Kävin työhaastattelussa tuolla etelässä, sanotaanko melkein Helsingissä asti. Olen asunut Rovaniemellä, Torniossa, Kemissä, Oulussa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Myös muutamassa tuppukylässä Oulun ja Kuopion välissä.
Sen panin merkille, että kyllähän oli ihan nättiä tyttöä kadulla, mutta pirun ylpeen oloisia. Peräti yksi vaivautui katsekontaktin tekemään, muilla katse oli kuin naulattu selkäni takana olevaan horisonttiin, ihan kuin he olisivat kävelleet jossain horroksessa. Enkä todellakaan ole mikään juntti, toki haastattelua varten olin kunnon kuteet päälle pistänyt.
Esim. Tornio-Haaparanta rintamalla tytöt ei häviä kyllä ulkonäössä pätkänvertaa näille etelän tytöille, etenkin ne rajan takana olevat, mutta kylläpä positiivisesti hymyilevät ja katsovat silmiin ;) Piristää mieltä!
Enkä tarkoita että heti pitäs iskumielellä olla liikkeellä kun katsoo toista silmiin, eihän se pieni flirtti tapa vain piristää mieltä.
Tuo nyt rupes hirvittämään, että jos työpaikan saan tuolta, niin sitä varmaan saa heittää hyvästit, että siellä kehenkään tyttöön voisi tutustua, huoh! Sen verran vakavan näköistä porukkaa oli.
Sen panin merkille, että kyllähän oli ihan nättiä tyttöä kadulla, mutta pirun ylpeen oloisia. Peräti yksi vaivautui katsekontaktin tekemään, muilla katse oli kuin naulattu selkäni takana olevaan horisonttiin, ihan kuin he olisivat kävelleet jossain horroksessa. Enkä todellakaan ole mikään juntti, toki haastattelua varten olin kunnon kuteet päälle pistänyt.
Esim. Tornio-Haaparanta rintamalla tytöt ei häviä kyllä ulkonäössä pätkänvertaa näille etelän tytöille, etenkin ne rajan takana olevat, mutta kylläpä positiivisesti hymyilevät ja katsovat silmiin ;) Piristää mieltä!
Enkä tarkoita että heti pitäs iskumielellä olla liikkeellä kun katsoo toista silmiin, eihän se pieni flirtti tapa vain piristää mieltä.
Tuo nyt rupes hirvittämään, että jos työpaikan saan tuolta, niin sitä varmaan saa heittää hyvästit, että siellä kehenkään tyttöön voisi tutustua, huoh! Sen verran vakavan näköistä porukkaa oli.
Vastaukset 21
Vanhimmat
samaa olen kuullut miehiltä että sellasia naisia on Helsingissä päin... Enpä muuta osaa sanoa. Minä olen kyllä turusta että etelästä myös
sama homma täällä Turussa myös. Kyllä nyt silmiin katsovat ja noin, mutta lukkoon menevät kun yrittää jotain puhua.
että useimmat naiset ovat erittäin epävarmoja itsestään suurissa kaupungeissa. Aina on joku kauniimpi, hoikempi, paremmin pukeutuva yms. Sitä ei vaan usko, että joku katsoisi nimenomaan juuri MINUA. Loppujenlopuksi on huono itsetunto, eikä enää hirveästi hymyilytä.
Tämä on valitettavaa, mutta totta.
Pätee myös miehiin. Aina on joku seksikkäämpi, lihaksikkaampi, trendikkäämpi, rikkaampi..Miksi nainen katsosi juuri MINUA, tavallista luuseria? Niin, silti katsovat pitkäänkin, mutta sanaa ei suusta saa.
Mä oon samaa mieltä N35:sen kanssa. Pelko se on, joka määrää. Kiitos lisääntyneen avohoidon. Ennen joutu ongelmiin jos tuijotti jotakuta, sitten jos vilkaisi ohimennen ja nyt ei enää tarvitse katso sinne päinkään, kun saa kirveestä päähän metrossa.
on vielä meitäkin, jotka eivät katseesta kangistu :)
Muutin pari vuotta sitten pk-seudulle. Täällä jokainen vastakatse on kovan työn takana, ja kynnys aloittaa jutustelu on katsekontaktinkin jälkeen suuri. Vain baarissa tuntuu pääsevän juttusille, ja sielläkin aika nihkeästi - tuo kumppaninetsinnän ongelma on mielestäni todellinen.
Aina kun vierailee vanhassa (keskisuuressa) kotikaupungissa, oikein yllättyy saamastaan huomiosta. Kai se on niin että mitä enemmän ympärillä on ihmisiä, sitä vaikeampi on tutustua yhteenkään. Voiko siellä maaseudulla jopa puhua tuntemattomille ihmisille tai naapureille?
Niin se on, mutta kokemus opettaa olemaan katsomatta. Täällä joutuu niin helposti kaikenlaisiin ongelmiin pelkästään katsomalla toisia silmiin. Se ei ole aina sukupuolesta kiinni, mutta usein naiset välttelevät miesten katsetta, jotteivät herättäisi mitään huomiota. Kuten sanoin, kokemus on opettanut monet muualta muuttaneet naiset esim. työpaikallani väistämään katseita. Kyse ei aina ole siitä, että nainen olisi ylpeä vaikka niitäkin löytyy. Täällä nainen arastelee ja ehkä jopa "pelkää" kanssakulkijoitaan kuten minäkin, koska juuri nämä "kontaktin" ottajat ovat niitä, joita on ollut syytäkin pelätä.
Tuossa siis yksi syy siihen, että saatamme näyttää luotaantyöntäviltä ja ylpeiltä. Se on pakon sanelemaa itsesuojelua ja valtavan yleistä. Minusta on vain tosi ikävä, että ulkopaikkakuntalaiset, olivat sitten mistä tahansa kotoisin, ajattelevat meistä aina ensimmäiseksi niin negatiivisesti. Enhän minäkään pidä muualta tulleita stereotypian mukaisesti heti "maalaisjuntteina" ja siksi se loukkaa niin minua kuin monia muitakin täällä asuvia. Toivoisin, että ensin otetaan selvää ja syyllistetään vasta sitten. Ei saa lyödä lyötyä...
Mukavaa kesää kaikille missä sitten olemmekin!
Miksi sitten olen lukevinani tältäkin palstalta useaan otteeseen, että nainen toivoisi miehen lähestyvän ihan selvinpäin arkisissa ympyröissä?
Olen asunut Helsingissä nyt 2 vuotta. Olen edelleen kohtelias niin, että hymyilen, jos satun katsomaan toista ihmistä yhtä aikaa jne. Mutta välttelen katsekontaktia viimeiseen asti. Sillä saa vain vaikeuksia osakseen; tyypit, joita silmiin katsominen, katsomattomuus tai ylipäätään istuminen penkillä kiireettömän näköisenä houkuttaa ovat, niitä joiden huomiota yksikään nainen ei halua saada.
Se on rasittavaa, pelottavaa ja taatusti opettaa näyttämään mahdollisimman kiireiseltä ja kylmältä.
Se on esim. työpaikka, lähikauppa yms. muttei välttämättä keskellä Espaa tai ruuhkaista katua tms.
lähestymistapa ei katsos toimi naisten kanssa.
Heistä on vain mukavampaa jeesustella sillä, mikä olisi mukavaa, eli fantasioida ilman että asioille on tarkoituskaan tehdä mitään.
Käytännössä kun mukava mies lähestyy selvinpäin, nainen ajattelee ensin että mikähän saatanan hullu toikin on. Näin siis ainakin etelässä, en tiedä pohjoisen oloista kun en ole siellä päin iskulla käynyt.
Toisaalta sitten itketään tyttöporukassa kun on niin yksinäistä välillä. Eihän tuosta ota pirukaan selvää.
Onhan se tietenkin hieman hankalaa, jos ensimmäinen reaktio mieheen on pitää tätä hulluna. [YLEISTYS]Toisaalta samat naiset sitten lähtevät baarista kolmen promillen humalassa ties keiden raiskareiden/narkkareiden/HIV-potilaiden matkaan ja uskovat viattomasti, kun oikeasti hullu sanoo: "Ei mulloo mitään tauteja!" Ja selvin päin ei uskalleta edes ihmisiä silmiin katsoa...Päteehän tuo sama tietysti meihin miehiinkin, ei sen puoleen.[/YLEISTYS] Ilman viinaa suomalaiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.
se on,kaikki on täälläpäin niin vitun olevinaan ettei mitään järkeä.Jokainen itteään kunnioittava pikkupissis tankkaa aamulla vesijohtovedellä sen imago-evian pullonsa ja valkkaa asuun sopivan muotivaateliikkeen muovikassin johon pakkaan siivojan tai jonku muun paskaduuninsa työvaatteet :-) Image is everything,thirst is nothing niin sanoakseni :-)
Vaan ei siitäkään mihinkään pääse et jos ei oo niin älyttömän nuuka keneen sen mulkkunsa tökkää niin kyllä täällä kerta-pillua irtoaa huomattavan paljon helpommin kuin pohjoisen pikkukapungeissa.
rovaniemeltä, pk-seudulla tätä nykyä asun, ja onhan naisissa ja miehissä ihan vissi ero, pohjoisessa on erilaisia ihmisiä, helsingissä juurikin kylmiä, mut se on se pyrkyryyskulttuuri mikä helsingissä on että se tekee ihmisistä sellaisia, mutta ujompia ihmiset ovat ehdottomasti pohjoisessa, etelässä avoimempia mutta samalla kylmempiä.
se on kokemus joka opettaa, millä tavalla sitä katsotaan tai jätetään katsomatta missä milloinkin. Helsingissä on paljon turvallisempaa olla anonyymi ja se on jopa tapa, ei siellä kukaan edes odota, tai halua että ketään katsottaisiin tai häirittäisiin. pohjoisemmassa kulttuuri vaan on niin erilainen, ja sillekin on syynsä. EN lähtisi ihan ensimmäisenä valittamaan systeemistäkään, koska molemmat on kehittyneet sillä tavalla, miten missäkin naiset parhaiten pärjää, ja sille on syynsä, kokeileppas olla nainen vähän aikaa, niin kyllä sen aika nopeasti hoksaat, mikä se systeemin etu on.
Kummatkin on hyviä tapoja naiselle siellä missä se sattuu olemaan.
Etelässä tutustutaan erikseen ihmisiin, lähdetään viettämään iltaa ja sitten ehkä, mut ei ennen iltaa ja siinä tarkoituksessa. Pohjoisemmassa ei ole samaa tapaa käytössä. Lisäksi sekin vaikuttaa, miten paljon pohjoisemmassa ollaan yleensä ruotsalaisten kanssa helposti ja paljon tekemisissä ja ruotsalainen luonne on taas jotakin täysin muuta kuin perushelsinkiläinen luonne, lähes vastakkainen, aina on aikaa ja ystävällisyyttä, mut sitä ei vaan oikeasti ehkä tarkoiteta. Sekin on tapa, mistä ei aina saa vetää liikaa johtopäätöksiä, kun on tottunut suomalaisten käytökseen. hyvät ja huonot puolet on molemmissa. Kyllähän tuokin tietysti vaikuttaa.
Jep, sinne tullaan ja kait sitä pitää tottua uuteen menoon siellä sitten. Tällä hetkellä piristää mieltä enemmän kun sai työpaikan :D
Mutta etelän tytöt, minua ei ainaskaan tarvii pelätä, iloista kesää kaikille ;)
Ite muuttanu idästä kaupunkiin vasta muutamia kuukausia sitten ja ainakin tälle iloiselle ja elämänmyönteiselle ihmiselle on tullut vastaan oikein mukavia helsinkiläisiä ja muualtakin muuttaneita ihmisiä. Tosi helposti on tutustunut ihmisiin,kun itse on ollut avoin.Olen viihtynyt sanoisinko erinomaisesti.Kyllä oon sitä mieltä, että on niin paljon itestä kiinni, miten muut suhtautuu.Antaa murteitten kajahtaa ja hymyä huuleen, Kyllä se irtoo hesalaiseltakin kun vähän lämmittelee!Toivottavasti törmätään joskus reissumies!!Positiivinen asenne ja hyvin menee missä vaan.
Kiitti vinkeistä ;)
Olen minäkin joskus hymyillyt... ja hymyilen edelleen, mutta en vahingossakaan mene hymyilemään tai juttelemaan kenellekään tuntemattomalle miespuoliselle! Joka kerta kun sen virheen olen tehnyt, on pyritty juttusille, pyydetty kahville tai puhelinnumeroa.
Eikä siinä mitään, mutta en kaipaa yhtään lisää miehiä elämääni eikä voisi vähempää kiinnostaa istuskella kahvilla tuntemattoman kanssa. Sitäpaitsi se miesten "kahvit ihan kaverillisella pohjalla" ei ole koskaan sitä.
Flirtti olisikin mukavaa, mutta minun kohdallani siitä ei ole seurannut kuin vaivaantumista ja stressiä.