Ongelma (jos sitä nyt edes on muualla kuin pääni sisällä) on kihlattuni kaveri. Kihlatun kanssa ollaan oltu yhdessä vähän reilu pari vuotta ja yhdessä ollaan asuttu puoli vuotta.
Kihlatun kaveri.. Hmm. En tiedä, olinko kiinnostunut hänestä joskus, mutta ainakin pyöri päässä luvattoman paljon. Ja välillä tuntui, että kiinnostus ei olisi ollut ihan vain yksipuolista.
Tuntui jotenkin pahalta, kun hän muutti pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa yhteen (tyttöystävä asui aluksi toisella paikkakunnalla opiskelemassa ja muutenkin he näkivät harvoin). Jotenkin tuo muutto tuntui, että "no niin nyt ne on erottamattomasti yhdessä" vaikka minulla itselläni ei ollut mitään aikomusta jättää kihlattuani. Eli jollain tapaa olen ollut mustasukkainen kihlattuni kaverista vaikka en tämän kanssa ole koskaan seurustellut enkä tule seurustelemaankaan!
Ongelma: kaveri ei ole pitänyt kihlattuuni juurikaan yhteyttä sen jälkeen kun muutettiin yhteen (siis minä ja kihlattuni). Ennen kihlattu puhui kaverinsa kanssa puhelimessa lähes päivittäin (pitkiä puheluita!) Nyt kaveri ei ole soitellut kuin pari kertaa (ja niinäkin kertoina kihlattuni soittanut hänelle ensin ja kaveri sitten soittanut vastaan?)
Onko tässä joku mustasukkaisuusjuttu puolin ja toisin? Eli minä mustasukkainen kihlattuni kaverista ja hän minusta? Ajatteleeko samalla tavalla kuin minä, kun hän muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen, eli jotain että "peli on nyt menetetty" vaikkei mitään sen suurempia aikomuksia ollutkaan?
Jollain kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Harmittaa kovasti kihlattuni puolesta, sillä tämä kaveri oli hänen paras kaverinsa (ennen kuin tulin ja sotkin kaiken???). Nyt meille tulossa vauvakin (tosin vasta ihan alussa eikä olla edes kerrottu kenellekään), jossain vaiheessa kauan sitten suunniteltiin pyytää tätä kaveria kummisedäksi, mutta taitaa mennä vaihtoon! Miksi hän ei pidä yhteyttä?
Kihlatun kaveri.. Hmm. En tiedä, olinko kiinnostunut hänestä joskus, mutta ainakin pyöri päässä luvattoman paljon. Ja välillä tuntui, että kiinnostus ei olisi ollut ihan vain yksipuolista.
Tuntui jotenkin pahalta, kun hän muutti pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa yhteen (tyttöystävä asui aluksi toisella paikkakunnalla opiskelemassa ja muutenkin he näkivät harvoin). Jotenkin tuo muutto tuntui, että "no niin nyt ne on erottamattomasti yhdessä" vaikka minulla itselläni ei ollut mitään aikomusta jättää kihlattuani. Eli jollain tapaa olen ollut mustasukkainen kihlattuni kaverista vaikka en tämän kanssa ole koskaan seurustellut enkä tule seurustelemaankaan!
Ongelma: kaveri ei ole pitänyt kihlattuuni juurikaan yhteyttä sen jälkeen kun muutettiin yhteen (siis minä ja kihlattuni). Ennen kihlattu puhui kaverinsa kanssa puhelimessa lähes päivittäin (pitkiä puheluita!) Nyt kaveri ei ole soitellut kuin pari kertaa (ja niinäkin kertoina kihlattuni soittanut hänelle ensin ja kaveri sitten soittanut vastaan?)
Onko tässä joku mustasukkaisuusjuttu puolin ja toisin? Eli minä mustasukkainen kihlattuni kaverista ja hän minusta? Ajatteleeko samalla tavalla kuin minä, kun hän muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen, eli jotain että "peli on nyt menetetty" vaikkei mitään sen suurempia aikomuksia ollutkaan?
Jollain kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Harmittaa kovasti kihlattuni puolesta, sillä tämä kaveri oli hänen paras kaverinsa (ennen kuin tulin ja sotkin kaiken???). Nyt meille tulossa vauvakin (tosin vasta ihan alussa eikä olla edes kerrottu kenellekään), jossain vaiheessa kauan sitten suunniteltiin pyytää tätä kaveria kummisedäksi, mutta taitaa mennä vaihtoon! Miksi hän ei pidä yhteyttä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt olet monimutkaistanut asioita aika roimasti. Jos olet vain etäisesti ollut ihastunut kihlattusi kaveriin, ei hän luultavasti ole huomannutkaan koko asiaa. Kun ihminen vakiintuu parisuhteeseen, on ihan normaalia, että yhteydenpito kavereihin vähenee. Kaikilla niin ei käy, eikä niin tarvitsisi käydä kellään, mutta käytännössä niin käy.
Älä tee asioista monimutkaisempia kuin ne ovat.
on vaan enemmän menoja avovaimon kanssa, nyt kun he asuvat yhdessä. Unohda, sinä varattu nainen ja äiti koko juttu.
Kyllä niitä kiinnostuksen merkkejä on aika selkeesti ollu nähtävissä sieltä puolelta. Ja miten niin kun "parisuhde vakiintuu"? He ovat olleet yhdessä joku kuutisen vuotta. Ja eivät silloin "vanhaan hyvään aikaan" nähneet mun kihlattuni kanssa kuin muutaman kerran vuodessa eli yhteydenpito oli soittelemista. Ja tekemiset avovaimon kanssa ei oikein täsmää kun kaveri on kuukaudessa kotona ehkä maksimissaan viikon työnsä takia.
ehkä ollut hieman ihastunut.Kuitenkin elämä ja ihmiset muuttuvat.Menoja ehkä tulee enemmän eikä aikaa jää kavereille niin paljon.Kuten edellinenkin älä monimutkaista asioita..Teille on tulossa vauva ja heilläkin on varmasti omia juttuja..Hänellä on paljon töitä eikä välttämättä jaksa pitää niin paljon yhteyttä, vapaajan viettä avovaimonsa kanssa.Kun ikää tulee lisää ni kaveripiirit usein muuttuu samoin yhteydenpito..Miksi sinä häntä mietit, sun kihlatun kaveria?? Panostaisit omaan suhteesees
Mietin, koska harmittaa kihlatun puolesta. Hänellä ei ole kauhean montaa kaveria ja tämä oli paras. Ja ihmetyttää, miksi lakkasi yhteydenpidon? Kaverin työ on sellaista, että pystyy puhumaan työaikana, ja juuri silloin soittelikin kihlatulleni.