Otetaanpa oma otsikko. Ei työn saamisessa paina osaaminen, aktiivisuuskaan, ahkeruus, koulutus.
Työn saa se, jolla on paras tuuri. Samoin kuin lotossa, mitä enemmän veikkaat, sitä todennäköisemmin voitat, mutta se maksaa. Työnhakeminenkaan ei ole aina ilmaista, riippuu tietysti hakutavoista ja työpaikan sijainnista, mutta postitse ja puhelimitse se maksaa.
Työn saa se, jolla on paras tuuri. Samoin kuin lotossa, mitä enemmän veikkaat, sitä todennäköisemmin voitat, mutta se maksaa. Työnhakeminenkaan ei ole aina ilmaista, riippuu tietysti hakutavoista ja työpaikan sijainnista, mutta postitse ja puhelimitse se maksaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuule, kerron sulle yhden jutun. Sinäkin varmaan hankit erilaisia tuotteita kaupoista, eikö?
Mietihän vähän miten ne valitset. Työnantajalle työntekijän palkkaaminen on aivan sama asia kuin sinulle tuotteen tai palvelun ostaminen. Saat jotain mitä tarvitset johonkin ja maksat siitä. Se minkä tuotteen tai palvelun valitset riippuu siitä mitä tarvitset, miten paljon sinulla on siihen käyttää rahaa ja mitä kaikkea markkinoilta löytyy. Jos sopivaa ei löydy, et ehkä hanki mitään jos ei ole aivan pakko. Jos sinulla ei ole rahaa nyt, niin lykkäät hankintaa myöhemmäksi tai luovut siitä kokonaan.
Varmaan vertailet esim. autoja jos sitä olet hankkimassa. Valitset mielestäsi parhaan vaihtoehdon mihin rahat riittää, hankintahan on kallis. Yleensä paras hinta/laatusuhde voittaa, et halua maksaa mistätahansa romukasasta jos voi saada hyväkuntoisen samalla rahalla. Asetat autolle tiettyjä vaatimuksia jotta se kelpaa sinulle, kaikki ei suinkaan käy. Sitä enemmän, mitä kokeneempi ostaja olet. Et halua pettyä ja joutua korjaamaan tai jopa hankkimaan uutta autoa, koska rahaa tuskin on sinullakaan ylettömästi.
Et kai tosissasi väitä, auton ostorahasi saa se autokauppias jolla on paras TUURI, riippumatta siitä autosta? Eiköhän siinä paina kuule ihan järkiseikat eniten, ja jopa tunne. Tuurilla on hyvin vähän tekemistä sen kanssa. Ihan sama se on työntekijöiden valinnan kanssa. Niin se vaan on. Kyllä ne ominaisuudet vaan painaa aika lailla.
Et kai tosissasi väitä, auton ostorahasi saa se autokauppias jolla on paras TUURI, riippumatta siitä autosta?
Kyllä vaan väitän. Kävimme huviksemme katsomassa autoja, toki mieli teki vaihtaa, mutta ehdotonta päätöstä emme olleet tehneet. Ko. liikkeessä oli korko 2,9 % uusille autoille, ei käsittelykuluja. Lisäksi siellä oli "erästä" vanhempaa mallia kaksi autoa jäljellä. Ostimme sen toisen. En siis ole vähävarainen, työtä vailla vain. Elämme miehen tuloilla ja minun vanhoilla säästöilläni. Tämä auto ei ollut paras tarjolla olevista, vaan sangen keskiluokkainen auto, sellainen mihin meillä oli varaa. Tämä vertaus auton ostoon oli muuten hyvä. Autoon tuli myös kolmen vuoden takuu. Automme on siis täysin sattumalta hankittu. Auton ostossa on se ero, että jos siitä ei tykkää, sen voi vaihtaa. Työntekijää on vaikeampi vaihtaa. Koeaika ei merkkaa, olen vierestä nähnyt tapauksen, jossa ihan ok työteho putoaa nollaan koeajan loputtua.
Teillä siis oli jonkinlaista tarvetta uudelle autolle jos vaan sopiva löytyy, vaikka ei ehkä pakottavaa? Menitte siistiin liikkeeseen, jossa oli houkutteleva rahoitustarjous, ilmeisesti hyvä palvelu, sopivat hyvämaineiset tuotteet, hyvä takuukin? Ihan sattumaltako kaikki nuo oli siellä, ei siis mitenkään kauppiaan ja valmistajan puolelta suunniteltuna houkuttelemaan asiakkaita? Oli aivan sattumaa että hankitte uuden autonne juuri sieltä ettekä esim. jostain jobbaritarhasta lumen alta, ilman rahoitusta tai takuuta?
Hyvä tuote on kuin hyvä työntekijä, se myy itsensä omilla ominaisuuksillaan. Toki hyvällä esillepanolla ja luotettavilla kaupan ehdoilla voi vaikuttaa siihen syntyykö kauppa vai ei. Hyvälle on aina ottajia, tuskin se teidänkään autonne siellä pitkään olisi seissyt missään tapauksessa, vaikka juuri te ette olisikaan sinne menneet. Tuurista tuskin taaskaan oli kyse.
Ei kannata masentua huonompienkaan, kyllä niitä autoja ostetaan myös jobbareilta lumen alta, mutta siihen tarvitaan hyvä myyjä ja sopiva hinta. Myyntityötäkin tarvitaan yleensä enemmän.
Olen nähnyt sellaisia pilkunnussijoita työhönottajina erityisesti naisissa, jotka tuijottavat vain millaisessa koulutuksessa on ollut, vaikka ei osaisi jotakin alaa juurikaan muuten kuin kynähommissa esimerkiksi.
Pääasia näille on esittää ulkoisesti, että jollakin työntekijällä on esimerkiksi yliopistokoulutus, mutta käytännön kokemusta juuri lainkaan.
Laskentapäällikö: ei lainkaan laskenta-alan koulutusta, ei mitään korkeakoulutusta. Laski väärin jopa, paljonko on 9 5. Ei hallinnut exceliä juuri lainkaan. Mutta mies oli pomona samassa firmassa. Työkokemusta minkäänlaisesta tilitoimistotyöskentelystään ei ollut. Itse naureskeli vielä, millä koulutuksella on paikkansa saanut. Kumman luulet tässä painaneen enemmän, henkilökohtaisten ominaisuuksien vai jonkun muun?
Puolisoni työpaikalla on juuri nyt muutama tonnilainen. Kaikki ovat henkilökunnan lapsia. Heilläkin pitää nykyään hakea paikkoja, ei pääse suoraan. Onpa mukavaa, että osaavimmat löytyvät juuri henkilökunnan jälkeläisistä.