Mielenkiinnolla kysyn sinulta ap, että oletko itse kokenut petetyksi tulemisen?
Minulla itselläni oli vankat periaatteet kuinka toimin, mikäli joudun petetyksi ja tietenkin myös omasta käytöksestä toista kohtaan eli en ole koskaan pettänyt toista. Kuitenkin omalla kohdallani huomasin petetyksi tulemisen jälkeen, että nämä ns. omat arvoni eivät toimineetkaan - olenhan vieläkin petturin kanssa naimisissa.
On todella helppoa sanoa mitä tekisi, jos joutuisi petetyksi, kunnes tämä tilanne tulee omalle kohdalle. Silloin voi alkaa miettiä myös muita asioita elämässään ja jokaisella on omat syynsä mikäli jatkaa liittoa. Osa petetyistä jopa toivoo kumppaninsa muuttavan käytöstään ja olevan tulevaisuudessa uskollinen, eikä halua heti heittää kaikkea menemään, vaikka mieli tekisikin.
Olen usein miettinyt, että mitä liikkuu ns. kakkosnaisen päässä, kun pitää yhteyttä varattuun mieheen. Onko hänellä ehkä huono itsetunto, jota näin yrittää vahvistaa vai onko hän todella kylmä toisista välittämätön ihminen. Mikä hänet ajaa olemaan varatun kanssa. Tuskin pelkkä seksi sitä saa aikaiseksi. Luulen, että tälläiset henkilöt ovat jotenkin tunneköyhiä, eivätkä välitä muista kuin itsestään.
On myös niitä tapauksia että kärystä välittämättä mies ei halua erota, mutta ei halua olla erillään kakkosestakaan. Pettäjä pitää yhteyttä kakkoseen vaikka kakkonen toivoisi saavansa olla rauhassa sekä pettäjän että ykkösen taholta.
Homma voi olla myös niinkin, että miehen mielestä kaikki on kondiksessa vaimon kanssa, mutta silti vaan iahstuu toiseen.. ei ole selkä rankaa olla pettämättä kun ihastus tulee salamana. Kakkonenkin voi ihastua vaikka järki sanoo muuta..tunteilleen ei voi mitään.. kakkonen kyllä huomaa jossain vaiheessa, että mies ei tule jättämään helposti ja älyää lopettaa vaikka kuinka olis ihastunut.. ja tilanne on niin raastava, että parempi lopettaa ennenkuin kaikkiin sattuu.
Eli tunteet vie, mutta joku järki roikkumisessa pitää olla sekä ykkösellä että kakkosella.. pettäjä on syypää kaikkeen, joten se kärsiköön..
Petettäessä kaikki kärsivät. Tapapettäjäkin on rikkinäinen ja hän etsii koko ajan itseään, pelkää kestäviä ihmissuhteita. Mikäli pettämisessä mukaan tulevat oikeat tunteet, rakastuminen, ollaan syvässä kriisissä. Lainsäädäntömmehän ei salli kaksinnaimista, kenelläkään ei voi olla kahta aviopuolisoa. Valintatilanteessa ovat vaakakupissa koko senhetkinen elämä ja uusi suhde, josta tiedät vasta vuosien päästä oliko se oikeaa rakkautta.
Julkisuus ja iltalehtien lööpit painostavat eroon - menetät ihmisarvosi, jos jäät suhteeseen petettynä. Kerran pettää, aina pettää on hokema, jonka kuulet kaikkialta - eikö ihminen voi oppia virheestään? Pettämisen syynä on huono parisuhde syyllistää petetyn - kuitenkin Kiianmaa toteaa, että suurin syy pettämiseen on pettäjän omassa kriisissä, ei parisuhteessa.
Kun oikeat tunteet ovat pelissä, kaikki kärsivät - petetty, pettäjä ja kakkonen. Yksi tunnetuimmista kolmiodraamoista oli Liisa, Armi ja Danny - kuka heistä tuhoutui?
Peräänkuulutit aloituksessasi petettyjen itsekunnioitusta ja sitä, että heidän tulisi osata tehdä päätöksiä.
Mutta jospa petettykään ei tunteille mitään voi? Jospa petettykin vaan ajautuu jatkamaan suhdettaan?
Pettäjälle ja itsellesi hyväksyt sen, että elämässä voi todellakin mennä ja tehdä mitä huvittaa, kunhan hokee itselleen, että ei tunteilleen mitään voi, ja että tilanteisiin vaan ajautuu. Pettäjällä ja sinulla ei siis ole kykyä tehdä eroa tunteiden ja tekojen välillle? Sinulla ja pettäjälläkö ei ole taitoa tehdä valintoja eri tilanteissa?
Pettäjä ei ole syypää kaikkeen. Pettäjä ei esim. ole syypää siihen, että sinä olet kakkonen. Joku tolkku sinullakin pitäisi olla syyttelyssä!
Tässä pitää paikkansa sanonta: sitä saa mitä tilaa. Onnea vain!
Olen sellainen toinen nainen, joka on sulattanut miehensä avioliiton. Mielenkiinnolla kysyn sinulta, oletko itse koskaan ollut vastaavassa tilanteessa?
Minulla itselläni oli vankat periaatteet kuinka toimin, etten rakastuisi varattuun. Kuitenkin omalla kohdallani huomasin rakastumiseni jälkeen, että nämä ns. omat arvoni eivät toimineetkaan - olen siis nyt toinen nainen.
On todella helppo sanoa, miten asiat olisivat ihanteellisessa maailmassa. Huomaatko edes sinä sen, että tässä keskustelussa on vain naisia, ja kaikki sanovat samaa: voiko tuolla toisella olla ollenkaan itsetuntoa? Voiko hän todella olla luuseri joka vain roikkumalla roikkuu miehessä?
Ehkä voisimme ihan tässä meidän kesken tunnustaa: jokseenkin kaikilla meillä on tunteet, tosi harva meistä haluaa pelkkää seksiä. Ja ihan kaikki olemme ihmisiä aika samanlaisin tarpein. Sinä petettynä rakastat miestäsi, minä toisena naisena rakastan omaani, enkä jaksa uskoa, että kummankaan meistä rakkaus olisi jotenkin pyhempää tai pahempaa kuin toisen. Se on ihan sitä samaa.
ole kysymys vain tunteista. Toinen on sitoutunut avioliittoon , joka on varsinkin jälkikasvun kannalta tärkeä ja arvokas instituutio.
Jos tätä yhteiskuntaa pyöritettäisiin vain tunteiden pohjalta ,olisimme anarkistisessa tilanteessa. Täytyy käyttää myös järkeä ja monia muita ominaisuuksia.
Rakkautta on hyvin monenlaista. Jos ralastaa puolisoaan ei petä sillä niin syvä tahallinen loukkaus toista kohtaan ei sisälly rakkauteen.
Kakkoseen voi olla rakastunut, joka on aivan eri asia kuin rakkaus. Onhan niitä miehiä/naisia ,jotka sanovat voivansa rakastaa kahta yhtàikaa mutta taitaapa olla kyseessä vain itserakkaus suuruuskuvitelmineen.
Eriasia on sitten rakkaus lapseen , siskoon jne. sekä yleensä ihmisrakkaus , lähimmäisenrakkaus.
Ensinnäkin, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että rakastuminen ja rakkaus ovat eri asioita. En minäkään usko, että kukaan voisi olla romanttisesti rakastunut yhtä aikaa kahteen. Mutta älä sinäkään ihan sinisilmäisesti usko, että aina olisi niin, että se rakastuminen kohdistuu toiseen naiseen ja rakkaus vaimoon.
Toisekseen, mitä tulee sitoutumiseen, voin todeta, että sitä on omassa suhdekimpussani sekä miehen ja vaimon että miehen ja toisen naisen välillä, molempiin suuntiin. Me tiedämme kaikki olemassa olevan tilanteen (jokainen omalta kannaltamme) ja siedämme sitä, ainakin toistaiseksi. Jos kysymys olisikin vain tunteista, asuisimme jo miehen kanssa yhdessä – mutta kuten sanot, täytyy käyttää myös järkeä ja monia muitakin aspekteja on. Ja tässäkin me kaikki olemme ihmisiä ja enimmäkseen samanlaisia, vain erilaisessa elämäntilanteessa.
kakkoseen, siis ihmiseen ,jonka kanssa ei elä arkea on vain aika ongelmallista itse rakkaus käsitteen kannalta. Rakkaus edellyttää yhteiseloa ,jotta siinä toteutuisi se kaikki hyvä kuin huonotkin puolet ja hetket ja niiden hyväksyminen ja jopa rakastaminen. Rakastumisessahan ollaan vaan idealisaation aiheuttamassa harhakuvissa, kaikki on kaunista ja ihanaa.
Uskon kyllä ,että on miehiä,jotka eivät rakasta vaimojaan . Ikävä kyllä ja myös toisinpäin.
En ole sinisilmäinen konkreettisesti enkä kuvainnollisestikkaan.
Tästä ehkä en olisi ihan samaa mieltä enää. En ole filosofiaan perehtynyt ja myönnän heti, etten ihan hahmota, miten nyt määrittelet rakkauden käsitteen.
Rakkaus edellyttää yhteiseloa siis. Okei. Oma rakastettuni ei elä yhdessä vaimonsa kanssa vaan heillä on eri osoitteet ihan käytännöllisistä syistä eli työpaikkojen etäisyyden takia. Asumme kaikki kolme eri paikkakunnilla.
Luultavasti minä olen jo pitkään keskustellut miehen kanssa päivittäin enemmän kaikesta arkeen liittyvästä kuin vaimo, joten siinä mielessä me olemme enemmän yhdessä. Pisimmillään olemme pyörittäneet yhteistä arkea vain viikon verran, mutta vuosien kuluessa olen kyllä oppinut tämän miehen tavan reagoida erilaisiin asioihin ja hoitaa niitä. Tunnen mielestäni melko hyvin hänen heikot kohtansa ja tiedän, millaisista piirteistä hänessä ja hänen toiminnassaan ärsyynnyn. En hetkeäkään epäile, etteikö vaimo tuntisi miehensä paremmin, mutta väitän, etten itsekään ole enää aikoihin elänyt rakastumisen idealisaation vallassa.
Sinun määritelmäsi mukaan minä en siis voi rakastaa tätä miestä eikä hän minua. En pysty kuvittelemaan, miten määrittelisit tunteen joka on välillämme. Minusta se on rakkautta.
se on kahden miehen välistä rakkautta. That`s it.
kaiketi ole sukupuolinen suhde(?) vaan normaali ihmistenvälinen ystävänrakkaus.
Kyllä meillä on myös aktiivinen heteroseksuaalinen seksisuhde.
Näkemyksiä nämäkin!
Kirjoittanut: r-liisa 3.6.2006 klo 14.49
Pohdin myös tahollani juuri samoja asioita, kun joskus aikani kuluksi luen näistä elämän raadollisuuksista.
Selvennyksen vuoksi kerron heti, että en ole petetty, kakkonen enkä pettäjä.
Uskollisuus/uskottomuus on valinta! Jos parisuhteessa arvomaailma kohtaa toisensa, niin ei tarvitse pelätä edes joutuvansa kokemaan parisuhteen rumempia puolia, joihin uskottomuus useimmiten johtaa.
Minua suuresti ihmetyttää tämän nykymaailman mentaliteetti. Toisen parisuhde ei ole enää pyhä, ainakaan näiden sinkkunaisten mielestä. Koko maailman sivu on pettäjiä riittänyt, mutta tämän päivän nuoret aikuiset ovat tehneet siitä härskin pelin.
Useimmiten siis naiset ovat näitä "parhaita" tässä asiassa. Sinkkumiehillä tuntuu olevan paljon korkeampi kynnys alkaa tietoisesti kakkoseksi. Miehet ovat aina selkeästi lojaalisempia toisilleen.
Ihmettelen mitä naisen päässä liikkuu, kun hän tietoisesti ryhtyy kakkoseksi? Sekään ei pelkästään enää riitä, vaan heti aloitetaan suhdetta viemään eteenpäin. Nämä naiset näkevät vain yhden suunnan ja se näyttää olevan päästä ykköseksi hinnalla millä hyvänsä. Jos käry käy ja se häntäheikki peloissaan joutuukin palaamaan entiseen pesäänsä, niin hän saa useimmissa tapauksissa "tosiyrittäjän" peräänsä. Nämä naiset ovat härskejä pyrkimyksissään ja sen tulevat kokemaan niin vaimorukka kuin häntäheikkikin. Pääasia, että tuhoa jää jälkeen!
Olen miettinyt, että kuuluuko tämäntyylinen nainen jotenkin ns. ylijäämiin? Flaksi ei käy miesmarkkinoilla ja syitä siihen voi olla todella monia. Kuitenkin on päätetty saada kumppani keinolla millä hyvänsä! Uskomatonta keskenkasvuisuutta ja jopa vähä-älyisyyttä..
Ihan yhtä säälittävänä ryhmänä pidän näitä vaimoraukkoja, jotka alentuvat näiden kakkosten kanssa minkäänlaiseen kanssakäymiseen. Kaivetaan nrot ja osoitteet esiin ja mennään raivoamaan väärään osoitteeseen, vaikka se suurin syy on siellä lähimpänä. Pettäjämiehille potkut persuksiin ja sillä hyvä! Kyllä naisella pitää olla itsensä arvostamista ja kunnioitusta senverran, että jättää nämä ehkä vieläkin yksinkertaisemmat yksilöt vaille minkäänlaista huomiota.
Maailmassa on pettäjiä niin kauan, kuin heitä ylläpidetään sekä roikutaan tyhjissä ja kuolleissa suhteissa vailla mitään elämän päämäärää. Reppanavaimoa tai miestä on ainakin helpointa pettää!
Ihmeellistä on nykypäivänä myös se, kuinka otetaan pariterapia heti oljenkorreksi, vaikka useimmiten kannattaisi painaa kantapäät vastakkain. Ei muusta puhutakaan kuin kaikkiauttavasta pariterapiasta. Miksi yhteiskunnan varoja kannattaa tuhlata suhteisiin, joissa ollaan oltu vasta muutama vuosi esim.avoliitossa tai vaikka pelkästään seurustelusuhteessa. Miksi jo seurustelusuhteessa annetaan uskottomuus anteeksi toistuvasti. Eikö sekin osoita sen petetyn järjenköyhyyttä?
Minun nuoruudessani seurusteltiin siksi, että tutustutaan vastapuoleen ja jos ei pidemmän päälle synkkaa, niin lopetetaan koko suhde. Yleensä kukaan ei väkisin siinä roikkunut, eikä hyväksynyt uskottomuuttakaan!
Puolustan ns. salasuhteeseen ryhtymistä ainostaan tyhjissä liitoissa, joissa joudutaan elämään saman katon alla monista eri syistä ja niitä on paljon.
Kulissiliitto nakertaa jokaista ja silloin voi olla paikallaan löytää kohtalotoveri, joka tuo välittämisellään elämäniloa ja uskoa vielä joskus parempaan.
Tiedän moisia liittoja todella paljon! Eletään pakon sanelemana ilman läheisempää kontaktia jopa kymmenen vuotta ja enemmänkin. Kyllä sellaiseen vankilaan tuo hiukan valoa tieto toisesta samanlaisesta kohtalosta ja vaikka tapaaminenkaan ei olisi mahdollista kuin kerran pari vuodessa, niin lämpöä sekin jo antaa. Useimmille riittääkin pelkästään mailiystävä!
Yleensä tuollaiset suhteet ovat fiksujen ihmisten suhteita ja ne osataan hoitaa todella hienotunteisesti loukkaamatta ketään.
Hyvä Raijaliisa!
Toivon, ettei sinusta koskaan tule petettyä rappanavaimoa. Jos niin kävisi, olisitko vähemmän reppana, jos heti heittäisit puolisosi ulos yhteisestä kodistanne? Miten se muuttaisi sinun asemaasi, olisithan kuitenkin koko loppuelämäsi petetty.
Lämmintä kesää sinulle ja kaikille muillekin
hylätyksi joutumisen tuska ja se on aivan luonnollista. Kuulostaisi kummalliselta ,jos ykkönen tyynesti toteisi, että aha sinä menet sen naisen/miehen luo, pitäkää hauskaa (pois lukien tällaisesta sopimuksen tehneet). Eipä silloin puoliso ykköselle juurikaan olisi rakas.
Olen kyllä sitä mieltä ,että ei kannata roikkua ,jos yhteiset sopimukset ei pidä ,ULOS !
on voinu olla vuosia rääkätty uskottomuudella josta hän on tienny ja odottanu et se loppus.
Lopulta voi olla suuri helpotus että tulee ero ja pääsee alottamaan oman elämän jättäen pettäjän.
miksi kakkosnaiset eivät reilusti sano suhteen alussa haluavansa parisuhteen, vaan vakuuttavat miehelle, että heille riittää salarakkaus. Sitten kun aikaa kuluu, alkaa kuulua vaatimuksia ja tottahan kaikki syy löytyy siitä ykkösestä, kävi kuinka kävi.
Suhteessa kuin suhteessa ajan kuluessa tunteet tulevat mukaan. Olosuhteet muuttuvat, kuin myös mielipiteet. Esimerkiksi minulle kävi elämäntilanteeseen se että salarakkaus riitti, mutta vaimonsa pettäjä mies aloitti puheen avioerostaan. Vaimo kuultuaan asiasta yritti itsemurhaa joten mies tuntee nyt henkisesti pakotetuksi jatkamaan avioliittoaan. Mies oli se joka halusi vakinaistaa suhteemme.
että sinua on kusetettu? Mistä voit olla varma, että mies halusi eroa? Ettei vain olisi puheillaan pettänyt sinua. Ja voi voi nyt sitä miesparkaa, joka JOUTUU jäämään suhteeseen "hullun" ykkösen kanssa... Niinkö?
ei vaan tämä on totta. Tuli täytenä yllätyksenä miehelle ja minulle. Siitä tiedän että minua ei ole kusetettu, koska olen tässä mukana, en pelkästään miehen puheiden varassa.
Vai tulee tunteet mukaan? Vaimo siis heittäköön tunteensa romukoppaan, että pettäjät saa rakastaa. Onkohan se rakkautta, sillä rakastuminen ja seksi on ihan eri asia kuin rakastaminen, joka tosissaan kestää ja kärsiikin.
Me kaikki ei olla yhtä vahvoja tai tunteettomia, joten joku voi valita epätoivon hetkellä kuoleman.
Mikään ei siltikään pakota miestä jäämään avioliittoonsa, mutta ettei vaan olisi miehelle ollut salarakkaus vain leikkiä..
kaikille sitten.
Jos salarakkaus ei enää kakkoselle riitäkään, niin tämän täytyy pettäjä ulos elämästään. Kyseessä on silloin samanlainen sopimusrikomus kuin siinä liitossa, jossa se pettäjä elelee kumppaniaan pettäen. Ja jos petetyn pitää tällaisen sopimuksen rikkomisen jälkeen laittaa petäjä kiertoon, niin kyllä luulis kakkosen itsensä noudattavan tuota "sopimuksen rikkomis" -sääntöä omalla kohdallaan, eikä vaan ihmetellä, miksi petetty ei niin tee..
Kun aloitin suhteen tein miehelle selväksi että leikkimään enkä salailemaan ala. Säikähti ensin, ja sanoin että ala painua niin pitkälle minusta kuin pääset. Mietti kuukauden ja siitä alkaen on seurusteltu pari vuotta. Mies on edelleen naimisissa - virallisesti, ei käytännössä. Mutta epäselvää ei liene mitä haluan!
tekee kaikkensa että saavat pitää kakkosta,nyt sen huomaan.
Huh,huh! Miksi,onko se niin jännittävää?
Taitaa tämä mies etsiä vähän vääränlaista jännitystä.
Olen kuukausi sitten ilmoittanut että etsin parhaillaan Oikeaa miestä joka tahtoo myös elää kanssani. Kun soittelee, kerron olevani menossa tapaamaan uutta tuttavuutta. Kummasti on alkanut etsiskelemään asuntoa ja kyselemään mistähän päin? Olen niin vihainen että aioin katsoa tämän teatterin loppuun eli Kuika pitkälle varattu mies on valmis menemään?
oli varmaan virhe laittaa tuo 'kakkonen' nimmariksi koska ykköset hyökkää aivan varmasti..
oikeesti siskot hyvät: tunteet ne meitä ohjaa eivätkä mitkään muut, siitä ei varmaan voida kiistellä!
kyllä se on niin , että olisi paras olla järki päässä ja myös käyttää sitä. Kyllähän ne tunteet ohjailisivat meitä moniin suuntiin ja tekoihin ,mutta onneksi se järkikulta useinmiten voittaa. Ajatteles vaikka valtavaa raivontunnetta.
Älä ystävä hyvä anna se ohjata elämääsi, pysähdy, rauhotu, ajattele ja vältyt tekemästä jotain äärimmäisen typerää ja rangaistavaa.
Rakkaus on epäitsekästä ja näillä palstoilla velloo valtava itsekäs, omahyväinen,nautinnontavoittelunhaku. Jos joku tuntuu minusta hyvältä se on myös siis oikeutettua. Kauniiit ja rohkeat sekamelska !
Taitaa se olla aikalailla totta, että tunteet ratkaisevat eniten. Se onkin jännä juttu, usein ihminen, joka esiintyy hyvin järkevästi, onkin aika paljon itseasiassa tunteidensa ohjailtavissa. Alitajuntamme ohjaa hyvin paljon ja siellä niitä tunteita riittää.
Näin se on, ja viisas se, joka käsittää sen, että järkeä voi yrittää käyttää siihen, että ottaa huomioon tunnepuolen mahdollisimman hyvin. Usein se, että jättää tekemättä asioita, joita haluaisi, onkin itseasiassa pelkoa, joka tulee sisältä, vaistomaisesti. Siten se onjaa käyttäytymistämme hyvinkin pitkälle, esimerkiksi alitajuntainen pelko. Eipä sillä, sellainen tunne on tärkeää varmaan jo eloonjäämisen vuoksi.
Mutta se on hyvä kun sen tiedostaa..