Miten ihminen voi kiintyä toiseen ihmiseen niin kovasti ettei osaa mitenkään unohtaa toista? :(
Mä en ole vieläkään päässyt yli mun eksästä. Tai me säädettiin jotain jonkun puolen vuoden ajan. Ja tästä kaikesta on aikaa jo 14 kk, mutta silti mä nään siitä edelleen unia joka ikinen yö ja niissä unissa me ollaan yhdessä ja tehään kaikkea ihanaa ja herään surkeana, kun tajuan, että en koskaan saa eksääni takaisin vaikka mä välitän siitä niin mielettömän paljon.
Mikään tai kukaan muu ei voi korvata sitä eikä kukaan muu osaa koskettaa mua samalla tavalla kuin se kosketti. En kyllä ole antanut edes tilaisuutta siihen vaan pakenen vain kaikkia, jotka vähänkin osoittavat kiinnostusta. Mä pelkään ja samalla mä kuitenkin toivon sitä enemmän kuin mitään. Toivon niin kovasti, että mun elämään ilmestyisi joku, joka ottaisi mut syliin ja kertoisi välittävänsä ja saisi mut unohtamaan mun eksäni.
Mun eksäkin on muuttunut kovasti meijän jutun jälkeen. Ennen se oli hiljaisempi ja ujompi. Nykyään siitä on tullut sellainen "playeri", joka tuntuu haluavan pääasiassa vaan yhen illan kännisekoiluja ja ihan kenen kanssa vaan. Se ei ole seurustellut kertaakaan meijän "eron" jälkeen, mutta AINA kännissä ollessaan sillä on ollut eri muija kainalossa eli yhen illan juttuja sillä on ollut useita. Mä en osaa hankkia edes niitä, koska vertaan kaikkia tähän mun eksään ja ajattelen aina, että: "voi kumpa toi nyt olis mun eksä ni tekisin sen kanssa vaikka mitä" :S
Mun eksä kuitenkaan ei halua enää olla paljoa missään tekemisissä mun kanssa. Mä olin kuulemma ensimmäinen tyttö, josta se oikeasti välitti ja joka osoitti sille välittävänsä siitä (sen kaverin sanojen mukaan), mutta nykyään ei olla oikeen minkäänlaisissa väleissä. Oon koittanu aina kännissä ollessani jutella sille(sekin kyllä välillä ollut kännissä) ja luulisi, että siinä vaiheessa se olisi vähän ystävällisempi mua kohtaan, mutta ei. Se ei suostu edes juttelemaan mun kanssa tai kuuntelemaan, että mitä sanottavaa mulla sille olisi. Ehkä parempi niin. Mun sydän on edelleen sillä vaikkei se sitä halua. Haluaisin vaan niin kovasti näyttää sille, että oon päässy yli ja osaan jatkaa elämääni, mutta en vain osaa.
Miksi mun pitää kärsii tälleen? Miksen voi ymmärtää, että meijän juttu on ohi?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kauan tähän oikeen menee, että voin ajatella sitä pelkkänä kaverina tai sillä tavoin, että muhun ei enää satu? Miten kauan teillä meni toipua ensirakkaudestanne?
Itken tälläkin hetkellä vaikka ihan turhaan.
Mä en ole vieläkään päässyt yli mun eksästä. Tai me säädettiin jotain jonkun puolen vuoden ajan. Ja tästä kaikesta on aikaa jo 14 kk, mutta silti mä nään siitä edelleen unia joka ikinen yö ja niissä unissa me ollaan yhdessä ja tehään kaikkea ihanaa ja herään surkeana, kun tajuan, että en koskaan saa eksääni takaisin vaikka mä välitän siitä niin mielettömän paljon.
Mikään tai kukaan muu ei voi korvata sitä eikä kukaan muu osaa koskettaa mua samalla tavalla kuin se kosketti. En kyllä ole antanut edes tilaisuutta siihen vaan pakenen vain kaikkia, jotka vähänkin osoittavat kiinnostusta. Mä pelkään ja samalla mä kuitenkin toivon sitä enemmän kuin mitään. Toivon niin kovasti, että mun elämään ilmestyisi joku, joka ottaisi mut syliin ja kertoisi välittävänsä ja saisi mut unohtamaan mun eksäni.
Mun eksäkin on muuttunut kovasti meijän jutun jälkeen. Ennen se oli hiljaisempi ja ujompi. Nykyään siitä on tullut sellainen "playeri", joka tuntuu haluavan pääasiassa vaan yhen illan kännisekoiluja ja ihan kenen kanssa vaan. Se ei ole seurustellut kertaakaan meijän "eron" jälkeen, mutta AINA kännissä ollessaan sillä on ollut eri muija kainalossa eli yhen illan juttuja sillä on ollut useita. Mä en osaa hankkia edes niitä, koska vertaan kaikkia tähän mun eksään ja ajattelen aina, että: "voi kumpa toi nyt olis mun eksä ni tekisin sen kanssa vaikka mitä" :S
Mun eksä kuitenkaan ei halua enää olla paljoa missään tekemisissä mun kanssa. Mä olin kuulemma ensimmäinen tyttö, josta se oikeasti välitti ja joka osoitti sille välittävänsä siitä (sen kaverin sanojen mukaan), mutta nykyään ei olla oikeen minkäänlaisissa väleissä. Oon koittanu aina kännissä ollessani jutella sille(sekin kyllä välillä ollut kännissä) ja luulisi, että siinä vaiheessa se olisi vähän ystävällisempi mua kohtaan, mutta ei. Se ei suostu edes juttelemaan mun kanssa tai kuuntelemaan, että mitä sanottavaa mulla sille olisi. Ehkä parempi niin. Mun sydän on edelleen sillä vaikkei se sitä halua. Haluaisin vaan niin kovasti näyttää sille, että oon päässy yli ja osaan jatkaa elämääni, mutta en vain osaa.
Miksi mun pitää kärsii tälleen? Miksen voi ymmärtää, että meijän juttu on ohi?
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kauan tähän oikeen menee, että voin ajatella sitä pelkkänä kaverina tai sillä tavoin, että muhun ei enää satu? Miten kauan teillä meni toipua ensirakkaudestanne?
Itken tälläkin hetkellä vaikka ihan turhaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ajattele niin että ei sun kannata sekaantua sellaiseen playeriin joka tulee satuttamaan sua vielä kunnolla pettämällä tai jotenkin muuten. Anna itsellesi nyt kupa mennä eteenpäin. Tapaa ihmisiä, ihastu rakastu...
Niin sä olet kyllä oikeassa. Mä menin rakastumaan tollaseen playeriin ja nyt sattuu niin helvetisti. Periaatteessa oma vika, kun en ymmärtänyt, että se vaan leikki mun kanssa. Mutta kiitos neuvoista
Nopein ja ainoa tapa päästä elämässä eteenpäin on laittaa 100% välit poikki eksääsi (jos niitä vielä on) ja yrittää jonkun muun kanssa. Lupaan että vaikka se uus ei tuntuiskaan aluksi hyvältä se auttaa sua ratkaisevasti eteenpäin elämässä!
Moi! Mäkään en oo päässy mun ex-sästä yli vaikka meiän erosta on jo yli 3kk... Se oli mun ensirakkaus ja sit ku se jätti mut ni musta tuntu et mä menetin kaiken! Ihan niinku maa olis pettäny jalkojen alla ja happi olis loppunu! Meillä on ollu pariin otteeseen yhden illan juttuja ja nyt kun viimeksi kerroin hänelle, että rakastan häntä vieläkin,hän meni hiljaiseksi..Kysyin häneltä että minkä takia hän tekee mulle niin,hän ei itsekkään tiennyt vastausta siihen... Ainoat sanat mitkä kaikuu mun korvissani yötä päivää ovat hänen sanansa:"Kun se liekki kerran sammuu, se ei syty enää uudelleen."