Jos puolisosi lähtee yksin juhlimaan, niin mikä on mielestäsi viimeinen hyväksyttävä kotiintuloaika niin, ettet epäile puolisoasi?
Riittääkö se, että tulee kotiin ennenkuin aamuposti kolahtaa luukkuun, vai onko sinulle samantekevää, mihin aikaan kumppanisi saapuu?
Riittääkö se, että tulee kotiin ennenkuin aamuposti kolahtaa luukkuun, vai onko sinulle samantekevää, mihin aikaan kumppanisi saapuu?
Vastaukset 59
Vanhimmat
Minusta tuntuisi aika omituiselta pistää aikuiselle ihmiselle kotiintuloaika. Noin tulee menetellä alaikäisen lapsen kohdalla, jotta olisi vastuullinen vanhempi, mutta en kyllä ryhtyisi isäksi/äidiksi aviopuolisolle. Jos se toinen on tehdäkseen jotain niin sanotusti luvatonta, se onnistuu mainiosti vaikka 15.30 iltapäivällä. Ei siihen aamuyötä tarvita.
Ongelman nimi lienee tässä luottamuksen puute ja oma kontrollinhalu.
Vaikka kumppanisi olisi pari vuorokautta menossa mukana?
Luin vasta nyt edellisen vastauksen, ja kommenttisi siihen. Pakko kysyä miksi ketään pitäisi haitata jos toinen liihottaa missä lie? Jos ei sellaisesta tyypistä pidä, sellaisen kanssa ei sitten kai kannata elääkään? Eiköhän nuo asiat selviä jo ennen kuin perhettä perustetaan.
jos toinen olis 2-3 päivää menossa,mutta ei puolisolle,eli toiselle aiukuiselle voi kotiintuloaikoja määrätä.Toivomuksen voi tietysti esittää,jos toinen ei niistä välitä niin sillehän ei mahda mitään.
Meillä tullaan yleensä kotiin välillä 12-05,ihan riippuen kuinka hauska ilta on.Puolin ja toisin.Yleisin aika on kuitenkin ehkä puol kolmen pintaan...
Jossa kaksi ihmistä ovat vapaassa liitossa keskenään, kumpikin ottaa vastuuta vain omista tekemisistään.
Jostain syystä olen tehnyt hiukan erityyppisiä havaintoja parisuhde-elämästä. Siis siitä, mitä käytännössä ihmisten välillä tapahtuu...
Minulla on sellainen kuva, että ihmiset odottavat puolisonsa palaavan ennen kuin aamuposti. En tiedä, mistä olen moisen kuvan saanut ja ajattelinkin nyt korjata näkemystäni...
No täytyy tunnustaa, että ei käynyt mielessäkään useiden vuorokausien viihteelläolo, kun en ole semmoisen ilmiön kanssa ikinä tekemisiin joutunut. En luultavasti eläisi yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka toistuvasti harrastaa tuon sortin juhlimista eli en ryhtyisi koko taisteluun. Tavallinen "illalla kaupungille, johonkin aikaan aamua pois" -systeemi tässä oli mielessäni, ja siihen kellonaikojen asettaminen on aviopuolison pistämistä lapsen asemaan.
Eli on kuitenkin olemassa se raja jota ei sovi ylittää. Parishteessa eletään parin kanssa, ei kavereiden kanssa.
Ei idealistinen, vaan normaali.
Avioliitosta huolimatta ihminen on vapaa olemaan sellainen kuin on. Jos ei kiinnosta olla uskollinen, luotettava, rehellinen, vastuullinen, vaikka toiselle on antanut itsestään sellaisen kuvan, niin kyllä todellakin kannattaa harkita onko avioliitto oikea elämänvalinta juuri sen ihmisen kanssa. Joku toinen voi hyvinkin sietää kaikenlaisia huithapeleita. parisuhde on aina kahden asia. Ulkopuolisten ei oikein kannata mielipiteitään siitä kylvää.
Kuten jo mainitsin, se millainen ihminen toinen on selviää varmasti ennen kuin perhe perustetaan. Turha itkeä jälkeenpäin jos mies ei muuttunutkaan "kunnolliseksi perheenisäksi" vihkimisen jälkeen. Jos ei mies ollut kunnollinen ennen avioliittoa, miksi ihmeessä sen kanssa piti mennä naimisiin? Ei ainakaan siksi, että se muuttuisi. Ei.
Jos taas mies muuttuu avioliiton aikana, on syytä keskustella mistä se johtuu ja mitä asialle voisi tehdä. Kotiintuloajat ovat lapsellista lässytystä ja kuuluvat vain niille jotka ovat jonkinlaisessa holhouksessa, kuten lapset.
Miksi elät mielikuvissa ????
voisi saada uusia näkökulmia aiheeseen ;D
...oikein järkevältä kahden ihmisen liitolta :)
Kylläpä on väärä ja yksioikoinen kuva
Arjen pyörittämisen vuoksi joskus on pakko kysyä, että ehditkö takaisin siihen, kun lähden töihin, kun jonkun pitää hoitaa lapsetkin. Jos hän sanoo ehtivänsä, voin myös luottaa hänen tulevan lastenhoitokunnossa kotiin. Otaa sitten sitä viinaa varovaisemmin.
Meillä on tilanne, että mieheni on melko paljon pois myös työmatkojensa vuoksi. Periaatteessa hänellä voisi olla toinen perhekin toisella paikkakunnalla, mutta en minä sellaisia murehdi, että mitä hän siellä touhuaa. Monet ovat kyllä varoitelleet reissutyöläisten syrjähypyistä, tuntuvat olevan sitä mieltä, että se on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja että tilaisuus tekee varkaan. Mutta eihän silloinkaan ole tilanne minun vastuullani, en pysty valvonnallani hänen tekemiinsä päätöksiin vaikuttamaan kuitenkaan. Mieheni on kyllä ihan tarpeeksi aikuinen kantamaan vastuunsa ja tekemään valintansa.
jos taas kotona ollessaan lähtee poikien kanssa baariin, tulee yleensä viimeistään seuraavana päivänä, jää vaan yöksi kaupunkiin (yleensä vanhempiensa luo), taksi kun vie tänne korpeen niin pitkän pennin.
Sama pätee minuunkin, eikä mieheni kysele missä olen ollut. Ilmoitan kyllä aina, jos jäänkin kaupunkiin yöksi ainakin tekstiviestillä. Homma on toiminut näin koko liittomme ajan. Olemme onnellisesna aviossa. Molemmat kyllä tietävät rajat joiden puitteissa toimimme. Muutenkin homma toimii luottamukseen perustuen, hoidamme ne asiat, jotka lupaamme, neuvottelemme asioista, ja jaamme arkiset asiat.
En ymmärrä miksi toimivaa järjestelyä pitäisi muuttaa. Turhalla valvonnalla ja nalkutuksellakin voi tehokkaasti nakertaa pohjaa parisuhteelta.
on lähdettävä ennen viimeisiä hitaita. Miehelläni ei ole mitään syytä tanssia hitaita vieraan naisen kanssa. Ongelma yleensä tulee kun äijä ei tajua milloin on ryypännyt liikaa.
Luottamus on aika kova sana. Nalkutus syntyy kun ei luota. Mustasukkaisuus syntyy kun ei luota. Salailu ja epämääräisyys ruokkii epäluottamusta. Jos suhteessa on huono olla, onko suhteessa mieltä. On jos haluaa voida huonosti tai ei tiedä että suhde voisi olla hyväkin. Yleistysten takia ei kannata omaa suhdetta pilata (reissutyöläiset yleensä tekee sitä ja tätä). Ei tarvitse olla reissutyöläinen jos on harrastaakseen syrjähyppyjä. Oma puoliso ei ole yleismies vaan ihminen. Epäluulo ja nalkutus tappaa suhteen. Jos ei muuten, ainakin todennäköisyys syrjähyppyihin kasvaa.
"Kotiinpäin on lähdettävä ennen viimeisiä hitaita."
Mikäs niistä viimeisistä hitaista niin kielletyn tekee? Etkö tiedä että hitaita soitetaan jo ihan alkuillastakin.
mitähän sinä oikeen haet tällä aiheella? Oot ilmeisesti sanonut miehes menoista, ja nyt haluat vahvistusta asiallesi että olet oikeasssa kun sanoit?? Vai mitä haet? Kunhan kysyt vaan?
Parisuhteessa elävä on silti yksilö, jolla on yksilön tarpeet ja halut. Parisuhteessa elävänkin on huolehdittava itsestään ja kaikista suhteistaan, niin puolisoon, muuhun perheeseen kuin ystäviin. Uskon vakaasti siihen, että ihminen, jolla ei ole ystäviä tai ystävyyssuhteita on onneton.
Se ei tietenkään tarkoita sitä, että puolisoa pitäisi unohtaa tai kavereita asettaa puolison edelle. Mutta kyllä niiden kavereiden kanssakin eletään, vielä parisuhteessakin.
tiedän kuin sinä. Hitaat eivät ole edes tanssia vaan toisen halailua.... Itse käyn joka vkl ulkona ja hitaita ei todellakaan tule alkuillasta näissä paikoissa missä me käydään... räkälöissä ehkä, missä me emme käy.
Nopeat on asia erikseen. Siinä ei ole mitään pahaa.
Jos olemme naimisissa oin päivänselvää, että vaikka mennään kumpikin missä mennään, siihen ei kuulu pettämistä eikä muita suhteita. Jos meidän kahden välinen side jostain kumman syystä katkeaisi, asia selvitetään ja erotaan.
Kotiintuloajat ovat lapsille heidän turvallisuutensa takia. Aikuiset vastaavat itse omista teoistaan. Nainen ei ole miehen äiti joka pitää kuria ja järjestystä, eikä mies ole naisen isä vastaavasti.
Oikeesti?
Joissakin parishteissa ei toimittaisi kuvaamallasi tavalla. Oletko todellakin sitä mieltä, että et kysy puolisoltasi mitään, oli hän sitten reissussa päivän tai pari?
Ensin ajattelin, että kyselet oman elämäntilanteesi pohjalta. Nyt näyttääkin kyse olevan jostain kuulopuheista. Hohhoijja..
Miten kauan olet"oikeesti" ollut parisuhteessa?
Onko jatkojakin vielä luvassa...
Rakastatteko toisianne oikeesti,eikö huoleta?
Kyllä meitä puolin ja toisin alkas huolettamaan jos toinen ei tuliskaan kotiin,ei edes soittas.
Mä en allekirjoita tota lapsenvahti juttuas,sillä kysymyshän on sun rakkaasta puolisosta kenenkä kanssa haluaa jakaa elämänsä.
Eikö silloin olla "väärän ihmisen" kanssa naimisissa jos toinen viipottaa maailmalla mitään siitä ilmoittamatta vaikka on sovittu että ilmoitetaan ?? Jos teillä on tapana asetella puolisolle kotiintuloaikoja "rakkaudesta", se on teidän tapanne. Yllättävän monilla on kuitenkin luottamus ja kunnioitus, molemminpuolin, niin ettei sellaisia "tarvita". Ei ole ihme että avioeroja syntyy kun jatkuva kyttääminen ja holhoaminen pitkän päälle ahdistaa. Jos sinä ja puolisosi tarvitsette toistenne holhousta: onneksi olkoon perfect match mutta älä yleistä että kaikki muutkin tarvitsee.
Hei!Me ei todellakaan lennellä eri aikoihin yöaikaan,eikä yöaikaan ollenkaan!
Joskus käymme sorsassa iltalennolla yhdessä/erikseen.Se siitä yöperhoset...
Meillä on tapana kysyä kyllä etukäteen ollaanko reissussa päivä vai kaksi. Ja usein kyllä reissun kohde ja muut seikat selvitetään etukäteen. Jotenkin helpompi niin.
Meillä on kumma kyllä ihan sama juttu! Etukäteen kerrotaan noin suurin piirtein minne mennään ja kauanko ollaan, jos isoja muutoksia tulee (siis ei niin, että tulee puoli neljän bussilla kun piti tulla puoli kolmen :=)), ilmoitetaan.
Aika äkkiä minulla menisi hermot, jos toinen olisi reissussa puhelin kiinni 6pvä "ylimääräistä" ilmoittamatta mitään. :=) Mutta luottamus pelaa, kun tietää, että toinen ei näin tee. Enkä tee minäkään.
Meillä ei ole kotiintuloaikoja, eikä lupiakaan tarvitse kysellä. On kuitenkin olemassa toisen huomioonottaminen ja kunnioitus. Jos ei aamukuuteen mennessä olla kotona, ilmoitetaan kotona olevalle, missä ollaan ja monelta tullaan, ettei toisen tarvitse huolestua. Jos on ollut puhetta jostain ajasta, esim. lähtiessään sanoo lähtevänsä vain muutamalle, ilmoitetaan toiselle, jos muutama venyy aamuyöhön (ennen sitä aamuyötä). Jos halutaan juhlia pari päivää putkeen, siitä kerrotaan etukäteen.
...ettei toinen huolestu turhaan.
Joten ollaan liikenteessä kuitenkin tietyllä tavalla kontrolloidusti?
ja samaa mieltä että noin on fiksua toimia! meillä oletus on että ennen aamun lehteä ollaan kotona. pari kertaa on mies tehnyt sen että on tullut vasta seuraavana päivänä kotiin ilmoittamatta viivytyksestä, syynä hänen mukaansa se ettei ole kehdannut "siinä kunnossa" tulla kotiin... ja meikäläinen on ollut lievästi raivona! on noista kerroista kyllä ottanut opikseen =) mun mielestä kyllä avioliittoon ei kuulu yksin tehdyt muutaman päivän ryyppyreissut, näin loppukommenttina...
...musta sä ehkä sekoitat kaksi eri asiaa keskenään. Jos on kyse kahden ihmisen molemminpuoliseen välittämiseen perustuvasta suhteesta, ilman muuta ei haluta huolestuttaa toista. Se ei ole kontrollia, vaan välittämistä. Kellonaikojen asetelu on sitten ihan eri juttu.
asia ei ole kaikkien kotona sillä tavalla?
asiat on kuule jokaisessa kodissa hyvinkin yksilöllisiä.mikä sun idea tässä oikeen on ?
mitenkäs pumpulipaj`n kotona sitten on? jääkö sun puoliso useinkin parin päivän ryyppyreissuille?
...on kotoisin mytti Justiinasta :)
Mutta ehkäpä se onkin nykypäivänä Jussi, joka kotona vaimoaan odottaa vuorokausitolkulla. Tai jos idea onkin siinä, että kukaan ei viitsi odottaa kun ei välitä pätkääkään, missä rakas puoliso on.
onko minulla puolisoa, olenko sinkku?
hullu tai jotenkin päästäsi vialla kun jankkaat useassa viestissä samaa asiaa. Usko jo että muita ei kiinosta koska kukakin minne tulee ja menee!! Vittu vedä vittu päähäs
Näkyy olevan tuolla Kahvikeskusteluosiossa Pupulipaj:lla ihan samanlainen tenttaaminen menossa. Liekö pakkomielle tämä asia ;)
Pakkomielteen omainen pakkomielle :)
Olenkos minä sinulle jonkin sortin pakkomielle :D
nyt ajankohtainen mutta meidän suhteessa ei kumpikaan mene omia polkujaan eikä menojaan.Menemme aina yhdessä jos on mentävä.Jos nyt on illanistujaisia tai jotain niin se joka siellä istujaisissa on soittaa hakemaan hyvissä ajoin.Tämä on vaan tullut tavaksi vuosien mittaan.Kyllä sitten olisin kuin ö aapisen laidassa tai toisinpäin jos toisen ilta venyisikin niin pitkälle että sängyssä nukkumassa jo olisin.Voisin jopa olla huolissani onko sattunut jotain vakavaa?
Kuinka kauan luulet, että miehesi jaksaa tuollaista, että asetat kotiintuloajat?
Ennemmin suosittelisin sellaista, että yrittäisit keskustella miehellesi. Kerro, että arvostaisit sitä, että hän lähettää esim. tekstiviestin jos aikoo olla myöhään liikenteessä, ettet sinä huolestu...
Jokaisella ihmisellä, myös naimisissa olevilla, on oikeus tavata ystäviään ja käydä baarissa. Se ei tarkoita pettämistä, ei sitä etteikö hän rakastaisi sinua, ei sinun unohtamista. Vaan hänen omaa elämää! Siinä ei ole mitään pahaa. Jokainen tarvitsee niitä omia juttujaan, mikä ei välttämättä koske puolisoa ollenkaan. Ja se ei tee liitosta yhtään sen etäisempää. Päinvastoin.
Toki jos menee seuraavalle päivälle, eikä hän mitään ilmoita, se on väärin. Mutta jos todella asetat kotiintuloaikoja, älä ihmettele jos ukkosi jää joskus niille reissuilleen...
Kunnon ukko tulee kotiin klo 17.00 ja Lähtee kotoa klo 8.00. Loput ajat ollaan kotona ja pidellään toisiamme kädestä kiinni. Ja tietysti viikonloppuna poistmisaikoja ei ole ollenkaan.
Se on jämpti niin.
onkohan sulla ihan varmasti kaikki kotona? Vai onko kenties ukkos vaihtanut jo toiseen osoitteeseen?
Meidän perhe koostuu kahdesta aikuisesta, lapsia vasta suunnitellaan, mutta vastaanpa kuitenkin.
Jos puolisoni lähtee yksin juhlimaan, hän saa mielestäni itse päättää kotiintuloajasta. Meidän kuusivuotisen suhteen aikana mitään ongelmia asian kanssa ei ole ilmennyt, hän käy harvoin (ehkä 6 kertaa vuodessa) ystäviensä kanssa baarissa, ja silloin kun käy, hän tulee yleensä kolmen-neljän aikaan kotiin. Vähän myöhemmin jos seurue poikkeaa grillillä kotimatkalla. Minä olen yleensä nukkumassa jo siihen aikaan (ellen sitten ole omien ystävieni kanssa jossaki), ei kuitenkaan ole täysin samantekevää koska hän tulee kotiin, mieluiten ennen aamukuutta kumminkin.
Minulla ei ole koskaan ollut syytä epäillä, ettei hän ole vakavasti sitoutunut vaan pettää minua, joten se, että hän viipyy baarireissuilla tappiin asti ei häiritse minua. Jos taas olisin havainnut merkkejä pettämisestä (känny äänettömällä, viestejä outoihin aikoihin, muuttunut käytös) en varmasti uskaltaisi edes päästää hänet juhlimaan.
Hänen baarireissunsa ystävien seurassa eivät koskaan ole venähtänteet pitkiksi putkiksi, ja kotiin on aina tultu, enkä vaadi, että hän ilmoittaa minulle jos he vaikka käyvätkin grillillä tai jonku luona jatkoilla. Viikonloppureissut esim. mökille ovat sitten eri asia. Niistäkin hän on aina ilmoittanut minulle reilusti ajoissa, eikä ole kertaakaan käynyt mielessä kieltää nämä häneltä. Miten aikuista ihmistä voi edes kieltää tekemästä mitä haluaa? Mikä parisuhde se semmonen on?
Eli, mielestäni perheellisen kotiintuloaikaa ei voi kukaan muu päättää kuin kyseinen perheellinen aikuinen itse.
Tuletko kotiin juhlistasi samalla tavalla kuin puolisosi? Juhlitko samaan tahtiin kuin hän? Kumpi odottaa enemmän vai odottaako kumpikaan toista kotona?
Kyllä, minäkin tulen kotiin suunnilleen samoihin aikoihin, yleensä lähden baarista noin kolmen aikoihin viimeisellä bussilla, jolloin olen kotona puoli neljän maissa. Joskus aiemmin, joskus myöhemmin.
Minä käyn ehkä baarissa hieman useammin kuin mieheni, siis silloin kun vietämme iltaa omien ystävien seurassa. Minä ja tyttökaverimme käymme usein baarissa illan päätteeksi. Pidämme nimittäin tanssimisesta, vakioporukastamme muuten kaikki paitsi yks seurustelee vakavasti. Mieheni ja hänen kaverinsa taas viettävät monesti illat jonku kotona, saunoten, katsoen nhl:ää ja grillaten. Toki hekin käyvät baarissa, mutta harvemmin.
Mitä tarkoitat kysymyksellä, "kumpi odottaa enemmän"?
Tottakai kotona oleva odottaa, että puoliso saapuu kotiin. Mutta ei se odottaminen ole mitään aktiivista touhua, eli että istuttais vaan sohvalla odottamassa, vaan puuhataan omia asioita ja mennään sitten nukkumaan. . Jos mieheni on ollut kotona ja minä baarissa, hän on yleensä nukkumassa kun tulen kotia. Tai sitten hän pelaa tietokoneella tai katsoo jonkun elokuvan. Ja minä teen suunnilleen samoja asioita, kun mieheni on poikien kanssa viihteellä.
Enkä käsitä, miksi toista edes pitäisi vain odottaa kotona. Me pyrimmekin järjestämään tyttöjen- ja poikienillat samaan aikaan, jolloin molemmat on omien ystäviensä seurassa.
Meillä ei ole kotiintuloaikoja, mutta kotiutuminen kyllä menee niin, että grillin kautta oman peiton alle eli jos baari menee kiinni neljältä niin viiteen mennessä kotiovi kolahtaa :)
Joskus tietysti kavereilla on jatkot, mutta niistäkin yleensä ollaan kotona kuuden seitsemän aikaan.
Ei ole tarvinnut epäillä missä on toinen ollut, mutta aikojen kuluessa on vaan tullut tavaksi olla kotona suunnilleen tiettyyn aikaan.
Nakkarilta kotiin juuri ennen sanomalehteä.
Kotiintuloaika on silloin, kun aikuinen haluaa kotiin tulla. Entisessä suhteessani aiheutui kamalaa riitaa siitä, milloin viihteeltä tullaan kotiin. Se oli kuitenkin kamala virhe.
Meidän molempien (siis minun ja entisen rakkaani) kaveripiireissä on/oli tapana jäädä joskus baari-illan jälkeen jonkun kotiin juhlimaan aamuun saakka. Joskus mennään/mentiin nukkumaan kavereiden luo ja sitten juhlat jatkuvat/jatkuivat herättyä. Vaikka kaveriporukoihin kuuluu molempien sukupuolien edustajia, on yleisesti tiedossa, että ne ovat kaverisuhteita, eivätkä sisällä mitään latauksia.
Ei se siis automaattisesti tarkoita pettämistä, että kumppani tulee vasta kun aamuposti on moneen kertaan luettu. Joskus se voi toki pettämistäkin tarkoittaa, mutta miettikää ensin, mitä kumppani kertoo ja onko sillä mitään todellisuuspohjaa.
Jos parisuhde on sillä mallilla, että kumppani ravaa vieraissa, on syytä miettiä ihan muita juttuja kuin kotiintuloaikaa. Sillä se kuolemassa oleva suhde ei ainakaan parane. Luottamuksen osoittaminen on todella hyvää ensiapua, mikäli jotakin pelastattevaa vielä on!
En jaksanut ensimmäisten parin viestin jälkeen enää lukea kun vastaaja oli mielestäni idiootti ikuinen sinkku! Mun oma mieheni menee baariin kun haluaa kysymättä multa mielepidettä. Niin on ollut aina. Mut se ei tarkoita että hyväksyisin sen. En vaan voi sille mitään. Kotiin se tulee sitten viiden maissa yleensä. Se on sietämätöntä ja jos on parisuhteessa niin pitäisi ajatella sitä kotona istuvaakin! Se ketä on sitä mieltä että parisuhteessa saa mennä ihan miten huvittaa niin sen olisi parempi hankkia pari suhdetta kuin parisuhde! Näin on!
Se, että "parisuhteessa saa mennä miten huvittaa" ei tarkoita että siinä myös mennään ja huidellaan kuin poikamies. Normaalia kai on ettei tavallisessa parisuhteessa edes huvita huidella maailmalla toisesta välittämättä ?? Ainakaan minä en koe olevani mitenkään alistettu tai tossun alla, kun kavereiden kanssa kaljottelun sijaan mielummin vietän illan kotona perheen kanssa. Kaljailtoja oli nuoruudessa riittävästi. Ei ole jäänyt siitä paitsi. Ikääntyessä intressit muuttuu. Onneksi on perhe. Muuten kai mätänisin yksin kotona kun ei baarit enää viehätä.
Tottakai parisuhteessa elävän on otettava huomioon myös toisen osapuolen mielipiteet ja halut. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei saisi enää tehdä mitä haluaa tai pitää kiinni vanhoista ystävistä ja harrastuksista. Parisuhteessa molemmat joutuvat tekemään kompromisseja.
Minun mielestäni miehesi ei tarvitse kysyä sinulta lupaa käydä baarissa, eikä oikeastaan edes mielipidettäsi, mutta hänen on ilmoitettava siitä sinulle ajoissa ennen lähtöä. Näin meillä tehdään, ja se toimii hyvin. Jos hän haluaa käydä baarissa, mutta sinä et, teidän on löytävä siihen sopiva kompromissi. Ehkä hän ei käy ihan yhtä usein kuin ennen, ja ehkä sinä koitat keksiä kivaa tekemistä niille illoille kun hän käy baarissa?
Ei sinun ole pakko olla se "kotona istuva". Miksi et tekisi jotain kivaa yksin tai kavereidesi kanssa kun miehesi käy baarissa? Käy yksin elokuvissa, käy salilla, pitkällä lenkillä, katso lempidvd:täsi, pelaa tietokoneella tai hemmottele itsesi saunomalla ja pitämällä kauneusillan. Tai kutsu kavereita kylään, laittakaa ruokaa, katsokaa telkkaria, juorutkaa ja juokaa hyvää viiniä.
Ei parisuhteessa saa mennä ihan miten huvittaa, mutta parisuhteessakin elävä saa pitää kiinni ystävistään ja baari-illoistaan.
Mennä miten huvittaa. Kun vietän aikaa kotona omasta vapaasta tahdosta niin eikö se muka ole sitä että teen mitä huvittaa?
Tarkoitatte kai tuolla 'mennä miten huvittaa' ilmaisulla sitä että menee puolisoa huomioimatta tai peräti puolison toiveiden vastaisesti.
Miksi parisuhteessa yhdessä oleminen ei voi olal juuri sitä 'mitä huvittaa' ? Naimisiin ei kannata mennä vastoin tahtoaan.
Tottakai myös kotona oleminen voi olla juuri sitä, mitä huvittaa tehdä. Mutta edellisen kirjoittajan viestistä paistoi mielestäni läpi martyyrimainen asenne, "puolisoni jätti minut, ja nyt istun täällä yksin kotona *niisk*". Ei kotona oleminen ja rauhallisen illan yksin viettäminen ole pahasta, jos sen tekee omasta halustaan ja nauttii siitä.
Ei kait ketään jatkuvasti huvita olla lähdössä, mutta toisinaan taas huvittaa. Mielestäni myös parisuhteessa elävät saavat käydä baarissa tai ystävien luona istumassa iltaa, jos huvittaa. Mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että joka viikonloppu pitäisi olla menossa tai ettei puolison kanssa viettäisi aikaa. Mutta kenenkään ei tarvitse luopua kavereistaan tai tyttöjenilloista vain puolison takia.
Tottakai parisuhteessa pitää välissä viettää aikaa puolison kanssa. Mutta pidän outona (ja epärealistisena) sellaista pariskuntaa, joissa molempia huvittaa vain ja ainoastan olla kotona toistensa seurassa. Mihin ne kaverit ja harrastukset silloin jää?
Meitä huvittaa suurimmaksi osaksi aikaa olla vain kotona, tai yhdessä jossakin muualla, mutta välissä huvittaa myös käydä tapaamassa kavereita tyttöjen- tai poikieniltojen merkeissä. Täysin luonnollista, minun mielestäni.
No ei ole kyllä kummallakaan kotiintuloaikoja! Miksi epäillä baari-iltojen tms takia, yhtä hyvin sitä voi pettää valoisaan aikaankin tai jo alkuillasta. Mutta eipä tuo ukko ole tosin ikinä reissuillaan ollutkaan baarien sulkemisaikaa pitempään, enkä itsekään. Eikä mua haittaisi vaikka se joskus jonnekin jatkoille menisikin, mutta ei satu meidän lähipiirissä tällasta jatko-kulttuuria esiintymään, eikä oikein kumpikaan kyllä sellasta jaksaisikaan. Molemmat kyllä tykätään viimestään aamuyöllä nukkumaan :P
Mä tunnen ukkokultani sen verran hyvin, että ihme on jos hän palaa baarireissulta ennen klo 04:00. Ja jos ollaan käyty syömässä, niin kello on tasan tarkkaan 04:30. =)
En ole koskaan ajatellut kotiintuloaikaa sillä mielellä, että minun pitäisi sen perusteella epäillä jotain. Mutta tietty kotiin pitää tulla nukkumaan, enkä kovin ole innostunut mistään jatkoille menemisistä.
Mutta jos saa olla hieman kyyninen, niin uskon, että jos mieheni minua lähtisi pettämään, niin se onnistuisi ihan mihin aikaan tahansa. Siksi en sitä ajatusta viitsi baari-iltoihin yhdistää. Se veisi vaan kaiken ilon häneltä ja toisi minullekin ikävän illan.
Meille kotiintuloajaksi on muodostunut siinä kahdentoista kantturoilla. Tosin suht harvoin käydäänkään, mutta jos on esim. duunista menoa, niin puolen yön maissa on tullut tavaksi hiippailla himaan.
En kyllä olisikaan liitossa miehen kanssa, joka notkuisi aamuun asti missään baareissa tai olisi muutenkaan öitä poissa kotoa. Eikä munkaan mies varmaankaan haluaisi vaimoa, joka pörräisi yöelämässä aamuun asti. Eli vakka valitsee kantensa ja pelisäännöt pitää sopia jo seurustelun alkuvaiheessa.
Meillä näin ja jollakin muulla toisella tavalla. Ei varmaan ole väärää tai oikeaa tapaa. Kunhan on molempia tyydyttävä tapa.
Kunhan lähtiessään heittää jonkinlaisen aika-arvion, ettei tarvitse huolestua. Oli se sitten ilta- tai aamukahdeksalta. Ja jos suunnitelmat muuttuu huomattavasti, ilmoittaminen on suotavaa.