..siis oikeasti eron jälkeen?
Ainakin paljon kuulee isien itkua siitä
kuinka kurjaa on olla erossa lapsistaan.
Ok..varmasti totta mutta ajatellaan tilannetta jossa mies on hakenut eroa.
Eron hakemisen taustalla lienee ajatus elämän laadun paranemisesta ottamalla ero vaimosta.
Siis vaimo on tehnyt elämästä kurjempaa?
Ex mieheni valitti ettei ollut tarpeeksi omaa
aikaa ja seksielämä oli latteaa.
Siis vaimon syy? Minulla oli myös samanlaisia
ongelmia. Ei omaa aikaa ja seksi oli vaisua.
Vaikuttikohan tilanteeseen pienet lapset ja vuorotyöt? Minun mielestäni kyllä ja se että
mies oli pitkiä aikoja poissa työnsä takia.
Eron lopulta tullessa mies halusi lapset yhtä
paljon kuin minäkin itselleen.
Se olisi ollut ok mikäli miehen työvuorot olisivat
sopineet pienten lasten huoltajalle.
Ehdotin että hakee päivätyötä mutta se ei käynyt.
Sovittiin sitten että lapset jäävät minulle ja
aina kun isä haluaa olla heidän kanssaan asia on
ihan saletti. Saa olla.
Oletin että koska hänen kaipuunsa on kova lapsiinsa hän ottaa lapset luokseen vapaapäivisin ja lomillansa.
Mutta niin kävi että isä otti ja alkoi viettämään
kokonaisvaltaista poikamieselämää.
Hommasi asunnon kaukaa ja viettää lomansa ihan
muualla kuin lasten kanssa.
Hoitaa isyyttään puhelimen välityksellä
ja satunnaislla auto-ajeluilla.
Hänen oma valintansa loppujen lopuksi.
Eli kaipuupuheet ovat lähinnä kait selityksiä
itselleen ja muille.
Vapauden kaipuu on suurempi kuin kaipuu lapsiin?
Se arkielämä ei vaan ehkä luonnistu mieheltä.
Siinä joutuu luopumaan niin monista asioista.
Harrastukset kärsii ja omat tarpeet.
Ex on myös katkera siitä että "joutuu" maksamaan elatusta minulle ja tähän ajatukseensa vedoten on sitä mieltä että hänen osuutensa on siinä.
Ilmeisesti ajattelee nyt myyneensä isyytensä minulle?
Ikävä kyllä en voi kuitenkaan ostaa sitä.
Ainakin paljon kuulee isien itkua siitä
kuinka kurjaa on olla erossa lapsistaan.
Ok..varmasti totta mutta ajatellaan tilannetta jossa mies on hakenut eroa.
Eron hakemisen taustalla lienee ajatus elämän laadun paranemisesta ottamalla ero vaimosta.
Siis vaimo on tehnyt elämästä kurjempaa?
Ex mieheni valitti ettei ollut tarpeeksi omaa
aikaa ja seksielämä oli latteaa.
Siis vaimon syy? Minulla oli myös samanlaisia
ongelmia. Ei omaa aikaa ja seksi oli vaisua.
Vaikuttikohan tilanteeseen pienet lapset ja vuorotyöt? Minun mielestäni kyllä ja se että
mies oli pitkiä aikoja poissa työnsä takia.
Eron lopulta tullessa mies halusi lapset yhtä
paljon kuin minäkin itselleen.
Se olisi ollut ok mikäli miehen työvuorot olisivat
sopineet pienten lasten huoltajalle.
Ehdotin että hakee päivätyötä mutta se ei käynyt.
Sovittiin sitten että lapset jäävät minulle ja
aina kun isä haluaa olla heidän kanssaan asia on
ihan saletti. Saa olla.
Oletin että koska hänen kaipuunsa on kova lapsiinsa hän ottaa lapset luokseen vapaapäivisin ja lomillansa.
Mutta niin kävi että isä otti ja alkoi viettämään
kokonaisvaltaista poikamieselämää.
Hommasi asunnon kaukaa ja viettää lomansa ihan
muualla kuin lasten kanssa.
Hoitaa isyyttään puhelimen välityksellä
ja satunnaislla auto-ajeluilla.
Hänen oma valintansa loppujen lopuksi.
Eli kaipuupuheet ovat lähinnä kait selityksiä
itselleen ja muille.
Vapauden kaipuu on suurempi kuin kaipuu lapsiin?
Se arkielämä ei vaan ehkä luonnistu mieheltä.
Siinä joutuu luopumaan niin monista asioista.
Harrastukset kärsii ja omat tarpeet.
Ex on myös katkera siitä että "joutuu" maksamaan elatusta minulle ja tähän ajatukseensa vedoten on sitä mieltä että hänen osuutensa on siinä.
Ilmeisesti ajattelee nyt myyneensä isyytensä minulle?
Ikävä kyllä en voi kuitenkaan ostaa sitä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Juuri näin minullekin kävi.
Mies viillettää vastuusta vapaana. Rahalla saa ja moottoripyörällä pääsee.
Otan itse asian niin, että hän menettää enemmän. Ei sitä nyt näe, mutta luulisin, että se päivä tulee, kun näkee. Onko sitten liian myöhäistä - en tiedä. Isänsä jälkiä seurailee osittain. Isänsä, jota vihaa.
Niin samaa sanoi minun mieheni.
Ettei halua olla samanlainen kuin oma isänsä
vaan haluaa olla osa lastensa elämää aina.
Myös sittä arjen jaksamisesta kiinnostuneena.
Tällä hetkellä elää ihan kopiona isästään.
Mies kulkee omia polkujaan tiätämättä mitä omalle
pojalleen tänään oikeasti kuuluu.
Eikä edes itse tiedosta itse sitä.
Kun pieneltä pojalta puhelimessa kysyy kuinka
menee niin mitä poika isälleen aina vastaa?
"ihan hyvää" vaikka ei niin hyvää kuuluisikaan.
Poika ei koskaan halua pahoittaa isän mieltä
koska harvoin tätä näkee.
Isä uskoo tämän koska haluaa itse ajatella niin.
Voi olla taas huoletta omilla menoillaan kun
se isän vastuu tuli hoidettua siinä puhelimessa.
Poika voi siis hyvin.
kuka kasvattaa suomalaisista miehistä tuollaisia?
naisista.
Meillä on juuri samoin. Juuri tuossa poika soitti isälleen. Meni vastaajaan. Kauhea ärripurri, kun "ei voi koskaan vastata". Samoin tein isä soitti takaisin ja poika oli kuin auringon paiste.
Eli koskaan ei isälleen valita isästä, mutta minulle valittaa. Miksikö? Kyllä ne lapset kuitenkin miettii, että isä on meidät hylkänyt.... Jos moittii nyt isää, mitähän se vielä keksii. Kyllä nuo lapset kärsii, mutta minkäs tässä tekee.
Isä ei ote yöksi. Meillä saisivat tavata niin paljon kuin haluavat, vaan kyllä se jää pariin tuntiin per vko - maksimissaan.
Minulla on exä, joka aidosti välittää lapsistaan. Vaikka hän hoitaa tapaamiset ja yhteydenpidot, mielestäni hän ei olisi saanut lähteä ollenkaan. Hän kyllä rakasti minua ja välittää vieläkin, mutta ei jaksanut parisuhteemme vaikeuksia. Yhdessä lapset oli tehty ja yhdessä heidät piti aikuisiksi saattaa, mutta minulle se jäi. Kaukana asuessa ei voi olla arjessa läsnä. Osia en kuitenkaan vaihtaisi, en voisi olla erossa lapsistani.
Olen lähi-isä. Ollut sitä jo kolme ja puolivuotta Lapseni tapaavat äitiään oman aikataulunsa mukaan. Siis siinä asiassa kaikki hyvin. Mutta loma-ajoista, vapaapäivistä ei kerrota minulle, joten en ole voinut suunnitella omia menemisiäni mitenkään. Toinen paahtaa vapaana miten haluaa.
Näinkin voi olla. Ei aina kannata syyllistää isää. Asia voi joskus olla toisinkin päin.
välitän. Maksan niistä sen mitä kuuluukin ja tapaan mahdollisimman usein. Ex vähät välitti ennen avioeroa lapsista. Minä ne meidän perheessä lapset ja kodin pääasiassa hoidin, jotta ex olisi saanut harrastaa ja rellestää kuten tahtoi.
En jaksanut sitten tapella sossun lehmien kanssa. Isähän ei lapsia Suomessa saa. Nyt lasten hoitajana on tv tai joku ongelmalähiön muista yh-naudoista. Ei minulla ole varaa laukata lasten luona joka ilta. Eikä ole aikaa eikä varaa niitä joka viikonloppu ottaa. Hunnigolle ne menee ja paskaan hukkuu exän läävässä. Sääli - kai niistä ihan kunnollisia suomalaisia olisi tullut...
Toivottavasti teet kuitenkin kaikkesi mihin lastesi vuoksi pystyt.
Pidät yhteyttä mahdollisimman paljon ja otat
luoksesi aina kun on varaa.
Mikä muu tärkeämpi nyt vie aikaasi jos aikaisemminkin hoidit heitä enemmän?
Jos ex eukkosi haluaa rällästää voit ehdottaa
että menet vaikka heidän kotiisi lastenhoitajaksi.
Parempaa hoitajaa tuskin voivat saada?
Eihän tv tai yh nauta korvaa sinua???
Jos exän hinku on kova mennä niin miksi kieltäytyisi?
Älä kosta lapsillesi sitä mitä haluat kostaa exällesi. Väärä väline. Ehkä paras koston väline on kun osoitat exällesi ettet piittaa hänestä tuon taivaallista ja pysyt lasten elämässä. He rakastavat sinua omana itsenäsi, ei ikävänä äijänkäppäränä.
Luitko mitä kirjoitin? ymmärsitkö lukemasi?
Minulla ei ole varaa käydä tapaamassa lapsia enempää. Tulee kuitenkin paljon noita ajokilometrejä lapsia hakiessa. Bensan hinta on oikeasti nykyään sillä tasolla, etten yksin kertaisesti voi ajaa useammni lasten luo.
On kai turha mainita, että exää on ihan turha pyytää osallistumaan noihin kuljetuskustannuksiin.
Pidä huoli omalta osaltasi ettei lapset saa sinusta sitä käsitystä ettet välitä heistä, koska et käy siellä aina kun vaaditaan. Jos lasten äiti on mitä kerroit, hän varmasti puhuu sinusta pskaa lapsille ja yrittää saada heidät näkemään sinut hänen silmin. Et olisi ainoa jota omat lapset alkaa karsastaa äidin satujen seurauksena.
Kyllä välitän, mutta vaikeeta on. Nyt esim. lomista puhuttaessa kysyin exältä kuinka hän on lomalla, että voin ottaa oman lomani eri aikaan.
Ja tää vetää taas herneet nenään, olisiko sitten halunnut lomailla yhdessä....
Asun lähellä, että voin aina jollain tekosyyllä käydä lapsia katsomassa kun mahdollista, korjaan jonkun pyörää ja semmoista. Oikea tarkoitus on tietty tavata lapsia.
Joskus osuu jättipotii kohdalle kun exä onkin illan poissa ja satun paikalle, silloin voidaan olla yhdessä lasten kanssa.
Mun luo lähdöt ovat aina yhtä vaikeita exälle, esittää marttyyriä minkä ehtii ja lapsistakin se on vaikeeta. Sitten kun ovi on saatu kiinni, niin tunnelma muuttuu laakista ilon ja riemun sekamelskaksi.
Vaikeeta se välittäminen on, kun piti kynsin hampain taistella sosiaalitanttojen kanssa omista ja lasten lakisääteisistä oikeuksista.
En ihmettele, että moni isä on sen seurauksena sitten tuumannut, että antaa olla.....
Hei,
meidän tapauksessa ei ole tarvinnut sosiaalitanttojen kans tapella, eikä juuri keskenäänkään. Mies halusi lähteä ja minä en häntä estellyt, mitäpä siitä olisin hyötynyt. Toisin sanoen syyt minun exäni käytökseen ovat jossain muualla kuin vaikeassa avioerossa, puhumattakaan ex-vaimon (siis minun) nykyisessä käytöksessä. Vaikka en erota halunnutkaan, olen sen verran "fiksu", etten hankaloita meidän tai lasten elämää turhalla riitelyllä tai asioiden hankaloittamisella.
Mutta jokainen kait meistä tietää, että niitä "hankalia" tai vähemmän "fiksuja" löytyy sekä ex-vaimoista että ex-miehistä. Miten milloinkin. Eli ei ole miesten ykinoikeus ;)olla hankala tai v-mäinen.
Tsemiä!
Isä on hakenut eroa vaimostaan - ei lapsistaan.
Enkä minäkään enää ex mieheni kanssa suostuisi elämään kaiken sen p:n jälkeen, mutta välitän lapsista ja teen kaikkeni etten ainakaan minä ole syypää jos välit isään takkuilee. Meillä on saatu asiat toimimaan silleen ettei minun ja miehen paljon tarvitse toisiamme vaivata ja lapset ovat yhteishuollossa. Lapset eivät enää kestäisi jos alkaisimme vielä heistä riidellä, nyt kun ovat meidän riidoista päässeet.
Lasten isä ruikuttaa ympäriinsä kuinka on ikävä lapia, mutta puheet on puheita. Ehdotin että minun puolestani vois ottaa lapset vaikka 2 viikonloppua peräkkäin ja yhden olisivat minulla. Onhan se 2 viikkoa erossa isästä lapsillekin pitkä aika. Mutta... kuinkas ollakaan "pitää miettiä" oli vastaus. Kesälomalla lapset voisivat olla isällään 2 viikkoa. Mutta se ei käy, yhdeksi viikoksi aikoi heidät ottaa. Enpä tiedä toteutuuko sekään, kun ei ole ilmoittanut milloin se viikko olisi hänelle sopiva. Puhua ja ruikuttaa ikävää kyllä osataan, mutta totuus ja vastuu on aivan toista. Mielestäni yhteishuoltajuus on täyttä pelleillyä. Meillä ainakin. Tiedän että on isiä jotka oikeasti välittävät ja ovat lastensa kanssa myös heidän arjessaan, iso hali heille.
asia. Säilyvät suhteet parempina molempiin vanhempiin.
Tosin on niin, että lapsillani oli jokaisella oma passi voimassa, kun erottiin. Enpä ole ex-vaimoltani joutunut kertaakaan nimikirjoitusta mihinkään paperiin yhteishuollon takia pyytämään.
Olet katkera siitä, että ex-miehesi itkee ikävää, mutta ei ole kuitenkaan valmis ottamaan lapsia luokseen. Eroni jälkeen, josta kolme ja puoli vuotta, ovat lapseni olleet äitinsä luona yhden joulun aatonaatosta joulupäivään suunnitellusti siten että tiesin asiasta etukäteen. Lomilla ei kertaakaan. Muuten tapaamiset hoidettu tekstiviestikutsulla silloin kun äidille sopii.
Ainoa asia, josta olen katkera, on se, että exäni on ollut kaikki nämä vuodet täysin yhteistyöhaluton loma-, viikonloppu-, ja vapaa-ajan suunnitteluun lasten kanssa. Olen ollut ns. tisurissa kolme ja puolivuotta, koska en koskaan etukäteen tiedä, milloin äitinsä on valmis lapset luokseen ottamaan.
joutuuko nainen maksaan elatusmaksuja jos lapset jäävät isälle,en ole moista ainakaan kuullut.taitaa sit mennä sossutädin helmoihin ne maksut =))
jos tuloja. Ellei pysty maksamaan, maksaa kunta elatustukea, joka on 118,15 €/lapsi.
Meillä isä halusi lähteä uuteen elämään uuden naisen kanssa.Pelkäsin hänen vieraantuvan lapsistaan,kun matkakin on melkoinen.Olen todella iloinen,koska hän soittelee ja tapaa lapsia usein .Tuntuu kuin hän vasta nyt olisi huomannut lastensa arvon.Me emme kyllä suuremmin riidelleet lapsista,koska isä ei ajatellutkaan voivansa riistää lapsilta tuttua ympäristöä.Oli asian ajatellut jo ennenkuin tiesin tästä mitään.Keskusteluyhteys taitaa olla se minkä puute aiheuttaa ongelmia. Lapset rakastavat puutteellisiakin vanhempiaan kunhan vanhemmat eivät hylkää.On myös äitejä jotka hylkäävät lapsensa tapaamattomuudella.
Juu, ei tietenkään tarvitse, laki lapsen elatuksesta koskee vain miehiä. Mistä näitä älykääpiöitä sikiää?
ostaa, eikä vanhemmuus lopu eroon. vanhemmuus jatkuu kuolemaan saakka.
Useat ovat uskoneet avioliiton jatkumiseen kuolemaan saakka. Ei aina. Vanhemmuus jatkuu.
Lapsilla isä ja äiti pysyy erosta huolimatta.
Lasteni isänä olen aina. Tuen ja ohjaan
kykyni mukaan.
T:Sopueromies.
Et varmastikaan ole katsonut peiliin....
Jos haluat että maailma pyörii sinun halujesi mukaan kannattaa varautua että ongelmia ilmenee. Näkyy ilmenneen.
Et omalta itsekeskeisyydeltäsi ole kyennyt ottamaan huomioon muita ihmisiä ja mies on lähtenyt. Et ole ymmärtänyt, että avioliitossa molempien pitää joustaa. Mies on joustanut, sinä et. Kun et saa tahtoasi läpi käyt päälle. Ei kukaan sellaista jaksa.
Miehen vuorotyössä ei ole mitään epänormaalia. Haluat amerikkalaistyylisen perheen.. vanhemmat kotona? Lapset eivät kärsi siitä että isä käy töissä - olkoon vuorotyötä, mutta siitä kärsivät jos isä ei käy työssä. Olisit kiitollinen, että isä pitää työstään ja on ahkera.
Mutta ei... kaiken pitää mennä sinun tahtipuikkosi mukaan. Ongelmiisi ei voi kommentoida, koska ne eivät ole todellisia. Sinun todellinen ongelma olet sinä itse. Jos voisit joustaa muiden mieliksi edes joskus huomaisit että asiat sujuvat huomattavasti paremmin. Mutta kukaan ei jaksa aina olla joustamassa sinulle.
Mutta kiitos kirjoituksestasi. Sain siitä apua arvostaakseni omaa ex miestäni joka on työnarkomaani. En ole sellaista sietänyt vuosiin ja se oli olevinaan yksi eromme syy, kun mies ei ole koskaan kotona. Lapset kuitenkin arvostavat isänsä työtä ja ovat kiinnostuneita. Voin suoraan sanoa että elämä ei helpottunut eron jälkeen. Nyt vastuu lapsista jää vielä enemmän minulle. Toisaalta ovat välillä isällä, ja vaikka se onkin lepoa minulle, en silti halua olla erossa lapsista. Eroamme ei voi perua, enkä haluaisikaan. Todelliset syyt vain ovat selvittämättä. Taitaa olla sinullakin.
Puhut exäsi puolesta. mitä jos antaisit exäsi kertoa itse miten asiat kokee. Veikkaampa että tulee hieman erilainen näkökulma kuin mitä sinä kerrot. Riitele hänen kanssaan reilusti kasvokkain äläkä kerjää myötätuntoa ulkopuolisilta ilman että exälläsi on mahdollisuus puolustautua. Kumma juttu että kaikki kitkerän sävyiset kirjoitukset vain syyllistävät exiä muka-tietäväisinä. Teillä ei homma pelannut ja se siitä. Siihen olette kumpikin yhtä syypäitä.