Asun pienessä kaupungissa, jossa osa ihmisistä tietää asiasi paremmin kuin sinä itse. Pari vuotta sitten mieheni jäi kiinni suhteestaan toiseen, paikkakuntalaiseen naiseen. Voitte kuvitella sitä juorujen määrää, jota jouduin kuuntelemaan. Mutta kestin sen, oli pakko. Enkä oikeastaan jaksa välittää toisten ihmisten mielipiteistä. Vaikeinta on ollut se, että todellakin joudun elämään samalla paikkakunnalla tuon toisen naisen kanssa. Näen häntä viikottain, kaupassa, kadulla, postissa... Olemme selvittäneet mieheni kanssa tuon pettämisen ja luulen että pahin on ohi. Jälkensä tuollainen tietenkin jättää ja tuskin voin koskaan unohtaa, mutta anteeksi antaa voin kyllä. Tässä asiassa kuitenkin pätee sanonta: "poissa silmistä, poissa mielestä". Tuntuu kuin joka kerran kun näen tuon naisen jokin haava aukeaa uudelleen. Tuntuu kuin minulle ei annettaisi tilaisuutta jättää tuota asiaa taakseni. Aluksi en osannut vihata tuota toista naista, nykyään vihaan häntä todella. Haluaisin satuttaa häntä, mutta tiedän etten koskaan tule tekemään sitä. Toivoisin vain, että saisin rauhan sielussani. Mutta jonkinlainen myllerrys tapahtuu aina kohdatessamme. Minun pitää yrittää esittää etten välitä... Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta ja jos on niin miten olette selvinneet siitä? Toivoisin asiallisia kannanottoja!
Pienen paikkakunnan kirot
Elossa taas
211806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minulla on samantyyppinen tapaus. Riksussa ukkoni talutteli vuositolkulla horoa ja kaikki tutut ja sukulaisetkin sen tiesivät. Minä en. Juoruja kulki omalla kylälläni, mutta eipä kukaan tullut suoraan minulle sanomaan mitään. Minä en ole horoa nähnyt, mutta tiedän kyllä toisten kuvauksista minkälainen on. Minut on kyllä sille näytetty. Luulin jo kaiken olevan ohi (2 vuotta on ukon kanssa tapeltu asiasta), mutta 17.5. aamu 9 jälkeen horo soitti minun salaisiin numeroihini (ukko oli ne antanut). Kaksi lausetta ehti mökeltämään samoin minä sanoin pari lausetta ja suljin puhelimen. Arvaa miltä minusta tuntui? Viha ja katkeruus oli sanaton, ilmoitin ukolle, että tämä oli meidän avioliiton viimeinen piste. Eipä ole uskaltanut ehdotella mitään, kun kaikki on loppu nin se myös on loppu. Minulle on äärettömän vaikeaa ja yököttävää mennä ko. kaupunkiin ostoksille, kaikki todella palautuu mieleen ja kun ajamme pääkatua pitkin kohti Lidlin kauppaa, niin ohitamme huorahousen, joka kerta huudan ja ukkoni lyö jarrut pohjaan ja käskee painua ulos, mutta enpä ole vielä auton ovea avannut. Siis tiedän tuon tunteen ja luulen, että en koskaan pääse siitä yli. Minusta sinä olet todella lojaali, sillä minä en voi unohtaa ja ikinä en anteeksi anna, ukkoni tietää sen ja luulenpa että horo myös. Tämä on vaikuttanut myös tuttujeni elämään, horo on töissä sairaalassa ja äitini alkoi jopa pohtia voiko hän mennä sairaalaan, sanoin että se tekee vain öitä, joten et siihen törmää. Tällaista on todella asua pienissä ympyröissä, joissa lähes jokainen tuntee/tietää toisten asioita.
tommoiset äijät munista (anteeksi ) kun taatusti on täytynyt tajuta, että nokikkain joudutaan.
Pelkkä pettäminen on niin kipeä asia , että tuntuu ettei siitä tahdo järjissään selvitä saatika sitten kun on se huora kokoajan läheisyydessä. Teidän täytyy olla vahvoja naisia kun kestätte tilanteenne ja järkikulta on vielä tallella. Minut on petetty ja suhteen paljastumisesta liki vuosi ja silti on yhä usein niin helvetillinen olo, että mietin eroa. Eihän se ero tätä totuutta ja pahaaoloa lähimainkaan heti poistaisi mutta ehkä kuitekin jossain vaiheessa helpottaisi. Parastahan olisi löytää rakastava ihminen rinnalleen. Silloin vois toivottaa sen petturipaskan ähäkutti unohduksen helvettiin, kärsiköön ja käristyköön siellä. Valitettavasti tämä on vain toiveunta.
Ja se puoliso on sellainen reppana, että kai sille kohtuu elämän soisi.
Olemme miehen kanssa jo naimisissa, asumme vuokralla. tämä toinen nainen erosi miehestään sen tapahtuman jälkeen. sen jälkeen vasta sain minä itse tietää että jotain heidän välillään oli tapahtunut. Itselläni tuntuu myös että haluan satuttaa toista. mutta asiassa on ongelmia, Hänen isosiskonsa on erittäin hyvä ystäväni (nykyään karttelee, kun kerroin tälle toisen naisen entiselle mitä tämä on tehnyt, tosin hän ei uskonut mitään)
ja me myös tuon toisen kanssa olimme hyviä ystäviä, ystävyys jäis siihen kun kehotin häntä pitämään näppinsä erossa mun miehestä (eli siis: anna olla viimenen kerta kun mun ukkoa nuolet) vastaus oli että minäkö se olinkin joka nuoli. itse tuo nainen pitää itseään siveellisenä, pikkupulmusena, joka ei tehny itse mitään.
Mieheni sanoin hän oli pitänyt toisella takamuksesta, toisella hartiasta, ei mielestäni mitenkään estelevä ele. ja oli kuulema se toinenkin nuollut, mies myönsi että hän itse teki aloitteen. tässä tää tarina,
Meillä meni suurin piirtein ohi, kun kuljin mieheni kanssa enemmän käsikädessä, suutelemme nykyään julkisesti, yms yms... haluan näyttää tuolle toiselle että siinäs kun haaveilet, mies on mun ja pysyy! mies teki tuon kaiken päissään ja haukkui tuon toisen jälkeen päin. siis ihan suoraan kutsui harakaksi ja sian pe...ksi, mutta itse olen tervehtinyt tätä naista, kun sain miehelleni selväksi, että jos hän kerran mun kans vielä haluaa jatkaa, niin sen on sitten kans näytettävä se. Pelkät sanat ei enää riitä...
Ja että se kaikki on näytettävä julkisesti. mut pitää ottaa joka asiassa huomioon, jos hän sen kokee rankaksi, niin sitten hän ei ole tosissaan kanssani, jos toista rakastaa on se helppoa. Ja helppoa on ollut. nyt haaveilemme jo omasta talosta, ja lisää lapsia... lapset tulee sitten kun talo on... sillä meillä on jo ennestään muutama, eikä tällaisen katraankaan kanssa tahdo vuokra kämppään mahtua.
mutta siis se asia mitä mä halusin sanoa on, että kun mies ottaa sut huomioon, osoittaa kuinka paljon rakastaa viettää aikaa sun kanssa, (ei niitä kaveri porukan pippalointeja ilman sua) niin ajan myötä myös se luottamus palaa... ainakin osittain, tulee aikoja jolloin minäkin ajattelen että mitähän se mies tekee tuolla kauppamatkalla, kun ei ala näkyä (5minuuttia myöhässä) mutta sellaiset asiat on pystytty selvittään. Mies lupasi ettei hän käy missään baareissa enää ilman mua... ei halua koska tietää etten voi luottaa, ja hän haluaa sen luottamuksen saavuttaa takaisin. ollaan järjestelty kahdenkeskisiä iltoja, ihan ruokaa, hyvää viiniä ja kynttilät, musiikkia ja sänkyyn... Nykyään elämä on ihanaa. kerron tälle toisen naisen siskolle usein miten mieheni on ihan erilainen nykyään, hän on jatkuvaan kiinni minussa, kourii kuin nuori poijankloppi... (hih) ja tiedän että ne menevät tämän toisen naisen korviin. Mutta ikinä en luota enää uusiin ystäviin... kaksi vanhaa hyvää ystävää on jotka pysyy, joita tiedän etteivät petä ikinä !!!!! Kyllä se rankan alun jälkeen vielä elämä paistaa teillekin, jos molemmat vaan teette sen eteen töitä, olkaa avoimia, kerro aina kun asia vaivaa sinua, sano mikä siinä pelottaa... jos miehesi rakastaa niin hän kuuntelee hermostumatta ja tukee sua... näin meillä!!!
Minkä ikäinen olet? Mikä on sinun koulutustasosi? Kummallista tekstiä aikuiselta (?) ihmiseltä.
...teistä erityisesti, vaan kaikille yhteiseti.
-KUINKA te helvetin tyhmät ämmät jaksatte haukkua sitä "toista naista" huoraksi, tapella miehistänne ja käskeä sen "kolmannen " pysymään poissa ?!?!
Eiköhän ne miehenne valitse PYSYYKÖ ne ylimääräiset poissa vaiko ei!
Ainakaan minun oman-arvontunnollani ei kenestäkään tapella -jos pettää niin saa mennä stana! Viimisenä tulis mieleen lähtee sitä kolmatta kurittaa, sillä se ei ole se kuka itseä loukkaa, VAAN SE OMA PUOLISO! HERÄTKÄÄ! Jos kerran kykenette antamaan anteeksi sille joka teitä on phimmalla mahdollisella tavalla satuttanut, niin miksette samalla sille, joka itseasiassa ei ole loukannut ketään !?!!!
No. Ehkä te ämmät vaan olette oikeasti tyhmiä. Kyllähän tuo miehistä itsetuntoa nostattaa, -kissatappelut - mutta mitä pitää päässä OIKEASTI liikkua että tuollaseen ryhtyy?
"men don't understand"
tulevaisuudessa sulle itsellesi... sitten huomaat miten paljon vihaa herättää sellainen "ystävä" joka sun rakastasi kourii, ja nuolee! Mulle tapahtui näin että tämä toinen nainen leikki ystävää, oli niin olevinaan ja huusi omalle miehelleen pettämisestä ja pornon katsomisesta (mies ei todellisuudessa ole pettänyt tämä on varma tieto), ja sitten se menee ja nuolee naimisissa olevaa kolmen lapsen isää! tässä naisessako ei siis ole vikaa yhtään. mieheni oli umpi kännissä, tämä nainen omien sanojensa mukaan ei juurikaan ollut juonut. en pysty pitämään yhteyttä ystävään jonka tiedän himoinneen mun miestäni. katsella saa, mut mun ystävät kyllä tietää etten pidä sellaisesta. Mies on pyytäny anteeksi ja myöntänyt tekonsa, ja häpeää sitä. mutta tämä toinen nainen yhä edelleen yrittää kieltää tehneensä mitään muuta kuin tanssineen hitaita. tästäkin on varma tieto että asia on niinkuin mun mies on sanonu. Itse en tosiaan ole turhaan haukkunu: kukaan todellinen ystävä ei ole ikinä ennen loukannu ja käyttäny mua hyväkseen yhtä pahasti. mun mies on mun, siihen ei oo muilla asiaa!!!
soitellut ja herjannut, kehuskellut ym. Eikö se ole pahantekoa ,että aloittaa suhteen naimisissaolevan perheellisen kanssa ja samalla vaarantaa perheen koossapysymisen. Eikä se mies yksin petä siihen tarvitaan petoskumppani.
Täytyisi normaalijärjellä ymmärtää ,että loukkaa syvästi miehen vaimoa alkamalla suhteeseen vaan kun ei välitä, oma napa lähinnä. Ei se mies väkisin suhdetta ala.
että jos ei yksi anna niin aina löytyy toinen vapaehtoinen antaja... mies pettää jokatapauksessa kun pettämään kerran haluaa.
Tämä juttusi on tyyliltään paha, mutta olet kyllä melko oikeassa. Kaipa se on sitä, että pitää etsiä syyllistä muualta, ei millään voi edes itselleen myöntää, että se pääsyyllinen on siinä vieressä ja on ollut jo pitkäänkin ehkä, toisaalta saattaisihan siinä selvittelyssä löytyä itsestäkin jotain tai yhteisestä liitosta, jotain minkä vuoksi toinen heikkouksissaan on livennyt.
Ihmisluonteeseen kuuluu se, että syyllistä etsitään ensin ulkopuolelta, koska omaa pesää on vaikea käsitellä, suorastaan pelottavaa. Se on hyvin ymmärrettävää, että viha kohdistuu siihen toiseen mieheen tai naiseen.
Itse olen joutunut ihan vasta tuollaisen vihan kohteeksi. En ole tehnyt mitään, olen vain ihan työpuheluita puhunut erään miehen kanssa. Auta armias, nimeni on löytynyt miehen kännykästä, jota hän käyttää siis myös työpuhelimena. Melkoinen yllätys, kun rupeaa tulemaan outoja soittaja ja lopulta haukut päälle. No en ollut ainoa nainen, joka niitä oli saanut. Tilannetta en tiedä, onko naisella sitten syytä epäilyksiinsä, olen niin ulkopuolinen, että en edes kehdannut kysyä mieheltä, kun hän kysyttyäni asiaa, pyyteli anteeksi. Naiselta en ole saanut anteeksipyyntöä. Eipä sillä eihän se minua haittaa, kunhan ei toistu.
Nämä ovat vaikeita asioita. Kaipa se viha ja epäilys aiheuttaa ylilyöntejä. Tämähän on tavallaan aika hyvä paikka tuulettaa enimmät höyryt. Luultavasti nämä samaiset ihmiset eivät livessä esiinny yhtä raivokkaasti.
Mutta tosiaan voi olla niin, että mies myhäilee sisimmässään, kun naiset tappeleet hänestä..
Pyysin asiallisia vastauksia sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa kuin minä. En ymmärrä miksi siis kirjoitit ja halusit loukata? Voitko uskoa, että on sellaisiakin pareja, jotka selviävät uskottomuuden aiheuttamasta kriisistä, vai etkö halua, että kukaan selviää? Ilmeisesti olet se kakkonen, koska kirjoitukseni aiheutti sinussa moisen vihan. Olen onnellinen siitä, että taistelimme/taistelemme onnemme eteen mieheni kanssa. Ja olen sitä mieltä, kaiken loan heiton jälkeen, että minulla on ihan oikus vihata tuota toista naista.
toki, mutta muista ettei kukaan yksin ketään petä
auttaa vastaamaan. Miten olisi vaikka:
olen pahoillani, vika oli yksin minun. Huomaan miten paljon rakastat minua, niin paljon että sinun on vihattava jotakin toista jotta kestäisit. Näen miten paljon rikoin sinua.
Totuutta voi olla myös ilman välinpitämättömyyttä, mutta sinä olet välinpitämätön, se on eri asia. Ehkä rakastuit, sekin on voi olla totuus. Silti voit olla loukkaamatta jos halut.
usein pienen paikkakunnan varatut hakee suurista kaupungeista kakkosen!
En halunnut loukata. Halusit vastauksia saman kokeneilta, minä olen yksi niistä mutta mies. Olen ollut sekä pettäjän että petetyn roolissa joten perspektiiviä löytyy, -mutta omasta vastauksestasi päätellen et halua niitä kuulla. (?)
Jokatapauksessa. Tottakai on hienoa että pettämisestä parit selviävät, eihän siitä ole kyse! Mutta kerrompa sinulle miehistä näkökulmaa, noin pettämisestä ja sen sivutuotteista ylipäätään...
a) Jos joku haluaa pettää, se tekee sen ihan varmasti. (olkoon mies tai nainen) Joskus petetään ihan vaan ajattelemattomuuttaan, joskus tarkoituksella, mutta sillä ei ole merkitystä.
b)sellaista humalaa ei ole olemassa että viinaa voisi syyttää! Jokainen tietää mitä on tekemässä kun vehkeet alkaa painuu toisiaan vasten. Niin ei käy "itsestään", mutta toki humalatila voi edesauttaa...
Sanoit että ilmeisesti itse olen se kakkonen. No kuule en. Luulempa että aika harva mies loppupeleissä siihen kakkosen rooliin ryhtyy, johtuuko se sitten oman-arvontunnosta vai mistä, en tiedä. Se minusta on käsittämätöntä että niin moni nainen suostuu ihan älyttömiin myönnytyksiin, niinkun se "oma mies" olisi se ainut maan päällä!
Siis sekä ykköset että kakkoset. -Vaimo on valmis odottamaan että mies tekee ratkaisunsa, vihaten sitä "kakkosta" ja päinvastoin.
Minkä helvetin tähden!?!!
Joku vastanneista kuvaili hienosti miten sitä omaa pesää on vaikea tutkia ja syyllistä/syytettävää haetaan ulkopuolelta. Minusta se on, sori vaan, naurettavaa, mutta niin käsittämättömän yleistä naisten keskuudessa! Naurettavaa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Aikanaan, minun ollessa se pettäjä (syitä siihen en tässä lähde puimaan) oma "ykköseni" otti ja lähti purkamaan raivoaan "kakkoseen",
huorítteli ja haukkui perheenrikkojaksi.
MINÄHÄN siinä se perheenrikkoja jumalauta olin, MINÄ sen pakan sekoitin eikä se toinen nainen.
En voi muuta kuin ihmetellä mikä saa ihmisen käyttäytymään noin.
"minun mies, älä koske siihen"...
Käännän asiat vaan aina myös toisin päin.
*Kukaan ei saa mua vahtaamaan naiseni puhelinta, menemisiä, tai mitään.
*Kukaan minua pettänyt ei saa osakseen sellaista puolustelua jota minä pettäessäni omalta naiseltani koin,
*kukaan nainen ei saa minua haukkumaan, tai hakkaamaan lyttyyn sitä miestä jonka kanssa naiseni on sattunut panemaan!
Ei kukaan. Se että pettää, on ollut naisen valinta, ei sen miehen syy.
Luottamus on suhteen perusta ja itselläni lähtökohta.
Pointtini vaan on se, (edelleen ei sinulle yksin vaan kaikille vastanneille) että sen haukkuminen ja vihaaminen, joka siinä kakkosen roolissa on, on turhaa. Ja kaiken kukkuraksi pettäjälle vain imartelevaa.
*jos suhteessa ilmenee pettämistä, on kahden, suhteessa olevan aikuisen ihmisen asia selvittää välinsä mikäli suhteelta vielä tulevaisuutta halutaan. Kolmatta siihen on turha sotkea.*
*sitten huomaat miten paljon vihaa herättää sellainen "ystävä" joka sun rakastasi kourii, ja nuolee!*
Kummallinen "rakas" sulla kun on kourittavana ja nuoltavana, ja tietysti täysin täysin ilman omaa tahtoa! Puet ja vaihdat sille vaipatkin tietysti.
pettäjä pysyy parisuhteessaan ? Minulle se on täysin epäloogista (te miehet kun yleensä pröyhistelette olevanne enemmän loogisesti ajattelevia kuin naiset) , suhtaudutteko vaimoonne jonain äidin korvikkeena ? Kertokaa edes jotain järkevää (ei lapset,talo tms.seli, seli) ja totta. Vai, ettekö itsekkään tiedä mitä teette , miksi teette, kenelle teette ?
Tuli anteeksi vaan vähän kiukkusesti, mutta kun ei tunnu löytyvän mtään järkevää vastausta/vastakaikua. Voihan sitä näin anonyymisti vaikka tunnustaa,että en halunnut jäädä yksin, ei ollut kanttia tms. jos asiat niin on.
PS. En ole ollut missään tekemisissä kakkosen kanssa enkä haluakkaan. Ei se hänen elämänsä minulle kuulu ,niinkuin oikeastaan, kun olen järkeillyt en halua elää niiden kahden petturin yhteistä elämää, pitäkööt kähmimisensä omanaan minulla on oma elämä, jota vain hiertää tuo petturiukko ,joka seuraa mukana kuin peräpukama.
Muka rakastaa, kattia kans. Juna meni jo.
Kyllähän minä vähitellen siitä eroon pääse ,kun ei pakko ole olla avioliitossa. Jossei sitten tapahdu jotain ihme kasvua ja kehitystä ukossa.
SIIS MIKSI PALAATTE TAKAISIN PARISUHTEESEEN?
Miksi pettäjä pysyy suhteessa.
-En tiedä. (pistit oikein miettimään...)
Ehkä omalla kohdallani, kun "aloin pettämään" en enää välittänyt mitä tapahtuu, ja mitä saattaisin menettää. Vaikea taisi elämäntilanne olla muutenkin..
Kun pettämistä oli jatkunut jo hyvän aika ja tavallaan jäin kiinni, se oli shokki vaimolle. Tietystikin...ymmärrän..
Se kaikki paska mitä vuosien mittaan oli kertynyt ja se kaikki mitä sisällä pidetty pulpahti ikäänkuin pintaan, ja ehkä ensimmäisen viikon kuuntelin himassa jatkuvaa huutoa ja itkua.
Jonka jälkeen tämä normaali tarina : Minulle annettiin anteeksi,
vaimo ehkä jopa meni syyttelemään itseään, ja haki syyllistä kaikesta muusta kuin minusta... Kai katkera ja loukattu iminen (usein nainen) sitten vaan toimii niin...? Seuraavaksi alkoi soitot, ja tämän "kakkosen" maahan painaminen. (asia jota en käsitä)
Miksi suhteeseen jäin... Noh. Mikäs siinä on miehen ollessa ?
Tuttu ja turvallinen ikäänkuin alkaa taas rakastaa, ja itsesyytöksissään palvomaan maata jalkojeni alla. Siinä vaan oli helppo olla. En muutakaan vastausta keksi.
-Kyllähän siinä taas, sen hyvän hetken tullen selitin itsekin "kuinka kadun ja haluan muuttua ja blaa blaa blaa"... -Miksi, kun niin en tuntenut (itseasiassa en tuntenut enää mitään..)Vaikeita juttuja.
Mutta eikö rakkaudessa ole kysymys siitä että "päätetään toista rakastaa"...? Minulla se ainakin on vähän niinkuin nappula "on/off" jonka saa päälle niin halutessaan, ja sammumaan ihan yhtä helposti. Kai sitä "onnia" oli helppo painaa, kun oman kusipäisyyden palkaksi sai huomioivan vaimon ja kaiken syyn toisen naisen niskaan (joka on siis väärin!)
En tiedä. En todella osaa valottaa.
-Mutta osaatko Sinä valottaa mikä saa naiset niin ..."alas"...(en keksi parempaakaan sanavalintaa..) petetyksi tullessaan? Niinkuin aiemmin olen kertonut, olen myös ollut petetty,
eikä pieneen mieleenikään tullut naistani puolustella saati vahtia muilta mahdollisilta "reviirille pyrkijöiltä".
Niitä tulee jos pettäjä niitä päästää tulemaan!
Vai ? :)
miehiäkin jotka ovat ns kakkosia, ja ihan paljon. Ei se ole yksistään naisten "ominaisuus". Eli tässä maassa on monta vihattua miestäkin. Esim. siitä syystä ja sen ykkösmiehen puolelta.
oli aika masentavaa luettavaa. Toki olen sitä mieltä ,että rakkaus on myös tahdon asia. Tahtoahan siinäkin koetellaan kun pettämään lähdetään( eli voinko tehdä rakkaalleni näin, vai en ,vai rakastanko häntä ollenkaan).
Miksi nainen menee niin "alas" ? Minun reaktioni oli aikalailla toisenlainen kuin vaimosi. Syytin miestä. Syytin pettämisestä ja syytin siitä,että hän ei ollut silloin aikoinaan lähtenyt minun kanssa pariterapiaan ,kun koin ettei asiat ollet kunnossa. Syytin häntä pelkuriksi ,joka ei uskaltanut kohdata todellisia ongelmia ,vaan luikki toisen naisen helmojen alle karkuun ,ihankuin ne ongelmat selviäisivät siellä toisen naisen haarojen välissä.
En soitellut kakkoselle vaan hän minulle . Ivasi ja pilkkasi , kertoi mieheni kertoneen juurtajaksain kaiken perheemme elämästä ja minusta sänkykamaria myöten ja hän oli tehnyt samoin , sanoi lopuksi ettei miestäni rakastanut kuori vain kermat päältä ????(puhelimessa,koska suuri etäisyys).Kummallista puhetta ! Ajattelin , että miten alas mieheni on vajonnut, nainenhan kuulosti aivan älyttömältä.
Olin niin ällikällä lyöty etten älynnyt paiskata luuria korvaan.
Siinä alkumyllerryksessä mieheni päästi sellaisia sellaisia sammakoita suustaan, että niitä on ollut vaikea unohtaa ja täytynyt monta kertaa kerrata miten asiat on. Hän oli elämäni suurin rakkaus tyyliin, sattuu niin perkeleesti.
No nyt tiedän ,että mies oli rakastumisentunteessaan täysin päästänsä sekaisin, ruusunpunaiset lasit silmillä olisi varmaan nainut vaikka lyhtypylvästä. (itse on keronut olleensa kuin huumassa).
Uskon ,että se niin alasmeno liittyy sekä naiseuteen että äitiyteen.
Naiseus on paljon herkempi asia mitä moni mies osaa kuvitellakkaan. Sanon tämän siltä pohjalta ,että minulla on ollut nuoruudessa kaksi pitempää suhdetta, joista toisessa naiseudella ei juuri ollut arvoa toisessa taas todella koin olevani nainen. Mitenkä sen selittää miehelle mitä naiseus itse koettuna on?
Voisi ajatella ,että se on yhtä intiimiä ja sisäistä ,kuin naisen sisätila munasarjat, kohtu, vagina ja tottakai kaikki mitä korvinvälissä tapahtuu.
Kun petät loukkaat naisen itsetuntoa, naiseutta ja seksuaalisuutta. Loukkaat silloin myös äitiyttä. Minun lasteni isä, mies jolle olen antanut kalleimpani, jolle olen luottanutsisimpäni ja herkimpäni.Mies ,joka on ollut kanssani synnyttämässä, nähnyt syntymän ihmeen ja sitten lapset. Mikään ei merkitsekkään hänelle yhtäkkiä mitään vain hänen oma nautintonsa. Minulle ainakin heräsi raivo siitä miten hän halveksi sitä kauneinta ja parasta mitä elämässä voi saada, sitä mitä me olimme yhdessä koettu. (Ehkä se jollekin on hekumalliset panot ja rakastumiset). Olin arvostanut miestäni liikaakin ja nyt hänen kuvansa hajosi kuin korttitalo. Olin ollut 100% luottavainen ääliö.Kuten varmaan huomaat nuoreni ovat minulle äärimmäisen rakkaita ja mieheni loukkasi ja haavoitti myös heitä (ovat sen verran vanhoja,ettei heiltä asiaa voinut peitellä).
Kauhean vaikeaa on tosiaan selittää ,täytyy oikein kunnolla miettiä. Uskon kyllä ,että monelle miehelle tilanne on yhtä helvetillinen.
Johtuisikohan se niiden tunteiden määrästä ja syvyydestä ja ihmisen tunne-elämän syvyydestä, voihan se joillakin olla ohutta kuin silkkipaperi.
Jos haluat voin kirjoitella lisää,jos jotai "fiksua" päässä välähtää.
Olen myös miettinyt sitä toista naista ,joka myös oli äiti. Kun hän puhui puhelimessa hän piti kaikkea tekemäänsä oikeutettuna "virkistyksenä",
kysyin entä lapset? Hän vastasi kaikki mistä ei jää kinni on sallittua, eiväthän ne tiedä.
Kova ihminen mielestäni tai häiriytynyt tai yritti epätoivoisesti loukata minua.
väärin sen "alas". Taisit tarkoittaa sitä sotaa mitä nuo naiset käy. Siitä en ymmärrätai tiedä kuin tuon kokemani. Olen joskus miettinyt olisikose kilpailua, pätemistä, keski-ikäisen epätoivoa nuoruutta palvovassa yhteiskunnassa.
Olen sen kyllä huomannut elämäni aikana ,että osa naisista on todella epäsolidaarisia toisiaan kohtaan, suorastaan susia.
ei siitä selviä kun joka kerta "kakkosen" nähdessään kaikki palaa mieleen. Joka kerta näkemisen jälkeen pettäjän syyllistäminen mielessäni alkaa ja välillä kuuluukin kovaa... Ajan kuluessa sitä katkeroituu. Tulee varovainen liikkeissään ettei vaan törmäisi kakkoseen. Normaalia elämää yksinkertaisesti ei enää ole. Haavat syvenee ja syvenee. Arvet auki joka kerta. Hetken helpotus välillä suhteessa ja taas se alkaa kun jossain siihen toiseen törmää. Viha vain kasvaa ja kasvaa sisällä, eikä loppua ole näköpiirissä. Vihan tunteen myötä sitä menee itse vain rikkinäisemmäksi koko ajan.