Katselin tuossa muutama päivä sitten sattumalta erästä vanhaa, mustavalkoista elokuvaa ja muistin yht'äkkiä, miten ajattelin naisista ja parisuhteista joskus varhaisteininä. Silloin 12-15 vuotiaana kun ei vielä tietänyt mistään mitään, niin naiset ja suhteet näki aika samalla tavalla kuin noissa vanhoissa elokuvissa. Niissähän nainen on aina todella naisellinen ja silloin myös miehen on helppo olla miehekäs. Seksiä ei näy missään, vaan ilmassa on sellaista romanttista väreilyä ja korkeintaan ehkä kiihkeä suudelma. Ihmiset puhuu rakkaudesta ja kymmenet tai sadat irtosuhteet pettämisineen ei kuulu siihen maailmaan. Ihmisten missiona tuntuu aina olevan "sen oikean" löytäminen, eikä vain siitä puhuminen.
Nykyään ~10v pornoa ja länsimaista mediaa seuranneena käsitykseni naisista on täysin muuttunut. Kaikki on vaan niin tylsän pinnallista roskaa, että on aika vaikea nähdä, miksi olisi mitään järkeä tuhlata sekuntiakaan aikaa elämästä naisiin tutustumiseen. :/ Ehkä osalla naisista on myös samoja ajatuksia. Vaikka naiset tuhoavat aivojaan vähemmän esim. pornolla, niin varmasti ihan vastaava vaikutus on noilla säälittävillä naistenlehdillä naurettavine artikkeleineen.
Nykyään ~10v pornoa ja länsimaista mediaa seuranneena käsitykseni naisista on täysin muuttunut. Kaikki on vaan niin tylsän pinnallista roskaa, että on aika vaikea nähdä, miksi olisi mitään järkeä tuhlata sekuntiakaan aikaa elämästä naisiin tutustumiseen. :/ Ehkä osalla naisista on myös samoja ajatuksia. Vaikka naiset tuhoavat aivojaan vähemmän esim. pornolla, niin varmasti ihan vastaava vaikutus on noilla säälittävillä naistenlehdillä naurettavine artikkeleineen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minäkin haaveilen sellaisesta kuutamoromantiikasta tai oikeammin sellaisesta herkästä ja ihanasta, luotettavasta ja uskollisesta, miehestä, jonka kainaloon käpertyä ja joka halaa ja suukottaa... arkipäivän romantiikasta. Nykyajan irtosuhdemeininki ja egoistinen kaikki-mulle-nyt-ajattelu eivät oikein nappaa...
Se oli sen ajan keskiluokan populaarikulttuuria- kirjallisuudesta löytyy se raadollisempi, realistisempi ajankuva. Onhan ne leffat hellyttävän naivistisia, mutta samalla lailla ihmiset silloinkin käyttäytyivät ja pettivät/harrastivat irtosuhteitaö- ei tosin samassa laajuudessa kuin tänä päivänä. Nykyään siitä vain puhutaan avoimemmin ja rehvastellen jopa. Myös ns. vakipanot ovat verrattain uusi ilmiö trenditietoisten junttien harrastuksissa. Olisi mielenkiintoista katsoa viidenkymmenen-sadan vuoden kuluttua, mitä ihmiset silloin puuhailevat. Tätä samaa, kyllä, mutta missä muodossa.
mutta voihan sitä haaveilla ja fantasioida. Elämä on aina ollut raadollista ja ihmiset ovat aina pettäneet ja valehdelleet. Haaveet irtaannuttavat pessimismistä ja luovat toiveita paremmasta. Onko se nyt niin paha juttu? Minä ainakin tykkään olla iloisella mielellä ja ajatella ihmisista hyvää... Ja haaveilla siitä arkipäivän romantiikasta, toisen ihmisen läheisyydestä.
Voi toki haaveilla, ja pitääkin. Toisaalta on myös ihan hyvä tiedostaa, etteivät kaikki ihmiset ole niiden omien haavekuvien kaltaisia. Ihmisiä on moneen junaan ja sieltä erilaisuuksien joukosta pitäisi pystyä poimimaan se yksi itselle erityisen tärkeä.
En usko, että irtosuhteet tulevat ainakaan vähenemään, päinvastoin. Koko yksiavioisen parisuhteen käsitehän on lähinnä kirkon keksintöä, ja yhteiskunnan maallistumisen myötä myös parisuhteen merkitys vähenee.
Ja jos "globalisoituminen" ja maapallon ylikansoittuminen jatkuu nykyistä tahtia, miehillä tuskin tulee olemaan helposta römpsästä pulaa. Onhan se nykyaikana jo ihan käytännön kannalta helpompaa rellestää kuin ennen vanhaan, jolloin oltiin jumissa jossain pikkupitäjässä, jossa kaikki tietää kaikkien asiat... Jossain pikkukylässä parisuhde on oikeastaan ainoa toimiva tapa harjoittaa sukupuolitoimintaa. Mutta maailman "avautumisen" myötä seksirellestämiselle ei ole rajoja.
Yksiavioisen parisuhteen hajotessa törmätään ongelmaan, joka tänäkin päivänä on nähtävissä: kuka kasvattaa lapset?
Yksinhuoltajien määrä lisääntyy, vanhemmilla ei ole varaa hankkia lapsia; jos on, ei ole aikaa olla lasten kanssa. Lapset tungetaan tarhaan aamukuudelta ja haetaan tarhasta ilta yhdeltätoista, kun SRSI-doupatut vanhemmat tappavat hitaasti itseään työpaikoilla. Luultavasti tulevaisuudessa ryhdytään kehittämään ympärivuorokautisia, ympärivuotisia lapsiparkkeja, joissa koulutetut, alipalkatut itäblokin ja afrikan kansalaiset kasvattamat lapsemme, kun me tienaamme leipää pöytään ja nussimme itsemme idiootin tasolle. Perimmäinen kysymys lienee: Lisääntyykö ihmisten onnellisuus "luonnollisen seksuaalisuuden toteuttamisen" myötä?
että naiset ovat minua eniten sanoilla loukanneet kuin miehet. On minullakin kaikki lapsuuden/teiniajan kuvat parisuhteesta karisseet vuosien varrella.
En jaksa enää tällä hetkellä edes etsiä naista kun en oikein enää edes usko että tästä ikäluokasta voisi löytya naista joka ei haaveilis ja vaatis mitä ihmeellisimpiä asioita mieheltä. Odotan nyt siis 10v ja sit katsotaan uudestaan naisia..josko 4-kymppisiltä olis jo pudonneet ne vaaleenpunaset lasit päästä ;)
Kannattaa lukea vaikkapa Mika Waltarin varhaistuotantoa. Esim. "Palava Nuoruus" kertoo hieman toisenlaista ajankuvaa 20-luvun Helsingistä. Ei se paljoa nykymeiningistä eroa.
Aiemmin oli boheemien elämä erikseen, varsinkin boheemien miesten, jotka olivat paljon tekemisissä prostituoitujen kanssa. Esim Suomessakin vielä juuri 20-luvulla.
Sen sijaan keskiluokkaisten ihmisten elämä oli huomattavasti turmeltumattomampaa kuin nykyään. Nyt on shokeeraavaa, jos puoliso pettää hengaamalla jossain sm-klubissa. Tuolloin riitti ihan pelkkä pettäminen.
Mummini on yli 90v, ja alkanut viime vuosina puhumaan omituisen vapaasti asioita nuoruudestaan. Kävin katsomassa sitä vanhainkodissa, ja se puhui jostain nuoresta miehestä, jota oli menossa tapaaamaan. Ja muutenkin, juttuja 70 vuoden takaa. Eipä kuule ihan kuulostanut siltä, että siellä olisi harrastettu vakipanoja. Itse asiassa, siihen aikaan, kun mummini vielä eli mukana tässä meidän ajassamme, siltä kerran lipsahti, ettei hän sitten voi käsittää, kun telkkarisarjoissa puhutaan suuseksistä. Että ei sellaista olisi sanoa, koska vain huorat puhuvat seksistä.
Irstailua on aina ollut, mutta ihan viime päiviin asti se on ollut kieroutuneen ylhäisön ja boheemien juttu, niin antiikin Roomassa, 1700-luvun eurooppalaisissa hoveissa kuin 1800-luvun taiteilijapiireissäkin. Mutta nykyään naistenlehtipaska (ja ehkä pornokin) aivopesee ihmiset käyttämään toisia ihmisiä itsetyydytyksen apuvälineinä. Ja niin keskiluokkaisetkin ihmiset pettävät kumppaneitaan joukkopanossa sm-klubilla.
Waltari on siis kirjoittanut boheemien elämästä boheemeille. Ei kuvannut mitään normaalia elämää. Täytyy ymmärtää konteksti, kun lukee.
"Mutta nykyään naistenlehtipaska (ja ehkä pornokin) aivopesee ihmiset käyttämään toisia ihmisiä itsetyydytyksen apuvälineinä."
On lähinnä makuasia, kumpi on normaalimpaa seksuaalisuutta, tukahdutettu, hyssyttelevä seksuaalisuus vai avoin, vapaamielinen seksuaalisuus...
Itse olen sitä mieltä, että koko seksiin liittyvä "mystisyys" ja "moraalittomuus" ovat ihan uskontojen aikaansaannosta. Nyt kun yhteiskunta maallistuu, niin seksuaalisuuskin vapautuu eli normalisoituu siinä samalla. Ihminen on seksuaalinen eläin, mutta näihin päiviin asti uskonnot ovat sitä yrittäneet vaihtelevalla menestyksellä kahlita. Vieläkin uskonnon perintö vaikuttaa siellä taustalla, mutta yhä vähemmissä määrin.
Lehdet ja muu media puhuvat yksinkertaisesti niistä asioista, joita ihmiset normaalisti muutenkin ajattelevat. Ei sen kummempaa.
Ai, toisten ihmisten hyväksikäyttö omien himojen tyydyttämiseksi on hyssyttelyn vastakohta ja tavoitetila?
Joo, taitaa siihen "normalisoitumiseen" olla vielä aika helvetisti matkaa..