Kuuntelin perjantaina taas innoissani Schubertin viime talvena ostamieni pianotanssien muka-kokonaislevytystä tunnin parin ajan, netin ja edellisen illan kuuloke-takaharppu-hurmio-kuunteluksen jälkimainingeissa tuntemattiomien ja osin jo unohtamieni tanssien lämmittäessä ja lumotessa taas sydänalassani kuin kahvipannu pannumyssyä ja kupponen kuumaa ruokatorvessa, usein oivaltavinakin tulkintataiteelisina tuokioina.
Kuulan hiisi-biisi on heinoimpia suomalaisia sävelrunoja kautta aikain ja vaikuttaampi ja ehyempi kuin sterili Tapiola. Steriilipä hyvinkin: Sibbehän ei nimittäin säveltänyt sen jälkeen juurikaan enää mitään soitettavaksi kelpaavaa merkittävää sinfoniakonserttiohjelmistoa. mutta etenkin huomioitaherättämättömän ja yksitotisen-ja toikkoisen värittömän oloisen melodiikkaansa puolesta lyhyine amatöörimäisine motiiveineen, jota siitä ei voi, mitä kauneuteen, voimakkaisiin karakteereihin ja rytmiseen elinvoimaan tulee, löytää edellä mainittuja heikkouksia lukuunottamatta löytää nimeksikään.
Sinfonista perisaksalaista beethoven-schönbergiaanista tekotaiteelista, sovinnaista ja puulta maistuvaa motiivityöskentelyä sitäkin enemmän. mutta se lienee ollut tarkoituskin. Ainolan Metsässä kun ollaan.
Tapiolan kromaattiselle asteikolle rakentuva tremoloinen kliimaksikin on kuivakas ja kaavamainen 7. jäljitelmä itsetoisteisessa tautofonisuudessaan hiisien hurmioituneeseen vaikuttavasti rakenettuun tuoreelta vaikuttavaan crescendoon verrattuna, jossa patarummun tremolo soi uhkaavampana kuin sibeliaanine metsän henkien myyttinen sävy. Tehkää siitä kunnon levytys perkele, muta älkää ketään kaupalisten intressien riivaamaa maestroa kysykö.
Kuulan hiisi-biisi on heinoimpia suomalaisia sävelrunoja kautta aikain ja vaikuttaampi ja ehyempi kuin sterili Tapiola. Steriilipä hyvinkin: Sibbehän ei nimittäin säveltänyt sen jälkeen juurikaan enää mitään soitettavaksi kelpaavaa merkittävää sinfoniakonserttiohjelmistoa. mutta etenkin huomioitaherättämättömän ja yksitotisen-ja toikkoisen värittömän oloisen melodiikkaansa puolesta lyhyine amatöörimäisine motiiveineen, jota siitä ei voi, mitä kauneuteen, voimakkaisiin karakteereihin ja rytmiseen elinvoimaan tulee, löytää edellä mainittuja heikkouksia lukuunottamatta löytää nimeksikään.
Sinfonista perisaksalaista beethoven-schönbergiaanista tekotaiteelista, sovinnaista ja puulta maistuvaa motiivityöskentelyä sitäkin enemmän. mutta se lienee ollut tarkoituskin. Ainolan Metsässä kun ollaan.
Tapiolan kromaattiselle asteikolle rakentuva tremoloinen kliimaksikin on kuivakas ja kaavamainen 7. jäljitelmä itsetoisteisessa tautofonisuudessaan hiisien hurmioituneeseen vaikuttavasti rakenettuun tuoreelta vaikuttavaan crescendoon verrattuna, jossa patarummun tremolo soi uhkaavampana kuin sibeliaanine metsän henkien myyttinen sävy. Tehkää siitä kunnon levytys perkele, muta älkää ketään kaupalisten intressien riivaamaa maestroa kysykö.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ketähän nämä kaupallisten intressien riivaamat maestrot sitten ovat? Ei taida monikaan tehdä oravannahoilla levytystä, edes Schubertin.
Niin se varmaan on joo..
Mut tää kaveri muuten puhuu hei Kuulan orkesteriteoksesta " Hiidet virvoja viritti".
....niin puhuu...mut Schubert-Yyber (ei oopperasäveltäjä btw) taitaa olla ainut Ukko-Yli-Jumala, hälle. Mene ja tiedä (tahi "tule" engl. "cum") ....perversionsa kullakin....