Mun rakas äiti kuoli ku mä olin 9-vuotias. Ja pahinta siinä on se et mun isä viel murhas mun äitin ja äitin miesystävän. Täst on jo 6,5 vuot mut en oo vieläkään päässy yli tosta. Ongelmat on vaan lisäänty koko ajan. Seiskal olin koulukiusattu ja jouduin vaihtaa kouluu. Kasil mun bestis jätti mut ja löys uuden paremman ystävän. Kaiken lisäks mun entinen bestis sano et mä joudun helvettii enkä pääse taivaasee jos en anna anteeks mun isälle. Mut mä en pysty antaa anteeks et se pilas mun elämän,enkä välttämättä haluiskaan. No kasil sitte mä sairastuin anoreksiaan ja nykyään bulimiaa ja masennusta johon oon saanu jopa lääkityksen ja terapias käyn joka viikko. Ihmettelen et miten mä vieläkin voin olla elos kaikkien noiden koettelemusten jälkeen! Haluisin kuolla, mut en uskalla tappaa itteeni ku en haluu et mun kissa joutuis elää ilman mua. kaikist eniten mä toivon et mun äiti ois viel elos. Must ois ihanaa jos saisin viettää ees yhen päivän viel äitin kaa, mut jos se toteutuis nii sit ku se päivä ois kulunu nii tiedän et murtuisin ja tappaisin itteni. Mun kaikki ongelmat johtuu vaan siitä mitä mun iskä meni tekee. Ja sit ku se teki viel sen niin raa'asti, voi äiti raukkaa. Tää on ihan kauheet ku mä vaan oon olemas, mut mä en elä!
Mä muistan vieläki ku olin pieni ja olin just menettäny äitin,nii näin unta et mä pystyin menee tapaa äitii taivaaseen aina vaan ku halusin,mun tarvi vaan soittaa nii pääsin äidin luokse taivaasee!
Kaikist pahinta oli ku sain aamul kuulla mun mummilt et äiti on kuollu. Mä vaan toistin et ei äiti oo voinu kuolla, et se on ehkä sairaalas, mut ei se oo kuollu. Mummi vaan toisti tiukasti et äiti kuollu ja ku vihdoin tajusin se, mun maailma kaatu! Viikkoo myöhemmin meille kerrottii et isä on murhannu äitin! Sillon mä romahdin enkä oo ollu siitä lähtien enää samanlainen ku ennen. Miks just mulle piti käydä näin? Mähän olin vaan viaton lapsi, enkä mä ollu tehny mitää pahaa. Muutaman vuoden pääst mun ukki syytti mua äitin kuolemast,koska iskä oli murtautunu yöllä meijän luokse mun avaimilla varastettuaan ne multa. Onneks sei enää syytä mua siitä! Oon saanu kyl kärsii ihan liikaa,toisinaa ajattelen et oon niin ilkee et mä en ansaitse ees äitii tai terveyttä. Haluisin nähdä valon tunnelin päässä, mut must tuntuu et koko ajan vaan pimenee ja nytki on jo melkein sysimustaa. Toivon et kuolisin,ku mä en millää enää vaan jaksa elää, mikää ei tunnu enää miltää, no ehkä mä kohta kuolen.
Mun elämä on yhtä helvettii koko ajan. Toivoisin vaan et pääsisin äidin luokse taivaasee, eikä mun tarvis enää tuntee ollenkaan mitää pahaa!
Mä muistan vieläki ku olin pieni ja olin just menettäny äitin,nii näin unta et mä pystyin menee tapaa äitii taivaaseen aina vaan ku halusin,mun tarvi vaan soittaa nii pääsin äidin luokse taivaasee!
Kaikist pahinta oli ku sain aamul kuulla mun mummilt et äiti on kuollu. Mä vaan toistin et ei äiti oo voinu kuolla, et se on ehkä sairaalas, mut ei se oo kuollu. Mummi vaan toisti tiukasti et äiti kuollu ja ku vihdoin tajusin se, mun maailma kaatu! Viikkoo myöhemmin meille kerrottii et isä on murhannu äitin! Sillon mä romahdin enkä oo ollu siitä lähtien enää samanlainen ku ennen. Miks just mulle piti käydä näin? Mähän olin vaan viaton lapsi, enkä mä ollu tehny mitää pahaa. Muutaman vuoden pääst mun ukki syytti mua äitin kuolemast,koska iskä oli murtautunu yöllä meijän luokse mun avaimilla varastettuaan ne multa. Onneks sei enää syytä mua siitä! Oon saanu kyl kärsii ihan liikaa,toisinaa ajattelen et oon niin ilkee et mä en ansaitse ees äitii tai terveyttä. Haluisin nähdä valon tunnelin päässä, mut must tuntuu et koko ajan vaan pimenee ja nytki on jo melkein sysimustaa. Toivon et kuolisin,ku mä en millää enää vaan jaksa elää, mikää ei tunnu enää miltää, no ehkä mä kohta kuolen.
Mun elämä on yhtä helvettii koko ajan. Toivoisin vaan et pääsisin äidin luokse taivaasee, eikä mun tarvis enää tuntee ollenkaan mitää pahaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
aivan siitä huolimatta mitä isäsi on tehnyt äidillesi!
Jokainen ihminen on kallisarvoinen, myös sinä olet!
Ja sinulla ei ole mitään syytä noihin tapahtumiin!
Jos terapia ei auta, vaihda terapeuttia. Nämä ovat niin rankkoja asioita, että ymmärrän hyvin että mielesi on musta. Päällimmäiseksi kirjoituksestasi jäi, että tunnet epämääräistä syyllisyyttä tapahtumista.
On tärkeää,että vapaudut aiheettomasta syyllisyydestä!
Onko sinulla terapeutin lisäksi ketään, kelle puhua asioista?
Siunausta Sinulle!
Olet urhea, kun olet noinkin hyvin selvinnyt noin hirveästä asiasta. Kyllä sinä selviät! Äitisi toivoisi juuri sitä. Hienoa, että saat terapiaa, ja olet hakenut apua, noin isoa asiaa ei kukaan jaksa kantaa yksin. Kaikkein eniten toivon, että sinulla on nyt rakastavia ihmisiä ympärilläsi, jotka tukevat sinua. Olet arvokas. Anteeksiantoa sinulta ei voi vaatia, älä vaadi sitä itsekään. Se tulee joskus, jos sen aika on. Toivon sinulle paljon rakkautta ja voimaa.
Kaikki me kuollaan, ennemmin tai myöhemmin. Jos joudut tänään katua ylittäessäsi autokolariin ja maallinen matkas loppuu siihen, niin asian hyvä puoli on se että näjet äitisi taivaissa.
jonkun sinulle niin rakkaan ihmisen että haluaisit sen takia elää, että elämääsi tulisi sisältöä...kun hiukan kasvat ja löydät jonkun ihanan miehen ja saatte lapsia niin haluat varmasti elää...vaikka varmasti tulet aika ikävöimään äitiäsi, mutta uskon että ainoastaan se tekee sinut onnelliseksi että sinullla on joku erittäin rakas ihminen rinnalla.
..ymmärrän täysin tunteesi. Suru on sanaton ja ikävä pohjaton. Itse olen menettänyt molemmat vanhempani ja lisäksi veljenkin.
Äitisi on sinulle olemassa ajatuksissasi.
On hienoa, että pystyt jakamaan surusi ja hakemaan lohtua, se on oikeutesi. Tuntuu että nyt suru painaa kuin musta iso möhkäle rinnassasi ja vie kaiken elämänhalun.
Sinulla on vielä joskus oma perhe, omat lapset..huomaat että olemassaolollasi on tarkoitus.
Ei tällaisia tapahtumia koskaan voi unohtaa mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Rakasta itseäsi ja pidä huolta itsestäsi. Olet ansainnut sen. Et voi kantaa muiden ihmisen taakkoja omilla hartioillasi.
todella väärin, kun kertoivat raa´an totuuden, miten äitisi kuoli. Kyllä aikuisten olisi pitänyt ymmärtää, ettei lapselle tollaista kerrota!! Kyllä pääset yli pikkuhiljaa. Terapia auttaa. Odota vain teini-iän loppumista, niin helpottuu. Sitten sinulla on koko elämä aikaa saada kaikkea ihanaa!
Kiitos kun jaksoitte lukea ja vastata ja kertoa lohduttavia sanoja. Toivon todella että saisin aikuisena miehen ja lapsii,oman perheen. Mut jotenki must tuntuu et ei kukaan mua haluu ku oon niin ruma. Haluisin vaan kuihtuu pois. Toivon kuolemaa päivä päivält yhä enemmän ja enemmän. Jotenki tuntuu et en haluu aikuistuu,vaan haluun edelleen olla se äidin pikku tyttö. No jonain kauniina päivänä kuitenkin kuolen ja vihdoinkin pääsen äitini lämpöseen syliin! Siunausta kaikille ja kiitos vielä kun vaivauduitte vastaamaan!
ole ruma, tuossa iässä moni ajattelee olevansa ruma...vaikkei oliskaan. Eikä se miehen löytyminen ole ulkonäöstä kiinni....
Sinussa on jäljellä vielä paljon rakkautta, se on suurin lahja jonka voit antaa jollekkin...niinkuin nytkin anna kisulillesi. Silläkin on merkityksensä, se pitää sinut elossa...varmaan äitisi lähettämä enkeli maan päälle. Äidin rakkaus on niin suuri että se riittää kyllä taivaasta maanpäälle asti, kukaan ei koskaan vie sinulta sinun omaa äitiäsi pois!
Itse olen sairastanut vaikeaa masennusta ja anoreksiaa hyvin kauan, ymmärrän sinua voit uskoa ymmärrän todella ja toivon että jonakin päivänä otat eron sairauksista ja opit näkemään elämää ilman niitä. Mutta se veteen piirretty viiva on hauras ja niiin vaikea nähdä. Voimia ja suuri halaus, kunpa saisin sinut luokseni lohduttaakseni.
..aikuisenakin toivoo joskus olevansa se pieni tyttö/poika joka kaipaa äidin/isän syliin.
Se on sitä turvallisuuden ja lohdun hakemista.
Käyt edelleen läpi suruasi ja se on raskasta varmasti.
Äläkä sano itsestäsi että olet ruma, ihminen on persoona ja kokonaisuus vaikuttaa eikä ulkonäkö.
Nuoret ihmiset ovat aina kauniita:-))
Voi sua raukkaa...missään tapauksessa älä ainakaan syyttele ITSEÄSI tuosta tapahtumasta, sanoi se ukki vielä mitä tahansa.
Joskus vain asioita tapahtuu.
Yritä rakentaa omaa elämääsi ja muista, että äitisi ihan varmasti "seurailee sinua sieltä jostain" henkimuodossa ja toivoisi, että sinä eläisit elämääsi täysillä kaikesta huolimatta.
Sinä olet kokenut kamalaa,mutta tämä elämä on joskus tuskallista ja repivää.Kun menetin lapseni,menin shokkiin,tein kaikki rutiininomaisesti,itkin ja mietin.Mutta jostakin tuli voimia,että pystyin jatkamaan eteenpäin ja niin uskon,että sinäkin jaksat jatkaa.Kun ihminen
joutuu luopumaan rakkaastaan,tuskien jälkeen hänestä tulee vahvempi ja ymmärtää tämän elämän tarkoituksen.Sinä olet selviytyjä,tällainen tunte
mus minulle tuli,kun luin kirjoituksesi.Voimia ja hyvää kesää sinulle!
Olet selviytyjä, todellinen sellainen. olen ylpeä sinusta, vaikka en sinua tunnekkaan. Sydämesi on puhdasta kultaa ja olet varmasti kaunis ihminen:) Uskon, että meillä kaikilla on jokin syy elää ja olla täällä maailmassa, niin varmasti myös sinulla. Viestisi luettua kyyneleet tulivat silmiin. Älä jää yksin ongelmien kanssa, vaan puhu niille ihmisille ketkä ovat lähelläsi. Iloitse elämän pienistä, jokapäiväisistä asioista; aurinkoisesta kesäpäivästä kissasi kanssa. Hänelle olet varmasti tärkein ihminen maan päällä. Olet vahva ihminen, muuten et olisi tässä nyt kirjoittamassa viestiä. Nostan sinulle hattua ja toivon, että pian alkaa sinun elämäsi alamäki. Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet, kukaan ei ole täydellinen ystävä rakas:) lämmin halaus ja aurinkoista kesää sinulle.
Sulla tuli virhe kirjoituksessasi;toivon,että pian alkaa sinun elämäsi alamäki.Minusta se pitäisi olla ylämäki.
oikein paljon!
juttekin joitakin vuosia sitten pojan kanssa, jonka isä oli surmannut sen äidin. Luulen, että sinulle olisi apua jos saisit jakaa oman kokemuksen jonkun saman kokeneen kanssa, koska sellainen henkilö ymmärtäisi sinun tunteet ja ajatukset.
Kysy apua paikkakunnan kriisikeskuksesta tai soita Tukinaiseen. Halauksia ja voimia sinulle. Äitisi elää sydämessäsi joka hetki.
Koita saada jotain voimia kissastasi, että sinulla on sentäs jotain, et ole kaikkea menettänyt. Uskon, että äitisi toivoisi, että jaksat jatkaa elämää. Toivotaan, että tulevaisuus tuo sinulle lopulta vain hyvää ja oman perheen ja ympärille ihmisiä, jotka rakastavat sinua.