Hei kaikki!
Seurustelen/seurustelin 1.5 viikkoa. Hän on itseäni nuorempi mies, jonka olin tuntenut jo entuudestaan useita vuosia ystävyyden merkeissä. Ennen seurusteluamme puheeksi tuli että hänen mielestään olimme olleet liian kauan ystäviä, johon minä sanoin että sitten ei kannata seurustella koska pistän aina parisuhteessa kaiken peliin (en ala seurustelemaan kovinkaan helposti ja kenen kans vaan). Niin kuitenkin kävi pitkän keskustelun että hän sanoi olevansa 100% varma ja niinpä aloimme seurustella.
Kaikki oli mukavaa niin kauan kuin olimme yhdessä. Itse olin mielissäni koska tulimme niin hyvin toimeen ja tunsimme toistemme tavat ja luonteet entuudestaan. Sitten hän lähti takaisin kotikaupunkiinsa ja aina puhelimessa puhuessaan oli todella töykeä ja välinpitämätön. Kuitenkin soitteli koko ajan.
Joka puhelusta tuli paha mieli vaikka lohduttauduin ajatuksella että pääsen hänet näkemään viikonloppuna, että se muuttuisi. Aioin keskustella asiasta kasvotusten ja selvittää kannattaako seurustelua jatkaa vai ei.
Eilen illalla kuitenkin katkesi pinna lopullisesti kun tuli taas hänen töykeydestään niin paha mieli ja sanoa töksäytin sen suoraan etten pidä siitä. Asia johti toiseen ja kolmanteen ja kohta olimme kumpikin raivona ja raivokkaan tekstiviestisodan jälkeen hän lähti baariin eikä vastannut enää viesteihin eikä puheluihin. En siis tiedä onko hän edes elossa enää. Tavat tuntien on ryyppyputki päällä.
Kaikki tietenkin kaatui taas siihen ystävyyskynnykseen. Olen siitä koko ajan tietenkin ollut tietoinen ja annoin hänelle tarkoituksella tilaa tehdä aloitteen ja kertoa ajatuksistaan. Rajat kuitenkin tulivat vastaan, kun hän sanoi ettei oikein osaa olla minun poikaystävä ja osoittaa hellyyttä kun ei tiedä mitä minua kohtaan tuntee. Sanoin ettei se riitä. Ettei tätä olisi pitänyt lainkaan aloittaa, koska minuun SATTUU nyt. Mielestäni hänen ei silloin olisi pitänyt luvata mitään... omien sanojensa mukaan hän oli luonani viikon nähdäkseen muuttuuko/varmistuuko mieli. Seurustelu olisi pitänyt aloittaa vasta siinä vaiheessa kun hän OIKEASTI oli varma!
Siis, apua! En tiedä yhtään mitä ajatella. En edes ole ihan varma onko tämä riita vai ero. Mies ei vastaa puhelimeen :( Henkistä tukea tarvitsen ja neuvoja miten jatkaa. Kun nyt itsestä tuntuu ettei olisi pitänyt häntä painostaa ennen viikonloppua, mutta toisaalta minulla on selvät kuviot siitä mitä parisuhteelta odotan ja tämä nyt on jonkinlainen pettymys.
Ehkä olisi paras laittaa välit kokonaan seurustelun osalta poikki ja yrittää pelastaa se ystävyys..... mutta en halua vaikuttaa kintereillä roikkujalta. Miten voi tuntea jonkun niin hyvin eikä kuitenkaan? Ihmeellistä. Mietin vain painiiko hän sittenkin tunteidensa myöntämisen kanssa, hänellä on aina ollut vaikeuksia niitä osoittaa ja yleensä ne ovat patoutuneet ja kovassa humalassa purkautuneet raivona. Siksi olen hänestä nyt huolissani. Tekisi mieleni sinne mennä tilanne tarkastamaan mutta matkaa on 250 km ja tällä hetkellä vakavasti mietin majoittumista kaverilleni viikonlopuksi siihen kaupunkiin, että pääsen hänen kanssaan juttelemaan. Mielipiteitä? Kenellä samanlaisia kokemuksia ja miten kävi?
Kiitos kun jaksoitte lukea.
Seurustelen/seurustelin 1.5 viikkoa. Hän on itseäni nuorempi mies, jonka olin tuntenut jo entuudestaan useita vuosia ystävyyden merkeissä. Ennen seurusteluamme puheeksi tuli että hänen mielestään olimme olleet liian kauan ystäviä, johon minä sanoin että sitten ei kannata seurustella koska pistän aina parisuhteessa kaiken peliin (en ala seurustelemaan kovinkaan helposti ja kenen kans vaan). Niin kuitenkin kävi pitkän keskustelun että hän sanoi olevansa 100% varma ja niinpä aloimme seurustella.
Kaikki oli mukavaa niin kauan kuin olimme yhdessä. Itse olin mielissäni koska tulimme niin hyvin toimeen ja tunsimme toistemme tavat ja luonteet entuudestaan. Sitten hän lähti takaisin kotikaupunkiinsa ja aina puhelimessa puhuessaan oli todella töykeä ja välinpitämätön. Kuitenkin soitteli koko ajan.
Joka puhelusta tuli paha mieli vaikka lohduttauduin ajatuksella että pääsen hänet näkemään viikonloppuna, että se muuttuisi. Aioin keskustella asiasta kasvotusten ja selvittää kannattaako seurustelua jatkaa vai ei.
Eilen illalla kuitenkin katkesi pinna lopullisesti kun tuli taas hänen töykeydestään niin paha mieli ja sanoa töksäytin sen suoraan etten pidä siitä. Asia johti toiseen ja kolmanteen ja kohta olimme kumpikin raivona ja raivokkaan tekstiviestisodan jälkeen hän lähti baariin eikä vastannut enää viesteihin eikä puheluihin. En siis tiedä onko hän edes elossa enää. Tavat tuntien on ryyppyputki päällä.
Kaikki tietenkin kaatui taas siihen ystävyyskynnykseen. Olen siitä koko ajan tietenkin ollut tietoinen ja annoin hänelle tarkoituksella tilaa tehdä aloitteen ja kertoa ajatuksistaan. Rajat kuitenkin tulivat vastaan, kun hän sanoi ettei oikein osaa olla minun poikaystävä ja osoittaa hellyyttä kun ei tiedä mitä minua kohtaan tuntee. Sanoin ettei se riitä. Ettei tätä olisi pitänyt lainkaan aloittaa, koska minuun SATTUU nyt. Mielestäni hänen ei silloin olisi pitänyt luvata mitään... omien sanojensa mukaan hän oli luonani viikon nähdäkseen muuttuuko/varmistuuko mieli. Seurustelu olisi pitänyt aloittaa vasta siinä vaiheessa kun hän OIKEASTI oli varma!
Siis, apua! En tiedä yhtään mitä ajatella. En edes ole ihan varma onko tämä riita vai ero. Mies ei vastaa puhelimeen :( Henkistä tukea tarvitsen ja neuvoja miten jatkaa. Kun nyt itsestä tuntuu ettei olisi pitänyt häntä painostaa ennen viikonloppua, mutta toisaalta minulla on selvät kuviot siitä mitä parisuhteelta odotan ja tämä nyt on jonkinlainen pettymys.
Ehkä olisi paras laittaa välit kokonaan seurustelun osalta poikki ja yrittää pelastaa se ystävyys..... mutta en halua vaikuttaa kintereillä roikkujalta. Miten voi tuntea jonkun niin hyvin eikä kuitenkaan? Ihmeellistä. Mietin vain painiiko hän sittenkin tunteidensa myöntämisen kanssa, hänellä on aina ollut vaikeuksia niitä osoittaa ja yleensä ne ovat patoutuneet ja kovassa humalassa purkautuneet raivona. Siksi olen hänestä nyt huolissani. Tekisi mieleni sinne mennä tilanne tarkastamaan mutta matkaa on 250 km ja tällä hetkellä vakavasti mietin majoittumista kaverilleni viikonlopuksi siihen kaupunkiin, että pääsen hänen kanssaan juttelemaan. Mielipiteitä? Kenellä samanlaisia kokemuksia ja miten kävi?
Kiitos kun jaksoitte lukea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Päättelen tosta baarilauseesta, että olette molemmat ihan täysi-ikäisiä. 1,5 viikkoa??
Eiköhän tässä nyt voisi oitis tajuta, että oho, tää ei toimikaan. Lopettakaa.
Muutenkin ihmettelen, kun näyt tietävän esimerkiksi "äijäsi" juomistavat hyvin jo entuudestaan mutta ajatelit silti että alat seurustella tän kanssa vaikka normaalisti olet hyvin tarkka siitä kenen kanssa alat olla??
Pikkuisen järjenkäyttöä nyt tyttöpieni!
"Highly Illogical!" -Spock-
Mistä baarilauseesta? Olen tuntenut tämän miehen yli 5 vuotta, läheisempää tuttavuutta tehtiin vasta viime aikoina.
Kyllä se satuttaa kun odotukset parisuhteesta olikin korkeammat kuin todellisuus. Juuri se että tultiin toimeen ja nautittiin toistemme seurasta. Ja tunnettiin toisemme todella hyvin ennen tätä "yritystä".
Ja kyllä tiesin hänen juomatapansa erittäin hyvin. Olen itse alkoholistiperheestä joten tiedän tasan mistä puhun ja millaisen ihmisen kans halusin seurustella ja vaikka en juopottelusta pidä niin ei hän kuitenkaan alkoholisti ole. Ehkä tuossakin ajattelin että nyt hänellä olisi ihan oikeasti ihminen johon tukeutua kun tarve vaatii. Ettei tarvitse patouttaa niitä tunteita.
Kävi ilmi ettei se meille sovikaan, nyt toivon että ystävyys säilyy.
Vielä voin sanoa sen verran, että tälle sivustolle on vaikea asioitaan purkaa, koska kaikkea asiaa ei saa ulos kun ihmisiä ei tunne, muuten kirjoitukset olisivat todella pitkiä eikä kukaan jaksaisi lukea.
Pahoittelen että käsitit kirjoituksestani ihan kaiken väärin.
Voi ystävä,miten tuntuu tutulta ja kirpasee!Monessa mielessä...
Minäkin vanhaan "ystävään" retkahdin ja kuvittelin,että minä se pelastaja oon ja parasta hänen elämään ym...niinhän muuten oisinkin. Sitten kun antoi kaiken näyttää niin ihanalta ja et ois itekkin minuun ihastunu-minä olin häneen-yks kaks pakkia ja ilmotus,ettei olekaan valmis seurustelu suhteeseen...ois vaan kiva purkaa välillä salaa paineita...kun ei muitakaan ooo....ja sä oot ihan kiva,mut en kuitenkaan sun kaa haluu mitään vakavaa....vittu....minä nainen typerä, hän viisas mies???Minä tässä itken,mies löytää uuden oikean jne....jne...enkä saatana ole edes kokematon teini vaan 6o-luvun alussa syntyny kusipää ämmä!!! Joka ei koskaan näköjään opi mitään!!!!OPI SINÄ EDES!!!