Onko perinteisten kirjeiden lähettäminen kokonaan unohtunut harrastus? Korvaako sähköposti kirjeenvaihdon?
Kirjoitan lehtijuttua perinteisistä kirjeistä, ja olen kiinnostunut erilaisista kirjeenvaihtokokemuksista. Millon itse sait viimeksi ihan oikean kirjeen? Meilit hukkuvat sähköpostin kansioihin, kirje ei unohdu.
Mikä on ikimuistoisin saamasi kirje?
Itse elvyytin kirjeenvaihtoharrastukseni viime syksynä maalle muuttaneiden ystävieni kanssa. Postiluukun kolahduksesta tuli mieluisa hetki, kun sieltä ei tippunut aioastaan laskuja. Sähköposti on niin kovin kliininen tapa käydä kirjeenvaihtoa.
Vai mitä mieltä olette?
Kirjoitan lehtijuttua perinteisistä kirjeistä, ja olen kiinnostunut erilaisista kirjeenvaihtokokemuksista. Millon itse sait viimeksi ihan oikean kirjeen? Meilit hukkuvat sähköpostin kansioihin, kirje ei unohdu.
Mikä on ikimuistoisin saamasi kirje?
Itse elvyytin kirjeenvaihtoharrastukseni viime syksynä maalle muuttaneiden ystävieni kanssa. Postiluukun kolahduksesta tuli mieluisa hetki, kun sieltä ei tippunut aioastaan laskuja. Sähköposti on niin kovin kliininen tapa käydä kirjeenvaihtoa.
Vai mitä mieltä olette?
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjeenvaihtoa siitä lähtien kun 8v täytin ja vielä jatkuu enkä lopettaa aio.Kaikki kirjeystäväni ovat olleet minulla jo useamman vuoden ja kaksi heistä on tyttäreni kummeja eiku anteeksi kolme eli ystävyyssuhteitakin solmittu olen kirjeitse;O))Tuoreimmankin kirjetoverin kanssa oon kirjoitellut jo kohta parisen vuotta;>
Loistavaa.
Olisitko voinut harkita tulevasi esimerkkihenkilöksi juttuuni kirjeenvaihdosta? Olen Iltalehden toimittaja, ja artikkeli julkaistaan heinäkuussa lehtemme Ihmissuhde-palstalla.
Voit vastata minulle osoitteeseen paivi.talja(at)iltalehti.fi, jos olet kiinnostunut.
Voimme sopia yhdessä haastattelun laajuudesta sitten.
meilailen sinulle viimmeistään huomenna;>
on kuulemma ihan liian kallista, kannattaa ennemmin lähettää sähköpostia työpaikalta työnantajan laskuun. Eipä tule turhia kuluja "ystävistä"...
" kannattaa ennemmin lähettää sähköpostia työpaikalta työnantajan laskuun"
Työnantajan laskuun? Meinaatko että jokainen sähköposti maksaa erikseen? Ei kuule, jos sulla on netti himassa (laajakaista) niin sä maksat siitä jokatapauksessa käytit tai et. Sähköposti ei maksa mitään joten sen voi lähettää himasta. Ja mielummin mä ainakin lähetän himasta kun saa rauhas kirjoitella eikä tarvi miettiä että koko ajan joku kyttää selän takana.
tietty että sillä joka mulle näin ilmoitti, ei ole itsellään konetta eikä nettiä!
rautalangasta: säästyy rutkasti rahaa kun ei hanki itselleen konetta, nettiyhteyttä, postimerkkejä, paperia, kuoria, ei lähetä tekstiviestejä, ei soita...
työnantaja maksaa internetin käytöstä, ei tämä ihminen itse, tuliko nyt tarpeeksi selväksi?
Kyllä minä ainakin harrastan kirjeenvaihtoa. Sähköposti korvaa osan kirjeistä, mutta muutamalle ystävälleni kirjoitan kirjeitä, koska minusta kirjeen kirjoittaminen on aivan eri asia kuin painaa paria hassua nappulaa ja se siitä.
Paneudun kirjeen kirjoittamiseen paljon enemmän kuin sähköpostiin. Siski kirjeet venyvätkin helposti useisiin sivuihin. ja koska kirjeen kirjoitus on minun kohdallani hidasta, kirje jatkuu seuraavana päivänä. Sitten kun sen saa lähetettyä, odottaa innolla milloin toinen vastaa. Se osottaa selkeää panostusta.
Tekstarit ja mailit ei korvaa kirjettä -- halvempaakin kirjeiden kirjoitus on, ja huomattavasti hauskempaa - varsinkin kun tietää mitä sanoo, eikä tule sutattua sanoja yli joka toisesta lauseesta..
Minä harrastin kirjeenvaihtoa ahkerasti lapsena (laitoin joskus kirjeenvaihtoilmoituksen johobkin lehteen ja se poiki hullun lailla vastauksia). Niistä kirjeystävistä ei ole jäljellä enää ketään. Ehkä jossain vaiheessa mielenkiinnonkohteet ja harrastukset sitten johdattivat erilleen niin, ettei yhteistä jutunjuurta enää löytynyt.
Mulla on yksi kv-ystävä 16 vuoden ajalta. Häneen tutustuin aikanaan siksi, että hän etsi aikanaan entisen hoitohevosensa nykyistä (tai siis sillopista) omistajaa ja hevoseni yhdisti meidät. Nykyään kuitenkin kirjoittelemme vain pari perinteistä kirjettä/vuosi ja tämä johtuu messengeristä! Olemme sen kautta tekemisissä miltei päivittäin, eikä siksi ole koskaan mitään kirjoitettavaa toiselle.
Olen muuttanut kuutisen vyuotta sitten muualtapäin ja vanhan kotipaikkakuntani ystäviin pidän yhteyttä kirjeitse, mutta itse asiassa vain yksi vastaa takaisin.
Sähköpostiystäviä minulla on muutama, mutta siihen kyllästyy nopeasti juuri nopeuden vuoksi. Yhtäkkiä (yleensä noin 1-2kk:n jälkeen) huomaa, että kaikki asiat on jo sanottu ja meilit alkavat vain lyhentyä ja lyhentyä.
Pikaviestimissä on se ongelma, ettei asiaa/uutta kirjoitettavaa ehdi kertyä niin nopeasti!
Tunnustustani seuraa aina hiljaisuus äijien kaljaillassa. Ikää kun on jo yli 30, ja on mies, niin se herättää ain ahilpeyttä kavereissa, mutta itse olen aiheesta aina enempi ja enempi ylpeä! siis siitä, että olen ollut kirjeenvaihdossa.
Olen aina rakastanut kirjeitä. Niissä ihminen on läsnä. Tekstin on raapustanut kynä, joka on ollut kirjoittajan kädessä. Käsi on liukunut paperia pitkin, ja välillä sotkenut kirjaimia.
Lähes kaikki kirjeet kirjeenvaihtoajoilta on tallessa. Nyt ne alkavat olla yli 20 vuotta vanhoja.
Vanhat tyttöystävätkin kirjoittelivat tunteistaan. Useimmiten pahoista, kun eivät viitsineet kirjoittaa, mutta nekin olen tallessa pitänyt.
Viimeisimmän kirjeen, (tosin tietokoneella tehdyn ja työpaikalle), sain noin 2 kuukautta sitten. Siinä työpaikkani asiakas kiitti siitä, että olin kirjoittanut hänelle kirjeen, jokna tekemiseen hänen mukaansa oli vielä nähty vaivaa.
Vaikuttavin viimeaikoinen kirje tuli työpaikkani asiakkaalta, joka tekstistä, kirjoitustyylistä ja myöhemmin tulleista valokuvista päätellen oli hyvin iäkäs. Alunperin hän valitti eräästä asiasta ja kun kirjoitin hänelle kirjeen, kirjeenvaihtoa kesti 3 kirjekuoren ajan. Säästin kaikki kirjeet myöhempiä sukupolvia varten.