Perheemme; Mies 35 v. vaimo 32 v. tytär 2 v.
ja kaikki kotiasiat kirjaimellisesti sekaisin!
Eli kun tulen kotiin töistä huomaan ettei ole taaskaan siivottu, ja ruokana (taaskin) pitsaa....
Lapsuuden kodissa äiti siivosi, ja laittoi huushollin järjestykseen ennen kuin me lapset,
ja isä tuli kotiin. Ruokapöytä oli katettu
eikä ruokana suinkaan ollut mitään hikistä pitsaa
tahi muuta roskaa. Söimme kunnollisia keitettyjä
(valmiiksi kuorittuja) perunoita, kalaa tai lihaa , vihanneksia, maitoa , leipää.
(Kala oli torilta ostettua haukea tai ahventa eikä mitään kalapuikko töhnää) Tälläinen perheidylli vallitsi vielä 1970-luvulla ja kaipaan kovastikin
tätä aikaa.....Vaimoni ei käy töissä, mutta kun kerron hänelle millaista ruokakulttuuria enne vanhaan oli niin hän toteaa; "Ei oo aikaa, eikä
hän osaa perata torilta ostettua kalaa" Siis miksei hänen äitinsä ole opettenut tälläistä
yksinkertaista asiaa hänelle kuin ruualaitto!
Toinen on tuo aikapula. Ok, lapsenhoito vie varmasti aikaa, mutta voisihan sitä käydä kävellen rattaiden kera vaikkapa torilla.....Mihin on hävinnyt naisten kodinhoito taidot nykyäpäivänä?
ja kaikki kotiasiat kirjaimellisesti sekaisin!
Eli kun tulen kotiin töistä huomaan ettei ole taaskaan siivottu, ja ruokana (taaskin) pitsaa....
Lapsuuden kodissa äiti siivosi, ja laittoi huushollin järjestykseen ennen kuin me lapset,
ja isä tuli kotiin. Ruokapöytä oli katettu
eikä ruokana suinkaan ollut mitään hikistä pitsaa
tahi muuta roskaa. Söimme kunnollisia keitettyjä
(valmiiksi kuorittuja) perunoita, kalaa tai lihaa , vihanneksia, maitoa , leipää.
(Kala oli torilta ostettua haukea tai ahventa eikä mitään kalapuikko töhnää) Tälläinen perheidylli vallitsi vielä 1970-luvulla ja kaipaan kovastikin
tätä aikaa.....Vaimoni ei käy töissä, mutta kun kerron hänelle millaista ruokakulttuuria enne vanhaan oli niin hän toteaa; "Ei oo aikaa, eikä
hän osaa perata torilta ostettua kalaa" Siis miksei hänen äitinsä ole opettenut tälläistä
yksinkertaista asiaa hänelle kuin ruualaitto!
Toinen on tuo aikapula. Ok, lapsenhoito vie varmasti aikaa, mutta voisihan sitä käydä kävellen rattaiden kera vaikkapa torilla.....Mihin on hävinnyt naisten kodinhoito taidot nykyäpäivänä?
Vastaukset 96
Vanhimmat
ite poikkee töistä tullessas torilla?? Tai hae kaupasta valmiiks perattua kalaa? Ja käske se akka töihin, sano että kyllä sä jäät ilomielin kotiin ku ämmä vaan hommaa sit leivän taloon.
Ihme saatanan uikutusta.
Pääsen töistä klo 16.00 joka päivä, ja jos sitten vasta ruvetaan tekemään ruokaa, niin menee aikast
iltaan saakka ruokailumme.....Kirjoitukseni tarkoitus oli herättää keskustelua perheen yhdessäolosta! Sitä nimittäin ei oikeen ole jos jokainen syö eri aikaa, ja vaimo istuu tietokoneen
ääressä pisin päivää. Joka tapauksessa kaipaisin
muutosta tälläiseen "Asumme yhdessä, mutta emme puhu toisillemme" menoon.
Mites se nyt yhtäkkiä perheen yhdessäolo on kysymyksenä, kun juuri valitit, miten vaimo ei hoida kotia?! Yhdessä olemiseen on yhdet konstit ja safkan laittamiseen toiset. Koita päättää mitä haluat.
Ehkä se sun kotiinjääminen toisaalta auttaisi siihen yhdessä oloonkin; molemmat saisi tehdä sitä mitä haluaa, eikä tarvis kummankaan valittaa.
yhteiselo suju ja vaimosi ei selvästi täytä sun vaatimuksia.
Onko vaimosi äiti ollut myös kotiäitinä, vai onko hän tehnyt töitä? Te olette kuitenkin niin nuoria, että teidän(kin) lapsuudessa merkittävä osa naisista (eli äideistä) kävi töissä. Ehkä vaimosi kotona äidillä ei ollut sinun äitisi tavoin aikaa "kunnon" ruoanlaitolle? Tai ehkä vaimosi äitiä ei kiinnostanut ruoanlaitto, ehkä perheessä oli kala-allergiokoita tai muita syitä siihen, ettei vaimosi osaa perata kalaa (ei muuten mikään itsestäänselvyys sekään).
Naisten kodinhoitotaidot ovat varmasti hävinneet vanhempien taitojen mukana. Eli jos kotona ei laitettu "kunnon" ruokaa, miten lapsikaan sitä oppii? Tai lapsia ei ehkä otettu mukaan kotitöihin, jolloin he eivät tietenkään mitään voineet oppiakaan. Tässä monet vanhemmat (onneksi eivät omani!) ovat tehneet mielestäni virheen, eli lapsien "annettiin olla lapsia", eikä heillä olleet vastuuta tai osaa kotitöihin. Lapset kuitenkin pitävät pölyjen pyyhkimisestä, ruoanlaitossa auttamisesta, leipomisesta jne. Mielestäni lapsia tulisi ottaa mukaan hommiin jotta ne voisivat ne oppia.
Lisäksi on mielestäni selvä tosiasia, ettei kaikkia naisia yksinkertaisesti kiinnosta kotityöt ja ruoanlaitto. Eikä kotia tarvitse joka päivä edes siivota, pienen lapsen kanssa se on jopa mahdottomuus sekä täysin turhaa. Kyllä sitä parempaakin tekemistä löytyy, kun heilua päivittäin rätin kanssa. Lapsen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa.
Itse tulen kodista, joissa kodinhoitotaitoja osattiin ja joissa sekä isä että äiti osallistui kotitöihin. Meillä siis isä imuroi ja moppasi lattian, yleensä perjantaisin ennen saunaa. Äiti taas hoiti vaatehuollon, arjen ruoanlaiton ja meitä lapsia. Mielestäni siis myös miehen kuuluu osallistua kotitöihin, vaikka hän käykin siinä sivussa ansiotyössä. Vai miten teillä meinataan tehdä sitten kun vaimosi palaa töihin? Onko hänen vielä silloin tehtävä kaikki kotityöt yksin, kuten hän nyt taitaa tehdä?
Minun molemmat vanhemmat ovat olleet normaaleja, työssäkäyviä vanhempia, samanlainen jollainen minustakin tulee. Ei se töiden jälkeen siivoaminen tietysti herkkua ole, mutta ajattele asiaa näin, vaimosi työ on lastenhoito, vaativa työ joka vie paljon aikaa ja voimia. Jaksaisitko itse päivätyösi oheella pitää kodin tiptopkunnossa ja laittaa joka päivää vaativaa ruokaa?
Ei ne taidot ehkä ole mihinkään kadonneet, naiset ovat vain tajunneet, ettei siisti koti ja alusta asti itselaitettu ruoka ole maailman tärkein asia. Lisäksi olemme tajunneet, ettei meidän tarvitse yksin kantaa koko vastuu yhteisestä kodista.
Hän on käynyt töissä (lähihoitaja)ennen lapsemme syntymää. Nyt hän siis hoitaa ekaa lastamme kotona.
Itse käyn vakituisessa, melko hyväpalkkaisessa työssä. Lapseni hoidon ohessa hän voisi vaivautua siivoamaan, ja tekemään terveellistä maukasta kotiruokaa. Minun mielestä vastuullinen äiti tekisi niin. Jos ei nainen osaa jotain asiaa, niin kolmikymppisenä ei varmaankaan ole liian myöhäistä
opetella kodinhoitotaitoja? Toinen asiani on se että vaikka nainen onkin saanut lapsen, niin sen ei pitäisi olla mikään tekosyy siihen ettei huolehdi ulkonäöstään.....kun olen kysynyt häneltä
painonnoususta niin vastaus on ollut tämä: "Kaikki
naiset saavat painoa lisää lapsen syntymän jälkeen" En ole kyllä huomannut että pari vuotias
tyttäreni olisi syöttänyt hänelle herkkuja!
Johtuisiko tämäkin asia siitä, että me nykyisät
ollaan niin kilttejä, eikä samanlaisia miehisiä miehiä kuin vielä 1960-1970 luvuilla perheenisät olivat?
Et ottanut kantaa spekulointiini siitä, johtuisiko hänen asenteensa (ja taitonsa) siitä, mitä hän on kotona oppinut.
Millainen naisesi oli kun hän kävi töissä? Laittoiko hän silloin kotiruokaa iltaisin/viikonloppusin? Ja hoitiko hän siivouksen täysin yksin vai jaoitteko te kotityöt? Ehkä naisesi olettaa, että sinäkin osallistuisit kotitöihin vaikka käytkin ansiotyöstä kodin ulkopuolella. Koska tiedätkö mitä, työnteko ei ole este kotitöiden tekemiselle. Liian monesti nainen joutuu tekemään tuplapäivää, ensiksi töissä ja sitten vielä kotona, kun mies on "liian väsynyt" töitten jälkeen. Yhtä väsynyt se nainen on, ja ehkä jopa vielä väsyneempi lastenhoidon jälkeen. Tekisi mieli ehdottaa sinulle, että koittaisit vaikkapa lomalla olla pari-kolme viikkoa yksin kotona lapsen kanssa päivisin. Vasta sen jälkeen pystyt kommentoimaan, ehtiikö taloa todellakin siivota lastenhoidon oheella. Minä en tiedä millaisessa talossa asutte, miten vaativa lapsenne on tai mitä muuta päivän aikaan pitää tehdä, joten minä en osaa ottaa kantaa siihen, pitäisikö vaimosi ehtiä siivota päivisin.
Kunhan lapsen ruoka on monipuolista, joka aterian yhteydessä syödään salaattia, vitamiineja saadaan tarpeeksi jne. mielestäni ei ole väliä, onko osa ruoasta einestä (esim. kalapuikkoja) vai ihan itsetehtyä. Tottakai lapsen olisi pienestä pitäen hyvä tottua "oikeaan ruokaan" ja mahdollisimman monipuoliseen ruokavalioon, mutta en tuomitse eineksiä, valmiiksi paloiteltua kanaa/kalaa/lihaa tai pakasteita käyttäviä vanhempia.
Painonnousu on sitten kinkkisempi juttu. Vaimosi on kotona päivät pitkät, ehkä hän napostelee useammin nyt kuin ennen? Lapsenhan pitää syödä säännöllisesti ja usein, syökö vaimosi itsekin siinä samassa - vaikkei hänen tarvitsisi? Annatko sinä vaimollesi vapaata, hoitamalla lastanne, jotta hän voisi käydä salilla tai lenkillä? Mutta ymmärrä myös sitä, että lapsen myötä vaimosi prioriteetit ovat muuttuneet. Lapsi on nykyään ykkönen, ei hän itse. Hänen tehtävänsä on huolehtia jälkikasvustanne, ja vasta sen jälkeen itsestään.
Millaisia "miehiä" isät olivat 60-70 -luvuilla? Minä kun en tunne muita isiä kuin omani, joka on ollut mahtava isä 80-luvulla. Hän huolehti perhestään, siivosi, teki kotitöitä, auttoi äitiäni, leikki meidän lasten kanssa, piti auton ja talon kunnossa ja ennen kaikkea hän kunnioitti vaimoaan ja lastensa äitiä huolimatta siitä, miltä tämä näytti ja mitä tämä teki.
Kuulehan isykkä, tiedän mitä tarkoitat ja nyky meno vain on mennyt tuommoiseksi. Televisio ja netti vie ihmisten ajan ellei ihmiset itse omaa selkärankaa.
Vaan älähän huoli kyllä niitä normaalejakin naisia vielä on, niin kuin esmes. täälläkin
Meillä syödään oikeata ruokaa yleensä aina, harvemmin valmiiseen turvaudutaan, mutta se vain on ajattelu kysymys. Itse en saa niitä eineksiä kurkusta alas on ihana syödä kunnon ruokaa, niistä tulee hyvä olo.
Vaimosi on tuudittautunut vääränlaisen turvallisuuden tunteeseen, sääli.
Kokatkaapa muuten viikonloppuisin yhdessä ja jutelkaa asioista, ei mitään tokaisuja tai huomautuksia vaan ihan rehellistä puhumista.
Me syömme muuten pakastekalaa, sitä ei tarvitse perata, tai tori kaloista siika tai lohi on hyvää.
Pakasteetkaan ei saa olla niitä halvimpia ja lapsille ruoka on oltava täysin ruodotonta.
Valmisruuat lihottavat.
Kannattaisi tehdä isompi keitto jota voi syödä pari kolme päivää, niin ei mene aikaa ruuanlaittoon.
Mutta kyllä sen laittoajankin kestää, kun tietää ettei se ole lihottavaa.
Kyllä hänenkin äitinsä oli sellainen kunnon äiti kuin omanikin oli/ on vieläkin. Eli vaimoni vanhempieni tykönä käydessämme ruokapöydästä ei löydy mitään roskaruokaa. Joten arvelen että hänen äitinsä on opettanut ainoalla tyttärelleen miten tehdään ruokaa. (Olen kysynyt asiaa häneltä, mutta en saa vastausta...)
Töissä käydessään hän laittoi vielä ruokaa. Ehkä se ruoka mitä hän teki ei ollut mitään kulinarismin huippua, mutta hän ei käyttänyt eineksiä sen tekemiseen.
Hän teki melkein kaikki kotityöt. Toki minä hakkasin matot, ja hoidin tietysti miehelle kuuluvat korjaus ym. sellaiset. (Nykyään minä joudun jopa pesemään pyykkiä sen jälkeen kun olen siivonnut.....)
Olen hoitanut lastani ihan yksin silloin kuin vaimoni oli viikon kursseilla. Siistiä oli kokoajan kun hän ei ollut sekoittamassa huusholliamme! (Rivitalokaksio)
Lapsemme ruoka EI ole monipuolista kun hänen äitinsä ei lukuisista kehoituksistani huolimatta tee sellaista hänelle. Olen kieltänyt häntä antamasta coca-colaa, suklaata, ym, herkkuja
tytölle. (Vain kerran viikossa on karkkipäivä)
Ilmeisesti hän syö salaa herkkuja ollessaan tytön kanssa kahden; Miten muuten ihminen joka ennen
lapsen saantia oli 165 cm pitkä ja painoi 60 kg
painaa nykyisin 70 kg? Oma painonni on pysynyt samana eli 183/77 kg.
Kyllä olen sanonut hänelle että hoidan lasta
että hän pääsee lenkille ja hoitamaan asioitaan. Mutta hän on sellainen kotikissa-tyyppi ettei
paljonkaan käy missään (Saa kuulemma tarpeeksi liikuntaa kun työntelee lastenrattaita päivällä)
Minun mielestä lapsenhoito ei ole mikään tekosyy siihen että antaa itsensä lihota.
Minun isäni kanssa teki joitain kotitöitä, mutta äitini oli lasten kanssa kotona ja meitä oli kolme kappaletta (minä ja kaksi siskoa) Siitä huolimatta äitini piti kunnia asiana että koti oli siisti, ja ruoka pöydässä kun perheen elättäjä tuli kotiin töiden jälkeen.
Nainen 25: Kyllä huomaa jutuistasi että olet täysin vihreä.
Mikä kumma se on kun tuon ikäiset naisen alut rupeaa jakelemaan muille neuvoja ja ovat kuin kaiken nähneet ja kokeneet vaikka korvan taukset on vielä märät ja miestä ei hajusta tunnisteta?
hemmetin tylsistynyt kotirouvaelämäänsä, johon näyttää jämähtäneen totaalisesti. Hänen kannattaisi alkaa harrastaa jotakin, vaikkapa liikuntaa, tai mistä sitten pitääkin.
Itse olen aktiivinen ihminen, mutta voin hyvin kuvitella, että päivästä päivään ja viikosta toiseen jatkuva kotona lapsen kanssa oleminen saattaisi suurella todennäköisyydellä näivettää sekä henkisesti että fyysisesti minutkin tuollaiseen tilaan. VARSINKIN, jos minulla olisi mies, joka olettaisi minun tekevän kaikki kotitaloustyöt ja hoitavan lapset ilman mainittavampaa apua.
Miksi minun pitäisi mennä kotiin kasvamaan? Vain sen takia, että mielestäni naisen ei todellakaan tarvitse kantaa koko vastuuta yhteisestä kodista ja perheestä? Ja miksi minä en saisi kertoa, miten minä näen asioita? Minulla ja aloittajan vaimolla ei ole kuin 6-7v ikäeroa, eli periaatteessa kuullaan samaan sukupolveen.
Onneksi minulla on mies, aloittajaa noin viitisen vuotta nuorempi, joka ymmärtää sen, että asutaan yhteisessä kodissa ja meillä on yhteinen vastuu perheen hyvinvoinnista. Hän on mielestäni oikea mies, joka huolehtii kodistaan ja perheestään jopa siivoamalla.
Ok, eli hänen äitinsä laittaa ruokaa silloin kun te käytte hänen luonaan, mutta laittaako hän yhtä "kunnollista" ruokaa arkena? Ehkä, ehkä ei. Ilmeisesti siis vaimosi on kuitenkin saanut jonkinlaista oppia ja mallia kotoa, eli syy ei löydy sieltä.
Ilmeisesti vaimollasi on ollut enemmän voimaa ja haluja tehdä hyvää ruokaa silloin, kun hänkin kävi töissä. Mistä lie tämä johtuu? Oliko hänellä silloin helpompi työ, kotiäitinä oleminen on varmasti rankkaa ja henkisesti uuvuttavaa. Itse en ainakaan pysty kuvittelemaan itseäni kotiäidiksi kovin moneksi vuodeksi, joten ymmärrän naisia jotka haluavat palata työelämään "virkistymään".
Olisiko vaimosi masentunut tai tylsistynyt? Silloin ruoanlaitot ja siivoamiset tuskin ovat päälimmäisenä ajatuksissa. Oletko keskustellut hänen kanssaan tästä? Oletko kysynyt, miten hän voi ja jaksaa? Oletko kysynyt, miten voisit helpottaa hänen arkeaan? Hän tekee kuitenkin erittäin tärkeää työtä, hänhän kasvattaa teidän lastanne.
Ja minä kun luulin, ettei enää ole naisten ja miesten töitä. Ei edes kodissa. Tottakai miehet ovat yleensä kiinnostuneempia autoista ja remonttien tekemisistä kuin naiset, mutta et sinä ole yhtään vähempi mies vaikka pesetkin pyykkiä. Jos vaimosi voimat ovat vähissä, masennuksen tai muun takia, se on vähintä mitä voit tehdä.
Kuulostaa kieltämättä siltä, että vaimosi menee sieltä mistä aita on matalin ruoanlaitossa. Cocacola ja muut herkut kun eivät ole sopivia välipaloja. Mutta ovathan ne niin pirun helppoja. Pysy tiukkana, karkkipäivä kerran viikossa kuulostaa hyvältä, voisit jopa ehdottaa sitä koko perheelle. Eli keksejä, limppareita ja muita ei osteta muulloin kuin lauantaina, ehkä tämä auttaisi vaimosi pitämään mahdollisen napostelunkin kurissa? :)
165/70 ei ole vielä kovin pahasti lihava, eikä nuo mitat kuulosta lainkaan omituisilta mielestäni. Paino ja ulkonäkö on kuitenkin meille naisille erittäin herkkä juttu, joten tällä alueella sinun on oltava erittäin varovainen. Sillä pahoittamalla vaimosi mieltä et saa mitään hyvää aikaseksi. Hyvä, että olet ehdottanut lastenhoitoa jotta hän pääsee lenkille. Mitä jos kuitenkin kävisitte kahdestaan lenkillä, salilla, pyöräilemässä tai muuta kivaa? Lapsi mukaan tai sitten hoitoon siksi aikaa. Osallistumalla motivoit varmasti vaimoasi parhaiten, koska kuulostaa siltä, ettei teillä ole paljon yhteistä aikaa. Niinpä yhteinen lenkki kerran viikossa lapsen ollessa vaikkapa mummolassa voisi tehdä teille hyvää.
"Siitä huolimatta äitini piti kunnia asiana että koti oli siisti, ja ruoka pöydässä kun perheen elättäjä tuli kotiin töiden jälkeen."
Huh! Onneksi sinä et ole mieheni! Minulla nousi nimittäin heti niskakarvat pystyyn kun luin tämän. Elämme 2000-luvulla, naista ei enää määritellä sen mukaan, miten puhdas koti on, miten hyvää ruokaa hän laittaa tai miten kilttejä hänen lapsensa ovat. Naisetkin osallistuvat työelämään ja ovat tasa-arvoisia miesten kanssa. Joskus nainen on jopa perheen elättäjä ja tuo kotiin suuremman tilipussin kuin mies. Onneksi minulla on mies, joka haluaa kantaa yhteisestä kodista ja perheestä yhtäläisen vastuun kuin minä. Hän ymmärtää sen, että haluan tehdä töitä enkä vain olla kotona hoitamassa lapsia. Hän tukee minua kaikin tavoin ja arvostaa minua vaimona, samaa ei voi sanoa sinusta, näiden tekstiesi perusteella.
Arvostatko vaimoasi naisena, ja äitinä, ja näytätkö sen hänelle?
99.99 % varmuudella hänen äitinsä laittaa kunnollista ruokaa myös arkena miehelleen.
Luulisin ettei hän viihdy lähihoitajan ammatissaan.
Ehdotin hänelle että tytölle palkataan hoitaja, ja hän menisi takain töihin. Kuulemma kotonamme
on ihminen jota hän haluaa ainoastaan hoitaa
(Hoitaisi edes kunnolla sitten!)
En usko että hän olisi masentunut tai tylsistynyt.
Olen kysynyt onko lapsenhoito rankkaa hänelle kun olen joskus viikonloppuisin pois kursseilla.
Ei kuulemma ole. Olen kysynyt haluaisiko hän mennä jonnekin rentoutumaan joskus yksin.Hänen mielestään on ikävää
olla jossain jos ainoastaan yksi vanhempi
on huolehtimassa lapsesta. Toisin sanoen
hän ei taida luottaa minuun. (Todella loukkaavaa
minua kohtaan!) Sillonkuin ollaan kaikki jossain matkoilla hän seurustelee ainoastaan lapsen kanssa.
"Hän tekee kuitenkin erittäin tärkeää työtä, hänhän kasvattaa lastanne"
Vastaan tuohon; Ok, mutta voisi sen huomattavasti paremminkin tehdä.
En voi puuttua aikuisen naisen syömiseen, vaikka herkut ostetaankin minun ansaitsemillani rahoilla.....
Ei hän suostu tulemaan lenkille kanssani, koska ei luota esim. pikkusiskoni lastenhoito taitoihin.
Siskollani on myös omia lapsia, joten hän osaa hoitaa niitä myös...Samaan aikaan kun näyttää siltä ettei hän osaisi hoitaa lasta niin kuitenkin hän on erittäin kiintynyt tähän.
Kyllä, rakastan vaimoani, mutta hänen käytöksensä on "jakaantunutta" Ts. hänen toimintansa on ristiriitaista....
Ruokavinkkeihisi lisään, että monia (lähes kaikkia) omatekoisia ruokia voi myös pakastaa. Esim. teen perunamuussia paljon ja laitan yhden ruokailu aterian verran jokaiseen pakasterasiaan pakkaseen (matalaan rasiaan kun laittaa, niin sulaa nopeammin mikrossa), niin siinäkin säästää ruuanlaitossa aikaa paljon. Harvemmin n.kolmea päivää kellekkään uppoaa sama ruoka. Lähes kaikkia keittojakin voi myös pakastaa (paitsi ei makkarakeittoa), jauhelihakastikekkaan ei mene miksikään pakkasessa.
Lukaisehan ensi kerralla ravintosisällöt valmisruuista. Jos kcal on 120/100 g (ateria 360-400 kcal), enpä sanoisi ruokaa lihottavaksi. Kotiruokaa tulee useimmiten ahmittua koko kattilallinen, ettei tarvise pois heittää.. Valmisruuissa on annoskoko valmiina.
Kotona laitetut pitsat ja ranskalaiset ovat myöskin kovin kaloripitoisia, kuten ovat kaupassakin. Valita voi.
Ei ne pelkät kalorit vaikuta vaan se muukin pitoisuus valmisruoassa. Ja kotiruoka on tuoreista aineksista tehtyä ruokaa, joten luulisi että se myös "sulaa" paremmin elimistössä. Viime kesänä huomasin sen, kun olin vuorotöissä ja tuli töihin ostettua valmisaterioita - juu, niitä pieniä, niin jo parin päivän syömisen jälkeen oli ihan turvonnut olo eikä vatsakaan toiminut tavalliseen tapaan.. Ja ne valmisruoat maistuvat pelkältä suolalta.. sekään ei ole terveellistä, ylenpalttinen suolan syönti.
Olen itse lapseton. Käymme molemmat kokopäivätöissä, mutta työaikamme ovat erilaiset. Koti on siisti ja pakastimesta löytyy aina kotonatehtyä ruokaa. Päivittäisen ruuan tekee ( tai lämmittää ) se, joka aikaisemmin tulee töistä.
Itse en osannut perata kalaa, ennenkuin mieheni opetti sen minulle. Nyt yhteinen intohimomme on ruuanlaitto.
Minä hoidan kodin ja sisustuksen, mieheni autot ja pihatyöt ( koska itse painan 43 kg ja mieheni on satakiloinen, niin ehkä jotkut kotityöt on tullut jaettua ihan tämän koon vuoksi).
Siis kysymys: olenko jotenkin outo tai vinksahtanut, kun itselleni on kunnia-asia pitää koti kunnossa ja valmistaa kotiruokaa. Katamme pöydän nätisti arkenakin, viikonloppuna satsaamme vielä enemmän.
Kuulostaa uskomattoman hienolta! Olisipa meilläkin tuollaista......
että tämä kaikki tuli sinulle yllätyksenä. Vai ekoilla treffeilläkö pistitte lapsen alulle? Todennäköisesti tiesit mitä sait kun hänet nait. Elä sen kanssa. Minun ystäväpiirissä on täydellisiä kodinhengettäriä, olisit ottanut jonkun heistä =D
Vertaa vaimoasi äitiisi! Näin pyysin mieheltäni aikoinaan, en ole minäkään mikään ihmeidentekijä, mutta ei ole hänkään.
Jos vaimoasi ei yksinkertaisesti vain kiinnosta passata herraa?
Minäpäs olen loistava kokki, vaikka en mikään "ravintola-alan ammattilainen" ammatiltani olekaan.
Eilen söin savusiikaa ja keitettyjä perunoita hapankaalin kanssa.
Tänään ehkä jauhelihaa (ja pastaa) tomaattikastikkeessa tuoreiden vihannesten kanssa.
(Olennaista tässä ovat mausteet.)
MIKSI te nykymiehet otatte nykyään ne SURKEIMMAT RUOANLAITTAJAT vaimoiksenne..??
"MIKSI te nykymiehet otatte nykyään ne SURKEIMMAT RUOANLAITTAJAT vaimoiksenne..??"
Koska vaimo valitaan eri perustein.
valitetaan kun se trofee ei osaa tehdä mitään taloushommia...Jeee!
Niinkuin lähes kaikki äidit nykyään. Minäkin.
Siivoan mielelläni, mutta en usein koska lapset levittää kaikki tavaransa hetkessä enkä yh:na jaksa koko ajan komentaa keräämään.
Osaan tehdä ruokaa itseäni tyydyttävästi, en varmaan miesten mielestä...
Pesen pyykkiä ainakin 2 koneellista päivässä, silittäminen on turhaa
Tiskaan päivittäin, joskus unohtuu...
Roskia vien ulos päivittäin.
Olen taas aloittanut kuntoiluprojektin ja ehkäpä menen syksyllä painonvartijoihin.
Kävisin kampaajalla ja kauneushoidoissa, jos olisi rahaa...
Lapset pääsee ulos joka päivä, ellen ole todella huonossa kunnossa...
Luen lapsille. Pelaisin lautapelejä, jos jaksaisin.
Tiedätkö, mitä jos en olisi yh en jaksaisi edes ton vertaa, koska olisin vielä masentuneempi siitä, että mulla on niin huono parisuhde...
Ikävä kuulla masennuksestasi...Minä en ole koskaan
moittinut vaimoani suoraan hänen välinpitämättöyydestään kotitöitä kohtaan.
Lähinnä tämä asia huolettaa minua tyttäremme vuoksi.
En haluaisi että hän tulee sairaaksi sen takia ettei
hänelle anneta kunnollista ravintoa! Kyllä minä 35 vuotias mies pärjään vaikkei vaimoni valmistakkaan
minulle mitään muutakuin sitä moskaa jota hän ostaa
silloinkuin vaivautuu kauppaan(työpaikkaruokailu)
Joka tapauksessa olen sitä mieltä että hän ei
arvosta minua ja tytärtäni. En usko hänen olevan masentunut,,,,,,,
itseäänkään, joten eipä ihme jos ei muitakaan.
mutta osuu silmään, että puhut koko ajan "minun lapseni" ja "minun tyttäreni". Perheessänne ei taida olla me-henkeä. Ja vaimoasi en puolustelisi masennuksella yms, hän taitaa vain olla sen tyyppinen, ettei häntä kodinhoito kiinnosta juurikaan. ehkä ennen jaksoi enemmän esittää sellaista ja nyt ei enää? Tuskin tuo siitä enää muuttuu, ehkä sinun on vain otettava suurempi rooli perheen ruokahuollossa, jos tyttären ruokavalio huolettaa, ei kai muu auta.
Voi luoja, mikä sovinisti! Kirjoitustesi perusteella huomaa, että olet syntynyt montakymmentä vuotta liian myöhään.
Ihan oikeasti, jos et ole tyytyväinen ruokaan tai vaimosi ulkonäköön tai kodin siisteyteen tai mihin nyt vaan, niin kokeilepa joskus vaihtaa vaimosi kanssa osia. Tee vaikka kolme päivää tai viikko niitä koti-isin hommia, mihin kuuluu siivouksen, ruoanlaiton ja lapsenhoidon lisäksi pyykkäys, tiskaus, kaupassakäynti ja ostosten suunnittelu, kaikki kotityöt. Tee sitä muutama päivä ja tule sitten uudestaan valittamaan että vaimo ei meikkaa tarpeeksi ja tee tarpeeksi hyvää ruokaa.
alkanut ihmetellä, miten naiset pärjäävät useamman kuin yhden lapsen kanssa kun kotityötkin vie niin paljon aikaa (vrt. kone tiskaa astiat ja pesee pyykit).
omalla äidillänikin on 5 lasta, kokopäivätyö eikä isäni koskaan tee mitään kotitöitä (aina töissä). Ja olen nainen.
jos aletaan katsoa kellosta, minkä verran kestää imurointi, lattian moppaus, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys - pesukoneen täyttö ja tyhjennys niin.. se on vain murto-osa päivästä. On se niin rankkaa.. ai niin, mutta enhän minä nyt vielä ole oikeutettu sanomaan näin, kun olen vasta raskaana eikä minulla vielä ole vauvaa hoidettavana tai enempääkään lapsia, kaikkien naistenhan kuuluisi kaatua tehtävien kotitöitten alle viimeistään siinä vaiheessa..
Kun äiti ei osaa laittaa kunnon terveellistä ruokaa. Lapsesta tulee ylipainoinen ja riski sairastua diabetekseen ym kasvaa...sano tämä vaimollesi että terveellinen ruokavalio on terveyden perusta. En tarkoita salaatteja vaan normaalia ruokaa, broileria, kalaa, vähärasvaisia maitotuotteita, täysjyväleipää...
Käy sinä kaupassa töiden jälkeen (ei luulisi olevan suunnaton ponnistus) ja osta sieltä kaikenlaista terveellistä ruokaa. Eiköhän se akkas niistä osaa jotakin laittaa lapselles.
Ymmärrän hyvin huolesi. Minäkin olisin vastaavassa tilanteessa tosi huolissani tyttären terveydestä. Ruokavaliolla on erittäin rooli kasvavan lapsen elämässä. Jos muu ei auta niin sinun täytyy kai alkaa tuoda kaupasta parempaa/terveellisempää ruokaa, ts. pidät huolta että jääkaapissa on joka päivälle terveellistä ruokaa. Tuskin vaimosi jättää tätä ruokaa tekemättä (pilaantumaan)... ostat jotain sellaista mitä on suhteellisen helppo valmistaa. Ehkä perheenne ruokakulttuuri alkaa tämän myötä muuttua ja vaimosikin voisi piristyä ja huomata että muutakin voi syödä kuin pizzaa.
Vasta tämän ketjun juttuja luettuani tajusin, että olenkin aikamoinen onnenpekka. Eukkokulta on aina pitänyt sydämenasianaan, että lapset syövät tarpeeksi ja kunnon ruokaa (vaikka itse eivät aina niin haluaisikaan). Säännöllisesti pöydässä ollut sapuska on ollut minulle niin itsestäänselvyys, etten ole aikaisemmin ymmärtänyt olla edes kiitollinen.
Kaikella kunnioituksella, mutta vaimosi - eli olette jo naimisissa, on ilmeisesti seurustelustanne asti ollut vähemmän kodinhoitotaitoinen. Silloinhan sinulla oli mahdollisuus valita, otatko itsellesi hänen kaltaisensa einesrouvan vai jonkun, joka haluaa "vanhanajan" mukaan kokkailla itse. Myönnän, että itsekin kyllä ostan kalat valmiina fileenä mutta muutoin minusta on ihanaa keittää itse ne perunat ja tehdä lihakastikkeet ja tuoreet sämpylätkin.. ja uskon, että mieskin tätä arvostaa ja toivon, että lapsenikin haluavat aikuisena kokkailla ruokansa itse, eivätkä mene ja osta valmiina.
En minäkään ymmärrä, mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa - siivoamisessa ja ruoanlaitossa. Kai se sitten riippuu siitäkin, mihin on lapsena opetettu tai opetellut ja nykyaikana kaiken pitäisi tapahtua automaattisesti, ilman että itse joutuu tekemään mitään. Ja onhan se niin rankkaa viettää keittiössä sitä puolta tuntia, mikä ruoanlaitossa kestää ja suurimman osan ajasta siitäkin se ruoka kypsyy.
1. Sinun vaimosi ei rakasta sinua enää,
2. koska sinä et rakasta vaimoasi enää.
Et ole tämän keskustelun aikana yhtäkään hyvää sanaa sanonut vaimostasi, valittanut vain. Luuletko, ettei vaimo tätä vaistoa? Luuletko, että on helppoa asua ihmisen kanssa, josta paistaa syyllistäminen kymmenen metrin päähän?
Onko kivaa, kun verrataan kokoajan suvun äiteihin, mummoihin, siskoihin, kummeihin, Äiti Teresaan, Tarja Haloseen ja isotäti Helmiin?
Sinun vaimoasi pännii elämä. Ja sinä. Siksi hän ei lastansakaan sinulle anna hoitoon, koska hänen mielessään lapsi on hänen yksin, eikä tahdo lasta jakaa sellaisen ihmisen kanssa, jota itseasiassa vähitellen alkaa vihata. Eikä tahdo lasta antaa sellaiselle, jolla ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa ja jolle ei ikinä, ei koskaan ole tarpeeksi hyvä.
Vaan sinulla on hauskaa, onhan sinulla aina joku, joka on huonompi kuin sinä ja jota saa päivitellä, ihmetellä ja ojentaa iltapuhteella. Siinähän ihmisen ego virkoaa, kun on joku, jonka hartioilla seistä.
Vaimollasi saattaa olla masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta.
Hommaa hänet lääkäriin vähintään verikokeisiin ja psykoterapiaan.
Vaan sehän ei sinulle sovi. Vaimossasihan ei ole mitään muuta vikaa kuin huono luonne ja laiskuus. Mitä sinä sitten valittaisit ja mistä repisit ylemmyydentuntosi, jos vaimo yhtäkkiä muuttuisi? Tai rupeaisi jumankauta huolehtimaan itsestään ja nauttimaan elämästään niin, että vain kohauttelisi hartioitaan ja naureskelisi sinun kritiikillesi?
että osuit juuri asian ytimeen. Hienosti ilmaistu!
1) Mistä sinä sen tiedät!?
2) Rakastanpa......ja välitän hänestä.
Hän on ihan nätti nainen, ja pyrin välttämään riitoja hänen kanssaan.Kun lapsemme on mennyt nukkumaan, niin me katsomme telkkaa olohuoneen
sohvalla toisiimme nojaten, ja syömme pitsaa....
Vertailen häntä sitä varten äiteihin ym. vanhan hyvänajan naisiin, koska he osasivat huolehtia paremmin lapsistaan. Jos nainen hankkii lapsen, niin vähin mitä hän voi tehdä on antaa tälle kunnon ruokaa!
Minun mielestä on vain hauskaa kun hän on niin omiva lapsemme suhteen. On mielyttävää nähdä äidin ja lapsen viihtyvän yhdessä niin hyvin!
Kuten sanottu en ole kuin hienovaraisesti vihjaillut tästä asiasta hänelle.
Hän EI ole masentunut, Eikä fyysiseti sairas.
Kyllä minä sen huomaisin jos joku on alamaissa.
Kyllä haluan että hän nauttii elämästään, mutta sen jälkeen kun vaimoni ilmoitti olevansa raskaana niin hänelle tuli myös vastuu. Toki se vastuu on myös minulla, ja sitä varten tänne kirjoittelenkin.
En voi (vaikka haluisinkin tehdä niin lapsemme takia)laittaa häntä ojennukseen tämän asian
suhteen. Jos otan liian kovat otteet käyttööni
niin silloinhan kärsii myös lapsi siitä että aikuiset riitelee. Varsinainen oravanpyörä tämä juttu!
"Vertailen häntä sitä varten äiteihin ym. vanhan hyvänajan naisiin, koska he osasivat huolehtia paremmin lapsistaan"
Etkö tiedä, että tuo on asia, jota nainen kaikkein vähiten haluaa kuulla mieheltään; siis jatkuvaa vertailua miehen omaan äitiin, kuinka hän oli aina kaikessa parempi ja siistimpi ja suorittavampi.
Kuulostaa siltä, ettet arvosta vaimoasi, etkä kunnioita häntä äitinä tai naisena, mitä joku tuolla aikaisemmin jo kyselikin. Jätit kuitenkin vastamatta.
"Hän EI ole masentunut, Eikä fyysiseti sairas.
Kyllä minä sen huomaisin jos joku on alamaissa."
Masennuksen voi kyllä helposti peittää, syyttää väsymystä, kiirettä, hormoneja tai mitä tahansa. Masentunut ihminen osaa myös nauraa.
Tietenkään en nyt itse ala arvioimaan vaimosi mentaalista tilaa, mutta itse vaikean masennuksen sairastaneena voin sanoa, että vaikka asuisi jonkun ihmisen kanssa saman katon alla, ei se tarkoita että hän huomaisi yhtään mitään. En toinen mieheni huomasi asian siinä vaiheessa kun olin sairaalassa itsemurhayrityksen takia.
Tuntuu että vaadit häneltä hirveästi jotakin, mitä hän ei syystä tai toisesta pysty antamaan. Ehkä olet vain mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin, jos oletat että aina kotiin tullessasi talo on puunattu, ruoka valmiina ja sinä talon herrana voit vain asettua pöytään; samoin kuin että vaimosi ei muuttuisi raskauden jälkeen yhtään. Raskaana ollessaan naiset yleensä lihovat. Niistä kiloista kuulemma ei ole niin helppo päästä eroon, eikä valittava ja nalkuttava aviomies auta asiaa.
Täytyy minunkin sanoa, että onneksi et ole minun mieheni, tai minun mieheni ei ajattele samalla lailla. Sinun kannattaisi miettiä suhdettanne, ja teidän puhua siitä, tulevaisuuden haaveistanne ja siitä mitä elämältä haluatte. Kuulostaa siltä, että teillä on aika erilaiset kuvitelmat elämästä; sinä haluat pikku kodin hengettären, joka on kotona ja itse voit käydä töissä, ja vaimosi ei ehkä ole tyytyväinen tilanteeseen. Kuulostat todella itsekkäältä ihmiseltä.
Oikeassa olet kyllä siitä, ettei lapselle ole terveellistä syöttää pitsaa joka päivä. Mutta syöttekö te ihan todella pelkkää pitsaa?
Piti sanoa entinen mies, ei en toinen mies...:)
Pitäisiko antaa vaimoni lukea nämä kirjoitukset...
Ei täällä aina syööä pitsaa, mutta valmis ruokia on muitakin lajeja, ja inhoan niitä kaikkia.
Miten voin kunnioittaa vaimoani äitinä, jos hän ei tee kaikkea lapsensa puolesta? Naisena hän on kyllä mielyttävä ihminen. Ei hypi baareissa, ei tuhlaa turhaan, ei mäkätä paljoa.
Olen kysynyt hänen vointiaan usen. Ei valita masennusta. Ei suunnittele itsaria.....
En vaadi häneltä muuta kuin lapsen hyvinvoinnin turvaamista (ei varmaan ole liiaksi pyydetty)
Ymmärtäisin hänen välinpitämättömyyden kotia ja
lasta kohtaan jos hän olisi feministi, mutta kun ei ole sellainen.
Olen jo todennut etten voi vahtia kolmekymppisen naisen syömistä. Ajattelen tässä(kin) hänen parastaan
"Täytyy minukin sanoa, että et onneksi ole mieheni"
Kaikkihan on meidän miesten vika.....
"Kuulostat todella itsekkäältä ihmiseltä"
Itsekäs ihminen ei kysele neuvoja....
Mitäs neuvoja sä oikein rehellisesti ottaen kuvittelet täältä saavasi? Etköhän sä nyt hae tuolla kirjoituksellas jotakin ihan muuta kuin neuvoja.
Pistä sitten akka hellan ja nyrkin väliin, niin kuin silloin "hyvinä vanhoina aikoina" ne "kunnon miehet" laittoivat "kunnon naisensa", niin tulee kunnon ruokaa pöytään. Eihän susta ole kuin valittamaan....
Tai tilaa joku terveysvalistaja/ravintoterapeutti pitämään luentoa sille vaimolles, jos se vaikka pelästyisi noudattamaan terveellisiä elämäntapoja.
Mitä sä täällä valittelet? Ei meiltä heru sulle myötätuntoa, ittepä olet akkasi valinnut. Olisit ottanut perinteisen naisen itsellesi.
"Ymmärtäisin hänen välinpitämättömyyden kotia ja
lasta kohtaan jos hän olisi feministi, mutta kun ei ole sellainen. "
Voi kun sulla tuntuu olevan termitkin hakusessa. Ei feministi tarkoita sitä, että olisi huono äiti ja ettei välittäisi muista kuin itsestään. Sinusta huomaan ainakin ettet ole feministi (siis tasa-arvon kannattaja). Ei se mitään. Mutta ota asioista selvää ennen kuin "nimittelet". Tajuan kyllä pointtisikin.
" "Täytyy minukin sanoa, että et onneksi ole mieheni"
Kaikkihan on meidän miesten vika..... "
Anteeksi ymmärtämättömyyteni, mutta mikä tässä nyt viittasi siihen, että kaikki muka olisi miesten vikaa jotenkin? Tarkoitin vain etten itse haluaisi seurustella miehen kanssa, jonka kanssa meillä olisi niin erilaiset kuvat tulevaisuudesta, kodin työnjaosta ja lapsen kasvatuksesta. Mielestäni noihin molempiin jälkimmäiseen pitäisi molempien osallistua, vaikka kävisikin töissä; luultavasti yhtälailla työtä on lapsen kotona kasvatuskin. Ehkä jollain tapaa raskaampaakin kun on eristettynä yhteiskunnasta ja muista ihmisistä hyvin pitkälti. En myöskään halua olla se täydellinen kodin hengetär, koska luultavasti tulisin hulluksi niin. Siinä ei ole mitään vikaa sinänsä, jos joku taas haluaa sellainen olla. Tai jos joku sellaisen vaimon itselleen haluaa ja se sopii vaimolle, niin sekin on vain hyvä asia. Mutta näyttää vain siltä ettei asiat teillä ole noin...
Tuntuu ettette ole tunteneet toisianne kovin hyvin ennen kuin menitte naimisiin ja perustitte perheen...?
Et ole vieläkään vastannut siihen, mikä sinua estää osallistumasta kotitöihin ja kauppareissuihin, niin että voisit vaikuttaa siihen mitä perheessänne syödään. Ei valmiiksi peratun kalan valmistaminen edes kauaa kestä.
pariutumista siitä, millaisia odotuksia puolisoilla on toisiaan kohtaan. Monet menevät suhteeseen odottaen, että toinen jotenkin itsestäänselvästi toimisi samoin, kuin oma äiti tai isä toimi. Eikö tuollainen ajattelutapa ja asenne toiseen ihmiseen olekin hyvin epäkypsä? Sitten ihmetellään, kun homma ei toimikaan siten, kuin haluaisi.
Tulee käyttää JÄRKEÄ ennen pariutumista.
kalasta saatana itte haukes äläkä mene torille perkele
ja perunat valmiiksi kuorittu? :D ei saatana mitä savolaisia...perunat on parhaita kun ne kuorii itse!
hajoa akkasi kanssa
torilta kalan ja näytät vaimollesi kuinka haluasit hänen sen laittavan. Tai oikeastaan, jos olet siinä niin paljon parempi kuin vaimosi, laita itse. Jos taas siisteys häiritsee, etkä halua itse siivota, hanki siivooja. Vai eikö äitisi opettanut sinua...?
Valmisruuat ovat oikein hyviä ruokia, monipuolisia ja ravitsevia. Neuvolasta tarkastettu juttu. Ja valmisruoka ei tarkoita 7 X viikossa pitsaa. Meillä kaikki ovat normaalipainoisia, hyvin kasvaneita ja terveitä valmisruuan syöjiä.
Minä tosin grillaan joskus koko perheelle, mutta pitävät niitä rasvaisina ja epäterveellisinä. Syövät, kunnen joka päivä käristä. Yhdessä laitamme ruokaa vaimon kanssa viikonloppuisin.
Ei tulisi mieleenikään valittaa vaimon ruuanlaittotaidoista täällä, tai muuallakaan. Saati sitten ilmaista "huolestuneisuutta" ja "vastuuntuntoa" sillä, että kirjoittaa tänne!
Jos ongelmasi on todellinen (pitsaa 7 X viikko ilman muita lisukkeita), ota yhteyttä neuvolaan. Et ole tainnut käydä mukana siellä, kun et osaa muuta kuin täällä kysellä? Rohkeasti mukaan vain, niin saat sinäkin asiallista tietoa. Työhön on perheellisen turha vedota. Se on vain ja ainoastaan velvollisuuksien välttelyä.
Olin puolitoista vuotta pienten lasten kanssa kotona. Ei siellä siivota eikä tehdä mitään omia asioita, kuin joskus todella, todella harvoin. Kokeile pitää välivuosi koti-isänä. Niin sittenpä tiedät mistä valitat. Eli: turhasta.
Olisipa asiat noin yksinkertaisia...Siis miten voisin jäädä vahtimaan että antaako vaimoni klo
08.00 kunnollista puuroa lapselle? Silloin olen ollut jo tunnin työssä. Neuvolassa olen käynyt silloin kuin lapseni oli pieni, ja neuvola-täti
sanoi suoraan että äidit huolehtivat yleensä kokonaan lapsesta kunnnes tämä on 3 vuotias....
Olet niin saamaton tossu, että parempikin ettet puutu mihinkään. Hyvä kuitenkin, että uskot vaimoasi ja neuvolantätiä. Kyllä ne tietävät mikä on lapselle parasta.
Hyvää kesää, tee oikein paljon töitä.
Siis ap kysyy neuvoja täältä, koska on huolestunut
oman lapsensa turvallisuudesta, ja hänet leimataan
tossuksi! Vastuuntuntoinen hän on! Siis jos vaimosi ei siivoa, niin se on vain laiskuutta, mutta se ettei hän anna lapsellenne kunnon ravintoa on syvältä!!!
vakava, niin tämä naisten logiikkahan vallan mainio kanava on neuvoja halkea! Ukko ei ole kuullutkaan neuvolan palveluista. Pelkkä provo toi on. Ei kukaan isä oikeasti ole noin avuton.
Se naputtelee tänne silloinkin, kun pentu aukaisee otsansa ja tarvitsee lääkäriä.
Ja turvallisuudesta, hah!
Onko tuolle ap:lle kelvannut ainutkaan keino, mitä sille on ehdotettu? Ei ole. Se hakee vain mollaustukea "vaimolleen", mitä sillä ei taatusti oikeasti edes ole, kuten ei lastakaan. Haluaa vain sympatiaa ja huomiota. Ei sinänsä mitään vikaa, mutta ei sotkettaisi sitä huomionhakua tuollaisiin asioihin.
Ihan varmasti se penikka pärjäisi ilman torilta ostettua ja itse fileerattua kalaa, joka on sitten tiristetty pannulla, ei vaan uunissa tietysti, koska pannulla tulee liian rasvaista ;D isoäidin perinteisen reseptin mukaan. ;DDD
kertoa neuvolakortin lukemia... Pituus, paino, jne... Neuvola-hlökunta kyllä osaa niistä katsoa aika paljon, kuten myös lapsen kehityksestä yleensä. Seuraavaksi sitten ap kertoo, että neuvolasta ovat jo aikaa sitten ilmoittaneet, että ravinto on väärää ja tuhoaa lapsen terveyden, mutta äiti ei välitä ;DDDDDD
Ilmeisesti, jos lasta ei ruokita, ap:n täytyy antaa lapsensa huostaan. Itse kun ei kykene asialle mitään tekemään.
niin laitetaan sosiaalitäti tulemaan ovelle...
Todella aikuista keskustelua.....
on saada kullannupullesi kunnon ruokaa, etkä saa akkaas tai itseäsi sitä hänelle laittamaan, niin jonkunhan se on sitten tehtävä... sosiaaliviranomainen tulee apuun...
keskustella asiasta vaimosi kanssa. Ilmeisesti vihjailut eivät auta, joten käy hänen kanssaan rauhallinen ja järkevä keskustelu perheenne ruokailutottumuksista.
Sano hänelle, että olet huolissasi siitä, että syötte niin paljon valmisruokia, koska niissä ei ole tarpeeksi ravintoaineita. Ne täyttävät vatsan, mutta muuten ovat varsinkin kasvavalle lapselle hyvin ravinneköyhiä aterioita.
Sinuna en millään tavoin vertailisi naistasi edellisten sukupolvien naisiin. Menneet ajat ovat menneitä aikoja ja nykyaikana toimitaan toisin. Silti tottakai äitien ja isien tulee pitää lapsen hyvinvointi etusijalla. Loppujen lopuksi ravitsevan perusruoan laittamisessa ei mene liiemmin aikaa.
Mutta jos alat vertailla vaimoasi johonkin toiseen naiseen, niin voit olla varma, että vedät vesiperän.
taitaa naisesi olla hyvin hyvin hyvin masentunut. älä vaadi tuollaisia vaan kysy mikä vaivaa, jos et saa vastausta niin kysy uudelleen. vastaus voi toki olla aika radikaalikin, luultavasti hän kantaa suurta taakkaa ja kun se purkautuu niin on oksat pois...
piristä hänen päiväänsä vaikka viemällä ulos syömään tai viikonloppureissu kylpylässä... niin ja muista hankkia lapsenvahti.
että mitä se vaimosi sitten tekee kaiken päivää....? Itse olen työelämässä mutta äitiyslomien aikaan (3 lasta) olen kyllä pitänyt kodin kunnossa, ruoka on ollut valmiina miehelle, olen leiponut, ommellut verhoja, käynyt kylässä ynnä muuta ja hyvin olen kaiken kerinnyt tekemään. Kaikista ei ole tähän ja varsinkin olen huomannut tämän nuoremmista naisista - itse olen 43, kaikki on tuotu kultalusikalla eteen ja ollaan niin laiskoja että ei viitsitä tehdä mitään, istutaan vaan netissä ja mesessä ja lapsi katseleen videoita päivät pitkät. Sorry vaan nuoret äidit mutta tämä on kyllä totuus.
Itse haluan olla se pullantuoksuinen äiti lasteni muistoissa, äiti joka teki aina kaiken. Toki vaadin lapsiltanikin kodin siivoamista yms. Miten nämä lestadiolaiset äidit oikein pärjäävät monine lapsineen, kysyn vain jos kerran yhden lapsen äiti on aivan ....
Saamattomuutta on monenlaista.
Hän on kyllä lapsen seurassa kotona, mutta
varsinkin ruuanlaitto taidoissa olisi paljon parantamisen varaa. Tietenkään kodin ei tarvitse aina kiiltää, mutta tiskiröykkiö keittiön pöydällä ja sijaamattomat sängyt eivät ole kivaa nähtävää. kuten olen jo todennut, niin olen ainoastaan huolestunut lapsen takia (Ei ole kiva miettiä töissä ollessani miten lapsi pärjäilee kotona äitinsä kanssa)
Aika vähän on tässä ketjussa kunnollista keskustelua..Mutta mulla on vaimo 10vuotta nuorempi ja hän osasi kyllä perus kastikkeet tehdä tavatessa, mutta vuosien saatossa oppinut minulta kala-ja liharuokien laittoa paremmin.Ravinto-opin osaa kyllä..(minä toiselta ammatilta kokki)Vaimoni on kertonut, että hänen äitinsä joka kävi töissä, laittoi kyllä ruoan, muttei opettanut väsymykseltään.Koulussa kotitaloutta oli hänellä vain 7 luokalla.Ja tuskinpa siinä ehtii oppia. Meillä on nyt vuoden ikäinen tyttö, ja joka päivä on ateria valmiina pöydässä kaikkien lisukkeiden kanssa.Joskus lämmitettynä, koska ovat syöneet jo aikaisemmin päivällä.Koti yleensä on siisti, paitsi nyt imurointi jää vähemmälle, kun vaimo laittaa puutarhaa...Joten ei ole valittamista minulla...Tuli vaan mieleeni, että osaako hän oikeastaan laittaa ruokaa?Voiko se olla syy siihen? Ja meillä vaimo ei yleensä moppaa lattioita, koska hällä on olkapää vamma, mikä tarkoittaa sitä, että on aivan liian (fyysisesti) rankka homma hänelle.
Joka päivä ei minunkaan vaimo meikkaa ja laita itseänsä, mutta aina kyllä kun menemme johonkin.Onkos mulla nyt jotenkin harvinainen vaimo vai mitä? Ja painoa hänellä on noin 5 kiloa enemmän kuin tavatessa, mutta eiköhän ne siitä lähde.
Tuli mieleeni, että pitäiskö se sun vaimo laittaa töihin kuitenkin...edes osa-aikaiseksi.Sais vähän sosiaalista kontaktia, jos ei kotona enää viihdy?
Tulikohan tähän mitään järkevää juttua, kun muutaman saunakaljan juonut:)
Opin kotityöt äidiltäni, joka hoiti KOLMEA pientä lasta kotona, teki ruuat, siivosi kodin,OMPELI ITSE VAATTEET, marjasti, sienesti jne.
Itse olen lapseton ja töissä, mutta silti ehdin siivouksen ja ruuanlaiton lisäksi marjastaa, sienestää, ommella itse verhot, kutoa matot jne. ( ja jopa istua silloin tällöin koneen ääressä ).
Vuorokaudessa on 24 tuntia, on ihmisestä itsestään kiinni miten ne tunnit käyttää. Ei yhden lapsen hoitaminen niin raskasta ole, ettei tavallisia kotitöitä jaksa/ ehdi tehdä. Kyllä kyse täytyy olla saamattomuudesta / haluttomuudesta tms. Ei millään pahalla...!
"Mihin on hävinnyt naisten kodinhoito taidot nykyäpäivänä?"
Eivät ne mihinkään ole tietääkseni universaalisti hävinneet tai kadonneet. Jos ne ovat vaimoltasi hukassa, ei se vielä tarkoita että ne olisi hukassa kaikilta naisilta. Olen vaimosi ikäinen ja pidän kotini kohtalaisessa järjestyksessä ja perunatkin osaan keittää. Tosin tässä huushollissa mies kokkaa myös ja kaikki kuorivat perunansa ihan itse (ja mukisematta). Sinun kohdallesi on vain osunut kotitaloustöissä avuttomampi yksilö, kaikki naiset kun eivät vain ole luonnostaan "kodinhengettäriä", eivät vaikka olisivat elämänsä aikana kokkaus- ja siivouskursseja käyneet.
Kuten parisuhteessa yleensä, et sinä pysty puolisoasi (tai yleensäkään toista ihmistä) muuttamaan miksikään mitä hän ei ole, jollei hän sitä itse halua. Ainoa mitä pystyt muuttamaan olet sinä itse ja oma asenteesi. Karrikoidusti vaihtoehtoja on tasan kolme:
1. Tyydyt tilanteeseen ja käyt täällä kitisemässä ja valittamassa aika ajoin kuinka laiska ja huono kokki vaimo taas on. Vai oliko se kauniimmin sanottuna huolestunutta neuvojen kysymistä...?
2. Jätät avuttoman vaimon ja toivot saavasi paremman vaimon tilalle. Mutta kaikissa parisuhteissa joutuu tekemään joitakin kompromisseja, ellet sitten nai omaa äitiäsi.
3. Menet ihan itse vapaa päivänäsi (tai työpäivän jälkeen) kalatiskille ja ostat vaikka ahvenia ja tuot samalla perunoita, vihanneksia, maitoa ja leipää kotiin. Sitten yhdessä (sinä ja vaimosi) teette niistä sitä kunnollista ruokaa. Se ei kahdelta ihmiseltä aikaa kauaa vie (jättäkää vaikka TV:n katselua vähemmälle sinä iltana) ja vaimosi ehkä myös oppii ruuanvalmistusta samalla. Samalla reseptillä toimit kodin siivouksen kanssa. Älä kerro vain miten asiat on haluamassasi "perheidyllissä", vaan tee ja näytä miten se ”idylli” toteutetaan. Tämä vaihtoehto vaatii eniten omaa panostusta ja siksi se onkin ikävin, mutta ehkä se kantaa suurimman hedelmän onnistuessaan.
osuvin vastaus tähön mennessä. Naiselta on niin helppoa ja "luonnollista" vaatia asioita, jotka kuuluivat luonnollisina asioina elämään ennen vanhaan; miehiltä niitä entisaikojen taitoja kukaan ei enää vaadi!
Kyllähän se nainenkin voi ne perunat istuttaa, kasvattaa mukavaa pientä keittiöpuutarhaa jossa kasvaa porkkanat, perunat, lantut, persiljat yms. eikä käydä ostamassa niitä kaupasta. Käydä lypsämässä ne lehmät ja noukkimassa kananmunat kanalasta .... JOS kerran miehen pitää osata kylvää ruis. Tais napsahtaa feministiltä vähän "yli lipan".
Kyllähän tänä päivänä myös isät osallistuvat kiitettävästi lasten- ja kodinhoitoon, mutta tänäpäivänä myös molemmat käyvät töissä yleensä eikä niinkuin silloin ulkovessojen aikaan. Enkä kyllä usko että ruoanteko on siitä kiinni, ettei osaa. En itsekään ollut mikään kokki naimisiinmennessä, leipominen on kyllä aina ollut hanskassa, mutta uskoisin että jokainen haluaa opetella uutta. Ja mikä on hauskempaa kun uusien ruokien kokeilu.
meillä miehellä pysyy kyllä kirves ja saha kädessä. Hän on maalta kotoisin ja osaa kyllä istuttaa perunat ja jopa valjastaa hevosen.
Vaikea "perinteisiä" miestentöitä on kerrostaloasunnossa jälkikasvulleen opettaa. Kotityöt eivät taas ole sidoksissa asuinpaikkaan.
Toisaalta kun oma äitini opetti kotityöt, niin isäni opetti pitämään vasaraa kädessä. Minä osaan vaihtaa auton renkaat, tarkistaa pissapojan, vaihtaa polttimot jne.
1. Miten voit luulla tietäväsi onko vaimollasi masennusta vai ei? Masennuksen diagnosointi on jopa ammattilaiselle joskus kovin vaikeaa. Samoin se on itse masentuneelle.
2. Älä vertaa vaimoasi entisajan äiteihin, jos vertaat, vertaa nykyajan äiteihin, niin peli olisi edes jollain tasolla reilu
3. Sinulla ei todellakaan tunnu olevan mitään hyvää sanottavaa vaimostasi (paitsi silloin, kun tästä sinulle kommenteissa huomautetaan). Kyllä vaimo vaistoaa tuon kohtuuttoman kriittisyyden. Et sinä tuollaista asennevammaa millään voi peittää, vaikket muka suoraan sitä sanokaan.
4. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että lapsiperheissä voitaisiin hyvinkin tehdä enemmän lastenhoidon ja tervellisten elämäntapojen eteen. Siinä olet varmasti oikeassa. Mutta muutosta tilanteeseen et varmasti saa syyttämällä ja syyllistämällä, vaan tukemalla ja kannustamalla, johon sinusta ei selvästikään ole.
5. Vaimosi lihoamisesta. So what! Etkö sinä ensisijassa peräänkuuluttanut terveellisempiä elämäntapoja lapsellesi. Anna vaimosi siis lihota. Ei liene sinun asiasi.
6. Perheen yhteisestä ajasta. Eikö perheen yhteistä aikaa voisi myös olla yhteinen ruuanlaitto? Jos tekisitte yhdessä, oppisi lapsennekin näkemään, mitä on onnellinen parisuhde ja miten ruokaa tehdään. Nyt hän ei opi kumpaakaan. Ja kahdenkymmenen vuoden päästä hänen puolisonsa on täällä kitisemässä. Senkö haluat lapsellesi opettaa?
7. Ja tosiaankin. Mitä SINÄ teet samalla tavalla kuin entisaikojen miehet? Onko sinussa miestä tarpeeksi olla vaimosi tukena, ihailla ja rakastaa, olla sitoutunut ja pitää huolta sekä henkisesti ja fyysisesti. Syntyykö kodin puhdetyöt ja pellon raivaaminen? Ei kuulosta siltä!
Ja jos saat tukea täältä miehiltä, jotka myös haluavat pottunsa kuorittuina ja teinitytöiltä, jotka ovat vasta muuttaneet kotoaan, ei se vielä kerro sitä, että sinä olisit oikeassa. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Mitä sinä olet tehnyt hyvän parisuhteen eteen?
P.S. Mies, joka haluaa pottunsa kuorittuna, kehuu kuitenkin täällä jatkuvasti omaa kumppaniaan. Sinä et tee edes sitä. Miksi siis ansaitsisit parempaa?
Lue perheenisä tämä ed. kirjoitus ajatuksella. Sinulla ei todellakaan ollut mitään hyvää sanottavaa vaimostasi. Onkohan teidän suhde muutenkaan kunnossa? Jospa vaimosi ei halua passata sinua, joka et arvosta häntä ollenkaan? Muista, että parisuhteen hyvinvointi heijastuu myös lapseen. Joten voi olla, että sinulla ja vaimollasi on jotain skismaa suhteessa. Oikeastaan tämä selittäisi hänen totaalisen keskittymisensä lapseenkin.
Siis, minun perheeni EI asu missään maaseudulla, eli ei minun tarvitse mitään hevosenhoitoa hallita.
"Sinulla ei todellakaan ei ollut mitään hyvää sanottavaa vaimostasi"
Onhan....mutta kuten jo olen kirjoittanut monia kertoja; Kyse on tässä lapsen hyvinvoinnista.
Kun pariskunta saa lapsen, niin molemmat osapuolet
sitoutuvat hoitamaan lasta! Kun minä olen töissä
maanantai-perjantai klo 07.00-16.00, niin pidän itsestään selvänä että silloin naiseni ottaa täyden vastuun lapsestamme.
Sitten kun minä tulen kotiin, niin hän voi lähteä omiin menoihinsa. Mutta yleensä hän ei käy kuin kerran päivässä lapsen kanssa lenkillä. Hänellä on
kavereita, mutta harvoin hän niitä meille kutsuu koska kaiketi häpeää siivotonta kotiamme. Vaikka inhoankin epäsiisteyttä, ja epäjärjestystä en vaadi häneltä että kaiken pitäisi kiiltää. Suhteemme alussa hän sentään ihme kyllä pesi
kaikki ikkunat näin alkukesästä. Nyt tämäkin työ on minun harteillani. Hän vetoaa joihinkin naisten vaivoihin jotka tulevat synnytyksen jälkeen.
En tiedä sitten onko asia sittenkin niin ettei hän ole tarpeeksi kypsä ottamaan vastuuta vielä.
Jos saisin hänet ymmärtämään paremmin mitä tarkoittaa vastuu, niin kaikki olisi hyvin.
En halua riidellä hänen kanssaan, koska sitten lapsi kärsii.
Mitä tulee suhteeseemme, niin ei kai sellainen nainen ole onneton joka tulee miehensä viereen
ja sanoo; "Ilman sinua, ja lasta elämässäni ei olisi mitään"
Siltikään et pysty kirjoittamaan vaimostasi kuin negatiivisia asioita. Ja tuo viimeinen lause minkä kirjoitit, mitä vaimosi on sanonut, sekin oli hänen sanomansa asia.
Jotenkin tuntuu kyllä, että vaimosi olisi masentunut. Jos ei käy juurikaan ulkona, syö liikaa, ei kutsu kavereitaan kotiinne eikä sitten myöskään käy heidän luonaan? Hänellä ei taida olla muuta elämää kuin sinä ja lapsenne.
Itsepintaisesti välttelet itse asiaa, eli onko suhteessanne kaikki hyvin? Se ei riitä, että tässä on nyt lapsi ja meidän täytyy ottaa vastuu. Pitää hoitaa sitä parisuhdettannekin. Parisuhde on kodin perusta ja ilman sitä/huonossa suhteessa lapsellakaan ei tule olemaan helppoa. Kaikki kodin sisällä liittyy kaikkeen.
Puhut vastuusta koko ajan, onko mielestäsi vastuun ottamista se, että siivoaa joka päivä ja leipoo pullaa? Eikö vaimosi kuitenkin hoida lastanne joka päivä?
Miksiköhän vaimosi ei kutsu teille kavereitaan? Hieman ihmettelen. Itse en ainakaan piittaa vaikka kotini ei olisikaan niin putsplankissa kun kutsun hyviä ystäviä kylään. Joten tuskin siivoamisesta on kyse.
Koittakaa sopia jokin kultainen keskitie kotitöissä. Älä odota liikoja mutta myös vaimosi pitää alkaa tehdä enemmän. Luulisin kyllä, että jos vaimollasi olisi enemmän elämää kodin ulkopuolella, hänen mielialansa paranisi huomattavasti ja hän saisi lisää energiaa kotitöihin.
Et sitten vaan halua kuulla etkä ymmärtää.
Mikäs siinä sitten. Senkun elät omassa täydellisyydessäsi. Turha kuitenkaan tulla tänne keräämään säälipisteitä, jollei itse ole pätkääkään valmis ottamaan vastuuta, myös vaimostaan, josta on luvannut huolehtia niin myötä- kuin vastamäessäkin.
Jos jonain päivänä heräät, niin käypä lukemassa artikkeli masennuksesta http://users.utu.fi/juhtiur/jakelu/ktMasennus.pdf
Saattaisit sinäkin ymmärtää, että lihominen, ystävien huomiotta jättäminen, siivoomattomuus, haluttomuus ja se, että elämässä on vain mies ja lapsi ovat todella suuria huutomerkkejä, joiden syy saattaa todellakin olla masennus.
Mutta mitäpä sinä siitä. Ethän sinä välitä vaimostasi edes sen vertaa, että yrittäisit auttaa. No, ainahan sinä voit jäädä odottamaan, että vaimosi tekee itselleen jotain. Toivottavasti se jotain on hyvää, mitä hän tekee. Toisinkin nimittäin voi käydä.
kertoo paljon. Naisellasi ei siis ole omaa elämää ollenkaan, joten ei ihme, ettei hänellä mene hyvin. Miten voit kääntää tuon hänen sanomansa lauseen positiiviseksi merkitykseltään? Kummallista logiikkaa.
täällä keskustelupalstalla kun joku kyselee neuvoja niin heti ollaan syyllistämässä .... Ajatellaanpa asiaa toisella tavalla: minä naisena käyn töissä, mies olisi kotona lasten kanssa. Minä siis hoidan oman osuuteni tuomalla rahan talouteen ja miehen pitäisi hoitaa omaa osuuttaan pitämällä kotia kunnossa jne. Ja kyllä muakin sieppaisi pahemman kerran, jos aina kotio tullessa ruoaksi olisi pitsaa ja koti olisi kuin sianläävä. Ja sitten minä purkaisin itseäni täällä ja kysyisin neuvoja. Todennäköisesti saisin kuulla kunniani, kuinka minulle vain ura on tärkeä ja vähän välitän lapsista (koska olen se töissä käyvä osapuoli) ja todennäköisesti olisin vielä pihtarikin ja julmuri pitäessäni miestäni kotona lasten kanssa, kuinka itsekästä ....
Hei haloo! Joku on ihan aidosti huolissaan vaimostaan, osoittaahan sekin jo jotain, että täällä julkisesti kysyy neuvoja. Eiköhän koiteta vastata asiallisesti, niinkuin aikuiset ihmiset.
Ja sorry tää mun purkautuminen, mutta harmittaa perheenisän puolesta ....
Osaksi olet oikeassa.
Mutta aloittajan kirjoituksessa minua häiritsee hänen kylmä ja negatiivinen tyylinsä puhua vaimostaan. Jos arvostusta ja kunnioitusta ei ole omaa vaimoa kohtaan, niin kotityöt kai ovat se pienin murhe...
Yleensä kysyjät täällä löytävät kuitenkin jotain hyvää parisuhteistaan ja kumppaneistaan.
Aloi tätä pitkää ja itseensä toistavaa ketjua lukiessani itseänikin kiinnostaa aihe, ja eräät asiat, joihin en löytänyt vastausta.
Selvästi välttelet joihinkin kysymyksiin vastaamista. Miksi? Pelkäätkö menettäväsi kasvosi jollain tapaa? Et osaa vastata? Tai sitten sinua ei vain kiinnosta, tai haluat epätoivoisesti kieltää asioita.
Haluaisin tietää:
-Mikset sinä voi nalkuttamisen sijasta osallistua ruoanlaittoon? Lapsellekin on parasta tehdä arkisia asioita koko perheen voimin ja oppia samalla mallia ihmisten välisiin suhteisiin. Turha siis on perustella tätä ainakaan "lapsen parhaalla". (Tosin en kyllä yhtään epäile, ettetkö rakastaisi ja huolehtisi lapsestasi) Onko syynä se, että kun vaimokin on olemassa tällaisia hommia varten?
-Mikä vaimossasi on mielestäsi hyvää, jos mikään?
-Mikä sinä olet määrittelemään onko vaimosi masentunut vai ei? Tuollaisia ihmisiä on yllättävän paljon, jotka eivät missään nimessä suostu uskomaan mielenterveysongelmiin jollakin omalla läheisellään. Kaikki merkit (eristys, jaksamattomuus..) kuitenkin viittaavat siihen.
-Mitä tarkoitat "vastuun ottamisella"? Eikö vaimosi kuitenkin hoida lastanne silloin kun olet töissä? Vai joudutko sinä hoitamaan lastasi työpaikallasi?
Minä osallistunkin ruuanlaittoon töiden jälkeen.
Myönnän että suhtaudun tähän asiaan hiukan vanhakantaisesti. Voi olla totta ettei nainen
luonnostaan osaa kotitaloustöitä. Mutta mikään ei estä oppimasta niitä....
"-Mikä vaimossasi on mielestäsi hyvää, jos mikään?"
Vaimossani on monta hyvää puolta;
Hän on kaunis, hellä, uskollinen, ei valehtele, ei pahemmin valita.......
Tämä masennus juttu ei sovi vaimooni. Nimittäin hän on aina ollut syrjään vetäytyvä, ja hyvin hiljainen ihminen. Silloinkuin olen kutsunut vieraita kotiimme niin hän on aika vaitonainen.
Sitten kun hän itse harvoin kutsuu vanhoja kavereitaan meille, niin ei hän kovinkaan paljon
saa sanotuksi. Suoraan sanoen hän on aika ujo.
kyllä hän hoitaakin lasta nyt kun tällä hetkellä olen töissä. Vähän parannusta ruokailutottumuksiin niin hyvin menee....
ihmisen laiskuus on sitten ihmeellistä! en ole jaksanut, voi kun lapset vievät aikaa ja oi hitsin vitsi sitä sun tätä.
lapsille ei syötetä pitsaa joka päivä. kämppä siivotaan kun se on sotkuinen.
jos ei nainen osaa tehdä ruokaa niin asiat ovat huonosti. jos hänelle ei ole opetettu kotona mitään niin asiat ovat huonosti. ja on vielä jotain mitä naisen pitää myös osata: myös ns. miesten työt. en sano että naisen pitäisi tehdä ne, mutta ne pitää osata. entä jos joskus vaikka eroaa eikä ole miestä joka ehtisi/viitsisi/haluaisi auttaa?
minä teen kotityöt. en tällä hetkellä asu miehen kanssa mutta teen kotityöt kun pitää usein töiden jälkeenkin, en todellakaan kestä asua missään läävässä.
Mihin on hävinnyt miesten omatoimisuus, voisin kysyä sulta? Mikset sä voi hakea niitä perunoita kun tulet töistä jos niitä noin kovasti kaipaat... Ja jos sä sitä 1970-lukua noin kovasti kaipaat niin muutappa takaisin lapsuudenkotiisi ja ala keksimään aikakonetta!
oletko tullu ajatelleeks että vaimosi ei vaan pidä ruuanlaitosta? ehkä hän inhoaa sitä? kuullostaa sitä paitsi aivan minulta kun sain poikani ja olin tosi masentunut. en vain yksinkertaisesti jaksanut. hyvä kun pääsi aamulla ylös sängystä. olisin varmaan tarvinnut ammatti apua, mutten itse osannut7ymmärtänyt sitä hakea. silloin oli pitänyt ex mieheni pistää stoppi pahalle olleni viemällä minut vaikka väkisin terapiaan tai lääkäriin. sen sijaan hän syyllisti, haukkui, uhkaili erolla ja kaiken kaikkiaan teki kaikesta niin kestämätöntä että lähdin vauvan kanssa pois. ero tuli, ja ymmärsin vasta vuoden päästä kuinka pahassa jamassa olin ollut. teillä ei ole välttämättä näin mutta ota selvää. ILMAN SYYLLISTÄMISTÄ: meille naisille kerrotaan että äityis on aivan ihanaa ja silloin on pakko olla onnellinen. ja jos ei ole on jotenkin epäkelpo yksilö. tältä se tuntuu. ja mielestäni teidän olisi pitänyt keskustella ennen lasta "roolinne" SELVÄKSI. oletko koskaan sanonut selvästi että koska tuot rahan talouteen haluaisit että vaimo hoitaisi kodin ja lapsen? jos teitte ennen puoliksi nuo jutut niin mistä vaimosi pitäisi tietää että nyt yht'äkkiä säännöt on muuttuneet? jutteleppa näistä asioista kotona... ja kysymykseesi kodinhoidon osaamisesta.. minä ja siskoni (ja veljeni) saimme kaikki samat opetukset siivouksesta kokkaukseen. minä kokkaan hyvin ja mielelläni, siivousta inhoan joten se on surpiirteisempää. veljeni ja siskoni eivät kokkaa vaikka osaisivatkin, eivät pidä siitä. mutta heidän kotonaan on aina siistimpää kuin meillä. jokainen omalla tyylillään.
Kyllä olen tullut ajatelleeksi ettei hän tykkää/ halua tehdä kunnon ruokaa. En kuitenkaan menisi pahoittamaan hänen mieltään sanomalla että hänen
valmistamansa ruoka on kamalaa. Nimittäin silloin harvoin kun hän tekee meille ruokaa. (Keittää perunat, tekee kastikkeen, laittaa kalaa) niin
se maistuu kamalalta! En ole mikään nirso ruuan
suhteen, mutta pohjaan palanut kala joka on sisältä
raaka ei maistu hyvältä. Tuo masennusjuttu saa minut kohta masentuneeksi....Hän ei ole masentunut!
Luonteeltaan hän on hirmu ujo. Esimerkiksi hän
ei kehtaa esiintyä alasti edessäni muutenkuin
ollaan peiton alla. Eli juuri siksi kysynkin täältä neuvoja, koska en tiedä miten hän reagoisi jos olisin tiukkana häntä kohtaan. Onhan ihmiset kirjoitelleet tänne monia hyviä neuvoja, mutta
kun hänen luonteiseen ihmiseen ei niitä voi käyttää. En ole syyllistänyt häntä, ainoastaan hienovaraisesti yrittänyt vihjata näistä asioista
joissa olisi parantamisen varaa. Ei täällä mitkään säännöt ole muuttuneet. Silloin kun tapasimme
kävimme molemmat töissä. Sitten yllättäen hän
ilmoitti ettei viihdy töissään kun jotkut miehet ovat kuulemma ehdotelleet hänelle jotain ym.
Joskus tuntuu siltä kuin minulla olisi kaksi lasta
tyttäreni, ja vaimoni....
Sinulle tulee kohta masentunut olo, kun joudut ajattelemaan mahdollisuutta, että vaimosi ei välttämättä voikaan niin hyvin, kuin kaltaisesi supermiehen kanssa elävän tulisi voida?
Jos tämä masennusjuttu tuntuu sinusta radikaalilta, minäpä heitän ilmaan kahta hurjemman arvauksen.
Vaimollesi on tehty seksuaalista väkivaltaa lapsena tai hyvin nuorena.
Tämän puolesta puhuu:
1. haluttomuus hoitaa itseään ( =viha omaa ruumista kohtaan).
2. masentuneisuus
3. pelokkuus ja ujous.
4. haluttomuus antaa tytärtään sinun hoitoon = pelko miehiä kohtaan.
5. häpeä omasta ruumiista, pelkässä pimeässä riisuminen
6. ylenmääräisellä ahdistuksella reagoiminen siihen, että työpaikan miehet ehdottelevat = pelkoa.
7. Eristyneisyys.
Menepä ja kysy suoraan, että kuules kulta. Onko joku tehnyt sinulle lapsena jotain pahaa? Katso, miten vaimo reagoi. Meneekö pasmat sekaisin?
Mielestäni on kohtuutonta, että sinun mielestäsi
a) vaimosi kotiin kantama valmisruoka on PAHAA ja vaimosi tulisi tehdä kotiruokaa, mutta kun hän sitä kotiruokaa tekee,
b) sekin on PAHAA,
- voi herranjestas!
Ja tämän sinä tulkitset, että vaimosi ei tahdo/tykkää tehdä kunnon ruokaa, ihan siksi vaan, että hän on pohjimmiltaan huono ja ilkeä ihminen.
Vaimosi EI OSAA! Eivät kaikki ole mestarikokkeja, oikeasti. Oletko huomannut?
Sinä se näytät nauttivan pirun tavalla valittamisesta ja kinisemisestä. Vaikka vaimo olisi gourmetkokki, niin kyllä sinä jaksaisit kitistä silti. Menisit itseesi, osta itse kala torilta viikonloppuna ja tehkää yhdessä ruoat pakkaseen!
Sinähän sitä ruokaa sitten osaat tehdä niin, että maistuu hyvälle. Mikset sitten tee, jos se ruoka on tässä se pääpointti?
Vaan eihän se käy.
Pääpointtihan on se, että sinulla on vaimo, joka ei milläänmuotoa ole niin hyvä ihminen, kuin sinä itse olet! Jos vaimo tekisi hyvää ruokaa, hänellä olisi vääränväriset hiukset, hän imuroisi väärästä kulmasta aloittaen tai hänen syntymämerkkinsä olisivat väärässä järjestyksessä. Tahallaan!
Meinasin näyttää tämän keskusteluketjun tänään ennen nukkumaan menoa vaimolleni....En taida näyttää, liian ahdistavaa luettavaa hänelle.
Kyllä hän itseään hoitaa, on vain saanut viitisen kiloa lisää painoa.
Kuinka mones kerta jo; HÄN EI OLE MASENTUNUT!
(Kysyin asiaa viimeksi tänään)
Pelokkuus ja ujous ovat hänen luonteenpiirteitään.
Kyllä minäkin hoidan tytärtäni, Ehkä hän on vain niin kiintynyt tähän ettei antaisi minunkaan hoitaa
häntä.
Häpeäminen johtuu ujoudesta. Ei hänen tarvitse
minulle esiintyä alasti jos ei tykkää siitä.
Minulle riittää että hän on sängyssä alasti kanssani. (Omituista kirjoitella omista intiimi asioista tänne)
Eiköhän kaikki naiset saa ehdotuksia. Hän tosin
reagoi kaikkeen hyvin voimakkaasti.
Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä asioita
ei voi tuosta vain mennä kysymään.
Kun hän tekisi useammin sitä omatekoista ruokaa, niin hän oppisi tekemään sen laadukkaammin.
Nimimerkki"Arvailija" voisi hiukan kiinnittää siihen huomiota ettei tämä asia ole mikään vitsi. Minä tässä eniten huolehdin perheestäni.
että ottaisit kotityöt asiallisesti esille jossain vaiheessa? Ei syyllistäen, vaan sano että olet väsynyt tekemään töiden jälkeen lisää hommia ja että olisiko mahdollista että vaimosi tekisi suurimman osan kotitöistä, kun kerran on kotona. Esitä asiat kivasti ja kannustavasti. Sitten listaatte kaikki mahdolliset kotityöt sisällä ja ulkona kirjallisesti paperille ja jaatte hommat. Sinä teet vaikka sellaiset työt, joita hän ei pysty (esim. autoon liittyvät, raskaammat ulkotyöt) ja hän tekee suurimman osan sisätöistä. Itseasiassa itsekin pitäisi tehdä tämä avomieheni kanssa:D Näin sovitte selkeät pelisäännöt ja työtehtävät. Hyvä vinkki: aterian ja pienen jälkkärin jälkeen ihminen on vastaanottavaisimmillaan keskustelulle! :-)
Huomaan edellisistä kirjoituksistasi, että vaimosi taitaa olla poikkeuksellisen arka ja herkkä ihminen, eikä välttämättä masentunut. Onko hänellä dominoivat vanhemmat, jotka eivät ole antaneet vastuuta kotona? Tämä selittäisi senkin miksi ei osaa tehdä ruokaa ja siivota. Esimerkiksi omassa kodissani isä ja äiti holhosivat niin, että hyvä että leipäveitseen sai koskea. Itse olen opetellut itsekseni ruuanlaiton ja muut hommat.
Tuo ujous riisua on kyllä ihan normaalia. Varsinkin jos on muutenkin estynyt ja arka ihminen. Tai ei pidä kropastaan.
Ruuanlaitosta vielä, miten olisi jos vaimosi menisi vaikka marttakerhon ruuanlaittokurssille iltaisin tai kansalaisopiston vastaavalle? Lisäksi teillä tulisi olla kotona jokin peruskeittokirja, jossa on kaikki yleisimmät suomalaiset kotiruuat. Kyllä kaikkea voi harjoitella!
Hyvä idea,mutta mihin tälläinen kotityölista sijoitetaan ettei se näyttäisi samanlaiselta kuin lukujärjestys?
Niinpä, kivasti ja kannustavasti haluankin esittää asiat hänelle.
Hänen vanhempansa ovat sellaisia että vieläkin hemmottelevat tytärtään. Esimerkiksi hänen äitinsä
ostaa hänelle vaatteita, ja isä puolestaan antaa
hänelle rahaa. (Rahan antaminen ärsyttää minua, koska minä hankin rahat meille. Ts. hän voisi pyytää minulta rahaa!)
Ei hän inhoa vartaloaan, vaan on niin ujo ettei tykkkää näyttää sitä. Minun piti alussa kirjaimelliseti riisua hänet........Ja hän vastusteli silloin aikaisemmin "niitä touhuja"
Onneksi ei enää.
Joku ruuanlaitto kurssi olisi erittän hyvä idea.
No saa kai se lukujärjestykseltä näyttääkin, mitäpä se haittaa. Jos teillä on kodinhoitohuone, niin siellä ehkä olisi hyvä paikka? Ei pistä liikaa ohimennessä aina silmään. Mietitte vaikka kuinka järkevää mitäkin hommaa on lukumääräisesti kannattava tehdä per viikko. Esim. ihan turhaa imuroida joka päivä, jos ei ole koiria taloudessa. Samaten esim. petivaatteiden vaihtoväli ym.ym.
Noista vanhemmista päätellen en ihmettele ollenkaan, että vaimosi ei osaa mitään. Hänellä on aika samanoloiset vanhemmat kuin itsellänikin. Häntä todennäköisesti kohdellaan kuin lasta vaikka onkin kolmikymppinen. Nyt olisi jo aika aikuistua, ihan voimin:-)
Ei teillä mikään toivoton tilanne ole, yhdessä vaan alatte setvimään uutta järjestystä kotiin! Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun kodissa tehdään vastuunjakoa neuvotellen. Hyvää kesää teille molemmille!
piti lukea, että omin voimin
nythän te olette piina-miinan kanssa saaneetkin järjestettyä vaimosi elämän kuntoon!
Haloo! Ei toista ihmistä voi muuttaa eikä kontrolloida, oppikaa jo tuo elämän perusasia, hyvät ihmiset.
se kontrollointia, että neuvottelee vaimonsa kanssa kotitöistä? Kontrolloitko sinä, jos nalkutat miehellesi likaisista sukista lattialla?
Ei hyvää päivää. Antakaa miehen nyt edes yrittää!
Loppujen lopuksi, mitäs pirua me täällä oikeasti mitään mistään tiedetään. Kunhan heitetään läppää ja ammutaan sokkona. Vastaanottajan elämä, vastaanottaja päättää.
kuin vaimon ilmoittaminen marttakerhon jäseneksi.
Näen asian niin, että joko nainen on todella masentunut, ja siksi ei jaksa laittaa rikkaa ristiin, tai sitten hän ei yksinkertaisesti pidä kotitaloustöistä liiemmin. Ensimmäiseen asiaan voi olla helpompi saada apua kuin jälkimmäiseen.
Miten pakottaa ihminen, joka ei välitä kotitöistä muuttumaan niin, että hänestä yhtäkkiä tuleekin varsinainen vanhanajan emäntä? Ei mitenkään. ELLEI hän jostakin taikaiskusta yhtäkkiä ala kiinnostua marttatouhuista (hyvin epätodennäköistä).
Kummallista, kun täällä palstalla on vain kaksi ääripäätä. Tarkoittaako se, että mies yrittää neuvotella vaimonsa kiinnostumaan enemmän kotitöistä ja mahdollisesti marttakerhoon kokkailua opettelemaan, että naisesta yritetään väkisin tehdä jotain superkokkia? Eiköhän se kuulu normaaliin joka kodin arkeen, että ne ruuat tehdään ja viikottain siivotaan. Pakkohan se jonkun on tehdä ja yleensä se on se, joka on kotona. Tietenkin pitää huolehtia, että vaimolla olisi muutakin elämää kuin kotityöt ja lapsi, jotta jaksaa.
Kuka täällä ketään oli ilmoittamassa marttakerhoon? Eikös puhe ollut että mies nimenomaan puhuu vaimonsa kanssa asiat halki ja ehdottaa jotain ratkaisua? Ei aikuista ihmistä normaalisti kyllä pakoteta minnekään vastoin tahtoaan.
Eikö muka ole olemassa mitään välimuotoa vanhan ajan emännästä ja täydellisestä sikapossusta? Itse olen ainakin välimuoto.
ja masteroinnin sävy tuollaisessa vaimon elämän suunnittelemisessa on. Olet ilmeisesti niin tottunut marttana laittamaan miehesi ojennukseen, että kuvittelet kaiken sujuvan yhtä näppärästi tällä onnettomalla perheenisällä.
Mielestäni kukaan ei voi suunnitella toisen ihmisen elämää. Ainut asia, mitä perheenisä voi tehdä, on kertoa omista haluistaan ja toiveistaan vaimolleen ja kysyä, miten tämä voi vastata niihin. Tietenkin hän voi ehdottaa joitakin ratkaisuja (marttakerhoa jne.), mutta ei hän voi niitä ruveta väkisin sorvaamaan naisen elämään, mikäli tämä ei niitä halua.
Mikseivät ihmiset kysy tärkeitä kysymyksiä liittyen parisuhteen arkeen ja rooleihin ENNEN avioliittoa? Säästyttäisiin monilta murheilta, kun ei valittaisi "väärää" puolisoa itselleen. TAI sitten osattaisiin sopeutua tilanteeseen ja keksiä ratkaisut, jotka eivät sodi puolison persoonaa/haluja vastaan. Esim. tässä tapauksessa jos perheenisä olisi ennen pariutumistaan tiennyt, millainen taloudenpitäjä vaimonsa on, niin hän olisi joko ottanut itselleen perinteisemmän naisen, tai tajunnut, että perheen kotitalous tulee järjestää jollakin toisella tavalla. Esim. palkkaamalla kodinhoitajan/kokin tms.
Olet siis niin väärässä kuin ihminen voi olla. Mutta enpä jaksa enempää ruutia sinuun tuhlata. Tämä on aihe osaltani loppuun käsitelty.
miina! ;)
olla motivaatiokysymys..Mulla kotona 7vk poikavauva jonka hoidon ohella pesen pyykkiä imuroin, käyn kaupassa, laitan ruokaa, lähden kävelylle pojan kanssa ja kirjottelen täällä ym ym.Joskus olen laiska ja teen vaan nopean pastaterian kun mies tulee töistä kotiin..Meillä ei syödä microruokia, mies ei pidä niistä ja kyllä minäkin nyt näin perheellisenä halua opettaa pojalleni hyvät ruokailutottumukset.Nyt olen oppinut arvostamaan omaakin äitiäni enemmän., miten hän työn, perheen ja omakotitalon töiden puitteissa jaksanut minuakin auttaa kun muutama vk synnytyksen jälkeen olin väsynyt ja masentunut vähäisistä yöunista..
Kyllä se taitaa olla niin että opit tulee kotoa..
eivät ole kotihengettäriä..Jospa hän haluaa lähteä takas töihin? Jäisit sinä välillä kotiin
kattelemaan miltä lastenhoito tuntuu..Kyllä tää välillä ihan työstä käy..