Minua on alkanut mietityttämään se, että kuinkahan yleistä on se, että elämän aikana ei ole kertaakaan parisuhteessa. Uskoisin, että yleisempää kuin kukaan osaa arvatakaan. varsinkin maaseudulla on varmasti pilvin pimein näitä ns ikuisia poikamiehiä mutta samaten myös suuremmillakin paikkakunnilla.
Itse kuulun tähän ryhmään. Olen jo yli 30v eikä koskaan ole ollut suhdetta. Muutamia yhden yön juttuja, siinä kaikki. Olen jo täysin varma, että minulla ei koskaan mitään suhdetta tule olemaankaan, tuskinpa enää moista edes haluaisinkaan.
Nimittäin, oman ikäiset naiset eivät kiinnosta minua lainkaan mutta samalla en ole pätkääkään kiinnostunut ajatuksesta mistään perhe-elämästä. Tuo on sellainen kombinaatio, jolla aivan varmasti jää itsekseen koko loppuelämäksi mutta olen tullut siihen tulokseen että se on minun kohtaloni eikä siitä sen enempää.
Jotkut sanovat, että kokeile nettitreffejä. Pari kertaa olen kokeillut ja vastaan on tullut sellaisia tonnikeijuja, että hyi olkoon. Mielummin tosiaankin vaikka lopuelämä yksin kuin sellaisten kanssa.
Kuitenkin, ihan tilastollisessa mielessä kiinnostaa kysyä, että kuinkahan yleistä tällainen on. Jokainen varmasti tuntee lähipiiristään joitakin tapauksia, joista ei muista että hänellä koskaan olisi ollut kumppania. No, siinä sitten arvuutellaan ko henkilön sukupuolista suuntautuneisuuttakin mutta eiköhän suurin osa koko elämänsä ilman suhdetta kahlaavat ole ihan heteroita.
Itse kuulun tähän ryhmään. Olen jo yli 30v eikä koskaan ole ollut suhdetta. Muutamia yhden yön juttuja, siinä kaikki. Olen jo täysin varma, että minulla ei koskaan mitään suhdetta tule olemaankaan, tuskinpa enää moista edes haluaisinkaan.
Nimittäin, oman ikäiset naiset eivät kiinnosta minua lainkaan mutta samalla en ole pätkääkään kiinnostunut ajatuksesta mistään perhe-elämästä. Tuo on sellainen kombinaatio, jolla aivan varmasti jää itsekseen koko loppuelämäksi mutta olen tullut siihen tulokseen että se on minun kohtaloni eikä siitä sen enempää.
Jotkut sanovat, että kokeile nettitreffejä. Pari kertaa olen kokeillut ja vastaan on tullut sellaisia tonnikeijuja, että hyi olkoon. Mielummin tosiaankin vaikka lopuelämä yksin kuin sellaisten kanssa.
Kuitenkin, ihan tilastollisessa mielessä kiinnostaa kysyä, että kuinkahan yleistä tällainen on. Jokainen varmasti tuntee lähipiiristään joitakin tapauksia, joista ei muista että hänellä koskaan olisi ollut kumppania. No, siinä sitten arvuutellaan ko henkilön sukupuolista suuntautuneisuuttakin mutta eiköhän suurin osa koko elämänsä ilman suhdetta kahlaavat ole ihan heteroita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän tietysti ihminen pyrkii parisuhteeseen, mutta eihän se ole oleellista, onko aika 20 vai 30 vuotiaana. Lehdet jauhaa samaa paskaa, mitään uutta ei ole ollut tarjottavana kymmeneen vuoteen kuin rupsahtaneiden ex-pornotähtien ryhtyminen kolumnisteiksi ja vähemmän varteen otettaviksi feministeiksi. Lehdet täyttyy tällaisesta loasta ja ihmisten tyhmimpien maailmankuva rakentuu sille.
Itse olen 31v nainen. Hain sinkut ilmoituksella miestä itselleni ja vastauksista 15 oli järkeviä ja näistä KAHDELLA oli ollut aikaisempi suhde naisen kanssa eli tyttöystävä tai jopa asunut jonkun kanssa. Lopuilla oli ollut vain jotain pientä säätöä naisten kanssa (esim. muutama viikkojen/parin kuukauden "suhde"). Poikuuskin oli vielä yhdellä tallella ja odotteli avioliittoa, 32v mies!!!! :D Kellään näistä ei ole siis ollut mitään pitempiaikaisia suhteita, saati asunut jonkun kanssa. Että semmonen tilasto. Kaikki vastaukset olivat pääkaupunkiseudulta.
yli nelikymppisissäkin. Kyseisessä tapauksessa on puhtaasti lyse siitä, että mies hakee itselleen jotain "PamelaAndersson"-tyyppiä, jollaista hän ei tasan tarkkaan tule koskaan saamaan. Henkiset, fyysiset ja taloudelliset resurssit riittäisivät kyllä tavalliseen suomalaiseen naiseen, ehkäpä johonkin pienten lasten yksinhuoltajaan esim. No, voihan sitä elämänsä haaveidenkin varassa elää... on sitten jotain mitä muistella kiikkustuolissa... niitä haaveita!
suhteeton on erittäin todennäköisesti sitä myös nelikymppisenä. Eikä se suhteeton pakosti hae tai haaveile mistään mahdottomasta.
Jos mies ei ole 25-vuotiaaksi mennessä kelvannut kellekään, niin ei se vaan kelpaa sen jälkeenkään, koska ei kukaan nainen halua ruveta "opettamaan" vanhaa kokematonta miestä parisuhteeseen.
Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että parisuhdetta pitäisi lähteä opettelemaan yksinhuoltajan kanssa perheeseen, jossa on pieniä lapsia? Toinen täysin kokematon ja toinen ehkä jo vähintään kerran täysin "epäonnistunut".
olen sitä mieltä, että paremmin sopisi äiti lapsineen kuin baila-baila-tyytteli. Kaveri tykkää touhuta lasten kanssa. Opettaa heille kaikkia juttuja; pyöränkorjausta, madon laittamista onkeen... kärsivällisyyttä löytyy lasten kanssa. Muutenkin on koti-ihminen, luonnossa samoilija.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/tiede/29014.html
Ja niinhän se on, mihin tuossakin viitataan.
Naiset saavat aina halutessaan suhteen, he vain eivät kelpuuta ketään. Miehillä vaikeutena on löytää ketään kiinnostunutta.
Melko mielenkiintoinen linkki. Itse uskoisin, että useampikin kuin 10% väestöstä viettää elämänsä ilman suhdetta. Kuitenkin, heistä vain harvasta voi sanoa, että kyse olisi huonosta onnesta. Suurin osa elämänsä ilman suhdetta elävistä on sellaisia, että ei ole kovin vaikeata ymmärtää miksi heillä ei suhdetta ole. Julmaa mutta totta.
Yritin kovasti käydä sukulaisia ja tuttaviani läpi mielessäni, ja löysin yhden ikisinkun, pian 50 vuotta täyttävän miehen. Paljon muitakin sinkkuja (jätettyjä, petettyjä, eronneita, leskiä) löytyy, mutta tämä on ainoa jolla ei minun tietojeni mukaan ole koskaan aiemminkaan ollut vakavaa suhdetta.
Pyysin miestäni pohtimaan samaa asiaa, ihan uteliaisuutta. Hänen työpaikaltaan löytyi yksi 27-vuotias mies, jolla ei ole ollut yhtään vakavaa suhdetta.
Mitähän ihme sakkia me tunnetaan, kun näin vähän pariutumattomia porukkaan mahtuu?