Siitä syksyisestä illasta on jo aikaa puoltoista vuotta, ja vieläkin se tuntuu kuin se olis eilistä. Sinä iltana mun elämä kaatu, kiitos Sinun jos tätä luet. En ole vihainen Sinulle, suru ja ikävä valtaavat päällimäiseä joka päivä ajatukseni. Olen vihainen itselleni, elämälle; siitä mitä se minulle teki. En tiedä milloin minulle aurinko hymyilee. Ei päivääkään ilman sinua ajatuksissani. Ikkunasta katselen kun lumihiutaleet putoilevat taivaaalta, näen sinun kasvosi yhä edelleen niiden välissä; Tulisit takaisin.
Vieläkin se sattuu
Minä
3591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja anna sen sattua, se kestää joskus kauemmin. Käy se asia läpi. Hyväksy se. Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, aurinko ei ottanut hymyilläkseen pitkään pitkään aikaan. Enkä jaksanut uskoa että se vielä hymyilisi. Mutta se tuli takaisin ja hymyili suurinta hymyään, tekee sitä samaa edelleen.
Haluan rohkaista sinua, vielä se hymyilee, ihan varmasti. Luultavasti myrskyjä onkin siksi että niiden jälkeen saataisiin auringonpaiste.
Auringon noustua huomaat oppineesi jotakin arvokasta ja olet vahvempi ihminen, juuri sellainen millainen sinusta täytyy tulla.
Olet kirjoittanut viestisi 19.11 ja sanot, että 'siitä syksyisestä illasta on jo puolitoista vuotta'.Siis selvä asiavirhe:tästä päivästä puolitoista vuotta taaksepäin on ollut kevät!!!!
Ajan kulku menee tuossa tilassa sekaisin :)