Haluan nyt kertoa jotain lohduttavaa KAIKILLE läheisensä menettäneille.
Ns. "kuoleman jälkeinen elämä" ON olemassa, eikä se oikeastaan edes siellä jossain "miljoonien kilometrien päässä", vaan ihan tässä meidän ympärillämme.
Itselläni on paljon rajatilakokemuksia ja tiedän, että kyse on ennen kaikkea taajuuksista ja erilaisista koostumuksista. (siis kun halutaan yhteys "henkimaailmaan")
En ole satanisti enkä saatananpalvoja.
Halusin vain kertoa tämän lohdutuksena läheisensä menettäneille. Te ette ehkä osaa ottaa yhteyttä edesmenneisiin omaisiinne, mutta he kyllä halutessaan NÄKEVÄT ja KUULEVAT teidät ja tietävät, mitä teidän elämässänne tapahtuu.:)
Ns. "kuoleman jälkeinen elämä" ON olemassa, eikä se oikeastaan edes siellä jossain "miljoonien kilometrien päässä", vaan ihan tässä meidän ympärillämme.
Itselläni on paljon rajatilakokemuksia ja tiedän, että kyse on ennen kaikkea taajuuksista ja erilaisista koostumuksista. (siis kun halutaan yhteys "henkimaailmaan")
En ole satanisti enkä saatananpalvoja.
Halusin vain kertoa tämän lohdutuksena läheisensä menettäneille. Te ette ehkä osaa ottaa yhteyttä edesmenneisiin omaisiinne, mutta he kyllä halutessaan NÄKEVÄT ja KUULEVAT teidät ja tietävät, mitä teidän elämässänne tapahtuu.:)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nyt kuule puhut omiasi, minä taas uskon kuoleman jälkeiseen syntymään.
elikkä kuoltuasi sinun minäsi siirtyy seuraavaan syntyvään ruumiillistumaan oli se sit ihminen tai kanini kärpänen tai sika.
Koska minulla on muistikuvia edellisistä elämistäni esim sudenkorentona jäätymisestä talven tullen sekä muita epä onnistuneita lapsuus yrityksiä erilaisissa eläimissä.
Muistikuvia...? Siis unia vai...?
No anyway - jos ne ovatkin muistikuvia, niin uskon, että fyysisen kuoleman jälken ihminen SAA toki VALITA, haluaako syntyä uudelleen/haluaako syntyä uudelleen joksikin muuksi kuin ihmiseksi.
Nimen omaan muistikuvia, taikka sitten muistan unet kuin todellisen, muistan esim sudenkorennosta semmosen että lunta sataa hissukseen ja katson aurinkoon päin ja on niin kylmä ettei pysty liikkumaan ja kun viimeinenkin valon säde katoaa horisonttiin niin tulee pimiää. ja sitten toinen muistikuva on että olen niinku puristuksissa maan alla jossain tosi syvällä on niinkuin silmät kiinni ja koitan käsilä tunnustella ja kaivaa eteenpäin.
Sitten on joku kumman muisto, missä leijun/lennän semmoseen isoon niinku tumman siniseen siis yön siniseen palloon joka on massiivisen kokonen ja kuulen? tai ymmärrän jonku äänen tai tahdon, ympärilläni on niinkuin avaruus jossa saman sinisiä pilviä tai usvaa erillsillä alueilla, niinkuin mustat aukot on kuvattu erolla että se liikkuminen on vapaa ehtoista ei väkisin vetävää.
Lapseni kuoleman jälkeen näin unen.Saavuin paikkaan,missä oli hyvin kirkasta ja ihmiset ihan tavallisia.Kysyin ihmisiltä,mistä löytäisin
lapseni.Minut ohjattiin erääseen taloon,jossa asui mies pienen poikansa kanssa.Talossa oli valoisaa,seinät olivat ihanan pastellin värisiä.
Mies näytti huoneen,jossa lapseni asui,mutta lapseni ei ollut siellä,mutta huone muistutti lapsestani,koska vaatteet olivat siellä,täällä niin tutunomaisesti.Kun kerroin unestani eräälle ihmiselle,hän kertoi,että lapsesi ei ollut vielä päässyt taivaaseen ja hän rukoili lapseni puolesta.Että silleen jokaisellahan on oikeus
uskoa mihin hän haluaa.Uni selvitti paljon.
Kun emme voi tietää mitä on nk. kuoleman jälkeen, niin parempi on uskoa siihen, mikä luo toivoa ja lievittää menetyksen tuskaa.
Uskon uudesti syntymiseen ja uskon sielun vaellukseen ja uskon että hyvät ajatukset menetetyistä rakkaista auttavat heitä tuonpuoleisessa eteenpäin kuten hekin meitä.
Hyvä rakas lämmittävä ajatus pitää heidät elämässämme auttamassa ja voimia antamassa.
Yritän olla surematta maanpäällisen yhteisen elämän katkeamista.
Uskon, että olemme keskellä kaikkee sitä mihin itse olemme menossa.
jota tarjoilet nyt ei mene alas nikottelematta. Antaisit jokaisen pitää oman uskonsa, etkä tyrkyttäisi omaasi.
Mikä ihmeen "soppa"?
Outoa katkeruutta taas...
Tämä soppa,jonka kirjoitin ei ollut tyrkyttämistä.Tämä oli vain esimerkkinä,mitä voi nähdä.Yritä ymmärtää.
Niin siis, MINKÄ sopan sinä nyt mielestäsi kirjoitit..? Yritätkö esiintyä minuna, vai mikä on pointti?
Nikottele,nikottelet!Uskoa ei tyrkytetä toisille kukaan!Jokainen ALLAHINSA VALITKOON!
En minä ole mikään uskonsaarnaaja, usko pois. Halusin vain kertoa oman mielipiteeni asiasta perustuen omakohtaisiin kokemuksiin.
Mitä soppia täällä nyt on?
Meidän suvussa on kanssa ennenkin sattunut ja tapahtunut, mutta tämä itselle niin jäi mieleen. Isäni oli sairaalassa, ei tehnyt kuolemaa, joten sitä ei odotettu. Nukuin miesystäväni vieressä, kunnes yöllä kahden jälkeen heräsin, olin istumassa sängyllä ja katselin miesystävääni, aivan kuin toisen silmillä. Olo oli rauhallinen, onnellinen ja tuntui kuin olisin saanut hyväksynnän mies valinnalleni =) laitoin takaisin nukkumaan, en ehtinyt kunnolla uneen, kun äitini soitti ja kertoi isän kuolleen. Isäni ei koskaan ehtinyt tavata miestäni... mutta tuntuu kuin hän olisi yöllä lähtiessään käynyt katsomassa...
kuoleman jälkeinen elämä on todellista vain niille ketkä hyväksyvät jumalan ja uskovat häneen eivätkä torju häntä kukaan ihminen ei voi tietää missä on jumalan paratiisi mutta siellä kaikki jumalaan uskovat saavat elää ikuisesti joten vaikka tämä maailma on paha ja kaikki kuolevat ja kaikki ovat syntisiä niin kaikki saavat ikuisen elämän uskomalla jumalaan eikä ikinä ole liian myöhäistä uskoa
Minä omalta osaltani "uskon" tuonpuoleiseen...
Vuosia sitten avopuolisoni menehtyi äkillisesti.
Kun silloin tapahtuneen jälkeisenä aamuna heräsin,
"tunsin" hänen kosketuksensa poskellani,
hän hymyli ja häipyi pois :( ...
Pari vuotta oli kulunut tästä kaikesta ja olin jo pitkään ajatellut, että olisi kiva "tietää vähän tulevaa".. kun elämä jatkuu ja uteliaisuus vaivaa :)
Juttelin ystäväni kanssa näistä "ennustajista" ja hän kertoi tällaiselle soittaneensa ja olleensa tyytyväinen, joten ajattelin,
että minäkin yritän...
Sitten rohkenin ja soitin..
Kylmätväreet nousi, kun tämä näkijä alkoi kertoa kaikkea ja tultiin sellaiseen kohtaan jossa hän sanoi minulle NIMEN kysyvästi.. se oli avopuolisoni nimi... (en ollut kertonut avop.mitään)
Hämmennyin ja sanoin että hän on poissa.
kertomus jatkui...
Tämä näkijä kertoi minulle asioita meistä.. minusta ja avop. (kaikki totta) ja sen mitä avopuolisolleni kuului ja miten
hän sai kuvan itselleen jossa, avopuolisoni silitti minua "pärjäät kyllä"...
Meillä ei ollut lapsia, mutta joskus kauan sitten suhteen alkuaikoina keskenmeno. En muistanut tätä sillä hetkellä, kunnes näkijä sanoi,
avop. pitävän pientä hymyilevää poikalasta sylissään ja jatkoi siitä minulta kysyvästi oliko meillä lapsia?
Hyvin hienovaraisesti esitti asiat.
Siinä tuli paljon muutakin "viestiä" avopuolisolta ja kertoi että avop. on "käynyt" luonani muutaman kerran ja kysyi olenko havainnut tämmöistä?
Muistin puhelun jälkeen, parin vuoden aikana nähneeni unia, joista herätessä tuntui kuin avop. olisi ollut läsnä?!
Kuitenkin kaikesta sillä hetkellä kuullusta jäi
aivan IHANA lohdullinen tunne...
Tämä näkijä ei tuntenut minua, eikä minun pitänyt kertoa etukäteen mitään...puhui tunnin.
(Tulevasta kerrotut jää nähtäväksi)