ongelmani:
retkahdin yksinäisyydessäni ex:ääni, jolle alkoholi ja irtosuhteet ovat olleet vankilan ja muun pikkurikollisen elämään kuuluvan kivan lisäksi näiden kuuden "välivuoden" aikana sisältönä.
Suhde aikoinaan päättyi siihen, että epätoivoissani yritin irroittautua väkivaltaiseksi muuttuneesta tilanteesta toisen miehen avulla, joka oli itseäni huomattavasti vanhempi ja (sitä en silloin tajunnut) aivan samanlainen kuin ex, mitä alkoholiin ja tunnevammaisuuteen tulee...
Sehän myös tietenkin päättyi eroon, jättipä sirpaleisen sisimmän sekä muuta asiaan kuuluvaa.
(En ole käyttänyt elämääni viisaasti, voi Luoja)
Tänään tuo ex asuu luonani, asunnottomaksi kun toimiensa takia on joutunut ja en tiedä, mitä tekisin, kun en henno laittaa pihallekaan. Järkikin sanoo, ettei suhteesta tule enää mitään, (ellen sitten vajoa taas alas hänen mukanaan. Ehkä me kaveripohjalta pystymme olemaan, eivät ne tunnesiteet mitenkään liian vahvat ole. Ongelma on vain siinä, että alkoholi ja koko se elämäntyyli vie liikaa voimiani ja itsekin päihteiden orjuudessa olleena tiedän, että alas on nopea mennä.
Olen varmaan järjiltäni, miten itsetuntoni voi olla näin alhaalla??? Ryhtiä nyt...
ONKO KOHTALOTOVERIA / MITÄÄN SAMOJA KOKEMUKSIA TÄLLAISESTA ULOSPÄÄSEMISESSÄ ?
retkahdin yksinäisyydessäni ex:ääni, jolle alkoholi ja irtosuhteet ovat olleet vankilan ja muun pikkurikollisen elämään kuuluvan kivan lisäksi näiden kuuden "välivuoden" aikana sisältönä.
Suhde aikoinaan päättyi siihen, että epätoivoissani yritin irroittautua väkivaltaiseksi muuttuneesta tilanteesta toisen miehen avulla, joka oli itseäni huomattavasti vanhempi ja (sitä en silloin tajunnut) aivan samanlainen kuin ex, mitä alkoholiin ja tunnevammaisuuteen tulee...
Sehän myös tietenkin päättyi eroon, jättipä sirpaleisen sisimmän sekä muuta asiaan kuuluvaa.
(En ole käyttänyt elämääni viisaasti, voi Luoja)
Tänään tuo ex asuu luonani, asunnottomaksi kun toimiensa takia on joutunut ja en tiedä, mitä tekisin, kun en henno laittaa pihallekaan. Järkikin sanoo, ettei suhteesta tule enää mitään, (ellen sitten vajoa taas alas hänen mukanaan. Ehkä me kaveripohjalta pystymme olemaan, eivät ne tunnesiteet mitenkään liian vahvat ole. Ongelma on vain siinä, että alkoholi ja koko se elämäntyyli vie liikaa voimiani ja itsekin päihteiden orjuudessa olleena tiedän, että alas on nopea mennä.
Olen varmaan järjiltäni, miten itsetuntoni voi olla näin alhaalla??? Ryhtiä nyt...
ONKO KOHTALOTOVERIA / MITÄÄN SAMOJA KOKEMUKSIA TÄLLAISESTA ULOSPÄÄSEMISESSÄ ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
sinun säännöt! Jos olisin sinä, niin pistäisin säännöt, että tähän talouteen ei tulla kännissä eikä muissa aineissa. Arvon herra saa myös osallistua kotitöihin ja kustannuksiin kykyjensä mukaan. Ja suunnitelma pitää olla, että miten hankkiutuu omaan asuntoon jne. Ja vielä se, että ammattilaisen puoleen käännytään hänen ongelmiensa kanssa ettei tilanne jatku kauaa. Ja kaikki muu kuin kaverillinen käytös on kiellettyä! Yksikin rike, niin saa katsella uuden paikan -mikään noista ei ole liikaa pyydetty!
Olet hyväsydäminen ihminen mutta älä rupea kynnysmatoksi ja hyväksikäytettäväksi. Mutta jos tuntuu, että hän vetää sinut mukanaan ongelmiin niin heitä pihalle. Se ei ole sen arvosta! Pysy lujana.